Luovaa laintulkintaa

Kiakkovierasjuhlien jälkimainingeissa  perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala vaatii rikoslain soveltamiskäytäntöjen tehostamista äärivasemmistolaisen vihapuheen ja terrorismin kitkemiseksi.

Saarakkalan mielestä rikoslaissa määriteltyjen terrorismirikospykälien soveltamisessa valtiovallan pitäisi ohjeistaa poliisia ja oikeuslaitosta, jotta äärivasemmistolaiset henkilöt tulisivat näiden pykälien nojalla tuomituksi terroristisista teoistaan. Näin kertoi Verkkouutiset.

Saarakkalan mukaan äärivasemmiston uhan torjumiseksi olisi myös Rikoslain 11 luvun 10 pykälässä määriteltyä rikosnimikettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sovellettava täysimääräisesti tapauksissa, jossa äärivasemmistolainen toimija kiihottaa ihmisiä esimerkiksi kantaväestöä, yrittäjiä tai kansallismielisiä politiikkoja vastaan väkivaltaan tai halveksuntaan yllyttävällä tavalla. Äärioikeisto ilmeisesti saisi Saarakkalan mukaan jatkaa omaa kiihotustaan.

Taas kerran pitää ihmetellä kansandustajien laintuntemuksen heikkoa tasoa. Saarakkala näyttää silmäilleen lakia etsien sieltä sopivan kuuloisia sanoja ja vaatii löytämiään pykäliä sovellettavaksi sellaisiin tapauksiin, joihin niitä ei voi soveltaa. Lisäksi hän vaatii valtiovaltaa ohjeistamaan tuomioistuimia lain soveltamisessa vastoin vallan kolmijako-oppia.

Terroristirikoksista säädetään Rikoslain 34a luvussa. Sen 1 §:n mukaan terroristirikos on sellainen rikos, joka tehdään terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle.

Käsistä karannut mielenosoitus tai pelkkä vihapuhe ei aiheuta vakavaa vahinkoa kokonaiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, joten Saarakkala ampuu nyt tykillä kärpästä.

Myös vaatimus kansanryhmää vastaan kiihottamista koskevan pykälän soveltamisesta menee pieleen. Rikoslain 11 luvun 10 § sanoo näin:

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Kuten näkyy, niin lainkohta on säädetty erilaisten selvästi erottuvien vähemmistöjen suojaksi. Sillä ei pääsääntöisesti suojella kantaväestön enemmistöön kuuluvia ja missään tapauksessa sen suojelun kohteena eivät ole yrittäjät tai kansallismieliset poliitikot. Perussuomalaiset tai minkään muunkaan puolueen jäsenet eivät ole lainkohdan tarkoittama kansanryhmä, vaan heitä suojellaan ihan muiden pykälien mukaan.

Erityisen mielenkiintoinen on vaatimus laajentaa pykälää suojaamaan kansallismielisiä poliitikkoja halveksuntaan yllyttävältä kiihotukselta. Kuten Jussi Jalonen totesi facebookissa, niin tällä tulkinnalla kiellettäisiin kommunistia kertomasta Vesa-Matti Saarakkalaa tai Olli Immosta koskevaa vitsiä. Sosialidemokraatti sellaisen mahdollisesti voisi vielä kertoa, mutta sekin saatettaisiin tulkita äärivasemmistolaiseksi kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Tästä luovasta laintulkinnasta tulee mieleen tapaus vuodelta 1924. Silloin oikeusministeri Åkeson määräsi takavarikoitavaksi Sosialistisen Työväenpuolueen arkistot ja kirjapainot. Kun varsinaista lakipykälää ei löytynyt, niin sovellettiin vuoden 1734 kalastuslakia. Sen mukaan määräysten vastaiset pyydykset tuli menettää kruunulle.

Yllättävän hyvin tuntuu tämä kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävä pykälä tässä tapauksessa kelpaavan puolueelle, jonka edustajat ovat kiivaasti vaatineet sen poistamista laista kokonaan. Sitä jopa halutaan tulkita yhtä laveasti kuin 20-luvun oikeusministeri tulkitsi kalastuslakia.

Jos yksi ainoa puolue rupeaa määrittelemään lakia, niin kenelläkään muulla ei ole turvalliset oltavat.