Nöyryyttävää työtoimintaa

Eilen näin kirkokylän puistossa tutun joukon miehiä haravoimassa sulavaa lumihyyhmää. Nämä kuntouttavassa työtoiminnassa olevat aktivoitavat työttömät jatkoivat oikullisen marraskuun sään keskeyttämää lehtien haravointia. Välillä näin heidät perinteisessä risusavotassa etsimässä urapolkua takaisin työelämään räntäsateisessa ryteikössä.

Tämä palkatta tehtävä työ näytti ihmisarvoa alentavalta pilkanteolta juuri siksi, että se on palkatonta. Palkallisenahan tällainenkin työ menettelisi, mutta epäilenpä rupeaisiko kunta sitä vakituisilla työntekijöillään edes teettämään. Reilun viikon maassa ollut ohut lumikerros oli vasta ruvennut sulamaan, joten joka haravanvedolla kulkeutui vähintään yhtä paljon sohjoa kuin lehtiä. Tätä tavaraa irtolavalle nostelevat miehet olivat läpimärkiä ja rukkaset olivat varmasti kastuneet jo ensimmäisen työminuutin aikana.

Tämä ei ole enää kuntouttavaa työtoimintaa, vaan nöyryyttävää työtoimintaa. Ihan kuin joku haluaisi näyttää kaikelle kansalle mihin kaikkeen työttömät voidaan alistaa. Heidät passitetaan samanlaisiin liiveihin puettuina keskellä päivää kylän näkyvimmälle paikalle tekemään järjettömältä näyttävää työtä. Veroa maksavat kunnon kansalaiset voivat heidät nähdessään iloita siitä, että nyt on sosiaalipummeille löytynyt järkevää tekemistä sen sijaan että he makaisivat kotisohvilla syrjäytymässä.

Jos nämä miehet olisivat yhdyskuntapalveluun tuomittuja rikollisia, niin heitä ei voitaisi kohdella näin. Enintään kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittu voidaan tietyin edellytyksin tuomita yhdyskuntapalveluun tekemään yleishyödyllistä työtä. Palvelupaikan järjestäjänä voi olla julkisyhteisö eli valtio, kunta, kuntayhtymä, seurakunta tai julkisoikeudellinen yhdistys tai muu voittoa tavoittelematon yhteisö, kuten järjestö, urheiluseura tai säätiö.

Järjestäjänä ovat siis samat tahot jotka voivat järjestää kuntouttavaa työtoimintaa. Rikoksesta tuomittua ei kuitenkaan saa tuomita julkiseen häpeärangaistukseen. Se kiellettiin jo vuonna 1889 asetuksessa rikoslain voimaanpanosta. Asetuksen 4 § sanoo näin:

Siitä päivästä alkaen, jolloin rikoslaki kävi voimaan, on huomioon otettava:

1. että vanhemmassa laissa rangaistukseksi säädettyä rauhattomuutta, suomitsemista, kaularaudan käyttämistä pakkotyössä, julkipanemista häpeämään, rikoksen kuuluttamista kirkossa, muuta häpeärangaistusta ja anteeksianomusta ei enää saa kellekään tuomita, eikä myöskään, jos joku näistä rangaistuksista on rikoksentekijälle tuomittu, sitä täytäntöön panna; sekä myös ettei rikoksentekijän ruumista enää saa määrätä häpeällisesti haudattavaksi hautausmaahan tahi sen ulkopuolelle eikä sellaista määräystä täytäntöön panna;

Nämä miehet eivät olekaan rikollisia, vaan he ovat syyllistyneet vielä pahempaan eli pitkäaikaistyöttömyyteen. He ovat aktivointitoimenpiteiden kohteita, eivät rikollisia. Nykyinen työvoimapolitiikka ei ainoastaan salli julkisia häpeärangaistuksia, vaan näyttää suorastaan kannustavan niihin.

Ei, tällä kertaa en mennyt jututtamaan heitä. Suoraan sanoen en oikein uskaltanut, koska miehet näyttivät sen verran rantusti puhuteltavilta. Ehkä samasta syystä paikalla ei näkynyt myöskään ketään työnohjaajaa tai neuvojaa, joita ilman nämä työttömät eivät virallisen totuuden mukaan osaa tehdä mitään.

Tähänkin asiaan tullaan palaamaan seuraavassa valtuuston kokouksessa, jossa on tarkoitus saada selvitys kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä kunnassamme.

Härskiä säästämistä

Uusi pesulapalvelu työllistää Vantaan työttömiä.

Näin otsikoi Vantaan Sanomat juttunsa, jossa kerrottiin päiväkotien pesulapalvelun ja tekstiilien korjauspalvelun aloittamisesta niin sanottuna työllistämistoimena.

Tästä taas varmasti monet ilahtuvat. Näin kaupunki työllistää pontevasti, työttömät saavat palkkatyötä ja kaupunki säästää huomattavasti pesulakustannuksissa. Tulevaisuudessa toimintaa tullaan vielä laajentamaan kiinteistönhuollon puolelle.

Työllistää kyllä, mutta palkkaa eivät työntekijät tule saamaan. Työ teetetään palkatta kuntouttavana työtoimintana ja työkokeiluna. Myös oppisopimuskoulutusta käytetään hurskaana tavoitteena saada kouluttautuneille ihmisille tulevaisuudessa alan oikea työpaikka.

Tämä sanotaan ihan selvästi Vantaan kaupunginhalllituksen 17.11.2014 pidetyn kokouksen esityslistalla asiassa 12. (Kokouksen esityslista löytyy, kun kirjoitatte hakukenttään kaupunginhallituksen kokouksen 17.11.2014.)

Pistetään pari selventävää kuvaa listatekstistä:

Näyttökuva (38)_snip Pesulapalvelut ovat siis nykyisin kalliita ja ratkaisuksi keksittiin tietenkin palkattoman työn teettäminen kuntouttavana työtoimintana ja työkokeiluna. Jatkossa toimintaa laajennetaan samalla palkattomalla konseptilla laitos- ja kiinteistönhuoltoon.

Tuo puhe koulutuksesta on nykyisillä työttömyysluvuilla pelkkää krumeluuria. Ei kenelläkään tule olemaan mitään mahdollisuuksia alan palkkatöihin niin kauan kuin työttömiä riittää tekemään töitä palkatta. Toimintaa tullaan laajentamaan koskemaan koko kaupungin toiminnan pyykkihuoltoa:

”…työryhmä esitti pyykkihuoillon toteuttamistavaksi 1-2 keskitettyä pesulaa, joissa yhdistellään kuntouttavaan työtoimintaan, työkokeiluun, palkkatukityöhön ja oppisopimuskoulutukseen perustuvia toimintamalleja.” 

Tärkeintä on, että ei tarvitse maksaa palkkaa. Tietenkin ihan normaalin liturgian mukaan löytyy työllisyyspolkuja, mutta kaikkein tärkeintä on säästäminen. Koko hankkeeseen saadaan vielä ESR-tukea, mutta eivät siitä ne pesulatyötä palkatta tekevät hyödy. Se menee suunnittelukustannuksiin. Näyttökuva (39)_snip Korutonta kertomaa.

Muiden kuntien lailla Vantaan kaupunki aikoo säästää käyttämällä härskisti hyväkseen työttömien palkatonta työpanosta. Tämä toiminta naamioidaan työttömien auttamiseksi ja urapolkujen etsimiseksi. Ne työtä tekevät saavat vain työmarkkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Tämä tosiasia jätetään tietenkin kertomatta. Vantaan kaupungin omissa pesuloissa tällä hetkellä palkkaa vastaan työskentelevät voivat odottaa irtisanomistaan. Vain hullu maksaa palkkaa, kun työntekijöitä saa ilmaiseksi. Kukaan ei pysty kilpailemaan tällaisen palkattomalla työvoimalla pyörivän jättipesulan kanssa. Tällä tavalla tulee puhdasta jälkeä pyykin lisäksi myös palkallisten henkilöiden nimiluetteloissa.

Tulevaisuudessa sama koskee myös kiinteistönhuoltoa. Päättäjäistä ainakin osa luulee ihan vilpittömästi tekevänsä palveluksen työttömille. Suurin osa taas ei ajattele mitään. Korkeintaan he ilahtuvat saatavista säästöistä. Härski tapa saada säästöjä ei heitä kiinnosta.

Virkistysrahat ja yleiskattavuus

Marraskuun alussa kerroin, että osa valtion kunnallemme maksamista työllistämiskorvauksista oli vanhan päätöksen nojalla käytetty vakituisen henkilökunnan  virkistystoimintaan ja motivointiin.Kyse on siis niistä rahoista, joita työkokeilussa ja kuntouttavassa työtoiminnassa olevat palkattoman työn tekijät tuottavat kunnalle. Korvaus on 10,09 euroa/päivä/henkilö.

Viime maanantaina kunnanhallitus päätti yksimielisesti täsmentää aiempia päätöksiään siten, että kaikki kunnalle työllistämiskorvauksena tilytyvät rahat kirjataan omalle kustannuspaikalleen ja rahat kokonaisuudessaan tulevat kunnan kassaan. Vastaavasti henkilökunnan virkistystoimintaan käytettävät rahat löytyvät talousarviosta omalta kustannuspaikaltaan. Siis näin:Näyttökuva (37)_snip Yleisessä tiedossa on, että päätös tehtiin minun aloitteestani. Henkilökunnalta saamani palaute on pääosin positiivista, mutta joukkoon mahtuu niitäkin, joiden mukaan motivaatio opastaa ja valvoa kuntouttavassa työtoiminnassa olevia laskee.

Voisin sanoa paljonkin vakituisen työpaikan ja säännöllisen palkan motivoivasta vaikutuksesta verrattuna palkatta virkistysrahoja toisille ansaitsevien motivaatioon, mutta jääköön toiseen kertaan. Jokainen tietysti näkee ja kokee oman työympäristönsä ihan omien kokemustensa kautta, joten siinä mielessä ymmärrän myös kritiikin. Kyse on kuitenkin oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja moraalin lisäksi myös kirjanpidosta ja juridiikasta. Kuntalain 65 § sanoo näin:

Talousarvioon otetaan toiminnallisten tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja tuloarviot sekä siinä osoitetaan, miten rahoitustarve katetaan. Määräraha ja tuloarvio voidaan ottaa brutto- tai nettomääräisenä. Talousarviossa on käyttötalous- ja tuloslaskelmaosa sekä investointi- ja rahoitusosa.

Kunnan toiminnassa ja taloudenhoidossa on noudatettava talousarviota. Siihen tehtävistä muutoksista päättää valtuusto.

Kaikki kunnan rahat kulkevat talousarvion kautta. Kunnan kassa on yleiskattava, joten kunnalle ei koskaan tule korvamerkittyä rahaa. Kaikki kunnalle tulevat rahat näkyvät talousarviossa, jatkuvasti juoksevassa kirjanpidossa ja kirjanpidon perusteella tehtävässä tilinpäätöksessä. Valtuusto päättää vuosittaisessa talousarviossa kunnalle tulevien rahojen käyttämisestä eri tarkoituksiin.

Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kunnalle tulevat rahat menevät yhteiseen kassaan tulolähteestä riippumatta. Rahat käytetään valtuuston hyväksymän talousarvion mukaisesti. Johonkin tiettyyn tarkoitukseen korvamerkittyä rahaa ei kuntaan tule koskaan, vaan tuloja käytetään valtuuston hyväksymän talousarvion mukaisesti eri tarkoituksiin.

Asia erikseen ovat sitten jatkuvasti tehtävät vertailut. Voidaan hyvin vertailla kiinteistöveron tuottoa suhteessa teiden kunnossapitoon käytettäviin rahoihin tai vaikkapa vuodeosastolla vaippoihin käytettyjä summia suhteessa omiin kunnallisveroihin. Tällaisia vertailuja tehdään jatkuvasti ja ne ovat ihan järkevä osa poliittista keskustelua. Keskustelun tuloksena kunnanvaltuusto sitten päättää vuosittain tulevan vuoden talousarviossa miten kunnan tuloja käytetään menoihin.

Avainsana on siis yleiskattavuus. Ne henkilökunnan työkyvyn edistämiseen ja virkistystoimintaan käytettävät rahat tulevat löytymään ensi vuoden talousarvion kustannuspaikasta 1042.

Laki palkattomasta pakkotyövelvollisuudesta

– Jos todella on kyse kuntouttavasta työtoiminnasta, niin siitä kyllä säädetään, että sitä ei voi ostaa yrityksiltä. Kunta on siitä vastuussa, ja sillä ei voi korvata palkkatyötä.

Näin sanoi ministeri Laura Räty eilen Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa ja oli ihan oikeassa. Laki kieltää selkeästi kuntia ostamasta kuntouttavaa työtoimintaa yrityksiltä. Silti näin tehdään ihan yleisesti. Kunta antaa työtoimintaan velvoitettuja yhdistyksille ja säätiöille, jotka myyvät heidän työpanoksensa yrityksille.

Kunnat siis ostavat tätä sosiaalipalveluksi sanottua toimintaa välikäsien kautta. Tästä hyötyvät kaikki muut paitsi se työtä tekevä. Kunnat hyötyvät vapautumalla työmarkkinatuen maksuosuudesta. Välikädet hyötyvät myymällä alihankintatyötä. Lisäksi kunnat ohjaavat valtiolta saamansa työllistämiskorvauksen 10,09 euroa/kuntoutettava/päivä tälle välikädelle. Yritys hyötyy ostamalla alihankintaa alle markkinahintojen.

Se työt tekevä saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä.

Räty korosti myös, että kyseessä on sosiaalipalvelu, ei työllistäminen. Kuitenkin ihan yleisesti ja virallisestikin  puhutaan nimenomaan työllistämisestä silloin, kun puhutaan kuntouttavasta työtoiminnasta. Lakikin puhuu kuntien työllistämisvelvollisuudesta tarkoittaessaan kuntouttavaa työtoimintaa ja työkokeilua.

Juuri tässä piilee koko kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain ristiriita. Se on nimetty väärin. Sisällön puolesta lain nimi pitäisi olla Laki palkattomasta pakkotyövelvollisuudesta. Näin siksi, että laissa ei otsikkoa lukuunottamatta puhuta kuntouttamisesta mitään.

Kuntouttava työtoiminta määritellään lain 2 §:n 2-kohdassa näin:

Tässä laissa tarkoitetaan kuntouttavalla työtoiminnalla kunnan järjestämää toimintaa, jonka tarkoitus on parantaa henkilön elämänhallintaa sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle, ja jossa ei synny virkasuhdetta eikä työsuhdetta henkilön ja toimintaa järjestävän tai toteuttavan tahon välille.

Siinä kaikki. Kun katsotaan keitä laki koskee, niin huomataan ainoaksi kuntoutuksen perusteeksi työttömyys. Kohderyhmät määritellään lain 3 §:ssä. Lyhyyden vuoksi otan mukaan vain 25 vuotta täyttäneitä koskevan lainkohdan. Alle 25-vuotiailla kriteerit ovat muuuten samat, mutta työttömyysajat lyhyemmät.

Tätä lakia sovelletaan lisäksi aktivointisuunnitelman laatimiseen ja kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen työttömälle 25 vuotta täyttäneelle työmarkkinatukeen oikeutetulle tai toimeentulotukea saavalle[…]

1) joka on työttömyyden perusteella saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä;

2) joka on työttömyysturvalain 6 luvun 7 tai 9 §:n mukaisen työttömyyspäivärahakauden jälkeen saanut työttömyyden perusteella työmarkkinatukea vähintään 180 päivältä; taikka

3) jonka pääasiallinen toimeentulo on viimeisen 12 kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen.

Missä kohtaa tässä mainitaan kuntouttamisen tarve? Vastaus on, että ei missään. Siitä ei puhuta koko laissa 2 §:n 2-kohdan jälkeen. Puhutaan vain työttömyyden kestosta ja se onkin ainoa peruste, jolla työttömiä määrätään tähän niin sanottuun kuntoutukseen.

Laki jopa kieltää vajaakuntoisten määräämisen kuntouttavaan työtoimintaan. Lain 8 §:n 4 momentti sanoo näin:

Jos kunta arvioi, ettei henkilö työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi välittömästi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, suunnitelman tulee sisältää erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan. Terveydenhuollon palvelujen tarvetta arvioitaessa asiantuntijana toimii kunnan terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri.

Olen ennenkin sanonut, että lain mukaan vain priima kelpaa kuntoutettavaksi. Lain pykälät lyövät toisiaan ympäri korvia ja lakia on mahdotonta noudattaa rikkomatta sitä.

En tiedä onko lain epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus Rädylle oikeasti yllätys. Ainakin se on hänen edeltäjänsä Paula Riskon lempilapsi, jota Risikko halusi laajentaa koskemaan kaikkia osallistavan sosiaaliturvan nimellä.

1507016_1496391800627889_6849110763391439737_n

Tyhmyyttä vai ilkeyttä?

– Vaikeasti työllistettävien osuus tästä 314 500 työttömän kokonaisjoukosta on yli puolet. He ovat joko pitkäaikaistyöttömiä, toistuvaistyöttömiä tai ovat olleet toimenpiteiden piirissä, mutta ei ole sitä valoa, jonka nimi on työpaikka avoimilla työmarkkinoilla. Ihalaisen mukaan vaikeasti työllistyvät tarvitsevat kuntoutusta ja kuntouttavaa koulutusta ennen kuin palkkatyötä voi edes lähteä hakemaan.

Näin sanoo työministeri Lauri Ihalainen Ylen uutisille antamassaan haastattelussa. Viime viikolla eduskunnassa kokoomuksen Ben Zyskowicz vaati kaikkien työttömien sijoittamista kuntouttavaan työtoimintaan ja häntä kannatti innokkaasti  perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.

Tätä mieltä ovat siis poliitikkomme. Heidän näkemyksensä mukaan työttömät ovat itse syyllisiä työttömyyteen ja makaavat laiskuuttaan kotisohvilla veronmaksajien elätettävinä. Siellä he laiskistuvat lisää ja tulevat täysin kelpaamattomiksi työelämään ilman kunnon leirikasvatusta, jolla kitketään pois pahat tavat. Heidät on pakotettava palkattomaan työhön, koska muuten he ovat täysin kelpaamattomia työmarkkinoille.

Ihalainen, Zyskowicz, Soini ja monet muut ovat mitä ilmeisimmin sivuuttaneet täysin Kuntaliiton viime kesänä julkaiseman tutkimuksen, jonka mukaan pitäaikaistyöttömien haluttomuus työllistyä on myytti. Vain 15 % pitkäaikaistyöttömistä tarvitsee jonkinlaista kuntoutusta, mutta 85 % heistä on siitä paikasta valmis ja kyvykäs ottamaan vastaaan työtä.

Poliitikot ylläpitävät tätä myyttiä joko tyhmyyttään tai ilkeyttään. Saattaa tietenkin olla myös niin, että hirvittävät työttömyystilastot aiheuttavat paniikkia. Paniikissa etsitään syyllisiä ja ne syylliset on helppo löytää.

Missä nämä syylliset sitten piileskelevät? Sielläkö kotisohvilla kaljaa kittaamassa? Ei. He tekevät työtä, joka ei ole oikeaa työtä, koska heille ei makseta palkkaa. Tätä työtä kutsutaan kuntouttavaksi työtoiminnaksi tai työkokeiluksi.

He saavat työmarkkinatuen tai toimeentulotuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen työpanoksestaan. He tekevät palkatonta työtä kunnille. He tekevät palkatonta työtä yhdistyksille, säätiöille, ja seurakunnille. He tekevät alihankintatöitä näiden työtoiminnan järjestäjien työpajoissa. Heitä myydään työntekijöiksi ulkopuolisille kympin tuntihintaan. Heidän valmistamiaan tuotteita kaupitellaan alihintaan markkinoilla.

Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä heillä voidaan teettää. Ruokansa he hakevat leipäjonosta. Kaiken hyödyn heidän työstään korjaa työn teettäjä. Lukekaa täältä lisää.

Poliitikkomme haluavat tätä lisää. Työssä olevien ja työttömiä jotenkin viallisina pitävien kannattaisi nyt pelätä. Miksi kukaan maksaisi teille palkkaa, kun työnne voidaan teettää työttömillä palkatta? Älkää luulko itseänne korvaamattomiksi.

Kohta voitte kuulua tähän alimmasta alimpaan kastiin, jota kaikilla muilla on lupa solvata.