Kaltoin kohdellut ja unohdetut

Viime torstain  Helsingin Sanomien yleisönosastossa työtön nuori kertoi jääneensä ilman työttömyysetuutta, vaikka hän oli ollut yhtäjaksoisesti töissä kuusi vuotta ennen elokuussa 2013 alkanutta työttömyyttä. Hän on alle 25-vuotias.

Tätä epäoikeudenmukaisuutta ovat jopa jotkut kansanedustajat ihmetelleet ja ainakin joku heistä paheksui TE-toimiston joustamattomuutta. Tällainen ei kuulemma ole lain tarkoitus.

Minulla on ikäviä uutisia. Kyllä se on lain tarkoitus. Työttömyysturvalain tarkoitus näyttää olevan minimoida työttömyysetuuksien saaminen. Lakiin on kätketty sellaisia ansoja, että ilmeisesti edes lakia säätäneet kansanedustajat eivät ole niistä tietoisia. Tämän nuoren kohdalla konkretisoitunut säädös on joulukuussa 2012 säädetty Työttömyysturvalain 2 luvun 13 §. Siellä sanotaan näin:

Alle 25-vuotiaan nuoren, joka ei ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta (koulutusta vailla oleva nuori), on tullut hakea edellisessä syyslukukaudella alkavia opintoja koskevassa haussa vähintään kahta opiskelupaikkaa, joiden opiskelijaksi ottamisen perusteet nuori täyttää.

Jos nuori ei hae koulutukseen, niin hänellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen. Kerran langetettu rangaistus on voimassa niin kauan, että nuorella on vaadittu koulutus.

Lainkohdan on siis säätänyt nykyinen eduskunta, joten ainakin kansanedustajien ihmettely on tekopyhää. Tai sitten he eivät tiedä millaisia lakeja säätävät.

Tässä tapauksessa ansa oli selvästi kirjattu lakitekstiin. Paljon ovelampi temppu tehtiin kesäkuussa 2012, jolloin ns. ikuisesta karenssista luovuttiin ja kaikki karenssit muuttuivat määräaikaisiksi. Silloin ansa piilotettiin siirtymäsäännöksiin. Sehän tapahtui näin:

Vuosina 2006 – 2012 Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava teko aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Hänestä tuli epäihminen, työvoiman ulkopuolelle luokiteltu. Hänelle jäi vain ilmoittautumisvelvollisuus TE-toimistoon.

Kesäkuussa 2012 lakia siis muutettiin ja karensseja lievennettiin. Lakimuutos tuli voimaan 1.7.1012. Työstä ilman pätevää syytä eronneelle asetetaan nykyisin 90 päivän karenssi ja työstä tai työllistämistä edistävästä palvelusta kieltäytyneelle karenssin kesto on 60 päivää.

Lain siirtymäsäännöksiä taisi harva kansanedustaja lukea ja vaikka olisi lukenutkin, niin tuskin olisi ymmärtänyt. Teksti on sellaista kapulakieltä, että minulta meni aikoinaan puoli tuntia ennen kuin uskoin lukemani. Voitte halutessanne testata omaa lukutaitoanne täältä.

Siirtymäsäänösten mukaan ennen 1.7.2012 asetettu karenssi jatkuu sellaisenaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteella. Kaikki ennen 1.7.2012 annetut karenssit siis ovat yhä voimassa. Armahdus on luvassa vasta 1.1.2017, jolloin myös nämä ikuiset karenssilaiset pääsevät takaisin työttömyysturvan piiriin.

Enpä ole huomannut yhdenkään kansanedustajan koskaan ihmetelleen tätä epäkohtaa. Luultavasti kukaan heistä ei edes tiedä sen olemassaoloa. Ikuiseen karenssiin tuomitut ovat unohdettujen joukko.

 

Väärinymmärryksiä

Minulle on monta kertaa sanottu, että olen ymmärtänyt kuntouttavan työtoiminnan perusteellisesti väärin. Sen tarkoitus ei ole hankkia palkatonta työvoimaa, vaan se on tarkoitettu elämänhallintansa menettäneille sairaille, juopoille, mielenterveysongelmaisille ja muuten vain vetelyksille. Kuntouttavan työtoiminnan avulla heidät saadaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja palaamaan yhteiskuntaan osallistuviksi hyödyllisiksi kansalaisiksi.

Lisäksi kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään enimmillään kuusi tuntia päivässä parina päivänä viikossa ja se on kestoltaan maksimissaan kolme kuukautta.

Näille valistajilleni olen aina sanonut, että lukekaapa nyt kuitenkin ensin se kuntouttavasta työtoiminnasta säädetty laki ja palataan sitten asiaan.

Kenelle kuntouttava työtoiminta on sitten lain mukaan tarkoitettu? Kohderyhmä kerrotaan selkeästi lain 1 luvun 1 §:ssä:

Tässä laissa säädetään toimenpiteistä, joilla parannetaan pitkään jatkuneen työttömyyden perusteella työmarkkinatukea tai toimeentulotukea saavan henkilön edellytyksiä työllistyä avoimilla työmarkkinoilla sekä edistetään hänen mahdollisuuksiaan osallistua koulutukseen ja työ- ja elinkeinoviranomaisen tarjoamaan julkiseen työvoimapalveluun.

Ei sanaakaan vajaatyökykyisyydestä, sairaudesta, syrjäytyneisyydestä tai edes syrjäytymisvaarasta. Pykälä sanoo selvästi, että ainoa kriteeri on pitkään jatkunut työttömyys.

Vajaatyökykyistä ei lain mukaan edes saa sijoittaa kuntouttavaan työtoimintaan, vaan hänet on ohjattava saamaan sosiaali- ta terveydenhuoltopalveluja. Näin sanotaan lain 3 luvun 8 §:n 4 momentíssa:

Jos kunta arvioi, ettei henkilö työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi välittömästi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, suunnitelman tulee sisältää erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan. Terveydenhuollon palvelujen tarvetta arvioitaessa asiantuntijana toimii kunnan terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri.

Entäpä sitten kuntouttavan työtoiminnan kesto ja päivittäinen työaika? Ne löytyvät 4 luvun 13 §:n 2 ja 3 momenteista:

Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään.

Päivittäinen minimityöaika on siis neljä tuntia, mutta ihmettelen mistä jotkut ovat saaneet päähänsä kuuden tunnin maksimityöajan. Lain 4 luvun 14 § sanoo näin:

Toimintaan sovelletaan työaikalain 6 §:n 1 momentin yleissäännöstä säännöllisestä työajasta.

Näiden lainkohtien perusteella voidaan siis sanoa, että kuntouttavaan työtoimintaan kelpaavat vain valmiiksi kunnossa olevat ja toiminnan kesto on vähintään kolme kuukautta yhtenä päivänä viikossa neljän tunnin ajan. Enimmillään se on kaksi vuotta viitenä päivänä viikossa täyden työpäivän verran.

Ehkä ikävin lainkohta on tuo viattomalta näyttävä 4 luvun 13 §:n 3 momentti:

Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään.

Kun pahimmillaan kaksi vuotta kestänyt kokopäiväinen kuntoutusjakso päättyy, niin homma pyörähtää uudelleen käyntiin alusta. Laaditaan uusi aktivointisuunnitelma, jossa kuntouttavaa työtomintaa jatketaan taas kaksi vuotta täyden työpäivän verran viitenä päivänä viikossa.

Onko tällaisia tilanteita muka oikeasti? Kyllä on. Monet ovat kertoneet minulle kohtelustaan. Pahin tietämäni tapaus on sellainen, jossa ammattitaitoinen henkilö teki entistä omaa työtään kuntouttavana työtoimintana kaksi vuotta. Sen jälkeen uudessa aktivointisuunnitelmassa kuntouttavaa työtomintaa jatkettiin toiset kaksi vuotta.

Tällä perusteella väitän siis edelleen, että kuntouttavan työtoiminnan tarkoitus on saada palkatonta työvoimaa. Se ei välttämättä ollut lainsäätäjän alkuperäinen tarkoitus, mutta sellaiseksi lain soveltaminen on käytännössä luisunut.

 

Arveluttavaa työvoimapolitiikkaa

Työttömillä teetettävä palkaton työ lisäntyy koko ajan ja toiminta käy yhä härskimmäksi. Erilaiset työpajat, työkokeilut ja kuntouttava työtoiminta tuottavat jatkuvasti palkatonta työvoimaa yrityksille. Näin siitä huolimatta, että kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 6 §  kieltää yksiselitteisesti kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen yrityksiltä. Sitä saavat järjestää vain kunnat, yhdistykset, säätiöt ja seurakunnat.

Aiemmin tätä säännöstä kierrettiin niin, että yritys perusti yhdistyksen tai säätiön ja ohjasi TE-toimistosta lähetetyt työttömät niiden kautta palkattomaan työhön yrityksen omalle tuotantolinjalle. Nykyisin lakia ei edes viitsitä yrittää kiertää.

Varkautelainen Warkop Oy tuottaa erilaisia saunatarvikkeita ja palkattoman työvoiman rekrytointia varten se on perustanut  Warkop Training Centerin. Se kertoo itsestään nettisivullaan näin:

Training Center on tuottanut vuodesta 1995 alkaen kuntoutus-, koulutus- ja työhönvalmennuspalveluja Etelä- ja Pohjois- Savossa. Training Center on osa vuonna 1983 perustettua Warkop Oy:n toimintaa. Yhteistyökumppaneitamme ja palvelun tilaajia ovat Varkauden kaupunki, lähikunnat, Kela, työ- ja elinkeinotoimisto, vakuutusyhtiöt ja yritykset.

Se on siis selkeästi osa isompaa tuotannollista yritystoimintaa. Työtoiminnan järjestämisestä se kertoo näin:

Sosiaalihuollollinen työtoiminta on kunnan järjestämää sosiaalipalvelua, jonka tavoitteena on ehkäistä asiakkaan syrjäytymistä ja ylläpitää sosiaalista, psyykkistä sekä fyysistä toimintakykyä. Sosiaalihuollolliseen työtoimintaan osallistuvilla keskeisessä osassa on tuettu työskentely palvelun tuottaja organisaation työpisteissä sekä avotyötoiminta yrityksissä. Työtoimintaa ohjaa sosiaalihuoltolaki 27 a §.

Training Center ei ole seurannut erityisen hyvin oman alansa lainsäädännön kehitystä, koska Sosiaalihuoltolain 27a § on kumottu jo joulukuussa 2005. Nykyisin toimintaa säätelee Laki kuntouttavasta työtoiminnasta.

Myös työkokeilu sujuu näppärästi saman firman toimipisteissä:

Työkokeilun avulla selvitetään asiakkaan työelämävalmiuksia, työkykyä ja soveltuvuutta alalle. Käytännön työtehtävät toteutetaan palvelun tuottajan työpisteissä.

Warkopilla on epäilemättä paljon myös palkattua työvoimaa. Lisää väkeä saadaan TE-toimistoista ja osa työkokeiluun ja kuntouttavaan työtoimintaan lähetetyistä saattaa aikanaan saada ihan oikean työpaikan.

Sen toivossa työtön tekee palkatonta työtä pelkällä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päiväkorvauksella. Hänelle ei kartu eläkettä eikä kerry lomaa. Vieressä toinen tekee samaa työtä täydellä palkalla saaden kaikki työsuhteen edut. Yriykselle palkaton työvoima on varmasti kannattavaa, mutta jostain syystä tätä pidetään myös onnistuneena työvoimapolitiikkana.

Jotkut ovat riittävän hyviä tekemään markkinoilla menestyviä tuotteita, mutta eivät tarpeeksi hyviä saamaan työstään palkkaa.