Ongelman ytimessä

– Pitkäaikaistyöttömille suunnatulla kuntouttavalla työtoiminnalla tulee olemaan suurempi rooli tulevaisuudessa, sillä ensi vuonna astuu voimaan työmarkkinatuen rahoitusuudistus. Tuolloin valtio siirtää merkittävästi erityisesti pitkäaikaistyöttömyyteen liittyviä kustannuksia kuntien vastattavaksi.

Tässä Yle:n uutisessa päästiin kerrankin ongelman ytimeen. Kuntouttavaa työtoimintaa käytetään entistä enemmän pelkästään kunnan talouden tasapainottamiseen. Valtiovalta tietää tämän oikein hyvin, koska se omilla toimillaan suorastaan pakottaa kunnat tähän näennäistyöllistämiseen. Tällä hetkellä kunta joutuu maksamaan puolet yli 500 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuesta. Ensi vuoden alussa aika lyhenee 300 päivään ja lisäksi kunta joutuu maksamaan 70 % yli 1 000 päivää työttöminä olleiden tuista.

Valtio siis siirtää omia työttömistä aiheutuneita kustannuksiaan kuntien vastuulle. Kunnilla on mahdollisuus vapautua maksuvastuusta ”täyttämällä työllistämisvelvoitteensa” eli laittamalla työttömät palkattomiin töihin kuntouttavan työtoiminnnan nimellä. Lisäporkkanana valtio vielä maksaa kunnille 10,09 euroa/työtoiminnassa oleva/päivä.

On ihan selvää, että kuntien kannattaa kerätä väkeä risusavottaan ja muuanne ”työn pariin”, kuten jutussa osuvasti sanotaan. Työttömät todellakin ovat työn parissa ja jopa tekevätkin sitä työtä, mutta palkkaa heille ei makseta. He saavat edelleenkin vain sen työmarkkinatuen ja 9 euron päivittäisen kulukorvauksen.

Keskiviikkoaamuna katsoin ikkunasta ulos sateeseen. Tien toisella puolella olevassa puistoksi kaavoitetussa ryteikössä näin joukon miehiä. Yksi heistä käytteli moottorisahaa ja toinen raivaussahaa. Viisi miestä hilasi puunrunkoja ja oksia kasoiksi. Meneillään oli siis ihan perinteinen risusavotta. Tunnistin nämä oksia ja runkoja kasoihin raahavat miehet samoiksi, jotka kaksi viikkoa sitten näin haravoimassa kunnanmäen rinteitä.

Heille oli siis löydetty uusia työtehtäviä, joita heillä ei saisi lain mukaan teettää. Laissa on yhä edelleen korvaavan työn kielto, jonka mukaan kuntouttavana työtoimintana ei saa teettää sellaista työtä, joka muuten pitäisi tehdä palkkatyönä.

Tiedän, se risusavotta olisi ihan hyvin voitu jättää tekemättä tänäkin syksynä. Kunnan kannalta olisi kuitenkin sulaa hulluutta käskeä riuskat miehet taukotupaan pelaamaan korttia, kun heitä voidaan käyttää siistimään yleisiä alueita. Samalla säästyy merkittäviä summia kunnan työmarkkinatukiosuuksista ja jokainen mies tuottaa kunnalle 10,09 euroa päivässä.

Tällaiseksi on maailma mennyt. Kaikkein huonoimassa asemassa oleville pitäaikaistyöttömille on langetettu vastuu sekä raskaimmista töistä että kunnan talouden tasapainottamisesta. Onneksi jo Ylekin myöntää reilusti, että kyseessä on käytännössä puhtaasti kuntatalous.

Toivottavasti asia myönnetään yleisemminkin, jotta enää ei tarvitsisi kuunnella korviaraastavan falskeja  selityksiä elämänhallinnan parantamisesta, urapolun etsimisestä ja syrjäytymisen ehkäisemisestä. Jos joku vielä yrittää sellaisia minulle tarjota, niin ohjaan tarjoajan selityksineen suoraan näiden palkattomasta risusavotasta urapolkua etsivien miesten juttusille. Seurauksista en vastaa.

Nyt joku taas kysyy, että mitä sitten pitäisi tehdä. Vastaus on helppo: palkkatuettu työ. Kunta saa valtiolta palkkatukea ja voi pienellä lisäsatsauksella maksaa oikeaa palkkaa. Verotulot jäävät kunnalle ja palkka menee varmasti ihan jokapäiväiseen kulutukseen paikallisissa liikkeissä. Palkkatuki kestää vain määräajan, mutta palkallinen pätkätyökin motivoi varmasti paremmin kuin vuosia kestävä palkaton työ.

Piru piilee yksityiskohdissa

Kun Rääkkylän kunta joulukuussa 2010 päätti ostaa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelunsa Attendolta, niin kirjoitin blogiini näin:

Tärkein syy Rääkkylän päätökseen on raha. Kunnalle on luvattu miljoonan euron säästö vuositasolla. Aika tulee kuitenkin näyttämään, että lupaukset ovat vain lupauksia ja totuus on toisenlainen. Onnea vain sinne Rääkkylään.

Joskus minua inhottaa olla oikeassa. Eilen silmiini sattui sanomalehti Karjalaisen uutinen jonka mukaan Rääkkylän kunta joutui myöntämään talousarvion sote-menoihin lisämäärärahaa 945 000 euroa. Tämä johtuu siitä, että Attendon ilmoittama ja kunnan talousarvioon varaama summa on ollut väärä. Virhe tulee viemään kunnan tilinpäätöksen itsensä verran tappiolliseksi.

Attendo ilmoitti sote-palvelujen kuluiksi nettohinnan, joka oli laskettu vähentämällä bruttomenoista arvonlisävero. Kunta ei kuitenkaan voi käyttää tällaista nettohintaa, sillä arvonlisävero kirjataan suoraan taseeseen.
Sinne meni tänä vuonna se miljoona, joka yksityistämisellä piti säästää.
Tämä herättää montakin kysymystä. Miten on mahdollista, että kesti lähes neljä vuotta ennen kuin kunnassa tajuttiin arvonlisäveron puuttuvan Attendon ilmoittamista summista? Vai kävikö niin, että Attendo ilmoitti väärän summan vain tälle vuodelle? Miksi kaikki kunnan virkamiehet ja päättäjät yleensä olivat niin uunotettavia, että eivät ymmärtäneet kysyä sisältyykö arvonlisävero ilmoitettuun summaan? Onko kunnassa yleensä kukaan lukenut tehtyä sopimusta ja osannut esittää oikeita kysymyksiä?
Enemmänkin voisin kysellä, mutta tyydyn vain viittaamaan vuosien varrella tässä blogissani tekemiini havaintoihin Rääkkylässä koko yksityistämisen ajan tapahtuneista kummallisuuksista ja suoranaisista laittomuuksista.
Näyttää siltä, että on toteutettu yksityistämisen halua piittaamatta yksityiskohdista. Kuitenkin piru piilee aina juuri näiden sopimusten yksityiskohdissa. Erityisen tarkkana kannattaa olla juuri nyt, kun yksityiset palveluntarjoajat markkinoivat sote-uudistuksen aiheuttamassa paniikissa pitäaikaisia sopimuksia kunnille suorastaan aggressiivisesti.
Nyt solmitut sopimukset pysyvät voimassa vielä uudistuksen jälkeenkin, joten kiire on kova. Myyntimiehet ravaavat kunnissa ja kutsuvat päättäjiä esittelytilaisuuksiin, joissa luvataan ulkoistamisen tuovan pienillekin kunnille useiden miljoonien säästöjä.
Tässä vaiheessa tervejärkisellä pitää hälytyskellojen ruveta soimaan. Jos tähän asti on luvattu vain miljoonan vuosisäästöjä, niin miten ne säästöt juuri nyt tuplaantuvat tai jopa kolminkertaistuvat? Onko summissa mukana vaikkapa juuri se arvonlisävero? Mitä takeita säästöistä annetaan?
Suosittelen lukemaan tarjotut sopimusluonnokset suurennuslasin kanssa myös tarjotun palvelun laadun ja määrien osalta. Onko lääkäreitä luvassa todellisen tarpeen mukaan ja vaikka olisikin, niin millaista menettelyä sopimusrikkomuksissa tarjotaan? Tarjotaanko oikeuspaikaksi käräjäoikeutta vai välimiesmenettelyä, jossa lopputulos voi olla ihan mitä tahansa?
Jos huonosti käy, niin nyt hätäpäissään pitkäaikaisen ostosopimuksen tekevä kunta joutuu maksamaan palveluista sekä yksityiselle että sote-alueelle, mutta se on kokonaan toinen juttu. Varmaa on vain se, että veroparatiiseihin voittonsa vievä firma ei niistä voitoistaan tingi. Maksajana on aina kunta eli veronmaksaja.

Politiikan helppoheikit

Helppoheikit kiersivät aikoinaan markkinoilla myymässä taukoamattomilla puheillaan joutavaa rihkamaa sellaisille, jotka eivät sitä tarvinneet. Puhe sujui ja kauppa kävi eikä kuluttajansuojasta ollut tietoakaan.

Kevään eduskuntavaaleihin valmistautuvat politiikan helppoheikit avaavat jo ääntään. Heidän tärkein viestinsä on osoittaa syyllisiä heikkoon taloustilanteeseen.

Julkisen sektorin osuus Suomen bruttokansantuotteesta on noussut peräti 58 prosenttiin. Yksityinen sektori ei voi elättää näin suurta julkista puolta. Kuntien ja valtion työntekijöiden määrää tulee laskea kymmenillä tuhansilla.

Näin paasasi Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä viikonloppuna. Hän tekee ilmeisen tahallaan saman virheen kuten niin monet muutkin sekoittamalla osuuden bruttokansantuotteesta ja suhteen bruttokansantuotteeseen keskenään. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa.

Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on edelleen noin 20 %, joten yksityissektorin osuus on 80 %. Julkisen sektorin suhde bruttokansantuotteeseen on 58 %, koska tämä luku nousee aina laman aikana. Laskettaessa yhteen julkisen ja yksityisen sektorin suhteet bruttokansantuotteeseen ei päädytä lukuun 100, vaan reilusti sen yli.

Tästä voitte lukea Tuomas Salonimen selkeää tekstiä ja perusteellisempaa selvitystä haluaville löytyy valaistusta täältä.

– Perussuomalaisten laskelmien mukaan maahanmuuton kustannukset ovat vuosittain 1-1,5 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan virkamieskoneiston työtunnit. Kaikkea ei tietysti voida napata pois. Mutta voisi todeta, että puolet tuosta pois.

Näin löi kampoja, kuulakärkikyniä ja rukkasia vaalikarjan ostettavaksi Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Minua kiinnostaisi kovasti nähdä nuo laskelmat, jotka päätyvät niinkin leveään haarukkaan kuin 1 – 1,5 miljardia.

Miten yleensä mikään laskelmaksi sanottava voi päätyä noin haulikolla ammuttuun lopputulokseen? Tuosta jos napsaistaan virkamiestyötunnit mukaan lukien puolet pois, niin mitä sitten tapahtuu? Väheneekö virkamiestyö, jos samat virkamiehet rupeavat kirjoittelemaan pelkästään kielteisiä päätöksiä? Sanotaanko virkamiehiä irti, jolloin työvoimaviranomaisten työ lisääntyy ja sosiaalikulut kasvavat?

Soini vaatii kylmiä lukuja, mutta kyllä hänen ensin pitäisi esittää omat lukunsa ja niihin päätymisensä muidenkin arvioitaviksi.

Kaikkien hölösuisimpia helppoheikkejä ovat tietenkin ne lukemattomat höpöttäjät, jotka pitävät kaikkia työttömiä kotisohvilla kaljaa kittaavina laiskureina. Heidän saamiaan tukia pitää leikata, jotta vetelyksiin saadaan puhtia ja työ rupeaa maistumaan.

He voisivat vilkaista Työ- ja elinkeinoministeriön uusinta työllisyyskatsausta ja kertoa sitten vaalikarjalle miten 28 317 avoimeen työpaikkaan saadaan survottua 572 221 työnhakijaa tai edes 314 548 täysin vailla työtä olevaa työnhakijaa. Mahtuvatko niihin kaikki, jos tukia alennetaan reilusti tai vaikka otetaan kaikki tuet pois? Pistetään sama vielä kuvana:

työllisyyskatsaus syys 14

Kun törmäätte näihin helppoheikkeihin, niin kysykää mieleenne juolahtavia kysymyksiä. Jos vastausta ei tule, niin buuatkaa tällaiset kaupustelijat ulos. Saman tien voitte buuata ulos myös sellaiset toimittajat, jotka tyytyvät toistamaan näiden kauppalopojen sanomaa.

Sakkoja ja työllistämistä

Sanoilla luodaan todellisuutta ja annetaan ihmisille vääriä käsityksiä. Yksi  ihan viralliseen kielenkäyttöön pesiytynyt inhokkisanani on sakkomaksu, jota käytetään puhuttaessa kunnan osuudesta työmarkkinatukeen.

Sakko on rikosoikeudellinen sanktio eikä sillä ole mitään tekemistä kunnan työmarkkinatukiosuuden kanssa. Tällä hetkellä kunta maksaa puolet yli 500 päivää työttömänä olleiden työmarkkinatuesta ja toisen puolen maksaa valtio. Kunta voi vapautua maksuvelvollisuudestaan järjestämällä työttömille aktivointitoimia eli käytännössä kuntouttavaa työtoimintaa. Jos kunta ei toimintaa järjestä, niin se maksaa ihan normaalisti lain mukaan puolet tuesta.

Tätä lakiin perustuvaa maksuosuutta kutsutaan täysin virheellisesti ja ilmeisen tarkoitushakuisesti kunnan sakkomaksuksi. Asiaa tuntematon näkee mielessään jonkin epämääräisen rikoksen, johon kunta on syyllistynyt ja josta se saa rangaistuksen.

Kunta voi siis vapautua maksuosuudestaan järjestämällä kuntouttavaa työtoimintaa eli sijoittamalla työttömät puuhastelemaan jotain toisarvoista tai tavallisimmin tekemään jotain raskasta työtä. Palkkaa tälle työvoimalle ei makseta, koska he eivät ole työntekijöitä. Heitä sanotaan asiakkaiksi.

Maksuosuudesta vapautumisen lisäksi kunta saa valtiolta selvää rahaa 10,09 euroa/päivä/kuntouttavassa työtoiminnassa oleva asiakas. Kunnan siis kannattaa kerätä pitäaikaistyöttömät vaikka lyömään korttia taukotupaan, kunhan se muistetaan nimetä kuntouttavaksi työtoiminnaksi.

Ensi vuoden alusta tätä kunnan velvoitetta laajennetaan. Kunta joutuu maksamaan puolet jo 300 päivää työttämänä olleiden ja 70 % yli 1 000 päivää työttöminä olleiden työmarkkinatuesta. Tämä tietää kunnille hirmuista lisälaskua, mutta edelleen kunta voi vapautua maksuosuudestaan järjestämällä kuntouttavaa työtoimintaa ja kunnalle maksetaan 10,09 euroa/päivä/kuntoutettava.

Valtiovalta siis painostaa kuntia taloudellisesti tähän näennäistyöllistämiseen. Vastuu toiminnan järjestämisestä lykätään kunnille, valtion menot pienenevät ja työttömyystilastot kaunistuvat. Kuntouttavassa työtoiminnassa olevat eivät tilastoissa näy työttöminä, vaan aktivointitoimenpiteiden kohteina.

Kunnat tämän touhun kanssa ovat liemessä. Pitäisi järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, mutta mitään järkevää tekemistä on vaikea keksiä. Ainahan tietysti tekemistä palkattomalle työvoimalle löytyy, mutta lain mukaan toiminnalla ei saisi korvata mitään työ- tai virkasuhteessa tehtävää työtä.

Tästä ei tietenkään ole koskaan piitattu eikä tulla piittaamaan. Työttömät tekevät ihan yleisesti sellaisia töitä, joista ennen kuntouttavan työtoiminnan keksimistä maksettiin TES:n mukaista palkkaa. Jostain syystä tämä ei tunnu huolestuttavan vaikkapa ay-liikettä, joka sentään vielä lakia säädäettäessä vastusti ajatusta palkattomasta työvoimasta.

Nyt tämä palkaton työ on edennyt jo niin pitkälle, että sitä tuskin kukaan voi enää pysäyttää. Kunnat perustavat omia työpajoja tai ostavat kuntouttavan työtoiminnan järjestämisen yhdistyksiltä ja säätiöiltä. Näistä viisaimmat perustavat omia yrityksiä tai ottavat hoitaakseen alihankintatehtäviä muilta yrityksiltä. Näihin töihin ne ohjaavat nille lahjoitetun ilmaistyövoiman ja kunta vielä poikkeuksetta antaa työvoiman lisäksi myös valtiolta saamansa 10,09 euron korvauksen tälle työtoiminnan järjestäjälle.

Tien päätä ei näy. Kohta ei kukaan järjissään oleva maksa kenellekään palkkaa, koska ilmaista työvoimaa on runsaasti saatavilla. Oikeastaan kuntienkaan ei kannattaisi maksaa kenellekään palkkaa. Työttöminä alkaa olla niin paljon eri alojen korkeastikin koulutettuja ammattilaisia, että kuntaa voitaisiin pyörittää melkeinpä kuntouttavan työtoiminnan voimin.

Miettikää tätä te, jotka kuvittelette oman työpaikkanne olevan turvattu maailman tappiin.

 

Katujen huligaanit

Meillä taidetaan kohta olla vähän samassa tilanteessa kuin ennen vuoden 1918 sotaa. Poliittiset järjestöt partioivat kaduilla muka turvaamassa yleistä järjestystä ja turvallisuutta, koska vastapuolikin niin tekee. Vähänkään historiaa tuntevia tämä kehitys rupeaa hirvittämään.

Juuri näin sisällissotakin alkoi. Valko- ja punakaartit alkoivat aseistautua, koska epäilivät vastapuolenkin niin tekevän.

Tällä kertaa jupakka alkoi Helsingissä tapahtuneista nuorten tekemistä pahoinpitelyistä, jotka julkisuudessa väännettiin maahanmuuttajien ja maahanmuuttopolitiikan syyksi. Sen jälkeen erilaiset hurmahenget ja kansankiihottajat värväsivät tai ainakin antoivat ymmärtää värväävänsä omatekoisia järjestyspartioita suojelemaan suomalaisia.

Taustalla oli tietenkin vain oman aatteen nostaminen näkyviin ja bonuksena olisi ehkä päästy hakkaamaan joku ulkomaalaiselta näyttävä. Kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike partioinnin toteuttikin ja seurauksena oli ihan odotetusti tappelu antifasisteiksi itseään nimittävien kanssa.

Minä en tiedä keitä nämä tappelevat antifasisti ovat eikä suoraan sanoen kiinnosta tietääkään. Sen tiedän varmasti, että he eivät edusta järjestäytynyttä työväenliikettä, vaan jotain ihan muuta. Itse asiassa he eivät eroa vastustajistaan mitenkään muuten kuin aatteen värin puolesta.

Minulta on kysytty mitä vikaa on kansallismielisten organisoimissa järjestysparioissa, jotka toimivat laillisesti ja onko syy vastustukseeni väärä ideologia.

Poliittitisten organisaatioiden omin päin toimivat järjestyspartiot eivät kuulu oikeusvaltioon. Katuja turvaa poliisi ja sen pitää riittää kaikille. Näennäisen rauhallisestikin toimivat kansalaisista muodostetut järjestyspartiot sortuvat ihan varmasti rikoksen teille ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että niihin liittyvät ainoastaan ylilyönteihin ja väkivaltaan halukkaat ääliöt.

Osallistujia värvääviä johtajia ei kaduilla nähdä, koska he istuvat kotonaan turvassa. Tämä pätee ihan kaikkiin katupartioihin poliittisesta väristä riippumatta. Muistellaanpa mitä Pohjantähden räätäli Halme sanoi tappelemaan ruvenneille lakkolaisille:

– Toivoisin heikkojärkisenkin ymmärtävän, että sellainen vähentää suuresti mahdollisuuksiamme, sillä on vaikeata vedota tappelijoiden ja riehujien oikeuteen. Pyydän ajattelemaan, koska vetoaminen kunniantuntoon näyttää olevan hyödytöntä.