Kansa vaatii kuria

– Suomesta on kehitetty ihan nössö maa. Kuolemantuomiot pitää ottaa käyttöön henkirikosten tekijöille. Kuolema kuolemasta pitää henkirikokset kurissa.

Tämä ihan satunnaisesti poimittu kommentti eilisen Ajankohtaisen kakkosen tuomioillan Fb-sivulta kuvaa hyvin rangaistuksista käytävää kansalaiskeskustelua.

Kun kansan syvät rivit keskustelevat tuomioistuimissa annettavista rangaistuksista, niin se tapahtuu aina tunne edellä. Keskustelijoilla ei tavallisesti ole mitään tietoa oikeusjärjestelmästä, lainsäädännöstä, rangaistuksista, tuomioistuinkäytännöistä eikä kriminaalipolitiikasta. On vain epämääräinen tunne siitä, että lait ovat liian lieviä, tuomarit lepsuja ja rikollisia noin yleensä ottaen paapotaan.

Kansan pitäisi päästä vähän tappamaan ja mielellään kiduttamaan sitä ennen. Viimeinen rauhanaikainen kuolemantuomio on Suomessa pantu täytäntöön vuonna 1825, mutta jatkuvasti löytyy sen palauttamisen vaatijoita.

Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kovenee ja rangaistukset ankaroituvat. Tämä kehitys merkitsee sääty-yhteiskunnan paluuta muodossa tai toisessa. Sääty-yhteiskunnassa taloudellinen ja poliittinen valta ovat ohuella yäluokalla. Vallan siellä pysyminen varmistetaan ankarilla rangaistuksilla kaikissa rikoksissa. Vain tiukasti kontrolloitu ja ankarilla rangaistuksilla peloteltu kansa tottelee vähemmistöä. Näin totesi oikeushistorian professori Heikki Ylikangas jo 80-luvulla.

Historia todistaa tämän oikeaksi.

Nuijasodan jälkeen 1600-luvun alussa Ruotsiin rakennettiin nopeasti pieneen aateliin nojautuva kuningasvalta. Uskollista aatelia palkittiin maaomaisuuksilla ja viroilla, mutta kansa pidettiin kurissa ankaralla isäntävallalla. Siinä mentiin niin pitkälle, että toissijaiseksi oikeuslähteeksi otettiin vuonna 1609 Vanhan Testamentin Mooseksen laki. Kun maan laista ei löytynyt sopivaa rangaistusta, niin nojauduttiin suoraan Raamattuun. Menettely oli ihan konkreettinen, sillä kuolemantuomio voitiin määrätä yli sadasta eri rikoksesta. Näin myös tehtiin ja tuomiot pantiin täytäntöön.

Kansan kahtiajaon mukana kontrollin tarve lisääntyy. Tätä ei koskaan sanota ääneen eikä edes toteuteta huomiota herättävällä tavalla. Kontrollia kiristetään siten, että se on helppo hyväksyä. Kansahan jo nyt suorastaan vaatii oman kontrollinsa kiristämistä.

Rangaistusten ankaroittaminen aloitetaan aina niistä rikoksista, joita ns. yleinen oikeustaju pitää erityisen tuomittavina. Henkirikokset ja raiskaukset ovat perinteisesti olleet sellaisia, joten niistä on aina hyvä aloittaa. Kun yleinen mielipide on saatu hyväksymään ankarammat rangaistukset, niin sitten onkin helppo siirtyä omaisuusrikoksista annettavien rangaistusten koventamiseen ja erityisesti kaikkein heikoimmin pärjäävän kansanosan kaikinpuoliseen kontrolliin.

Jo nyt vaaditaan kerjäämisen kriminalisointia ja pitäaikaistyöttömiä sijoitetaan rutiininomaisesti palkattomiin pakkotöihin kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Tämän sanotaan olevan heidän omaksi parhaakseen ja yleinen mielipide hyväksyy menettelyn korvaansa lotkauttamatta tai peräti hurraten.

Tämä ei välttämättä ole tietoinen mekanismi, mutta se toistuu aina tulo- ja varallisuuserojen kasvaessa. Kansa vaatii kuria ja tulevaisuudessa kontrolli kohdistuu entistä enemmän myös niihin kurin vaatijoihin, jotka nyt kuvittelevat olevansa sen ulottumattomissa.

Sehän koskee aina vain niitä muita, ei minua.

 

Niskalenkki laillisuudesta

Kun kunta on saanut 86 % pitäaikaistyöttömistä mukaan kuntouttavaan työtoimintaan, niin sekä kunta itse että sanomalehti Karjalainen pitävät sitä erinomaisena asiana.

Peräti 86 % Outokummun pitäaikaistyöttömistä on siis sellaisia, jotka lain mukaan eivät kykene työhön tai osallistumaan työvoimapoliittisiin palveluihin, vaan heidän katsotaan tarvitsevan sosiaalipalvelua nimeltään kuntouttava työtoiminta. Tästä kerrotaan sivun mittaisessa jutussa lehden paperiversiossa ja se on asiaa tuntevalle tyypillisen kammottavaa luettavaa.

Positiivisesti kirjoitetusta jutusta käy selvästi ilmi, että Outokumpu rikkoo sekä korvaavan työn että kilpailun vääristämisen kieltoa paikatakseen kuntatalouttaan. Paperilehden juttu on otsikoitu rehvakkaasti Niskalenkki pitäaikaistyöttömyydestä.

Ensimmäiseksi kerrotaan, että Outokummun maksamat osuudet työmarkkinatuesta ovat vain kolmasosan siitä, mitä ne olisivat, jos Outokumpu olisi keskiverto suomalaiskaupunki. Ensimmäiseksi siis kehutaan, että kaupunki on onnistuneesti rikkonut lakia käyttämällä kuntouttavaa työtoimintaa kuntatalouden paikkaamiseen.

Maksuosuuksista vapautuminen ei saa koskaan olla peruste kuntouttavan työtoiminnan käyttämiselle. Tämä toiminta keskityy Kyykerin koululle, josta on muodostettu Kyykerin Innovaatiokylätalo. Siellä toimiii keittiö, ompelimo ja puutyöpaja ja sieltä työttömät lähtevät myös työkohteisiin eri puolille kaupunkia. Asiakkaista 55 % on työpajalla ja 45 % työskentelee muualla. Näitä muita kohteita ovat kaupungin toimistotyöt, päivähoito, ateriapalvelut ja kiinteistönhoito. Lisäksi tehdään maksusitoumuksella siivouksia. Myös kaupungin puutarhatoimen tarvitsemien kasvien idätys ja kasvatus tapahtuu tässä innovaatiokeskuksessa.

Kaikkia näitä töitä siis tekevät sellaiset ihmiset, jotka STM:n 31.12.2014 kunnille lähettämän paimenkirjeen mukaan eivät kykene osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Kirjeessä sanotaan selkeästi näin:

Kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.  

Nämä työhön kykenemättämät ihmiset siis työskentelevät toimistoissa, päivähoidossa, ateriapalveluissa ja kiinteistönhoitotehtävissä ja käyvät myös ihmisten kotona siivoamassa. Miten tämä on selitettävissä? Selitys on hyvin yksinkertainen. Outokumpu rikkoo lakia ja käyttää kuntouttavaa työtoimintaa säästökeinona. Se myös rikkoo korvaavan työn kieltoa teettämällä työttömillä sellaisa töitä, joista jotkut muut saavat palkkaa. Tosin tällä menolla kukaaan ei saa sitä palkkaa kovin kauan, koska on vain ajan kysymys milloin valtaosa kaupungin suorittavan työn tekijöistä korvataan palkattomilla pitäaikaistyöttömillä.

Lehden mukaan lainsäätäjä on katsonut, että yhdeksän euron kulukorvaus ja viiden euron aktivointilisä ovat riittävä korvaus ”osallistumisesta aktivointitoimiin”. Tämä on totta, mutta riittävä korvaus ilmiselvästä työstä se ei ole.

Sen tulevat huomaamaan ne nyt töissä olevat, joita koko ajan korvataan palkattomilla työntekijöillä ja jotka eräänä päivänä huomaavat tekevänsä nykyistä työtään palkatta.

karjalainen 27.4.15 karjalainen 27.4.15 a

Pienessä piirissä

Tähän mennessä on tapahtunut:

Vuonnna 2011 Laura Räty valittiin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Vuonna 2013 Räty nousi eläkeyhtiö Kevan hallituksen johtoon. Kevan toiminnanjohtaja Merja Ailus erosi etuuksistaan nousseen metelin takia ja ensimmmäisenä häntä oli savustamassa ulos Kevan hallituksen puheenjohtaja Räty. Keväällä 2014 Lasse Männistön isä Jukka Männistö nousi Kevan toimitusjohtajaksi Merja Ailuksen eron jälkeen. Häntä varten pätevyysvaatimuksia väljennettiin ja näkyvimmin nimitystä ajoi Räty.

Vuonna 2013 Lasse Männistö nousi Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän johtoon. Viime kesänä Laura Räty nimitettiin eduskunnan ulkopuolelta sosiaali- ja terveysministeriksi kokoomuksen puoluekokouksessa. Viime elokuussa Helsingin kaupunginvaltuusto ennätti valita Lasse Männistön Rädyn sijaiseksi apulaiskaupunginjohtajan virkaan, jolloin Räty olisi noussut kansanedustajaksi Männistön tilalle. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman ja jopa kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubbin esittämän kritiikin takia Männistö ei ottanut viransijaisuutta vastaan..

Räty ja Männistö ovat tunnetusti hyviä ystäviä. Heitä yhdistää ilmeisen henkilökemian lisäksi myös aatteellinen yhteisymmärrys sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisestä.

Confused? You won’t be after this episode, kuten yli 30 vuoden takainen tv-sarja Kupla (The Soap) totesi joka jakson alussa viimeisten tapahtumien kertaamisen jälkeen.

Nyt Lasse Männistö on valittu verovarojen hamuamisesta ja verosuunnittelusta tunnetun Mehiläinen-konsernin terveydenhuollon ulkoistusten johtajaksi eli käytännössä lobbaamaan kuntien terveydenhuollon yksityistämistä. Samaan aikaan hän jatkaa Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän johdossa. Jos Laura Räty ei jatka ministerinä maan tulevassa hallituksessa, niin hän palaa takaisin Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Räty on tunnettu yksityistämisen puolestapuhuja, joka jaksaa väsymättä toistaa asiakkaan valinnanvapauden oikeutta. Se tarkoittaa suomeksi terveydenhuollon yksityistämistä.

Apulaiskaupunginjohtajana Räty esittäisi terveydenhuollon yksityistämistä ensiksi kokoomuksen valtuustoryhmälle, jota johtaa hänen hyvä ystävänsä ja Mehiläisen ulkoistamisista vastaava johtaja.

Samaan aikaan toisaalla Jukka Männistön johtama Keva on päättänyt hankkia oman työterveyshuoltonsa ilman kilpailutusta juuri Mehiläinen-konsernilta. Pojan firma myy ja isän laitos ostaa valtion, kuntien ja seurakuntien eläkevakuutuksia hoitavan Kevan työterveyshuollon. Ei tarvinne erikseen mainita, että Kevan hoitamien eläkevakuutusten perusteena olevat palkat maksetaan veronmaksajien rahoista.

Jotta lain kirjain täyttyisi, niin molemmat Männistöt aikovat pitää tarkasti huolta jääviyskysymyksistä. En yhtään epäile etteikö näin tapahtuisi. On ihan varmaa, että itse päätöksentekotilanteista ei löydy nyt eikä tulevaisuudessakaan huomautettavaa. Kyse onkin enemmän moraalisesta jääviydestä. Epävirallisen ja kokousten ulkopuolella tapahtuvan vaikuttamisen keinot ovat moninaiset.

Terveydenhuollon yksityistäminen on kovin harvoissa käsissä ja siinä luulisi olevan kuplaa kansalle ihmeteltäväksi. Jatketaan me rahvas kuitenkin vain päivittelemällä vaikkapa yhden näyttelijän tunnustusta siitä, että hän ei tunne yhtään erään puolueen kannattajaa. Siitähän jokaisella tuntuu olevan selkeä mielipide.

Päivitys 26.4.2015:
Jukka Männistän on lähettänyt Iltalehdelle vastineen linkittämääni juttuun, joten lisään sen myös tänne. Näyttää siltä, että IL antoi väärää tietoa Kevan työterveyshuollon kilpailuttamisesta.