Ristiretki lastenvaunuja vastaan

Kuten edellisessä jutussani kerroin, niin Espoon kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pia Kauma lähti ratsastamaan upouusilla lastenvaunuilla, joita kuulopuheiden mukaan Espoon sosiaalitoimi hankkii maahanmuuttajille. Tietolähteekseen Kauma kertoi puhelinsoiton, jonka hän oli saanut huolestuneelta kuntalaiselta. Lisätietona hän sanoi Facebookissa kuulleensa, että joidenkin maahanmuuttajien uskonto ja tavat kieltävät käytettyjen tavaroiden kierrättämisen.

Kun merkittävässä asemassa oleva kunnallispoliitikko lähtee rakkikoirana puremaan tietyn kansanryhmän nilkkoja epämääräisen puhelinsoiton ja muiden kuulopuheiden perusteella, niin jotain on pahasti vialla. Hän ei viitsi kysyä asiasta oman kaupunkinsa sosiaalivirastosta. Hän ei ota selvää mahdollisista uskonnollisista epäselvyyksistä. Hän ei edes osaa laskea, vaan aikoo pelastaa Espoon talouden kieltämällä uudet lastenvaunut tietyiltä sosiaalitoimen asiakkailta ja leikkaamalla muutenkin täydentävää toimeentulotukea.

Nettikansa villiintyi, kuten ilmeisesti oli tarkoituskin. Edelliseen juttuun linkittämäni alkuperäinen uutinen pursuu käsittämätöntä vihapuhetta ja omaa blogiani sain siivota koko eilisen päivän. Innokkaimmat ns. maahanmuuttokriittiset eivät vieläkään tajunneet, että ihan kaikkien tukea tässä on tarkoitus leikata. Heille oli tärkeintä päästä kertomaan miten mamuja hyysätään ja romanitkin saavat enemmän kuin muut. Hommaforumilla suunnitellaan jo maahanmuuttajien lastenvaunujen valokuvauskampanjaa.

Koska Kauma ei osaa laskea eikä kukaan muu viitsi, niin minä lasken vähän. Katsotaan millaisista summmista on kysymys ja mikä on niiden osuus Espoon kokonaismenoista.

Vuoden 2013 tilinpäätöksen mukaan Espoon käyttötalouden kokonaismenot olivat 1 573 806 000 euroa. Toimeentulotukimenot kuuluvat perhe- ja sosiaalipalveluiden luokkaan, jonka kokonaismenot olivat 224 011 000 euroa eli 14,2 % kokonaismenoista.

Toimeentulotuen menot olivat yhteensä 48 146 000 eli ne tavalliset 3 % kaupungin kokonaismenoista. Tähän summaan kuuluvat sekä perustoimeentulotuen että tarveharkintaisen tuen menot. Tilinpäätös ei valitettavasti erottele laissa tarkasti säädellyn perusosan ja tarveharkintaisen tuen määriä, mutta yleensä tarveharkintainen tuki on vain murto-osa perusosaan käytettävistä summista.

Kun summat ovat tätä luokkaa, niin Kauman lietsoma ristiretki muutamia mahdollisesti saatuja uusia lastenvaunuja vastaan näyttää entistä naurettavammalta. Se on selvä osoitus täydellisestä tietämättömyydestä ja haluttomuusesta ottaa asioista selvää. Lisäksi se on täysin holtitonta vihan lietsomista ja sen seuraukset voivat ainakin metelistä päätellen olla arvaamattomia.

Apinaa koijataan

Kun poliitikko haluaa leikata köyhien viimesijaista etuutta eli toimeentulotukea, niin hän saa kansanjoukot taakseen hyvin helpolla tavalla. Hänen tarvitsee vain ottaa maahanmuuttajiin liittyvä yleisin valhe ja väittää sitä todeksi. Näin teki Espoon kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Pia Kauma ihmettelemällä maahanmuuttajille hankittavia uusia lastenvaunuja.

Tämä temppu tepsii aina. Linkittämäni uutisen kommenttikentästä näkee hyvin, että syötti nielaistiin koukkuineen, siimoineen ja vapoineen. Kukaan ei edes huomaa, että Kauma haluaa leikata ihan kaikkien toimeentulotuen saajien harkinnanvaraisia etuuksia. Kukaan ei puhu mistään muista Kauman esittämistä ns. säästöistä, kuten vaikkapa tienrakennuspalvelujen yksityistämisestä. Kansa on villiintynyt ja haluaa lynkata toimeentulotukea saavat maahanmuuttajat.

Tämä on harvinaisen halpamainen keino, mutta se toimii aina. Valtaosa ihmisistä ei tiedä yhtään mitään toimeentulotuen määräytymisperusteista eivätkä ne heitä kiinnostakaan. Heille riittää, että joku sanoo maahanmuuttajien saavan jotain ylimääräistä. Kun sen sanoo korkeassa asemassa oleva kunnallispoliitikko, niin se otetaan vastaan totena.

Kauma olisi yhtä hyvin voinut väittää maahanmuuttajien saavan toimeentulotukena myös lentorahtina kuljetettavat syyrialaiset nahkasohvat, kultakellon ja tietysti sen Mersun. Kaikki olisi uskottu ja hänen sanomaansa olisi käytetty seuraavat viisi vuotta aukottamana todisteena.

Tosiasiassa Kauma ei näytä tuntevan tuen myöntämisperusteiden lisäksi edes peruskäsitteitä. Toimeentulotuesta annettu laki ei tunne harkinnanvaraista tukea, vaan se on nimeltään täydentävä toimeentulotuki. Valtuustoryhmän puheenjohtajan olisi helppo tarkistaa sekä peruskäsitteet että kaupungin ohjeet tuen myöntämisestä, mutta ei hän sitä viitsi tehdä. Hän luottaa siihen, että mölisevä massa takaa hänelle työrauhan leikata kaikessa rauhassa köyhimpien etuuksia tasapuolisesti, syntyperään katsomatta.

Sanotaan se nyt vielä kerran:

Toimeentulotukilain 7 a §:n mukaan perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Perusosa myönnetään puhtaasti laskennallisin perustein ottamalla huomioon kaikki hakijan tulot ja menot. Laskelmat tehdään kaikille samoilla perusteilla eikä maahanmuuttajilla ole mitään eri taulukkoa.

Myös sitä ”harkinnavaraista tukea” eli täydentävää toimeentulotukea myönnetään kaikille samoilla perusteilla. Ne perusteet määräytyvät Toimeentulotukilain 7 c §:n mukaan näin:

Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat:

1) lasten päivähoitomenot;

2) muut kuin 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot; sekä

3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot.

Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Eipä puhuta laissa maahanmuuttajien saamista erityisetuuksista, joten niitä ei voi olla lain nojalla annetuissa kaupungin soveltamisoheissakaan. Tämänkin Kauma olisi saanut selville kysymällä Espoon sosiaalivirastosta.

En minä oikeastaan ihmettele ennakkoluuloilla ratsastavaa poliitikkoa. En ihmettele myöskään ilman tukia pärjäävien tietämättömyyttä. Eniten ihmettelen tällaisten urbaanitaroinoden uppoamista niihin, jotka itsekin saavat toimeentulotukea. He eivät aiheettomassa kateudessaan huomaa, että juuri heiltä itseltään tässä ollaan tukia leikkaamassa.

Ennen kuin kommentoitte tätä juttua toistamalla noita urbaanitarinoita, niin vilkaiskaapa tänne. Teitä koijataan.

Piiri pieni pyörii…

Vuonnna 2011 Laura Räty valittiin Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Vuonna 2013 Räty nousi eläkeyhtiö Kevan hallituksen johtoon. Kevan toiminnanjohtaja Merja Ailus erosi etuuksistaan nousseen metelin takia ja ensimmmäisenä häntä oli savustamassa ulos Kevan hallituksen puheenjohtaja Räty.

Viime keväänä kansanedustaja Lasse Männistön isä Jukka Männistö nousi Kevan toiminnanjohtajaksi Merja Ailuksen eron jälkeen. Näkyvimmin nimitystä ajoi Räty.

Vuonna 2013 Lasse Männistö nousi kokoomuksen valtuustoryhmän johtoon. Tänä kesänä Laura Räty nimitettiin sosiaali- ja terveysministeriksi Kokoomuksen puoluekokouksessa. Eilen Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi Lasse Männistön Rädyn sijaiseksi apulaiskaupunginjohtajan virkaan. Räty nousee puolestaan kansanedustajaksi Männistön tilalle.

Räty ja Männistö ovat tunnetusti hyviä ystäviä. Heitä yhdistää ilmeisen henkilökemian lisäksi myös aatteellinen yhteisymmärrys sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisestä.

Confused? You won’t be after this episode, kuten 30 vuoden takainen tv-sarja Kupla (The Soap) totesi joka jakson alussa viimeisten tapahtumien kertaamisen jälkeen.

Tämä virkanimistysten piirileikki on jo sitä luokkaa, että Kuplakin jää toiseksi. Iältään ja virkaiältään nuoret ystävykset jakavat keskenään valtakunnan ja pääkaupungin korkeimpia virkapaikkoja. Sosiaali- ja terveystoimi on Helsingin suurin toimiala ja sen palveluksessa on noin 15 000 henkilöä. Sitä johtamaan nousee 32-vuotias kauppatieteiden maisteri, jolla ei ole päivänkään työkokemusta alalta tai ison organisaation johtamisesta. Kokoomuksen valtuustoryhmä on ainoa, mitä hän on johtanut.

Eilen seurasin sivusta parin Helsingin valtuutetun Facobook-profiilissa käytyä keskustelua. Liikuttavan yksimielisesti Männistön valinnan takana olleet selittivät, että Helsingin kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien paikat perustuvat poliittisiin sopimuksiin ja johtajat valitaan aina poliittisten voimasuhteiden mukaan. Pätevyyden ja sopivuuden perään ei ole koskaan kyselty.

Muilla johtavilla virkamiehillä on asiantuntemusta ja sitä kautta saatua valtaa niin paljon, että heidän johtajansa on oltava poliittisesti sopiva tasapainon säilyttämiseksi. Poliittisen johtajan kautta toteutuu vaaleissa ilmaistu kansan tahto.

Ettäs tiedätte, helsinkiläiset äänestäjät. Teidän tahtonne on, että ainakin minun katsannossani poliittiset kakarat jakavat virkapaikkoja keskenään tyyliin ”tää menis nyt tänne ja se tulis sit tähän”.

Sitä poliittista johtajuutta ja kansan tahtoa kuvastanee tuoreen apulaiskaupunginjohtajan vajaan vuoden takainen mielipide uuden toimialansa asiakkaista:

männistä 9.10.13

Sama virkanimitysten piirileikki pyörii vuosikymmenestä toiseen, vaikka vuorollaan jokainen ilman jäänyt ryhmittymä vastustaa kovalla äänellä poliittisia virkanimityksiä. Äänet vaimenevat heti, kun ollaan saamassa hyvä virka omalle puolueelle.

Kaikkien kummallisinta tässä on se, että äänestäjät eivät tunnu piittaavan tippaakaan.