Lapsilisämetelin varjossa

Tälle budjettitaktiikalle on osuva sananparsi. Kansanedustajat kuurnivat hyttysiä mutta nielevät kameleita.

Näin päätti Talouseläma juttunsa, jossa epäili lapsilisien leikkausaikeen olevan vain puruluu kansalle, medialla ja jopa kansanedustajille. Asiasta nousseesta metelistä päätellen sen puruluun kimppuun käytiin raivokkaasti äristen.

Seitsemän euron alennus lapsilisään on kipeä juttu ja koko päätös on periaatteellisesti suuri. Sehän sotii suoraan suunnilleen kaikkien hallituspuolueiden vaaliohjelmia vastaan.

Silti meteli tuntuu jotenkin suhteettomalta ja sen varjoon jää kolme työllisyyteen liittyvää suurta linjausta. Ansioisidonnaisista työttömyysetuuksista leikataan 50 miljoonaa, työllistämisrahoista 50 miljoonaa ja perustoimeentulotuki siirretään Kelan maksettavaksi. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa.

Ansiosidonnaisten päivärahojen alentamisen yksityiskohdat jätettiin työmarkkinajärjestöjen neuvoteltavaksi, mutta työllisyysmäärärahojen leikkaus kertoo selvää kieltään. Hallituksella ei ole aikomustakaan työllistää työttömiä, vaan saada heitä lisää. Nykyiset pysyvät työttöminä ja uusia tehdään lisää.

Työllistämistuella ei enää nykyisinkään palkata juuri ketään. Siihen ei ole tarvetta, koska palkatonta työvoimaa tulee jatkuvasti lisää. Jo aiemmin päätettiin alentaa kuntouttavaan työtoimintaan määrättävien työttömyysaikaa. Nykyisin tähän kuntouttavan työtoiminnan nimellä kulkevaan orjatyöhön voidaan määrätä 500 päivän työttömyyden jälkeen, mutta ensi vuoden alusta työttömyyspäiviä tarvitaan enää 300.

Perustoimeentulotuen siirtoa Kelan maksettavaksi on laajasti kiitelty, mutta siinä piilee ansa. Jo viime syksyn kehysriihessä hallitus päätti antaa kunnille yhtenäiset toimeentulotuen alentamisen soveltamisohjeet kieltäytymistapauksissa. Tällainen ohje kuitenkin poistaisi laissa määrätyn kokonaisharkinnan tukea alennettaessa, joten ohje olisi vastoin lakia. Kelan etuuskäsittelijöiden massatoiminnassa lainvastaisuudesta tulisi hyväksytty käytäntö yhtenäisen menettelyn nimissä.

Homma tulee siis toimimaan näin: Työttömäksi jäänyt määrätään 300 työttömyyspäivän jälkeen kuntouttavaan työtoimintaan. Koska hän ei tunne olevansa linnunpönttöjen nikkaroinnin, katiskoiden vääntelyn tai muun ns. kuntoutuksen tarpeessa, niin hän kieltäytyy. Rangaistus kieltäytymisestä on päivärahan menetys ja joutuminen toimeentulotuen varaan. Kasvoton Kelan etuuskäsittelijä alentaa automaattisesti tukea 20 % kieltätymisen takia. Harkinta ei missään vaiheessa pääse sotkemaan liukuhihnalla tapahtuvaa kurjistamista.

Miksi tähän sitten pyritään? Vastaus on selvä. Työvoimakustannusten kalleudesta on huudettu jo vuosia ja vielä pahempi parku on ollut työttömien laiskuudesta. Oman lisänsä antaa osallistava sosiaaliturva, jonka väitetään kannustavan työttömiä pois laiskuudesta pakottamalla heidän palkattomaan työhön.

Tällaisen matokuurin jälkeen mitättömänkin pientä palkkaa vastaan tehtävä työ tuntuu ruhtinaalliselta ja kahdet työmarkkinat ovat syntyneet.

Eikä se vielä siihen jää. Nämä valtiovallan luomat kahdet työmarkkinat ovat vain tilapäinen olotila. Halpatyövoiman määrä kasvaa jatkuvasti ja ay-liiike tulee menettämään jalansijansa keskittymällä nykykäytännön mukaisesti turvaamaan vain nyt vakituisessa työssä olevien etuja.

Nämä nykypalkoilla olevat tullaan potkimaan ulos tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja heidät korvataan halpatyövoimalla. Sitten maassa onkin vain isäntäkeä ja palvelijoita ja toteutuu taas vanha viisaus:

Ihmiset ihmisten kanssa ja piiat ja rengit keskenään.

 

 

 

Visionääri

– Mun huomio ei ole mikään eugenistiikkakannanotto vaan ihan perus taloustiedettä: Sitä mitä tuetaan saadaan lisää. Mun mielestä hyvä lähtökohta olisi se että lapsia tekevät ne, joilla on edellytykset tarjota lapselleen hyvä elämä. Mielestäni on moraalitonta tai ainakin harkitsematonta yhteiskunnan taholta lisätä syrjäytyneitä, huostaanotettuja, alkoholistivanhempien lapsia ja muita joille ei voida tarjota hyvää lapsuutta. Tästä voi varmasti olla montaa mieltä, mutta minun arvoissani lapsen oikeus kunnolliseen, ihmisarvoiseen lapsuuteen menee vanhemman etuoikeuden kasvattaa lapsia yhteiskunnan varoilla edelle.

Näin täsmensi loka-marraskuun vaihteessa 2012 silloinen kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak tätä lapsilisien poistamista koskevaa yksityisajatteluaan:

saul s lapsil

Metelihän siitä nousi ja Schubak joutui jättämään kokoomusnuorten varapuheenjohtajuuden.

Toissailtaisen hallituksen kehysriihipäätöksen valossa näyttää siltä, että Schubak teilattiin turhaan. Hallitus päätti leikata lapsilistä 7 euroa kuukaudessa ja säästää näin 110 miljoonaa euroa. Schubak osoittautui visionääriksi, jonka kunnia hallituksen päätöksellä tavallaan palautettiin.

Hallitus ei tietenkään perustele päätöstään samalla tavalla kuin Schubak, mutta pelkkä päätös kertoo tarpeeksi. Lapsilisiä on yli puoluerajojen pidetty sellaisena asiana, johon ei kosketa. Ennen viime eduskuntavaaleja jopa Kokoomuksen linja kaikkein heikoimmilta leikkaamiseen oli selvä:

paremminvointi 2011

Kokoomus ei tietenkään tehnyt yksin kehysriihen päätöksiä ja jokainen mukana oleva puolue selitelköön ihan itse omat tekemisensä. Minulta ei hirveästi heru ymmärrystä sille, että näihin talkoisiin hyväosaisimmat osallistuvat 35 miljoonan euron veronkorotuksin ja huono-osaisimmat 310 miljoonan euron leikkauksin.

Mietin vain Schubakin puolentoista vuoden takaisen ajattelun potentiaalista vaikutusta päätöksiin. Periaatteessa on ihan mahdollista, että ihan mahdottomalta ja jopa törkeältä vaikuttava ajattelu jäi sittenkin muhimaan jonnekin päättäjien takaraivoon ja putkahti vähän jalostuneempana ja sivistyneemmän kuuloisena ulos ajan ollessa kypsä. Jos näin on, niin nykyinen nettikirjoittelu antaa eväitä ihan mille tahansa tulevaisuuden ratkaisulle.

Aika jalostaa hurjimmatkin ideat toteuttamiskelpoisiksi.

Veisataan virrestä

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on kehottanut Opetushallitusta tarkistamaan kouluille antamiaan ohjeita uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä. Koulujen uskonnolliset tilaisuudet ovat apulaisoikeuskanslerin mukaan ongelmalllisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden edistämisen ja julkisen vallan neutraaliuden näkökulmasta.

Koko apulaisoikeuskanslerin ratkaisun voitte lukea täältä ja ytimekkään tiivistelmän täältä.

Tämän tulkittiin muitta mutkitta tarkoittavan suvivirren kieltämistä ja muuta uskonnon vainoa. Timo Soini veisasi eduskunnan työhuoneessaan virttä ovi auki ja sosiaalinen media on pillastunut. Päivi Räsänen sanoi apulaisoikeuskanslerin kävelleen perustuslakituomioistuimena toimivan perustuslakivaliokunnan yli, vaikka valiokunnan tehtävä on tulkita vain säädettävien lakien perustuslainmukaisuutta. Se siis ei ole mikään tuomioistuin, vaan poliitikoista koostuva valiokunta. Laillisuusvalvojana toimivan apulaisoikeuskanslerin ratkaisuihin sillä ei ole sananvaltaa.

Valtiosääntöoikeus unohtuu silloin, kun päästään pillastumaan kunnolla. Perustuslain mukaan Suomessa on uskonnonvapaus eli oikeus uskoa tai olla uskomatta sekä oikeus välttyä molempien suuntien pakkosyötöltä. Julkisen vallan tehtävä ei ole edistää mitään uskontoa, vaan taata kaikille uskonnonvapaus.

Kansa saatiin vauhkoontumaan. Samaan aikaan on kuitenkin menossa sellainen mylläkkä muualla, että se huolestuttaa minua enemmän kuin mikään virsi.

Sote-uudistuksesta päästiin sopuun ilman että kukaan tietää yhtään mitään uudistuksen toteuttamistavoista. Varmaa on vain se, että järjestämisvastuu rakentuu viiden erityisvastuualueen pohjalta. Toteuttajina ovat kunnat, mutta järjestämispäätökset tehdään muualla. Epäilevä voisi päätellä jotain siitä, että suuret yksityiset palveluntuottajat ovat kovasti kiitelleet päätöstä. Ehkä ne haistoivat suuren tilaisuutensa vallata markkinat.

Kukaan ei siis tiedä miten toteutus tapahtuu. Eivät sitä tienneet puolueiden puheenjohtajatkaan, jota asiasta sopivat nopeasti ja yllättäen. Suurin yllätys oli keskustan ja perussuomalaisten puheenjohtajien näkyvä rooli.

Se oli niin näkyvä, että luulisi hallituksen pienten puolueiden johtajia nolottavan. Tiedotustilaisuus oli psykologisesti erittäin etevästi järjestetty. Pienten hallituspuolueiden johtajat istuivat sivussa tuoleilla kuin kanat orrella, kun taas oppositiojohtajat olivat pöydän takana päähallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa. Näin näytettiin ketkä ovat isäntiä talossa.

Tänään hallitus neuvottelee kehysriihessä leikkauksista ja veronkorotuksista. Ideologista riitaa tuntuu tulleen vasta siinä vaiheessa, kun ruvettiin puhumaan pääomatuloverojen ja hyvätuloisten tuloveron eli ns. solidaarisuusveron korottamisesta.

Tästä voisi päätellä, että arvonlisäveron korottamisesta, sosiaalietuuksien indeksikorotusten jäädyttämisestä ja mahdollisesti myös lapsilisien verottamisesta ei tule ideologista riitaa. Vähäosaisten kimppuun käyminen ei ole ideologinen ongelma, mutta rikkaita ei kokoomuksen mielestä tunnetusti Suomessa ole ja jos onkin, niin heillä ei ainakaan ole rahaa.

Miten sote ja kehysriihi liittyvät suvivirteen? Eivät mitenkään, mutta taitaisi olla viisasta vähäksi aikaa unohtaa se suvivirsi ja kaivella vanhasta virsikirjasta esille virsi 440 ja sen toinen ja kolmas säkeistö:

Nyt viekas vilppi täällä On noussut kunniaan On valhe vallan päällä, Ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan, Ja lainkin rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan.

Kas, köyhän leivän syövät Nuo jumalattomat. He viatonta lyövät Ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi Kuin käärme kiukussa, Korvansa tukkeaapi Tuon raukan huudoilta.