Mies menee ja mies tulee…

...ja vastaa itse omista kulkemisistaan.

Näin sanoi Tuntemattoman sotilaan Koskela punttauslupaa pyytäneelle Rahikaiselle.

Pääministeri Jyrki Kataisen eilinen eroilmoitus poikii ja on jo poikinut niin paljon polemiikkia, että tuskin minulla on siihen mitään uutta annettavaa. Siksi pyydän lukemaan  tämän Jussi Jalosen  jo heti tuoreeltaan eilen julkaiseman analyysin. Siinä on onnistuneesti kerrattu viimeisen kymmenen vuoden tapahtumat ja arvioitu tulevaisuutta.

Kansalaisten reaktiot sosiaalisessa mediassa ovat olleet ristiriitaisia. Monet Kataisen eroa vuosikausia vaatineet pitävät häntä nyt suunnilleen rintamakarkurina. Se ei ole mikään ihme, koska hänen menettelynsä tosiaan näyttää tympiintymiseltä. Että hoitakaa homma, tämä jätkä lähtee nyt.

Näillä näkymin Kokoomuksen ensi kesäkuun puoluekokouksessa valitaan maalle uusi pääministeri. Jo toisen kerran muutaman vuoden sisällä pääministeri valitaan yhden ainoan puolueen puoluekokouksessa, joten demokratian perään voi aiheellisesti kysellä. Vielä kummallisemmaksi tilanteen tekee se, että kaksi mahdollista ehdokasta eli Henna Virkkunen ja Alexander Stubb tulevat todennäköisesti valituiksi EU-parlamenttiin.

Joku sanoikin Facebookissa osuvasti, että ei puoluetta voi johtaa Brysselistä – paitsi jos on Timo Soini.

SDP:n virallisempia reaktioita odotellessa kirjaan tähän Jutta Urpilaisen ympäripyöreän kohteliaan arvion eilisillalta:

Ajat ovat olleet vaikeita. Päätökset raskaita. Yhdessä olemme kuitenkin saaneet paljon aikaan Suomen parhaaksi. Välillä on matsattu mutta aina on kyetty sopimaan. Kiitos Jyrki hyvästä yhteistyöstä!

Enpä usko tämän jäävän viralliseksi kannanotoksia tai jos jää, niin olen vähän pettynyt. Katainen sai ilmoituksellaan Urpilaisen ja koko SDP:n muun johdon näyttämään juuri niin narratuilta kuin he todellisuudessa ovatkin. Kolme vuotta SDP:n ministerit ovat Urpilaisen johdolla toistelleet kaikuna Kataisen mantraa vastuun kantamisesta. Tiedätte kyllä tämän hokeman: On tehtävä kipeitä päätöksiä, mutta jonkun on kannettava vastuu…

Nyt kun sitä vastuuta pitäisi kantaa sote-linjauksista, kuntauudistuksesta, leikkauksista ja supistuksista, niin Kokoomuksen vastuunkantajat näyttävät pölähtävän kuin akanat tuuleen. Ei tämä oikein valtionhoitajapuolueen touhulta näytä.

Kataisen tulemme näkemään jossain korkeassa EU-virassa. Oikeassa ovat olleet kaikki ne, joiden mielestä se on koko ajan ollut hänen tavoitteensa. Olen joskus ihmetellyt tätä poliitikoille aika tavallista henkilökohtaisten pyrkimysten ja maan asioiden hoidon ristiriitaa. Kun hyvä sauma pilkottaa, niin maan asiat saavat jäädä poliitikon suunnatessa kohti parempaa tulevaisuutta.

Koska aloitin kirjallisuudella, niin lopetan samalla tavalla. Kalle Päätalon samanniminen setä sanoi usein hankalan paikan edessä:

No, näkkyypähän. Ei nämä asiat niin mene etteikö ne jotenkin mene ja tuurissa se on, kelle iso k***pä kasvaa.

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    NooH – jokusta innokkaampaa aktivista mokoma
    saattaa kiinnostaa sen verta, että syöntyy jonkun
    paheksunnan ilmineeraamaan julki.

    Suurin osa kusessa olevista ei lotkauta korvaansa.

    Sen harvan kerran kun enää satun Urbanistanissa
    piipahtamaan, huomaan itseni mieluusti tarkkailevan
    kadulla kiirehtivää alistunutta joukkoa, jonka naaman
    eloisuus on samaa luokkaa kuin kuolleella hylkeellä.

    Ei näistä tulee koskaan enää sellaista kansaa joka
    kokonaisuutena pitäisi kansakunnan edusta kiinni.

  2. 2

    kilu sanoo

    Jyrki Katainen halusi suunan muutoksen omaan elämäänsä
    Niin mekin haluaisimme
    T -Suomen demokratisen tasavallan kansalaiset

  3. 3

    Jere sanoo

    Toivottavasti Katainen muistaa ilmoittautua työkkärissä, ettei karenssi iske 🙂

  4. 4

    Pohjanmaan poika sanoo

    Näyttäähän tuo politiikka aika törkeältä noin ihan yleisesti ottaen. Kuitenkaan en voi luvata että asiat hoidetaan noinkaan hyvin jos tähän käteen ladotaan joskus 30 000 euroa kuussa turhasta työstä, pahanteosta ja satunnaisista hyvistä päätöksistä saa saman.

    Jonkun hyvä on jonku paha ja se jolle fyrkkaa on siunaantunut, omistaa parhaat lobbarit ja köyhillä sellaisia ei ole ollenkaan. Liekö enää ns. varakkaillakaan, toimihölöillä ja dippansseillä, ainakin duunarien liitot ovat jo kauan olleet yhtä tyhjän kanssa.

    • 5.1

      Pohjanmaan poika sanoo

      Ei ne ahneet sen huonompia tai kummempia ole kuin kukaan muukaan. Niille on vain sattunut sauma päästä helppoihin rahoihin käsiksi ja jokainen tekisi saman jos voisi. Senpä takia asiat ei tästä parane eikä olleet ennen paremmin. Se vain näytti siltä silloin kun porvari sossun vaatteissa pelasi vanhan lahtarin perustamat firmat pörssiin.

  5. 6

    Vapaa ajattelija sanoo

    Pääministerit näkyvät nykyisin pakenevat vastuutaan mittauttamatta puolueensa ja omaa kannatustaan eduskuntavaaleissa. He eivät todellakaan arvosta parlamenttia, joilta he ovat, ainakin periaatteessa, saaneet luottamuksensa. Vanhat pääministerit, kuten Johannes Virolainen, Rafael Paasio ja K. A. Fagerholm eivät luopuneet osallistumasta eduskuntatyöhön pääministerikautensa päätyttyä. Nuoremmat entiset pääministerit Esko Aho ja Matti Vanhanen eivät ole luopuneet vaikuttamasta harjoitettuun politiikkaan. He toimivat vahvasti lobbareina kulisseissa ja kabineteissa poliittisten päätösten teossa, vaikka heillä ei enää ole valtakirjaa kansalaisilta, ainoastaan omilta työnantajayrityksiltä. Lisäksi media, erityisesti YLE, tiedustelee usein heidän mielipiteitään ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin.

    Politiikka on muuttunut entistä enemmän vakaumuksettomaksi henkilökohtaiseksi urapyrkyryydeksi ja peliksi. Aikaisemmin politiikka saattoi olla kutsumus, nykyisin enemmän leipätyö. Samaa voi sanoa poliittisesta journalismista, joka käsittelee entistä pinnallisemmin vain politiikkoja henkilöinä ja imagoina, syventymättä sisältöihin ja sisältöjen eroihin.

    Pääministerin valinta on sekä tärkeä henkilökysymys että politiikan linjakysymys. Nykyisen perustuslain mukaan eduskunta valitsee pääministerin, mikä on kansanvaltaisempi tapa kuin se (entisen perustuslain mukainen), että yksi henkilö (presidentti) valitsee. Ei ole kansanvaltaa se, että yhden puolueen puoluekokous saa valita pääministerin, muiden puolueiden kansanedustajien alistuessa lammasmaisesti, neljäsosaa eduskunnan jäsenistä muodostavan puolueen kokouksen päätökseen. Kokoomus valitsee puheenjohtajansa puoluekokouksessa: siihen sillä on täysi oikeus. Suomen perustuslain mukaan oikeus valita Suomen pääministeri ei ole luovutettu minkään puolueen puoluekokoukselle. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, toisin kuin Iso-Britanniassa, jossa yksi puolue saavuttaa parlamentin enemmistön jopa alle 40 %:n ääniosuudella.

    Pääministerillä on nykyisin Suomessa enemmän valtaa kuin koskaan aikaisemmin. Pääministerin aloitteesta tasavallan presidentti hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit. Kun nyt pääministerit ja presidentti ovat samasta puolueesta niin eduskunnan hajottamisen mahdollisuudet ovat suuret. Eduskunnan hajottamisesta päättäminen antaa tilaisuuden valita taktisesti sopivin ajankohta vaalien toimittamiseen. Sillä hetkellä eniten julkisuudessa esillä oleva, kansalaisten tunteisiin vaikuttava, kysymys voi vaikuttaa ratkaisevasti vaalin tulokseen ja eduskunnan kokoonpanoon. Gallupit saattavat johtaa otollisen ajankohdan valintaan.

    Politiikkaa on muuttunut porvarillisen valtamedian ohjaamaksi henkilö- ja mielikuvapeliksi, jossa on teatterinomaisia piirteitä. Siksi poliitikot antautuvat osallistujiksi erilaisiin viihdeohjelmiin. He ovat itse alentaneet politiikan arvostusta kansalaisten mielissä. Siitä on osoituksena aleneva äänestysaktiivisuus. Vaikeassa taloudellisessa asemassa olevat kansalaiset ovat menettäneet luottamuksensa kaikkiin politiikkoihin, koska sekä ammattipoliitikot että valtamedia suhtautuvat politiikkaan pelkkänä. teatterina. Vakaumuksellisen politiikan puute johtaa kansalaisten vieraantumiseen yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Huono-osaisten ja syrjäytyneiden (syrjäytettyjen) kansalaisten poliittinen osallistumattomuus vain lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

    Politiikkaan osallistumisaktiivisuudeltaan Suomi ei enää ole Pohjoismaa, joissa äänestysaktiivisuus parlamenttivaaleissa on yli 80 %, mutta Suomessa se on pudonnut 2/3:aan. Suomi muistuttaa nykyisin sekä äänestysprosenteiltaan että kansanedustuslaitoksen kokoonpanoltaan Baltian ja Itä-Euroopan maita, joissa oikeisto jyrää. Matalan äänestysaktiivisuuden seurauksena on eriarvoistuminen, koska yhteiskunnan parempiosaiset äänestävät joka tapauksessa sekä vaaleissa että vaalien jälkeen rahoillaan.

    • 6.1

      Sinsemillan Hector sanoo

      Se ns. kansa ja kaikki kansat on kylläkin sellaista sorttia että se nyt äänestää kuten iso raha milloinkin tahtoo. Lopputulos on sama, oli demokratia tai ei.

  6. 7

    L sanoo

    Hyvin pohdittu, Vapaa ajattelija.

    Nyt kun ajatellaan tilannetta jossa noin 20% äänesäjien äänistä kerännyt puolue on valitemassa maalle pääministeriä, ei kai voida enää puhua demokratiasta tai siitä että maan päättävin toimielin ”hallitus” olisi arvopohjaltaan kansalaisten – äänestäjien enemmistön – tahdon mukainen. Oppositio vahvistuu. Sillä on tärkeä rooli parlamentaarisissa demokratioissa.

    Kansalaisten kannalta polittinen toiminta on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi, ja kuten sanoit, siitä on tullut aina vain etäisempi ja kaukaisempi asia, vaikka poliittiset päätökset tuntuvat kansalaisten elämässä.

    Euroopan Unioni on vieläkin etäisempi ja kaukaisempi. Noin 40% suomalaisista äänesti edellisen kerran, noin viisi vuotta sitten. Ja EU:ssa tehdyillä päätöksillä on vieläkin suuremmat seuraukset kansalaisten elämään. Demokratia, sellaisena kuin olemme sitä eläneet (monipuoluejärjestelmä, opposition rooli vallan vahtikoirina ja kansalaisjärjestöjen/kansalaisten kuuleminen päätöksenteossa) on kyllä uhanalainen. Unkarihan on käytännössä siirtynyt yksipuoluejärjestelmään. (siellä on yksi puolue jolla valtavan vahva kannatus ja valta-asema).