Henkistä laiskuutta

Ihmisten henkinen laiskuus on tehokas ase kaikkien populistien käsissä. Populistikellokkaat pystyvät syöttämään henkisesti laiskoille kansalaisille oikeastaan ihan mitä tahansa ja kaikki menee täydestä.

Eilisessä TV 2:n Islam-illassa kysyttiin Suomen nuorimmalta imaamilta mitä islam sanoo homoseksuaalisuuteen. Imaami Abbas Bahmanpour vastasi, että siitä tulee kuolemantuomio. Hän täsmensi vielä, että aktilla täytyy olla neljä todistajaa.

Pahaltahan tämä kuulostaa eikä kukaan järjissään oleva voi tällaista tuomiota hyväksyä. Pidetäänpä nyt kuitenkin mielessä, että imaami vastasi kysymykseen uskonnollisen opin näkökulmasta. Jos kristityltä papilta kysytään mikä on Raamatun mukainen rangaistus homoseksuaalisuudesta, niin vastaus on lähes sama sillä erolla, että Vanha Testamentti ei puhu todistajista mitään.

Tästä tosiasiasta eivät piitanneet populistit eivätkä heidän puheistaan riehaantuneet henkisesti laiskat. Koko päivä on sosiaalisessa mediassa kauhisteltu sitä, että imaami oli vaatimassa kuolemanrangaistusta Suomen homoille. Imaamista on tiettävästi jo tehty esitutkintapyyntöjä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja olenpa nähnyt jo uhottavan lapinleukujen käyttämisestäkin.

Iso osa uhoajista ei ole omien sanojensa mukaan tuota ohjelmaa edes nähnyt, mutta se ei haittaa vauhtia. Riittää, että joku sanoo jonkun sanoneen jotain, niin henkisesti laiska alkaa rapistella puukontuppea.

Päivän keskusteluissa on myös useaan otteeseen muistutettu, että kansanedustaja Kimmo Sasi on vaatinut shariaa Suomeen. Yksikään muistuttaja ei muista missä ja tarkkaan ottaen mitä Sasi on sanonut, mutta ei silläkään ole väliä. Kun joku sanoo Sasin näin sanoneen, niin se riittää henkisesti laiskalle.

Minä muistan mitä Kimmo Sasi sanoi. Hän ei vaatinut shariaa Suomeen, vaan ehdotti tutkittavaksi mahdollisuutta käyttää shariaa siviilioikeudellisena rinnakkaisjärjestelmänä siltä osin kuin se on yhteneväinen Suomen lainsäädännön kanssa. Tällainen järjestelmä on käytössä ainakin osittain Englannnissa.

Sasin esitys oli huolimaton ja osoitti vain sen, että hän on unohtanut Suomen oikeusjärjestelmän perusteet. Suomessa käytetään vain Suomen lakia eikä laki salli minkään uskonnollisen tai muun tapaoikeuden käyttämistä. Ei edes siinä tapauksessa, että tapaoikeus on yhteneväinen lain kanssa. Jos laki ja tapaoikeus ovat samanlaisia, niin tapaoikeus on tarpeeton. Laista poikkeavaa tapaoikeutta ei tässä maassa edes voida harkita otettavaksi käyttöön.

Tätäkään eivät siis populistien villitsemät kuumapäät tiedä tai muista. Jos heille siitä muistuttaa, niin he sivuuttavat tosiasian. Hyvä uho menee hukkaan, jos kiinnittää liikaa huomiota siihen, mitä oikeasti on sanottu.

Nyt jään odottelemaan kommentteja, joiden lähettäjät eivät ole lukeneet tätä tekstiä kunnolla tai ollenkaan, vaan joille joku on sanonut, että nyt se suvakkipaska kannattaa homojen kuolemantuomiota ja vaatii shariaa Suomeen.

Näinhän tämä ”keskustelu” toimii.

Igluja ja islamia

Toivon usein turhaan, että ihmiset vaivautuisivat ottamaan edes hiukan selvää asioista ennen kuin ryntäävät muodostamaan mielipiteensä. Eilen sain sähköpostia, jossa ihmeteltiin pikkulintujen laulamana kuultua uutista maailman suurimman iglun rakentamisesta Juukaan. Postin lähettäjä ihmetteli, että millähän rahalla kunta taas mällää. Lakkautetaanko kyläkoulut vai otetaanko tähänkin törsäykseen rahat vanhusten vaipoista?

Kyse oli tästä uutisesta. Tällainen suunnitelma on tosiaan vireillä. Kunnalle se ei maksa käytännöllisesti katsoen paljon mitään, mutta myönteistä julkisuutta on tiedossa onnistuipa hanke tai ei.

Nämä iglun rakentajat haluavat kunnalta vain vettä, majoitustilat talvella tyhjillään olevassa mutta peruslämpimänä pidettävässä kunnan leirikeskuksessa ja kouluruokailun noin kolmen viikon ajan. Tarkkaa kustannusarviota en tällä hetkellä vielä tiedä, mutta kyllä tuohon luulisi köyhänkin kunnan rahkeiden riittävän.

Otsikon toinen teema liittyy myös ilmeisen kritiikittömään mielipiteen muodostamiseen eli syötin  nielaisemiseen koukkuineen ja siimoineen. Kansanedustaja Olli Immonen pohjusti eilen blogijutussaan Miksi islam on uhka television tämäniltaista islamkeskustelua. Juttu on levinnyt valtavasti ja Immosen on julistettu olevan Suomen johtava islamin asiantuntija.

Tosiasiassa Immonen ei jutussaan esitä yhtään omaa ajatusta, vaan kaikki ajatukset on kopioitu muualta. Teksti vaikuttaa jo tyylintäänkin vieraasta kielestä käänetyltä.

Yksi lähde näyttäisi olevan David Baileyn vuonna 2006 julkaisema kirja Dare to Speak: Islam vs. Free Democracy and Free Enterprise.  Lyhyt vilkaisu vaikkapa tänne riittää osoittamaan selvää yhtäläisyyttä aina sanamuotoja myöten. Toki Immonen on lisännyt oman juttunsa kotimaisuusastetta, mutta siltäkään osin hän ei sano mitään sellaista, mitä ei olisi jo ennen sanottu.

En ole minkään uskonnon asiantuntija, joten en pysty analysoimaan tarkemmin Immosen nimissä olevan tekstin laatua. Sanon tahallani, että teksti on Immosen nimissä. Minusta tuntuu, että ei Immonenkaan ole islamin asiantuntija. Hän tai hänen kirjoittajatiiminsä ovat omaksuneet kaiken netin islaminvastaisilta sivuilta. Ja sitä tavaraa kyllä riittää aina Gates of Viennasta ja Jussi Halla-ahon teksteistä lähtien.

Kun Immonen sanoo Jaakko Hämeen-Anttilan olevan rauhanomaisissa tulkinnoissaan väärässä, niin henkisesti laiskat kannattajat hurraavat. Eivät he tietenkään jaksa koko pitkää juttua lukea, mutta ei sillä ole väliä. Nyt on saatu uusi profeetta, todellinen Tietäjä, jonka kirjoituksiin vedotaan vielä kauan. Kannattajat tulevat siihen johtopäätökseen, että sisällissota islamia vastaan alkaa tuossa tuokiossa, jos kaikki muslimit eivät välittömästi allekirjoita integraatiosopimusta.

Ihan samalla tavalla se minulle postia lähettänyt kuntalainen veti iglujutun kuultuaan sellaisen johtopäätöksen, että taas tuhlataan köyhiltä otettavia rahoja turhuuteen.

Ihmisaivot etsivät metkoja oikoteitä.

 

Varmaa voittoa

Suomessa kehitetyn heittopeli mölkyn suosio on lähtenyt Ranskassa räjähtävään kasvuun, kertoi Helsingin Sanomat jutussaan lauantaina. Kun vielä vuonna 2010 Ranskassa myytiin noin viisituhatta mölkkyä, niin tämän vuoden myyntiennuste on 120 000 peliä.

Kaikki aidot mölkyt tehdään Päijät-Hämeen koulutuskonserniin kuuluvan Tuoterenkaan pajoissa, joissa puukeiloja sorvaavat muun muassa pitkäaikaistyöttömät ja syrjäytymisvaarassa olevat. Tämä lause kertoo kaiken oleellisen näiden ns. työntekijöiden asemasta.

He eivät ole työsuhteessa, eivät saa palkkaa eikä heille kerry eläkettä. Heistä ei edes pitäisi puhua työntekijöinä, koska he ovat virallisesti palvelua saavia asiakkaita. Työpanoksestaan he saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä ylläpitokorvausta.

Tuoterenkaan mukaan koko ajan tarvitaan lisää väkeä. Jos väkeä palkataan työsuhteeseen, niin asia on kunnossa. Koska toiminta kuitenkin näyttää perustuvan kuntouttavaan työtoimintaan, niin lisäväen rekrytointi tapahtuu TE-toimiston kautta. Tuoterengas ilmoittaa TE-toimistoon tarvitsevansa enemmän kuntoutettavia ja TE-toimisto laatii tarpeen mukaan aktivointisuunnitelmia. Näihin suunnitelmiin otetaan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi kuntouttava työtoiminta ja työnhakija ohjataan Tuoterenkaalle sorvin ääreen. Tilastot kaunistuvat ja kaikki paitsi varsinaisen työn tekijät ovat tyytyväisiä.

Mölkky on Tuoterenkaan oma, 1980-luvun lopulla tekemä keksintö, jolle on myönnetty tavaramerkki vuonna 1998. Tuoterenkaan johtajan mukaan tuotemerkkiä joudutaan maailmalla puolustamaan jatkuvasti halpatuottajia vastaan.

Tämä on jo lähinnä huvittavaa, koska tämän halvemmalla ei enää missään voi tuottaa mölkkyjä eikä mitään muutakaan. Itse asiassa tällä konseptilla ei edes tarvitse tuottaa mitään, koska jokainen kuntoutettava tuottaa toiminnan järjestäjälle 10,09 euroa päivässä. Sen verran valtio maksaa kuntouttamistukea kunnalle, joka poikkeuksetta ohjaa tuen toiminnan järjestäjälle.

Tuoterengas saa siis varmaa voittoa jo pelkästään itse toiminnasta. Kaikki myynnistä saatava liikevoitto on ylimääräistä tuloa, jota ainakaan tuotantokustannukset eivät rasita. Ja sitten johtaja kehtaa vielä paheksua maailmalla toimivia halpatuottajia. Kuten eräs fb-kaverini totesi, niin Tuoterenkaan ei kannata hakea mölkylle ainakaan reilun kaupan sertifikaattia.

Tuoterengas ei tule koskaan saamaan kilpailijoita. Yksikään normaalisti toimiva yritys ei voi kilpailla sellaisen kanssa, jolla ei ole työvoimakustannuksia, vaan joka saa tuloa jopa työntekijöiden ottamisesta. Jos joku palkkaisi työntekijöitä vastaavalla palkalla, niin hän olisi välittömästi oikeudessa kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä.Jos tämä ei ole kilpailun vääristämistä, niin sitten en tiedä mikä sitä on.

 

 

Tietävätkö ne itsekään?

Osallistavan sosiaaliturvan puolestapuhujia kuunnellessa tulee väkisin sellainen olo, että he eivät itsekään ole selvillä mitä ovat tekemässä. He sekoittavat käsitteitä ja puhuvat työllistämisestä silloin, kun tarkoittavat palkatta ja pelkkää sosiaalietuutta vastaan tehtävää työtä. Otan esimerkin päivän sanomalehti Karjalaisesta ja kommentoin väliin asiaa selkokielellä:

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon mukaan kuntien pitäisi ottaa enemmän vastuuta pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä.

– Kun kunnat kilpailuttavat julkisia hankintoja, niiden pitäisi valita palveluntuottaja, joka sitoutuu työllistämään vaikeasti työllistyviä.

Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että pitkäaikaistyöttömiä annettaisiin yrityksiin tekemään palkatonta työtä työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Parhaiten kilpailutuksessa menestyisi se yritys, joka suostuu ottamaan eniten ilmaista työvoimaa. Hyöty koituisi yritykselle ja kunnalle, mutta mitättömän palkan maksaisi yhteiskunta sellaisena sosiaalietuutena, jolla ihminen juuri ja juuri pysyy hengissä.

Hiilamo puhuu työllistämisestä kuntien mahdollisuutena, ei velvollisuutena.

– Tämä toisi kunnille säästöä, koska ne välttyisivät maksamasta osaansa työmarkkinatuesta ja toimeentulotuesta. Samalla toteutuisi sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Ihmiset, jotka eivät pääsisi muuten mihinkään töihin, työllistyisivät kunnassa, Hiilamo selventää.

Kunnat todellakin säästäisivät Kelan ns. sakkomaksuissa. Nykyisinhän kunta joutuu maksamaan Kelalle puolet yli 500 päivää työttömänä olleen työmarkkinatuesta ellei se ole järjestänyt kuntouttavaa työtoimintaa. Hallitus kaavailee sakkomaksun muuttamista siten, että kunta maksaisi koko työmarkkinatuen jo 300 päivän työttömyyden jälkeen.

Palkattoman työn järjestäminen vähentäisi kuntien kustannuksia tältä osin. Sen sijaan on täyttä hölynpölyä väittää, että myös toimeentulotukimenot pienenisivät. Jos työmarkkinatuella oleva jo tällä hetkellä saa toimeentulotukea, niin ei tuen tarve mihinkään katoa hänen siirtyessään tekemään työtä pelkkää työmarkkinatukea vastaan. Toimeentulotuen tarve vain kasvaa, koska sinne työpaikalle on jotenkin myös päästävä.

En ymmärrä mitä sosiaalisesti oikeudenmukaista on siinä, että minnekään muuanne työllistymätön pääsee tekemään palkatonta työtä kunnalle tai kunnan välittämänä jollekin yritykselle.

Näillä puhujilla tuntuu myös olevan sellainen käsitys, että kaikki loksahtaa jotenkin itsestään paikoilleen, kunhan vain työttömiä alkaa ilmestyä tekemään niitä töitä. Työpajat käynnistyvät jotenkin automaattisesti ja palkattomilla työntekijöillä on työkyky ja motivaatio kohdallaan tarttua välittömästi työhön kuin työhön. Työnjohtoa, opastusta, työsuojelua ja muita sellaisia pikkuseikkoja ei tarvitse ajatella ollenkaan.

Ei niitä ajatellakaan. Tärkeintä tuntuu olevan, että laiskat lurjukset saadaan pakotettua tekemään jotain vartioinnin alaisena. Siinä käy niin, että kohta metsissämme istuu työvelvollisia nuotiotulilla. Heidän pitäisi olla risusavotassa, mutta kukaan ei ennätä neuvoa heille työtehtäviä. Tai ei uskalla mennä sitä tekemään. Tarpeekseen saanut orjaporukka saataa uittaa piiskurinsa suolammessa.

 

 

Unohdettujen joukko

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jolla turvataan ihmisarvoinen elämä tai ainakin pidetään ihminen hengissä. Tuki on tarkoitettu tilapäiseksi avuksi, mutta jatkuvasti kasvavalle joukolle siitä on muodostunut pysyvä ja ainoa toimeentulon keino. Tähän tosiasiaan on nyt havahduttu.

Samalla on unohdettu kaksi pahaa meneisyydessä tehtyä virhettä ja kun virheitä ei huomata tai myönnetä, niin ei niitä osata korjatakaan.

Tätä toimeentulotuella elävien joukkoa kasvatettiin kuuden vuoden ajan 2006 – 2012 ihan järjestelmällisesti. Tuona aikana Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava teko aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi kieltäytyneelle asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Hänestä tuli epäihminen, työvoiman ulkopuolelle luokiteltu. Hänelle jäi vain ilmoittautumisvelvollisuus TE-toimistoon.

Tämä oli ensimmäinen paha virhe ja toinen tehtiin silloin, kun asiaa yritettiin korjata.

Kesäkuussa 2012 lakia muutettiin ja karensseja lievennettiin. Lakimuutos tuli voimaan 1.7.1012. Työstä ilman pätevää syytä eronneelle asetetaan nykyisin 90 päivän karenssi ja työstä tai työllistämistä edistävästä palvelusta kieltäytyneelle karenssin kesto on 60 päivää.

Lain siirtymäsäännöksiä taisi harva kansanedustaja lukea ja vaikka olisi lukenutkin, niin tuskin olisi ymmärtänyt.

Siirtymäsäänösten mukaan ennen 1.7.2012 asetettu karenssi jatkuu sellaisenaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteella. Näin siis siitä huolimatta, että oikeusjärjestelmäämme kuuluu olennaisena osana lievemmän lain periaate. Sen mukaan tuomitaan tekohetken lain mukaan paitsi silloin, kun uusi laki on lievempi.

Tiedän, että lievemmän lain periaate on rikosoikeudellinen termi. Se sopii kuitenkin tässä tapauksessa myös työvoimapolitiikkaan. Onhan TE-ministeriö itse verrannut työttömien moitittavaa menettelyä ihan suoraan rikoksiin, kuten voitte lukea täältä.

Nämä kymmenet tuhannet ihmiset sinnittelevät päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelkällä toimeentulotuella. Kukaan päättäjä ei muista tai myönnä heidän olemassaoloaan tai ei ainakaan puhu ääneen. Heidät on unohdettu täydellisesti.

Ensin ihmisiä potkittiin järjestelmällisesti kuusi vuotta pois työmarkkinatuelta ja sitten heitä estettiin pääsemästä sinne takaisin.

Armahdus on luvassa 1.1.2017, jolloin heidät otetaan takaisin työmarkkinatuen piiriin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että aika pitkä kakku yhdestä ainoasta kieltäytymisestä. Rangaistus on konkreettisesti luokkaa vettä ja leipää.

Ja kuitenkin asia olisi helppo korjata. Yksi ainoa lause lain siirtymäsäännöksiin korjaisi tilanteen ja päästäisi nämäkin ihmiset työmarkkinatuen ja aktiivisten työvoimapoliittisten toimien piiriin. Samalla hekin saisivat mahdollisuuden ansaita tukiin vaikuttamatonta lisätuloa.

Mistähän löytyisi sellainen poliittinen voima, jolla olisi tahtoa korjata asia?