Palkattoman työn tiellä

– Suomen tie uuteen kasvuun käy vain ja ainoastaan työn ja yrittäjyyden kautta. Siksi nimenomaan osallistavan ja aktivoivan sosiaaliturvan kehittäminen on kestävä tie parantaa suomalaisten hyvinvointia

Näihin sanoihin päättää kansanedustaja Pia Kauma osallistavaa sosiaaliturvaa kehuvan ja perustulon mahdollisuuden tyrmäävän blogikirjoituksensa.

Kokoomuksen kansanedustaja käyttää kansanedustajan arvovaltaa ja kirjoittaa jutun ihan fiilispohjalta. Aiheesta hän ei selvästikään ymmärrä mitään. Paitsi ehkä sen, että nyt on kokoomuspiireissä muodikasta vaatia työttömiä palkattomiin töihin. Ehkä se maahanmuuttajien lastenvaunujen paheksuminen ei oiken purrut yleisöön, joten jotain uutta on kokeiltava.

Osallistava sosiaaliturvahan tarkoittaa työntekoa pelkkää sosiaalietuutta eli pahimmillaan pelkkää toimeentulotukea vastaan. Sen perusosa on yksin asuvalla 480,20 euroa kuukaudessa. Tämä tieto paljastaa Kauman loppukiteytyksestä ehkä jotain sellaista, mitä hän ei itsekään haluaisi ajattelustaan paljastaa:

Tie kasvuun käy vain työn ja yrittäjyyden kautta. Sen työn tekisivät 480,20 euron toimeentulotuella työtä tekevät ja voiton korjaisivat työn teettäjät. Siksi osallistava ja aktivoiva sosiaaliturva parantaisivat työ teettäjien hyvinvointia, mutta sen työn tekijät nuolisivat näppejään. Yhteiskunnan pitäisi maksaa mitätöntä sosiaalietuutta niille, jotka työllään parantavat harvojen hyvinvointia pääsemättä itse siitä paremmasta hyvinvoinnista osallisiksi.

Orjuudeksihan tällaista sanotaan, joten oikein hyvä että Kauma sanoo ajatuksensa julki.

Muutenkin Kauman teksti on sitä samaa mitä asioista autuaan pihalla olevat yleensä kirjoittavat:

Vastikkeellinen ja osallistava sosiaaliturva voisi olla taloudellisesti ja moraalisesti kestävä ratkaisu. (Eikö Kauma edes tiedä, että sanaparista vastikkeellinen sosiaaliturva on luovuttu ja puhutaan vain osallistavasta sosiaaliturvasta?) Tätä tultaisiin lähtökohtaisesti tarjoamaan terveille ja työkykyisille työttömille. (Kenelle muille muka? Sairaille ja työkyvyttömillekö?) Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän maaliskuisen väliraportin mukaan osallistava sosiaaliturva voisi koostua esimerkiksi aktiivitoimista, joita toteuttaisivat kunnat, järjestöt ja seurakunnat (Myös yksityissektori on ilmaissut halukkuutensa). Näitä olisivat niin julkisen sektorin avustavat tehtävät, työpajatoiminta, työtoiminta kuin päivätoimintakin. (Kuten risusavotat, lumityöt ja muut kevyet puuhastelut)

Terveet ja työkykyiset työttömät on pantava töihin. Palkasta ei puhuta sanaakaan. Tekemätöntä työtä löytyy ja hilipatapippan Suomi nousuun.

Tällaiset ihmiset eivät tajua, että työstä maksettavaa korvausta ei sanota sosiaaliturvaksi, vaan palkaksi. Sen maksaa työn teettäjä, ei yhteiskunta sosiaalietuutena. Työtä ei tehdä sen takia, että se on kunnia-asia ja kivaa, vaan sillä on tarkoitus myös elää.

Miten näin yksinkertaisen asian ymmärtäminen voi olla niin vaikeaa?

Kommentit (37)
  1. Taloudellisesti se ei ainakaan sitä ole eikä MORAALILLA
    ole mitään tekemistä tuollaisten ehdotusten kanssa.
    “Tiedän, mikä on oikein; kuitenkin teen väärin”?
    Moraalikysymyksestähän tässä tietysti voisi väitellä
    vaikka kuinka, mutta eiköhän se liene turhaa sekä ajan haaskausta.

  2. Sosiaaliturvaa ei saa ruveta kutsumaan palkaksi. Palkka on sitä rahaa jonka TYÖNANTAJA maksaa korvauksena teettämästään työstä. Työsuoritus ei ole ILMAISTA. Ei ole kansantaloudellisesti järkevää, että “palkat” maksetaan verovaroista ilman että työnantaja maksaa mitään. Jos aletaan pitää hyväksyttynä, että sosiaaliturva on palkkaa, niin eiköhän kohta siinä niin käy, että tavalliset palkat laskevat alimman perusturvan tasolle ja palkkatyöt muuttuvat työharjoitteluiksi. Jos tätä lukee palkansaaja, niin olisin oikeasti huolissani oman työpaikkani puolesta, jos työnantaja tekee yhteiskunnallisen palveluksen irtisanoessaan sinut ja ottaessaan “työllisyyden” nimissä tilalle työttömän työnhakijan kokonaan ilman etuja, lomia ja palkkaa.

    1. “Sosiaaliturvaa ei saa ruveta kutsumaan palkaksi. ”
      Nimenomaan täytyy, koska silloin työntekijää voidaan juridisesti alkaa pakkotyöntekijäksi jolloin työntekijää alkaa koskemaan Suomenkin vuonna 1935 ratifioima ILO:n sopimus pakkotyöstä https://www.tem.fi/files/25956/ilo_yleissopimukset.pdf (sivu 64). Se että tätä lakia on kierretty esimerkiksi tulkitsemalla työ terapiaksi on aika sääli, mutta minkäs teet kun kansainväliset lait jurraavat jäljessä eikä kansainvälisesti oikein painetta ole tällaisen epäkohdan tai “terapiaa” saavien ihmisten ihmisoikeudet eivät oikein ole kuumaperuna toistaiseksi.

      Muuten itseäni kiinnostaisi poliitikkojen mielipide tuon pakkotyölain ensimmäisen artiklan ensimmäisestä kohtaa, joka kuuluu näin “Jokainen kansainväliseen työjärjestöön kuuluva jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa lakkauttamaan pakollisen työn käytön kaikissa muodoissa”. Millähän tavoin esimerkiksi Pia Kauman tahtoisi muuttaa kyseistä kohtaa?

Kommentointi suljettu.