Kuntouttavan työtoiminnan automaatti

– Voiko kuntouttavaa työtoimintaa jatkaa yksipuolisella sopimuksella, vaikka kuntoutettava ei enää haluaisi? Kuntoutusjakso on sovittu ajalle 22.01.2015- 22.04.2015 eikä muuta sopimusta ole vielä tehty. Ilmassa on nyt vain sellainen tunnelma, että ne aikovat jatkaa sitä sopimusta tuon määräajan jälkeen halusinpa tai en.

Tätä minulta kysytään usein eikä siihen vastaaminen ole helppoa, koska kunnat ja TE-toimistot eivät noudata lakia. Jos ne noudattaisivat, niin vastaus kuuluisi näin: Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta ovat velvolliset laatimaan aktivointisuunnitelman yhteistyössä 3 §:ssä tarkoitetun henkilön kanssa. Tämä 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on tietenkin työnhakija.

Saman lain 8 §:n 2 momentin mukaan aktivointisuunnitelmaa laadittaessa on ensiksi selvitettävä mahdollisuus tarjota työtä tai julkisia työvoimapalveluja. Suunnitelma voi näiden toimenpiteiden ohella sisältää myös työllistymismahdollisuuksia parantavia sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja.

Lain 8 §:n 3 momentin mukaan jos työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja henkilö yhdessä arvioivat, että henkilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta.

Kuntouttava työtoiminta on siis viimesijainen vaihtoehto ja siitä on sovittava yhdessä. Sama pätee myös suunnitelman uudistamiseen kuntoutusjakson päättyessä. Lain 13 §:n 4 momentin mukaan jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen täsmälleen samaa menettelyä.

Vastaus siis olisi, että yksipuolinen sopimus ei ole mikään sopimus, vaan se on vastoin lakia olevaa sanelua. Kenenkään ei tarvitse alistua tällaiseen saneluun.

Käytännössä siihen on kuitenkin pakko alistua, koska TE-toimisto katsoo lainvastaisen sopimuksen allekirjoittamisesta kieltäytyneen samalla kieltäytyneen myös aktivointisuunnitelman laatimisesta ja kuntouttavasta työtoiminnasta.

Lain 10 §:n 2 momentin mukaan aktivointisuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jäämiseen sekä kieltäytymiseen osallistumasta aktivointisuunnitelman laatimiseen ja aktivointisuunnitelmaan tai monialaiseen työllistymissuunnitelmaan merkittyyn kuntouttavaan työtoimintaan sovelletaan, mitä työttömyysturvalain 2 a luvun 9–14 §:ssä ja toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään.

Noissa lainkohdissa säädetään työttömyysetuuden menettämisestä määräajaksi ja toimeentulotuen alentamisesta. Vastauksen antaminen menee siis vaikeaksi, koska TE-toimistoilla on käytössään suunnilleen tällainen Teppo Palmroosin parodioima automaatti.

suunnitelma-automaatti

Olen pahoillani, mutta en osaa antaa parempaa vastusta. Se johtuu ihan vain siitä, että viranomiset eivät noudata lakia. Usein on käynyt ilmi, että he eivät edes tunne sitä lakia, jota väittävät noudattavansa. Laissa säädetty sanktion mahdollisuus antaa heille sellaisen vallan, että sitä lakia ei tarvitse yhtään sen enempää tunteakaan.

Paras neuvoni on, että lähetätte näitä automaatin suoltamia suunnitelmia aluehallintovirastoon vapaamuotoisen kantelun liitteenä.

Palkattoman työn hedelmät

Vaasassa pitkäaikaistyöttömiä on palkattu vanhustyön avustajiksi ja kuntouttavaan työtoimintaan vanhusten palveluasunnossa.

Näihin sanoihin päättyi Ylen uutisten asiavirheitä vilisevä uutinen pitäaikaistyöttömyyden kunnille aiheuttamista kustannuksista. Jutussa puhutaan koko ajan sakkomaksuista, vaikka sellaista termiä ei ole olemassakaan. En tiedä palkataanko Vaasassa oikeasti ihan palkkaa vastaan työttömiä vanhusten avustajiksi, mutta sen tiedän ihan varmaksi, että kuntouttavasta työtoiminnasta ei makseta palkkaa.

Milloin nämä toimittajat oppivat edes auttavasti perehtymään aiheisiinsa? Tämä lienee turha kysymys, koska jatkuvasti sekoitetaan palkkatyö, palkkatuettu työ ja palkattomat työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta keskenään. Ihan jatkuvasti puhutaan sakkomaksuista, vaikka kyse on kunnan osuudesta työmarkkinatukeen. Kai toimittajien mielestä on jotenkin räväkämpää puhua sakkomaksuista. Antaahan se sellaisen kuvan, että palkatonta työtä järjestämätön kunta olisi jotenkin rikkonut lakia ja saanut siitä rangaistuksen.

Sinänsä juttu työttömyyden vaikutuksesta kuntatalouteen on totta. Vuoden alusta kunta joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuen kustannuksista jo 300 työttömyyspäivän jälkeen aiemman 500 päivän sijaan. Kun päiviä on 1 000, niin kunnan osuus on 75 %. Se ei kuitenkaan ole mikään sakko. Se on normaali lakisääteinen kunnan osuus työmarkkinatuesta.

Siitä voi vapautua järjestämällä palkkatyötä, palkkatuettua työtä tai palkatonta työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa. Käytännössä mitään muuta kuin palkatonta työtä ei järjestetä. Siihen menisi rahaa, mutta palkattoman työvoiman käyttäminen tuottaa kunnalle 10,09 euroa valtion maksamaa työtllistämiskorvausta/työtön/päivä. Se on mukava lisä palkattoman työvoiman tuottaman hyödyn päälle.

Kaikkein huonoimmassa asemassa olevat pitkäaikaistyöttömät siis paikkaavat kuntataloutta. Kunta säästää osuuden heidän työmarkkinatuestaan ja saa palkattoman työpanoksen lisäksi vielä 10,09 euroa päivässä. Tämä ei millään näytä uppoavan toimittajien päähän.

Kunnat eivät ole ainoita palkattomasta työstä hyötyviä. Kuntouttavaa työtoimintaa voidaan lain mukaan järjestää esim. yhdistyksissä ja tässä ovat erityisesti työttömien omat yhdistykset kunnostautuneet.

Hyvänä esimerkkinä tästä on Juuan Työttömät ry, jonka toiminnasta kerrottiin tänään sanomalehti Karjalaisen Pielisen-Karjala -liitteessä.  Yhdistys on rikastunut palkatonta työvoimaa käyttämällä niin paljon, että se osti keskeltä historiallista Puu-Juukaa talon 30 000 eurolla. Jutun mukaan rahat on kerätty kierrätyskeskuksen tuotolla ja talkootyöllä. Ei ole, vaan ne rahat on kiskottu palkattomien työntekijöiden selkänahasta.

Kierrätyskeskus pyörii palkattomalla työvoimalla. Siellä on kuntouttavassa työtoiminnassa joka arkipäivä puolisenkymmentä työtöntä. Jokainen heistä tuo työpanoksensa lisäksi yhdistykselle 10,09 euroa päivässä, koska kunta siirtää saamansa työllistämiskorvauksen suoraan yhdistykselle. Jokainen voi laskea, että vaikkapa viisi kuntouttavassa työtoiminnassa olevaa tuottaa 250 euroa viikossa ja 1 000 euroa kuukaudessa puhtaana käteen. Äkkiä siinä talorahat on koossa.

Työttömät on pakotettu tähän toimintaan työmarkkinatuen menettämisen uhalla. Lisäksi heitä narrataan puhumalla ikiomasta talosta. Ei se heidän talonsa ole. Se on työttömien yhdistyksen talo ja yhdistykseen kuuluu jutun mukaan parikymmentä jäsentä.

Ei jäseniä sen enempää tarvitakaan, ainakaan jäsenmaksujen takia. Palkattoman työvoiman käyttäminen on paljon kannattavampaa ja pieni piiri voi nauttia työn hedelmistä.

Mitähän mahtaisi tapahtua, jos kunta päättäisikin pitää näiden yhdistykselle palkatonta työtä tekevien työllistämiskorvauksen itsellään?  Lain mukaan korvaus kuuluu kunnalle, mutta se voidaan siirtää toiminnan järjestäjälle. Loppuisikohan tämä ns. talkootyö siihen ja tulisko yhdistyksen talo remontoitua parinkymmenen pääosin eläkkeellä olevan jäsenen voimin?

Pysyvästi syrjäytetyt

Britannian konservatiivivetoinen hallitus on soveltanut kovaa kuria työttömiin työnhakijoihin vuoden 2012 lokakuusta asti. Jos työnhakija ei etsi aktiivisesti töitä tai saavu vaikkapa sovittuun tapaamiseen työvoimatoimistoon, niin hän menettää sosiaalitukensa. Etuuden menettäminen kestää rikkeen laadusta riippuen neljästä viikosta kolmeen vuoteen. Näin kertoo päivän Helsingin Sanomat.

Britit ovat amatöörejä meidän kyykyttävän työvoimapolitiikkamme rinnalla. Meillä luotiin vuosina 2006 – 2012 ikuisessa karenssissa olevien joukko, jonka suuruutta ei kukaan tiedä. He ovat karenssissa edelleen aina vuoden 2016 loppuun saakka. Käytännössä heidät siirrettiin pysyvästi pois palkkatyömarkkinoilta pelkälle toimeentulotuelle.

Työttömyysturvalaki määräsi ennen 1.7.2012 mistä tahansa työvoimapoliittisesti moitittavaksi katsottavasta menettelystä työttömyysetuuden menettämisen. Etuuden sai takaisin vasta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen täytyttyä. Yksi ainoa virhe riitti käytännössä ikuiseen karenssiin, koska samalla työnhakija luokiteltiin joukkoon ei toimenpiteitä.

Tähän joukkoon pudotetun piti olla viisi kuukautta töissä tai työvoimapoliittisessa toimepiteessä päästäkseen takaisin työmarkkinatuelle. Käytännössä paluu työmarkkinatuelle tehtiin mahdottomaksi jättämällä tuelta pudotettu myös kaikkien työvoimapoliittisten toimenpiteiden ulkopuolelle.

Laki muuttui 1.7.2012. Työttömyysturvalain 2a luvussa on lueteltu erilaisia työvoimapoliittisesti moitittavia menettelyjä ja niistä seuraavia karensseja. Työstä eroamisesta seuraa 90 päivän ja työstä kieltäytymisestä 60 päivän työttömyysetuuden menettäminen.  Työllistymistä edistävästä palvelusta eli vaikkapa työkokeilusta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä menettää työttömyysetuuden 60 päiväksi.  Työllistymissuunnitelmasta kieltäytyminen johtaa 30 päivän ja suunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättäminen 15 päivän karenssiin.

Toistuvasta virheestä määrätään työssäolovelvoite. Jos työnhakija syyllistyy kuuden kuukauden sisällä toisen kerran työvoimapoliittisesti moitittavaan menettelyyn, niin hän pääsee takaisin työmarkkinatuelle oltuaan 12 viikkoa töissä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä.

Laki siis muuttui huomattavasti lievemmäksi 1.7.2012. Suomen rikosoikeudessa on käytössä lievemmän lain periaate. Jos laki teon ja tuomion välillä on muuttunut, niin silloin sovelletaan sen ajankohdan lakia, jonka seuraamus on tekijälle lievempi.

Näin rikosoikeudessa, mutta työttömille on ihan oma lainsäädäntönsä. Heihin sovelletaan ankaramman lain periaatetta. Lakimuutoksen hyväksyessään eduskunta päätti lain siirtymäsäännöksissä pysyttää kaikki ennen 1.7.2012 annetut karenssit entisellään. 30.6. 2012 tapahtunut moitittava menettely johti ikuiseen karenssiin, mutta seuraavana päivänä vain määräaikaiseen.

Nämä aikoinaan syrjäyteyt jäivät unholaan vailla oikeuksia. Heille jäi vain velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi sekä osallistua määrättäessä työvoimapoliittisiin toimiin. Laiminlyönnistä toimeentulotukea leikataan 20 % ja toistuvasta menettelystä 40 %.

Eurooppa uskoo vakaasti nälässä pitämisen ja nöyryyttämisen jalostavaan vaikutukseen ja tässä Suomi on ollut edelläkävijä.