Ajan henki

Viettävät he päivänsä joutilaisuudessa ja työttöminä, laiskoina ja välinpitämättöminä katsellen heitä ympäröivää siveetöntä alhaisuutta. He näkevät kyllä aineellisen puutteensa, vaan että itse ovat siihen syypäät, sitä harvat heistä huomaa.

Näin kirjoitti Aamulehti vuonna 1884 vaivaistalon asukkaista. Jos tuo teksti muutettaisiin nykypäivän kirjoitusasuun, niin se voisi olla peräisin miltä tahansa verkon keskustelupalstalta. Nykyisin sanotaan, että työttömät makaavat laiskuuttaan kaiket päivät kotisohvalla syrjäytymässä ja kaljaa litkimässä veronmaksajien kustannuksella. Ajan henki näyttää olevan paluu 130 vuoden takaiseen, jolloin köyhät olivat köyhiä ihan omasta syystään ja tarvitsivat valvontaa ja kuria.

Vuoden 1852 vaivaishoitoasetus vahvisti köyhille oikeuden saada seurakunnilta apua, periaatteessa kuitenkin työtä vastaan. Ensisijaisesti apua tarvitsevien oli määrä turvautua lähisukulaisiinsa. Periaate oli kuitenkin se, että jokaisella oli oikeus jonkinlaiseen elantoon.

Sitten tulivat 1860-luvun suuret nälkävuodet ja köyhien määrä räjähti käsiin. Samanaikaisesti lisääntyi kritiikki köyhäinhoitoa kohtaan. Varsinkin työkykyisen oikeus apuun vaikutti suorastaan yhteiskunnalle vaaralliselta.

Vuonna 1879 annettiin uusi vaivaishoitoasetus, joka erosi hengeltään voimakkaasti vuoden 1852 asetuksesta. Asetus korosti jokaisen työhön kykenevän miehen ja naisen velvollisuutta elättää itsensä ja perheensä. Yhteiskunnan velvollisuus ei ollut huolehtia työkykyisten toimeentulosta.

Uuden ajattelun mukaan köyhyyden katsottiin johtuvan itse kunkin omasta syystä. Vaivaishoito jaettiin pakolliseen ja harkinnanvaraiseen hoitoon. Kunta oli velvollinen avustamaan vain alaikäisiä, mielenvikaisia, pitkällistä tautia sairastavia sekä vanhuudenheikkoja, jotka olivat vailla toisen huoltovelvollisuutta.

Työkykyisten avustaminen oli kuntien omassa harkinnassa. Heille apua sai antaa vain työtä vastaan. Työn järjestämistä varten kuntien tuli perustaa työlaitoksia.

Historiasta opimme siis jälleen kerran, että emme opi historiasta mitään. Hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan purkamassa ja köyhien määrän kasvaessa kasvaa myös heidän oma syyllisyytensä. Peruspalveluministeri on ensimmäisenä vaatimassa sosiaalietuuksien vastikkeellisuutta eli apua vain työtä vastaan. Ihan johdonmukaisesti hän vaatii kunnallisten työpajojen perustamista tätä tarkoitusta varten. Uutta on vain se, että nykyisin köyhiä vaaditaan tekemään työtä ruokapalkalla myös yritykissä.

Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat nikkaroivat linnunpönttöjä työpajoissa. He eivät vietä päiviään joutilaisuudessa ja työttöminä, laiskoina ja välinpitämättöminä katsellen heitä ympäröivää siveetöntä alhaisuutta.

Historian pyörä on kääntynyt taaksepäin 130 vuotta.

Kommentit
  1. 1

    Esa sanoo

    Ihmisen ja sukupolvien muisti on lyhyt ja elomme kiertää syklisesti kehää nosukausien, kehityksen, kaiken tuhoavan sodan ja jälleenrakennuksen alkamisen muodossa. Rajallisten resurssien maailmassa lienee pakko toimia siten.

  2. 2

    matti sanoo

    aivan – historia toistaa itseään laadullisesti korkeammalla tasolla – ihmisiä on enemmän, tavarantuotantoa on enemmän, yhteiskunnan palveluita on enemmän, koulutusta on enemmän, mediaa on enemmän ja vihaa on enemmän.

    tehtyjen ja näkyvissä olevien päätösten kautta yhteiskunta sukeltaa yhä syvemmälle = tuloerot kasvavat, köyhyys lisääntyy vaikka jaettavaa on enemmän kuin koskaan, työttömiä/köyhiä tai marginaaliryhmiin kuuluvia halveksitaan ja vihataan, rasismi yleistyy ….

    lopulta ollaan tilanteessa jossa väkivalta leimahtaa – ja johtaa jollain aikavälillä myönteisempään kehitykseen – mutta suurelle ihmisjoukolle aiheutetuin kärsimyksen määrää on mahdoton käsittää !

  3. 3

    Ulla sanoo

    30-luvun hätäaputyöt on voimassa tänä päivänä.
    Olen kuunnellut tätini kertomuksia kun hän nuorena likkana haki soppaa perheelle, soppaa, joka piti maksaa takaisin jollakin tavalla eli esim. siis työllä, joka oli mm. kaivaa ojia tai olla mukana teiden rakentamisessa. Valtaosa Suomen teistä on juuri rakennettu tälla tavalla eli jokaisen pitäisi ajatella niitä käyttäessä sitä ilmaista työmäärää, mikä niihin oli pakotettu.
    Monet 30-luvulla rakennetut urheilukentätkin tehtiin juuri hätäputöillä.

    60-luvulla oli sama meininki; esim. työttömiä käytettiin juuri yhteiskunnallisissa töissä. Näistäkin töistä olisi pitänyt maksaa oikeaa palkkaa, mutta oli tosi kätevää kuntien ja valtion rakentaa Suomea työttömillä.

    Ja mitä tekivät/tekevät ammattijärjestöt? Vasemmisto? Sosiaalidemokraatit? Kaikki nämä työläisten asiaa ajavat? Sitä on niin helppo puhua, mutta mitä nämä tosiaan t e k e v ä t on minulle arvoitus.

  4. 4

    Ulla sanoo

    Piti vielä lisätä tohon 60-lukuun sen valtavan työttömien määrän, joka muutti Ruotsiin rakentamaan sitä yhteiskuntaa mutta sillä erolla että saivat palkan työstään.
    Ja Kekkonen kuulemma naureskeli, et ”päästiin niistäkin eroon!”

    Minne tänä päivänä vois lähtee sen työn perään kun joka maa ainakin Euroopassa on samassa jamassa ja työttömiä on monia miljoonia? Mutta pankit sen kun porskuttaa ja finanssikapitalismi kerää ne viimesetkin lantit taskuihinsa.

    Kansalaispalkka; NYT!