Arkaan paikkaan

– Osuiko juttu arkaan paikkaan, jopa ammottavaan haavaan, joka kenties on syntynyt keskusteltaessa siitä, pitäisikö työttömän tehdä korvaustensa eteen työtä. Sattuiko tämä? Vai onko eräästä ominaisuudesta, joka taannoin suomalaisessa ihmisessä oli hyve, tullutkin jo kirous? Onko tätä nykyä pahe, jos joku sattuu olemaan ahkera?

Näin jatkaa Ylen toimittaja Eeva Hannula  aloittamaansa palkattoman työvoiman käytön ylistämistä Forssan maatiloilla. Kysehän on siitä, että Forssassa on TE-toimiston ja THL:n vetämän Green Care-projektin yhteistyönä ruvettu patistamaan työttömiä maatiloille työkokeiluun palkattomiksi rengeiksi.

Nyt tekee mieleni sanoa kuten tv-sarja Raidin komisario Jansson:

– Onko typeryys teille tekosyy olla ajattelematta?

Kyllä, kyse on nimenomaan siitä ”avoimesta haavasta”, joka on syntynyt keskusteltaessa siitä, pitäisikö työttömän tehdä työttömyyskorvaustensa eteen työtä. Hannula ei ole ymmärtänyt sellaista yksikertaista asiaa, että työtä tekevä työtön ei ole työtön, vaan hän tekee työtä. Siksi hänelle pitäisi maksaa siitä työstä myös palkkaa eikä suinkaan työttömyyskorvausta. Työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan TES:n mukaista palkkaa.

Työttömyysetuus on sitä rahaa, jolla työtön pidetään hengissä sen aikaa, että hän löytää sitä työtä. Puurot ja vellit ovat pahemman kerran sekaisin, kun ruvetaan puhumaan työnteosta työttömyysetuutta vastaan. Juuri Hannulan kaltaiset ovat aloittaneet tämä merkillisen keskustelun, jota ei sivistys- ja oikeusvaltiossa luulisi tarvitsevan edes käydä. Eri asia on vaikkapa Pohjois-Korea, jossa työleirit ovat ihanteellisa paikkoja työskennellä oikean ideologian puolesta raittiissa ulkoilmassa. Ahkeruus on hyve ja työnteko itseisarvo, mutta palkasta ei saa puhua mitään.

Lisäksi Hannula puhuu muutakin omituista:

– Palkkaa työkokeilusta ei työttömälle makseta, vaan hän saa työmarkkinatukea ja työkokeilunsa aikana päivässä kulukorvausta 9 euroa. Useimmat työttömät saavat myös asumistuen ja toimeentulotuen. Työttömällä on oikeus kieltäytyä työkokeiluun osallistumisesta.

Monet työttömät saavat asumistukea ja jotkut lisäksi myös toimeentulotukea. Toimeentulotuki ei kuitenkaan ole mikään automaatti, josta tipahtaa jokaisen työttömän tilille lain määräämä summa 480,20 euroa kuukaudessa. Tukea myönnettäessä laaditaan tarkka laskelma, jossa kaikki tulot ja menot otetaan huomioon ja vain lain määrämän minimin erotus maksetaan tukena.

Tätä eivät ymmärrä ne, jotka laskevat yhteen kaikkien lainsäädännöstä löytyvien mahdollisten tukien maksimimäärät ja olettavat kaikkien saavan automaattisesti tämän kaiken. Outo on myös väite siitä, että osallistuminen työkokeiluun on täysin vapaaehtoista. Jos näin on, niin Forssassa rikotaan avoimesti lakia.

Työttömyysturvalain 2a luvun 12 §:n 1 momentti sanoo näin:

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta palvelusta kieltäytymisestä lukien, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy muusta työllistymistä edistävästä palvelusta kuin työttömyysetuudella tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta tai kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoitetusta omaehtoisesta opiskelusta.

Jos työtön siis kieltäytyy hänelle sopivaksi katsotusta työkokeilusta, niin hän menettää työmarkkinatuen ja joutuu pelkälle toimeentulotuelle. Sitä puolestaan alennetaan 20 % rangaistuksena työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä. Toistuvasta kieltäytymisestä alennus on 40 %.

Tutkivana journalistina Hannula voisi kertoa miten on mahdollista, että Forssan työvoimaviranomaiset eivät noudata lakia, vaan sallivat vapaan kieltäytymisen. Hannulan tekstistä päätellen toimintaan kohdistunut kritiikki on osunut todella arkaan paikkaan. Muuten ei voi selittää kansallishyveenä pidetyn ahkeruuden nostamista palkattoman työn puolustukseksi.

MTK innostui orjista

Maatiloilla on paljon tekemätöntä työtä. Vaikka lisäväelle on tarvetta, tilat eivät halua maksaa palkkaa. Forssassa on ryhdytty metsästämään orjia. Kaupungin orjapäällikkö kertoo, että virallisen liturgian mukaan kyse on kuntoutuksesta, jolla yritetään aktivoida pitkään työttömänä olleita. Tosiasiassa työttömät pakotetaan palkattomaan työhön.

Kynnys orjuuteen on laskettu mahdollisimman matalaksi. Sekä tehtävät että tekijöiden kunto vaihtelevat. Jotkut uupuvat neljässä viikkotunnissa, toiset kestävät palkatonta työtä jopa 30–40 tuntia viikossa.

– Orjatyökokeilussa selvitetään asiakkaan työkyky ja osaaminen. Jos hän suoriutuu hyvin, mietitään, voisiko yrittäjä ottaa hänet vakituiseksi orjaksi, päällikkö kertoo. Kuntouttavan työtoiminnan nimellä työtön voidaan määrätä palkattomaksi orjaksi jopa kahdeksi vuodeksi. Työkokeilu voi kestää vain 12 kuukautta, josta 6 kuukautta samalla työnantajalla on maksimi. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska orjaa voidaan kierrättää työnantajalta toiselle.

Orja saa ajalta työmarkkinatukea ja yhdeksän euron kulukorvauksen Kelalta, mutta ei palkkaa. Työkokeiluun osallistuminen on täysin vapaaehtoista, mutta kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa ja joutuu toimeentulotuelle, jota lisärangaistuksena alennetaan 20 %.

Forssassa 50 tilaa on ollut kiinnostunut ottamaan orjia. Vaikka ”työllistäminen” on vielä hyvin pientä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa MTK:ssa se herättää innostusta.

– On loistavaa, jos osapuolia saadaan lähestymään toisiaan työttömiä pakottamalla, MTK:n maaseutuyrittäjyysjohtaja sanoo.

Hän muistuttaa, että maanviljely on kausiluontoista. Kiireajoiksi tilat ovat palkanneet väkeä myös muista maista.

– Jos kotimaisia palkattomia orjia saadaan riittävästi, niin enää ei tarvitse maksaa ulkomaiselle työvoimalle eikä yleensä kenellekään.

Jos yrittäjä haluaa pitää orjan kokeilun jälkeen, niin se onnistuu helposti. Työttömälle laaditaan aktivointisuunnitelma, jossa kuntouttava työtominta määritellään ensisijaiseksi toimintamuodoksi. Tämän jälkeen hänet voidaan määrätä palkattomiin töihin kahdeksi vuodeksi.

Harvalla työttömällä on maatalouden osaamista, mutta se ei ole este.

– Tiloilla on monenlaisia töitä ja isännät ovat hanakoita neuvomaan tarvittaessa kovallakin kädellä, kunhan vain ei tarvitse maksaa palkkaa.

Jos ihmettelette ylläolevaa tekstiä, niin minä vain suomensin virallista liturgiaa, jota voitte lukea tästä Taloussanomien alkuperäisestä uutisesta. Olisin voinut kääntää koko tekstin, mutta itseänikin rupesi hirvittämään tämä nykymeno ja huumorintajuni alkaa loppua.

Palkaton pakkotyö on työttömän etu ja palkatonta työvoimaa haalitaan maatilojen sesonkitöihin, jotta ulkomaiselle työvoimalle tai yhtään kenellekään ei tarvitsisi enää maksaa palkkaa. On ihan turha puhua oikean palkkauksen mahdollisuudesta, koska kukaan ei palkkaa ketään niin kauan kun tarjolla on palkattomia renkejä ja piikoja.

Alkuperäisessä jutussa sekoitettiin lisäksi kuntouttava työtominta ja työkokeilu. Ei ole olemassa mitään kuntouttavaa työkokeilua, vaan on vain työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta. Sinänsä haastateltavan tai toimittajan ymmärtämättömyydellä ei ole merkitystä, koska periaate molemmissa on sama:

Kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa ja joutuu toimeentulotuelle, jota alennetaan 20 %. Toistuvasta kieltäytymisestä alennus on 40 %. Tätä sanotaan täydelliseksi vapaaehtoisuudeksi.

Havahtukaa ajoissa ja lukekaa näitä uutisia uusin silmin. Meneillään on täydellinen työmarkkinoiden murros, jolla palkallisesta työvoimasta ollaan pyrkimässä kokonaan eroon. Tätä sanotaan työllistämiseksi ja onhan se tietysti sitä. Työtä löytyy, mutta ei enää palkanmaksajaa.

 

 

 

Kasvavaa kysyntää

Kolme päivää sitten kerroin miten Forssassa iloittiin siitä, että maatilat rupesivat saamaan palkattomia renkejä.

Ilman muuta palkaton työvoima kelpaa kaikille palkallista paremmin ja saman on ymmärtänyt myös Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen. Hän on tehnyt lakialoitteen kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain muuttamisesta siten, että kuntouttavaa työtoimintaa voitaisiin hankkia myös osakeyhtiöiltä.

Nykyäänhän kunnan on mahdollista järjestää kuntouttavaa työtoimintaa itse tai hankkia sitä toiselta kunnalta tai kuntayhtymältä taikka rekisteröidyltä yhdistykseltä, rekisteröidyltä säätiöltä, valtion virastolta tai rekisteröidyltä uskonnolliselta yhdyskunnalta. Nyt mukaan pitäisi saada myös osakeyhtiöt.

Heinonen perustelee esitystään kuntalain muutoksella, joka velvoittaa kunnat yhtiöittämään kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvan toimintansa. Esimerkiksi hän ottaa Päijät-Hämeessä toimivan Tuoterengas-kuntayhtymän, joka tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa Lahden kaupungille monivuotisella sopimuksella. Tuoterengas pitäisi uuden kuntalain kirjauksen mukaan muuttaa osakeyhtiöksi, mutta kuntouttavaa työtoimintaa ei voida järjestää osakeyhtiössä.

Tosiaan, muistellaanpa vähän maailmalle mölkkypelejä suoltavaa Tuoterengasta. Se käyttää palkatonta työvoimaa ja varmistaa näin, että sen kanssa ei pysty kukaan koko maailmassa kilpailemaan. Nyt Tuoterenkaan markkina-asema pitäisi vielä vahvistaa ihan lainsäädännöllä, jotta se edelleen voisi säilyttää asemansa tuottamalla kuntoutuspalveluja kunnille eli jatkamalla palkattoman työvoiman käyttöä.

Tämä lienee sitä kokoomuslogiikkaa raadollisimmillaan. Vaaditaan vapaata kilpailua, mutta kun itseä lähellä oleva yritys uhkaa menettää palkattomaan työvoimaan perustuvan kilpailuvalttinsa, niin lakia on muutettava.

Jos tämä lakialoite toteutuisi, niin se tarkoittaisi kuntouttavan työtoiminnan avaamista ihan kaikille osakeyhtiöille, ei pelkästään kuntien kokonaan omistamille. Se käy selvästi ilmi lakialoitteen sanamuodosta. Mikä tahansa osakeyhtiö voisi rakentaa toimintansa palkattoman työvoiman varaan.

Palkattoman työvoiman kysyntä kasvaa. Vielä toistaiseksi palkallisessa työssä olevia luulisi hirvittävän tämä orjamarkkinoiden jatkuva pyrkimys vahvistaa asemiaan. (Fb-kaverilleni Jani Fromille kiitos tämän lakialoitteen linkittämisestä.)

Joka tietoa lisää…

Yleinen tietämys kuntouttavasta työtoiminnasta on heikko. En ihmettele yhtään, että keskiverto työssäkävijä ei siitä paljoa tiedä. Se on hänelle jokin etäinen toimenpide, joka kohdistuu joihinkin toisiin, mutta ei koskaan omaan itseen.

Hyvin usein kuntouttava työtoiminta sekoitetaan vajaatyökykyisten kuntoutukseen, joka kuitenkin on ihan eri asia. Kuntouttavaa työtoimintaa ja palkatonta työkokeilua luullaan ihan tavalliseksi palkkatyöksi. Tätä harhaluuloa lietsovat virallista liturgiaa toistavat poliitikot, työtoiminnasta palkkansa saavat työvalmentajat ja tietämättömät toimittajat, jotka puhuvat työvoimapoliittisista toimenpiteistä ikään kuin kyseessä olisi palkkatyö.

Tästä tietämättömyydestä hyvä esimerkki on edellinen juttuni. Siihen saamani palaute kertoo yleisen tietämyksen heikkoudesta.

– Kuntouttavaa työtoimintaa voivat olla esim. avustavat tehtävät rakennus, purku- ja remonttikohteissa, puistotyössä, mattopesulassa, kierrätyskeskuksessa, koululaisten iltapäiväkerhossa, päiväkodissa, suurtalouskeittiössä, vanhustyössä, kehitysvammatyössä sekä kädentaitoja vaativat tehtävät, kuten entisöinti tai pyöränkorjaus.

Tämä kommentoija ei tiedä, että laissa on selkeä palkkatyön korvaamiskielto. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 14 § 2 momentti sanoo, että kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä. Kuntouttavalla työtoiminnalla ei siis saa korvata mitään sellaista työtä, joka tavallisesti teetetään palkkatyönä.

Kommentoijan mainitsemien avustavien tehtävien pitäisi olla sellaisia toisarvoisia tehtäviä, jotka ihan hyvin voidaan jättää tekemättä, jos niitä ei saa teettää ilman palkkaa. Yhtälö on mahdoton ja siksi korvaamiskieltoa rikotaan avoimesti. Kuntouttavan työtoiminnan pitäisi olla järkevää, hyödyllistä ja työelämävalmiuksia kehittävää, mutta sillä ei saa korvata mitään palkkatyötä.

Joskus olen esittänyt, että oikeastaan kunta voisi kerätä kaikki pitkäaikaistyöttömät kerran viikossa neljäksi tunniksi hippasille, nimetä sen kuntouttavaksi työtoiminnaksi ja vapautua työmarkkinatuen maksuosuudestaan.

Hyvin usein minulta tivataan tutkimuksia kuntouttavan työtoiminnan vaikutuksista ja työttömien sijoittumisesta työelämään kuntoutusjakson jälkeen. Heille voin suositella vaikkapa Jarno Karjalaisen ja Vappu Karjalaisen tutkimusta Kuntouttava työtoiminta – aktiivista sosiaalipolitiikkaa vai työllisyyspolitiikkaa? Sen lopputulos ei ole missään suhteessa viralliseen hehkutukseen kuntouttavan työtoiminnan siunauksellisuudesta.

Tutkittavista sijoittui kuntouttavan työtoiminnan jakson jälkeen palkkatöihin tai ammatilliseen koulutukseen vain 5 %. Siis vain 5 % ja tässäkin ovat mukana ammatilliseen koulutukseen sijoittuneet. Työelämään sijoittuneita on paljon vähemmän ja itse tiedän vaikkapa oman kuntamme tilanteesta sen, että kuntouttavan jakson jälkeen työelämään on siirtynyt 0 %.

Mihin loput sitten päätyvät? Valtaosa eli 65 % päätyy takaisin työttömäksi. 20 % aloittaa uuden kuntouttavan työtoiminnan jakson heti entisen päätyttyä eli he jatkavat samaa palkattomassa työssä puurtamista. Onnekkaana voi pitää sitä kymmenesosaa, joka siirtyy terveydenhoidolliseen kuntoutukseen, hoidettavaksi sairauden takia tai työkyvyn arviointimenettelyyn.

Yhteenvetona tutkijat toteavat, että kuntouttava työtoiminta johtaa vain harvoin työllistymiseen avoimilla työnarkkinoille. Kyse on enemmän sosiaalisesta kuin ammatillisesta kuntoutuksesta.

Älkää siis ihmetelkö miksi suhtaudun äreästi jankuttajiin, jotka puhuvat laiskan työttömän nostamisesta sohvalta edistämään työllistymistään ja niihin, jotka ovat liian laiskoja googlettamaan itse mitään tutkimustietoa. Heille tekisi hyvää kokeilla sattuisivatko he tosipaikan tullen itse kuulumaan 0 – 5 %:n työllistyvien joukkoon.

Saatiinpa palkaton renki

Työttömiä on Suomessa saatu jo puutarhatöihin, mutta ei vielä maatiloille. Forssassa avataan uusia ovia, sillä tiloilla on töitä paljon tarjolla. Työtön pääsee maatilatöihin, mikäli hän siellä pärjää ja jos ulkotyöt kelpaavat. Työmatkat eivät tosin ilman autoa onnistu.

Näin komeasti alkoi Ylen uutisten juttu, jonka toimittaja ilmeisesti kuvittelee käsittelevän työllistämistä. Jo nopea lukeminen paljastaa kuitenkin, että toimittaja ei ymmärrä työllistämisen ja palkattoman orjatyön välisestä erosta yhtään mitään. Tämä juttuhan kertoo siitä, miten maatiloilla iloitaan palkattomien renkien saamisesta. Sen paljastaa haastateltavan työntekijän yksi ainoa kommentti:

– Ei tällä rikastumaan pääse. Saan palkkaa yhdeksän euroa päivältä. Päälle tulevat sitten tuet.

Hän on siis kuntouttavassa työtoiminnassa tekemässä palkatonta työtä. Siitä kertoo asioita vähänkin ymmärtävälle jo sekin, että jutussa puhutaan työvalmentajista. Nämä nykyajan orjanmetsästäjät näkyvät Forssassa toimivan oikein Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Green Care-hankkeen nimissä. Sitä rahoittaa Euroopan Unioni ja EU:n sosiaalirahasto. Orjanmetsästäjät saavat tietenkin palkkaa, mutta heidän välittämänsä orjat eivät saa.

Toimittaja kuuluu siihen valtavaan joukkoon tietämättömiä tomppeleita, jotka kuullessaan sanan työllistäminen luulevat automaattisesti kyseessä olevan palkkatyö. Heille ei pälkähdä päähän yhtään kysymystä siinäkään vaiheessa, kun työllistetty kertoo saavansa ”palkkaa” yhdeksän euroa päivässä. Jos ihminen tituleeraa itseään toimittajaksi, niin kyllä tässä vaiheessa pitäisi jonkinlaisen hälytyskellon soida. Mistä työstä maksetaan palkkaa yhdeksän euroa päivässä?

Kello ei soi siinäkään vaiheessa, kun kerrotaan oman auton välttämättömyydestä. Työtön joutuu siis ylläpitämään autoa ja kulkemaan omalla kustannuksellaan tekemään palkatonta työtä. Ilmeisesti toimittaja iloitsee työvalmentajan tavoin yhteiskuljetuksista ja unohtaa kysyä miten työntekijä omalla ”palkallaan” on yleensä onnistunut ylläpitämään autoa.

Sanotaan vielä kerran asiallisesti tämä työllistämisen ja työllistämistoimenpiteen välinen ero:

Työllistäminen on sitä, että ihminen saa työtä, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työllistämistoimenpide on sellaista työtä, jota tehdään kokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana yhdeksän euron päiväkorvauksella.

Ylen juttu on tehty siitä näkökulmasta, että maatiloilla on huutava pula työvoimasta. Tuskinpa on, mutta palkattomasta työvoimasta on tietysti aina pulaa. Forssassa viisikymmentä tilaa on ilmoittanut halunsa saada palkaton renki. Kyllähän jokaiselle kelpaa sellainen renki, joka ei tarvitse palkkaa ja jota ei talon tarvitse edes ruokkia. Eipähän tarvitse maksaa maataloustyöntekijän tai lomittajan palkkaa ja kun heitä sitten rupeaa jäämään työttömiksi, niin orjanmetsästäjät kyllä kuskaavat heitä pikkubusseilla paikalle.

Tällainen toimittaja tekisi varmaan sellaisenkin jutun, jossa maatilalla iloittaisiin huutolaislapsista

-Auttavia käsiä tarvitaan töihin, joita ei itse ehdi tekemään.