Piiskuri palkkatuella

Palkkatukea myönnetään jatkossa ensisijaisesti yrityksille, jotka työllistävät henkilön, jonka osaamisessa on puutteita. Lisäksi palkkatukeen käytettävät määrärahat pienenvät huomattavasi. Näin kertoi Turun Sanomat.

Juuan ja Kolin alueen paikallislehti Vaarojen Sanomat kertoi tänään, että Pohjois-Karjalan ely-keskus on jo tiukentanut palkkatuen myöntämisen ehtoja. Esimerkiksi Juuan Työttömät ry:lle ei myönnetä palkkatukea ollenkaan, koska sillä ei ole meneillään mitään työllistämisprojektia. Projekti on ehdoton ehto palkkatuen myöntämiselle. Palkkatukea ei myönnetä ilman erityisehtoja tavallisten työntekijöiden palkkaamiseen. Joihinkin töihin tukea kuitenkin myönnetään auliisti.

Eräs lukijani lähetti minulle saamansa työhönosoituksen:

orjatyötarjous

Palkkatukea myönnetään työpajan ohjaajan palkkaamiseen ja kuten tiedetään, niin työpajoilla työttömät tekevät palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminnan nimellä.

Tässä tapauksessa työpaja keskittyy kaupungin kiinteistönhoitoon, rakennustoimintaan ja viherrakentamiseen. Nämä tehtävät kuuluvat kunnan tehtäviin luonnollisena osana. Ulvilan kaupunki hoitaa lisääntyvässä määrin kiinteistöjen huoltotöitä, rakennustoimintaa ja viherrakentamista palkattomalla työvoimalla ja saa palkkatukea työnohjaajan palkkaamiseen.

Piiskuri on palkkatukensa ansainnut, mutta varsinainen työ teetetään palkattomalla työvoimalla lain korvaavan työn kieltoa iloisesti rikkoen. Sivumennen sanoen tässä työhönosoituksessa rikotaan myös perustuslain takaamaa asuinpaikan valinnan vapautta edellyttämällä ulvilalaisuutta.

Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 7 luvun 2 §:n mukaan Te-toimisto saa asettaa palkkatuen myöntämiselle tarpeelliseksi katsomiaan ehtoja, mutta ei sentään vastoin perustuslakia. Se on kuitenkin pikkujuttu tässä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia lakeja rikkovassa palkattoman työvoiman käytön buumissa.

Yhä lisääntyvässä määrin suunnilleen kaikki suorittava työ teetetään palkatta työkokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana ja vain ohjaajat ja muut orjapiiskurit saavat palkkaa. Entistä useammin sen piiskurin palkan maksaa yhteiskunta palkkatukena. Toiminta on täysin ohjailtua ja sen tavoitteena on palkattoman työn lisääminen.

Tämäkään ei hätkäytä itsensä turvatuksi tuntevia vakioarvostelijoitani. Heidän mielestään on taas vain hyvä, että työttömät tekevät yhteiskunnalle hyödyllistä työtä ja että joku ohjaaja saa siitä palkkaa. He elävät yhä edelleen siinä uskossa, että tämä työelämän sairas kehitys ei millään tavalla tule koskettamaan heitä itseään. Ehkä he jo seuraavissa yt-neuvotteluissa tulevat toisiin ajatuksiin, kun heidät korvataan palkattomalla työvoimalla.

Kerrotaan vielä, että tässä tapauksessa työpaja ei saanut piiskuria. Työtarjouksen saaja ilmoitti työn olevan moraalitonta ja eettisesti arveluttavaa ja selvisi kieltäytymisestään ilman sanktioita. TE-toimisto tietää siis itsekin toimintansa olevan moraalitonta. Mahdollisista laittomuuksistahan siellä ei ole ennekään piitattu, koska TE-toimistot toteuttavat vain valtiovallan määräämää työelämän muutosta kohti orjayhteiskuntaa.

Palkattomat lumenkolaajat

Sankat lumipyryt ja aura-autojen kasaamat lumivallit ovat monille vanhuksille talvinen riesa ja kovana rasitteena terveysriski. Osaa porilaisista vanhuksista pystyvät auttamaan mobilisoidut työllistetyt. Työllisyyden kuntakokeilussa on liikkeellä Porin alueella kaksi partiota, Mopiili ja Green Care.

Näin alkoi Satakunnan Kansan juttu, joka oli otsikoitu väärin Työllistettyjä vanhusten avuksi lumitöihin. Otsikon pitäisi kuulua Työttömät lumitöihin ilman palkkaa.

Mopiili on kaupungin tukema Porin Seudun Työttömät ry:n hanke, joka järjestää työttömien toimintakeskuksen koulutus-, työllistämis- ja ruokalatoimintaa. Green Care -hanke pääsi viime syksynä uutisiin järjestämällä maatiloille palkattomia renkejä ja piikoja. Työn näissä hankkeissa tekevät työttömät ilman palkkaa.

Työllistettyjä he ovat vain virallisessa liturgiassa. Kaikkea palkatta tehtävää työtä sanotaan nykyisin työllistämiseksi, koska se kuulostaa hyvältä ja hämää ihmisiä. Varsinaisen työn tekevät kolaajat eivät saa palkkaa, mutta ei apu lumitöihin silti ole täysin ilmaista. Kaupungin on katettava lumitöistä saaduilla maksuilla muun muassa polttoainekulut, sanoo lehti.

Sitä lehti ei sano, että niillä maksuilla katetaan myös työttömien yhdistyksen toimintaa ja lumenkolaajia vartioimaan palkattujen työvalmentajien palkkoja.

Avun hintaakaan ei kerrota, mutta yleensä näitä orjia saa kaikista työpajoista suunnilleen kympin tuntihintaan. Se lumenkolaaja saa vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen. Sitäkään lehti ei kerro miten tasapuolisuus toteutuu eli pystyvätkö kaikki apua tarvitsevat vanhukset ostamaan tätä palvelua.

Porissa on ruvettu valkopesemään palkatonta työtä hyväntekeväisyydeksi ja työllistämiseksi vetoamalla vanhusten auttamiseen. Onhan se sitäkin, mutta ensisijaisesti se on työttömien hyväksikäyttöä ilmaisena työvoimana. Kuten jutussa sanotaan, niin normaalisti he tekevät kaupungin töitä. En varmaan arvaa pahasti pieleen, jos veikkaan heidän puhdistavan vaikkapa kaupungin omien rakennusten kattoja lumesta ja korvaavan muutenkin palkattua työvoimaa.

Laki kieltää palkattomien käyttämisen korvaavana työvoimana, mutta tästä lainkohdasta en ole kuullut missään piitattavan. Olenkin jo ihmetellyt miksi tänä talvena ei ole hirveästi vaadittu työttömiä lumitöihin leipäpalansa eteen. Ehkä ajatus on jo toteutettu muuallakin niin hyvin, että vaatimuksille ei enää ole tarvetta.

Kuntouttava työtoiminta on minun havaintojeni mukaan kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti, kun kunnat ovat oivaltaneet tämän säästämisen mahdollisuuden. Kun työtön kolaa palkatta lunta, niin kunta säästää hänen työmarkkinatukensa maksuosuuden verran ja saa lisäksi työllistämiskorvausta valtiolta 10.09 euroa päivässä.

Pihansa puhtaaksi saavalta vanhukselta laskutetut kympit menevät kokonaan työn organisoijien taskuun eikä lumenkolaaja näe niistä vilaustakaan.

Saahan vanhuksia ja liikuntaesteisiä auttaa, en minä sitä kiellä. Mieluummin näkisin kuitenkin sitä tehtävän ilman näitä organisoituja välikäsiä, joita sivistysmaissa sanottaisiin orjakauppiaiksi.