Palveluspakosta osallistavaan sosiaaliturvaan

Työttömien kohtelu näyttää kiertävän historiallisesti täyden ympyrän, kunhan sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelma osallistavasta sosiaaliturvasta täsmentyy.

Vuosina 1663-1883 maassamme oli palveluspakko. Jokaisen oli oltava jonkun palveluksessa, jos hän ei ollut itsenäinen yrittäjä tai maanviljelijä. Työtön katsottiin irtolaiseksi ja hänet passitettiin pakkotyölaitokseen tai kehruuhuoneeseen tuomittujen rikollisten joukkoon. Tämä tapahtui ilman oikeudenkäyntiä pelkällä hallinnollisella päätöksellä.

Ohjesäännön mukaan irtolaisista oli pantava kehruuhuoneeseen vain yli 14-vuotiaat työkykyiset naiset. Työ kehruuhuoneessa käsitti kutomateollisuuden eri alat lankojen kehräämisestä erilaisten vaatetusaineiden valmistamiseen saakka.Tavallismpia töitä olivat häkilöiminen, villojen karstaaminen, kehrääminen, höyhenien riipiminen ja sukan kutominen. Kehruuhuoneet tyydyttivät suuren osan vankiloiden ja sairaaloiden pito- ja makuuvaatetarpeesta. Myös yksityisille myytiin kankaita ja kudontatuotteita. Vuonna 1823 annettu ohjesääntö sääteli tarkkaan vankien päivärutiineja. Paitsi vankila, kehruuhuone oli huomattava käsiteollisuuslaitos. Määräävänä tarkoitusperänä oli siveellisen kasvatuksen rinnalla pyrkimys saada hoidokkien työstä valtiolle ansiotuloja sekä aatteellinen ajatus levittää käsityötaitoa rahvaan keskuuteen.” (Lappeenrannan kehruuhuone 1800-luvulla)

Pakkotyö siis paransi sairaudesta nimeltä työttömyys ja siinä sivussa saatiin tuloja valtiolle. Palveluspakosta luovuttiin, mutta yhä edelleen irtolaiseksi leimattin helposti. Siihen riittivät pelkkä työttömyys ja sen seurauksena vietettävä pahantapainen elämä. Parannuskeino oli vanha tuttu:

“Työlaitoksessa hoidettakoon irtolaista siksi, kunnes on saatu perusteltua syytä olettaa, että hän tulee viettämään säännöllistä ja kunniallista elämää, kuitenkin enintään yksi vuosi taikka, jos häntä lähinnä edellisten viiden vuoden aikana jo on työlaitoksessa irtolaisuuden vuoksi hoidettu tai samana aikana pidetty pakkotyössä, enintään kolme vuotta.

Jos on todennäköistä, että hoidettava työlaitoksesta päästettynä viettää säännöllistä ja kunniallista elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää työlaitoksesta, ei kuitenkaan ennenkuin kolme kuukautta on kulunut siitä, kun hänet siihen otettiin.

Kun hoidettava on ehdollisesti päästetty työlaitoksesta, on hän yhden vuoden irtolaisvalvonnan alainen; ja voidaan hänet sinä aikana palauttaa takaisin työlaitokseen, ellei hän noudata annettuja määräyksiä ja ohjeita.” (Vuoden 1936 Irtolaislain 10 §)

Välillä elettiin hyvinvointivaltiossa, jossa työttömilläkin oli ihmisarvo. Sitten tuli 1990-luvun lama ja työttömyys lisääntyi. Se oli tietenkin laiskuutta, joten vanhat keinot otettiin käyttöön nykyaikaan päivitettynä. Kuntouttavaan työtoimintaan passitetaan hallinnollisella päätöksellä 500 päivää työmarkkinatukea saanut työtön. Nyt tämä aika on päätetty  lyhentää 300 päivään.

“Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään.” (Vuoden 2001 laki kuntouttavasta työtoiminnasta 13 §).

Jo nyt siis olemme palanneet likipitäen palveluspakon aikaan. Osallistava sosiaaliturva tekee paluun täydelliseksi. Vain kehruuhuoneen nimi on muuttunut työpajaksi.

Kommentit (7)
  1. Ville Honkala
    28.5.2014, 18:52

    Mutta jos ei vain mene niin sitten ei vain mene. Väkisin eivät voi viedä eivätkä voineet aina 1800-luvullakaan, ainakin Pohjanmaalla tuli kuulemma herkästi puukon- tai luodinreikiä.
    Nimimerkillä 8 vuotta karenssia takana, 2,5 jäljellä.

    1. Helsingin kausityöntekijänä vammautunut - nyt työtön
      29.5.2014, 13:06

      Hyvä pohojalaaset! Kannattaa siis mieluummin tehdä vankilaan vievä rikos , jotta välttyy pakkotyöltä työttömänä työnhakijana. Vankilassa työterapia on käsittääkseni vapaaehtoista ja siitä saa palkkaa? Vankilan kautta pääsee myös helpommin ennenaikaiselle eläkkeelle, toisin kuin työttömänä – vaikka työttömyyden taustalla olisikin kroonisia sairauksia, työtapaturmia ja muita(kin) mielenterveysongelmia kuin alholismi.
      Pätkätyöntekijät ja työvelvoitetut ovat työtapaturmien suhteen täysin suojattomia. Ei hoideta, vaan heitetään kylmästi firmasta ulos eikä kukaan muukaan palkkaa osatyökykyistä. Myös kunnat syyllistyvät tähän.

      1. Karenssia lusiva
        31.5.2014, 15:05

        Karenssi on pahinta mitä niillä on tarjota, suosittelen sen kortin katsomista, nousee se aurinko huomenna sittenkin. Jokaista sossun tai työkkärin kiduttamaa kuukautta kohti makaatte pari vuotta lisää, näytetään niille ettei ihminen tarvitse riistoa.

  2. Palkatonta “pakkotyötä” ei ILO:n sopimuksen mukaan teettää.Suomi on ratifioinut ko. Sopimuksen. Joten kyseessä lienee perustuslain vastainen hanke

    1. Niin on, mutta sen voi väistää kiertoilmaisuin. Ne on kuule hyvin taitavia nämä virkamiehet juuri näissä kieroissa ilmaisuissa.

      Kerronpa esimerkin: TE-keskus järjesti rekrytointiyritysten esiintymistilaisuuden työnhakijoille. Tilaisuuteen tuli minullekin kutsu. Siinä sanottiin näin: Tilaisuus on täysin vapaaehtoinen, mutta ellet tule paikalle, oletamme ettet ole enää työnhakijana ja se voi vaikuttaa sosiaaliturvaasi.

      Ilmaisemalla asiat kaunokielisen kierosti, korostaen “vapaaehtoisuutta” jota tosiasiassa ei ole, työtön joutuu aivan kummallisen kielipelin keskelle, jossa mikä tahansa asia onkin aivan jotain muuta kuin normaalielämässä.

Kommentointi suljettu.