Karu kuva

– Työkokeilu ei ole oikeaa työtä. – Ei minulla ole varaa palkata tänne ketään.

Näihin kahteen tämän jutun lauseeseen voi kiteyttää suuren ja läpinäkyvän huijauksen, jota kutsutaan työkokeiluksi ja kuntouttavaksi työtoiminnaksi. Kyseessä on raaka työttömien hyväksikäyttö palkattomana työvoimana.

Työttömiä houkutellaan palkattomaan työhön katteettomin lupauksin tulevasta työpaikasta ja pakotetaan pakkotyöhön työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Aiemmin syksyllä Yle kunnostautui ylistämällä tätä forssalaista piika- ja renkikulttuurin paluuta estottomasti, mutta onneksi nyt näyttää olevan asialla sellainen toimittaja, jolla ei ole tarvetta palkattomille työntekijöille omalla maatilallaan.

Forssan työllisyys- ja hyvinvointipalvelujen päällikkö Jaakko Leskisen mukaan esimerkiksi viitenä päivänä viikossa hevostalleilla tehty työ ei ole oikeaa työtä. Ei se siinä mielessä työtä olekaan, että siitä ei saa palkkaa, siitä ei kerry eläkettä, siinä ei ole vuosilomia eikä yleensä mitään työsuhteeseen lakien mukaan kuuluvia etuuksia. Muuten lannan lapioiminen, hevosten peseminen ja pilttuiden siivoaminen on ihan varmasti työtä.

Näille hyvinvointipalvelupäälliköille, työvalmentajille ja muille orjavälittäjille tekisi hyvää joutua itse tekemään näitä kehittelemiään töitä muutaman viikon ajan yhdeksän euron päiväkorvauksella. Sonnan lapioiminen tallissa ja risusavotta räntäsateessa saattaisivat vähän kirkastaa käsityksiä oikeasta työstä.

Jutun hevosyrittäjällä ei ole varaa palkata ketään TES:n mukaisella 14 euron tuntipalkalla. Ei varmasti ole eikä tule olemaan niin kauan kuin hän saa näitä ilmaisia orjia tekemään kaikki raskaimmat työt. Ihan yhtä kauan tällä palkatonta työtä tekevällä työttömällä ei ole mitään toiveita palkallisesta työstä. Yrittäjä pitää varmasti lupauksensa suositella henkilöä muillekin, joten orjamarkkinoilla hän tulee olemaan kysytty jatkossakin.

Hänen leipänsä ei kuitenkaan koskaan levene. Palkattomassa työkokeilussa on noin 10 000 työtöntä ja kuntouttavassa työtoiminnassa noin 15 000. Nämä orjamarkkinat tulevat ensi vuonna kasvamaan, kun kunnat joutuvat maksamaan puolet työmarkkinatuesta jo 300 päivän työttömyyden jälkeen nykyisen 500 päivän sijasta.

Tämä on se kuuluisa ”sakkomaksu”, josta tulette kuulemaan entistä enemmän ihan lähiaikoina, kun kunnat päättävät ensi vuoden talousarvioistaan. Sakkomaksusta puhutaan erityisesti silloin, kun halutaan paikata kunnan taloutta kaikkein huonoimassa asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien orjatyöllä.

Oikea ilmaisu on kunnan osuus työmarkkinatuesta, mutta sakko kuulostaa jotenkin vakuuttavammalta. Antaahan se sellaisen virheellisen mielikuvan, että kunta syyllistyy jonkinlaiseen rikokseen olemalla hyväksymättä orjatyötä.

Miten sitten saataisiin työttömille töitä, jos orjaksi ei saa ottaa? Minä muuttaisin kuntien työvalmentajien toimenkuvaa siten, että heidät velvoitettaisiin etsimään palkkatuettua työtä. Kunnissa nyt palkatta teetettävät puistotyöt pitäisi muuttaa palkkatuetuksi työksi ja kuntoutus pitäisi varata vain niille, joiden työkyky on oleellisesti heikentynyt. Työvalmentajat pitäisi velvoittaa hankkimaan heillekin palkkatuettu työ tai eläkepäätös jo kuntoutusjakson aikana.

Jokainen palkattoman piian tai rengin ottaja pitäisi haastaa oikeuteen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Jos joku oikeasti palkkaisi työntekijän yhdeksällä eurolla päivässä, niin hän olisi vilauksessa käräjillä ja tulisi tuomituksi. Työttömän tapauksessa juttu on tietenkin etukäteen hävitty, koska jostain syystä lainsäätäjä on katsonut orjatyön olevan hyväksyttävää, kuntouttavaa ja motivoivaa.

Ehkä näyttävästi uutisoitu oikeudenkäynti kuitenkin saisi joitain silmiä avautumaan.

Kommentit (37)
  1. Marko Tupamäki
    11.11.2014, 11:58

    Lisäksi artikkelissa kiinnitti huomiota työntekijön opastus- ja valvontavastuu. Kuinkahan monella maatilalla emäntä tai isäntä todellakin ohjaa ja valvoo herkeämättä orjatyöllistetyn työntekoa.
    Saattaa olla vain niin, että tämän valvominen ei ole kovinkaan tärkeää, ainakaan ennen ensimmäistä vakavaa loukkaantumista.

    1. ”opastus- ja valvontavastuu.”

      ”No eihän sitä työntekijää kerkeä ihan joka välissä valvomaan ja opastamaan”

  2. Entäpä vakuutuspuoli? Onko orja vakuutettu työtapaturmien tai työstä aiheutuvien sairauksien osalta, vai onko orjalla vain työhön kuuluvat velvoitteet ilman oikeutta mihinkään työtätekeville kuuluvaan lakisääteiseen etuuteen loukkaantumis-/vahingoittumisriskin uhallakin?
    Taitaa olla vakuutuksetkin samalla viivalla ”palkan” kanssa, luulen minä.

Kommentointi suljettu.