Kansa vaatii kuria

– Suomesta on kehitetty ihan nössö maa. Kuolemantuomiot pitää ottaa käyttöön henkirikosten tekijöille. Kuolema kuolemasta pitää henkirikokset kurissa.

Tämä ihan satunnaisesti poimittu kommentti eilisen Ajankohtaisen kakkosen tuomioillan Fb-sivulta kuvaa hyvin rangaistuksista käytävää kansalaiskeskustelua.

Kun kansan syvät rivit keskustelevat tuomioistuimissa annettavista rangaistuksista, niin se tapahtuu aina tunne edellä. Keskustelijoilla ei tavallisesti ole mitään tietoa oikeusjärjestelmästä, lainsäädännöstä, rangaistuksista, tuomioistuinkäytännöistä eikä kriminaalipolitiikasta. On vain epämääräinen tunne siitä, että lait ovat liian lieviä, tuomarit lepsuja ja rikollisia noin yleensä ottaen paapotaan.

Kansan pitäisi päästä vähän tappamaan ja mielellään kiduttamaan sitä ennen. Viimeinen rauhanaikainen kuolemantuomio on Suomessa pantu täytäntöön vuonna 1825, mutta jatkuvasti löytyy sen palauttamisen vaatijoita.

Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin kontrolli kovenee ja rangaistukset ankaroituvat. Tämä kehitys merkitsee sääty-yhteiskunnan paluuta muodossa tai toisessa. Sääty-yhteiskunnassa taloudellinen ja poliittinen valta ovat ohuella yäluokalla. Vallan siellä pysyminen varmistetaan ankarilla rangaistuksilla kaikissa rikoksissa. Vain tiukasti kontrolloitu ja ankarilla rangaistuksilla peloteltu kansa tottelee vähemmistöä. Näin totesi oikeushistorian professori Heikki Ylikangas jo 80-luvulla.

Historia todistaa tämän oikeaksi.

Nuijasodan jälkeen 1600-luvun alussa Ruotsiin rakennettiin nopeasti pieneen aateliin nojautuva kuningasvalta. Uskollista aatelia palkittiin maaomaisuuksilla ja viroilla, mutta kansa pidettiin kurissa ankaralla isäntävallalla. Siinä mentiin niin pitkälle, että toissijaiseksi oikeuslähteeksi otettiin vuonna 1609 Vanhan Testamentin Mooseksen laki. Kun maan laista ei löytynyt sopivaa rangaistusta, niin nojauduttiin suoraan Raamattuun. Menettely oli ihan konkreettinen, sillä kuolemantuomio voitiin määrätä yli sadasta eri rikoksesta. Näin myös tehtiin ja tuomiot pantiin täytäntöön.

Kansan kahtiajaon mukana kontrollin tarve lisääntyy. Tätä ei koskaan sanota ääneen eikä edes toteuteta huomiota herättävällä tavalla. Kontrollia kiristetään siten, että se on helppo hyväksyä. Kansahan jo nyt suorastaan vaatii oman kontrollinsa kiristämistä.

Rangaistusten ankaroittaminen aloitetaan aina niistä rikoksista, joita ns. yleinen oikeustaju pitää erityisen tuomittavina. Henkirikokset ja raiskaukset ovat perinteisesti olleet sellaisia, joten niistä on aina hyvä aloittaa. Kun yleinen mielipide on saatu hyväksymään ankarammat rangaistukset, niin sitten onkin helppo siirtyä omaisuusrikoksista annettavien rangaistusten koventamiseen ja erityisesti kaikkein heikoimmin pärjäävän kansanosan kaikinpuoliseen kontrolliin.

Jo nyt vaaditaan kerjäämisen kriminalisointia ja pitäaikaistyöttömiä sijoitetaan rutiininomaisesti palkattomiin pakkotöihin kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Tämän sanotaan olevan heidän omaksi parhaakseen ja yleinen mielipide hyväksyy menettelyn korvaansa lotkauttamatta tai peräti hurraten.

Tämä ei välttämättä ole tietoinen mekanismi, mutta se toistuu aina tulo- ja varallisuuserojen kasvaessa. Kansa vaatii kuria ja tulevaisuudessa kontrolli kohdistuu entistä enemmän myös niihin kurin vaatijoihin, jotka nyt kuvittelevat olevansa sen ulottumattomissa.

Sehän koskee aina vain niitä muita, ei minua.

 

Kommentit
  1. 2

    Tanja sanoo

    Hyvin sanottu! Lapin kylissä on ennen pitänyt valtaa ”pikkueliitti”. Kylän rikkain osa on jakanut ”oikeutta” palkollisten eli renkien avulla. Nuijin, kirvein ja puukoin varustautuneet miehet kulkivat kylillä rankaisten jokaista joka ei kumartanut tarpeeksi syvään. Jos eliitin poroja katsosi, saattoivat miehet ottaa kiinni ensimmäisen tielleen osuneen onnettoman, jonka kontolle rikos laitettiin. Usein tapettiin rikoksesta syytetyn miehen pojatkin, verukkeella ”rosvon pojasta rosvo kasvaa”. Edes lapsenmurha ei ollut rikos niillä kansankäräjillä. Toivottavasti tässä tapauksessa aika entinen ei koskaan palaa.

  2. 3

    pitkäaikaistyötön sanoo

    Kaksinaismoralistinen kansa vaatii kovempia rangistuksia paitsi jos ovat itse syyllistyneet rikokseen.

    Kuinkahan moni kuolemantuomiota kannattava olisi valmis panemaan tuomion täytäntöön, jos ehtona olisi, että uhrin tai asianomistajan olisi itse tapettava rikollinen?

    A2:n Tuomioillassa sivuutettiin täysin vahingonkorvaus. Senhän on tarkoitus hyvittää rikoksesta aiheutunut vahinko eikä rangaistuksen. Rangistus on kosto tekijälle ja varoitus muille.

    • 3.1

      Markku Perttula sanoo

      Ainakin 1500-luvun Saksassa saattoi aatelinen pakottaa kadunmiehen suorittamaan rikollisen teloituksen, kun virallista pyöveliä ei saatu paikalle.
      Kieltäytyminen olisi merkinnyt omaa kuolemaa.

  3. 4

    Kommentaja sanoo

    Niin. Kansa vaatii kuria — itseään vastaan. Hyvä näkökulma mielenkiintoiseen asiaa. Omassa päässäni olen pyöritellyt tätä lähinnä siitä vinkkelistä, että minkälaisissa rikoksissa rangaistus vähentää rikollisuutta, ja missä tapauksissa se saattaa jopa pahentaa tilannetta. En löytänyt minuutissa mitään osuvaa suomenkielistä tutkimuksia, mutta näyttäisi siltä, että tilastollisessa mielessä esimerkiksi yhdysvalloissa kuolemantuomio ja korkeat murhatilastot menevät käsikädessä. Sitä mikä tämän korrelaation takana on, saati onko siinä kausaliteetti on monimutkainen asia, mutta konsensus näyttää olevan, että on paljon rikostyyppejä joissa kova ”pelote” ei mitenkään vähennä rikoksia.

    • 4.1

      sauhuttelija sanoo

      Usa:ssa muistaakseni/tietääkseni systeemi on semmoinen, että suhteellisen ”lievistäkin” rikoksista saattaa tulla vuosikymmeniä vankeutta, jos pohjalla on riittävän monta aikaisempaa tuomiota.

      En tiedä vähentääkö rikollisuutta, mutta ainakin antaa motiivin käyttää hyvinkin törkeää väkivaltaa välttyäkseen jäämästä kiinni.

  4. 5

    ........... sanoo

    Ziisus.
    Noinhan se asia on.

    Myönnän, että olen halunnut itsekin kovemmat tuomiot murhaajille. Rikollisuus lisääntyy ja pahenee ja viranomaiset maailmalla ovat jo häviämässä taistelun. Kuka välittää uhrista, joka menetti koko elämänsä?

    Kerjäämisen kriminalisointi ja ”kuntouttava” palkaton työ ovat silkkaa pahuutta.

    Kiitos loistavasta tekstistä.

    • 5.1

      Kommentaja sanoo

      Niinhän sitä kuulee puhuttavan, että rikollisuus lisääntyy — vaikka yhdysvalloissa rikollisuus on laskenut jatkuvasti vuodesta 1990 ja suomessa se on pysynyt about samoissa. Selvitettyjen rikosten osuus on suomessa vähän lisääntynyt. Viitteitä tilastokeskus ja bureau of justice statistics.

    • 5.2

      Lukija sanoo

      Täytyy kyllä huomauttaa, että rikosten määrä ja laatu on ollut tasaisessa laskussa jo useamman vuosikymmenen. Rikoksista uutisointi ja niillä mässäily sen sijaan kyllä on lisääntynyt informaation kulun helpottuessa.

      Poliisi ei suinkaan ole taistelua häviämässä. Mutta kuten Sakun kirjoitus jo kertoi. Jollain tavalla on määrärahoja ja valtuuksia lisättävä, koska tuloerojen kasvaessa tulevat rikostilastot myös muuttumaan taas nousevaan suuntaan. Valitettavasti.

    • 5.3

      M Hiltunen sanoo

      Samaa kuin aikaisemmatkin korjaisin; eli Suomessa ja mm Yhdysvalloissa rikosluvut ovat laskeneet – pitkällä aikavälillä hyvin paljonkin.
      Aihe on hyvä esimerkki yleisesti tilanteesta, jossa suora kansanvalta on järkyttävän huono ratkaisu, ja suora demokratiakin varsin kehno. Jos ”kansan syvät rivit” ja asiantuntijat ovat jostain eri mieltä, kansa on poikkeuksetta väärässä.
      Onneksi meillä tuomioista päättävät koulutetut tuomarit ja oikeusalan oppineet. Tälläkin on tietyt heikkoudet, mm. kankeus reagoida asioihin, jotka ovat 50+ mieshenkilöille tuntemattomia (kuten monimutkaisempi internet-lainsäädäntö).

  5. 6

    Sani sanoo

    Noinkin… Vaikka toisaalta tuntuu ettei rangaistuksia ei pidä koventaa, mutta kylläkin muuttaa. Tuntuu että tuomiot ovat sekä liian ankaria että liian lieviä -jostain musiikin lataamisesta tai graffitinmaalaamisesta, mistä nyt ei varsinaisesti ole kenenkään hengelle tai terveydelle haittaa, jaellaan sellaisia korvaustuomioita että loppuelämä on käytönnössä pilalla; sen sijaan ihmisten raiskaamisesta ja murhaamisesta pääsee verraten helpolla. Vaikuttaisi että lakia säätävä luokka puolustaa omaa omaisuuttaan keinolla millä hyvänsä, vaikka mitenkin kohtuuttomalla -sen sijaan ajatellaan että jos nyt joku jossain ryyppyporukassa tappaa toisen niin hitotko siitä, ei sellaisen estämiseksi mitään pitkiä istumisia kannata maksaa, onpahan yksi juoppo vähemmän. Tuomioita ei pidä kokonaisuudessaan ankaroittaa, mutta ihmisiä voisi arvostaa korkeammalle ja tavaraa alemmas.

    • 6.1

      Kommentaja sanoo

      Tässä on mielestäni kaksi asiaa joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Yksi on se, että miksi ylipäätänsä eri rikoksista saatuja rangaistuksia pitää vertailla — onko esimerkiksi sinun tekemän rikoksen rangaistuksen jotenkin oltava riippuvainen minun tekemästä, täysin eri rikoksesta? Eritoten pidän hurmioituneita kommentteja joissa verrataan talousrikosta ja henkirikosta typeränä. Ei mikään rahasumma vastaa ihmishenkeä joten vaikka rangaistus henkirikoksesta olisi 100 kertainen talousirkokseen verrattuna, ei se silti olisi suhteessa. Henkirikosta ei voi jälkikäteen oikaista, niitä voi vain ehkäistä.

      Toinen on se, että mikä on keinon vaikutus. Käsitykseni on se, että esimerkiksi juuri talousrikokset ovat yleensä harkittuja ja voitontavoittelumielessä tehtyjä. Tälläiseen ryhdyttäessä ylipäätänsä mietitään riskin ja tuoton suhdetta, joten rangaistus vaikuttaa kannattavuuteen. Henkirikoksia, raiskauksia tai muuta vastaavaa harvoin tehtäneen aivan näin selkeillä motivaatioilla ja punniten rikoksen ”hyötyä” versus sen riski tai kustannus.

    • 6.2

      sauhuttelija sanoo

      Toi on just se ylempänä mainittu tuomion ja vahingonkorvauksen ero.

      Kirkonpolttamisesta voi tulla kymmenen miljoonan vahingonkorvaukset.
      Samoin ahkera töhrijä on ennen kiinnijäämistään saattanut sotkea kilometrikaupalla seiniä ja junia joiden putsaaminen ei ole ihan halpaa lystiä.

  6. 8

    matti sanoo

    Useampikin kommentoija on täällä selittänyt miten murhasta pääsee niin helpolla, mutta murhastahan on aina tuomiona vain ja ainoastaan elinkautinen, joka on raskain tuomio mitä oikeus voi antaa.

    Elinkautisesta voi päästä ehdonalaiseen aikaisintaan 12 vuoden jälkeen.

    • 8.1

      Kommentaja sanoo

      Tämähän on muuten totta, erittäin hyvä huomautus: Finlex kertoo, että ” […] ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.”

      Mistähän se yleinen käsitys on tullut, että murhasta voi selvitä pienellä rangaistuksella.

  7. 10

    kik sanoo

    verrattain harvoin .murhasta ketään tuomitaan. laki ei myöskään ole sama kaikille tässä maassa.

    • 10.1

      Kommentaja sanoo

      Sehän on selvä, että murhatuomioita tulee verrattain harvoin, koska Suomessa tapahtuu verrattain harvoin murhia.

      • 10.1.1

        AMK sanoo

        Niin kun tuomarit päättävät että se oli tappo.

  8. 11

    Juu sanoo

    Muuten samaa mieltä. Paitsi en tästä:


    Kansa vaatii kuria ja tulevaisuudessa kontrolli kohdistuu entistä enemmän myös niihin kurin vaatijoihin, jotka nyt kuvittelevat olevansa sen ulottumattomissa.

    Noin harvemmin käy. Tai no täytyy ehkä erottaa vielä kurin vaatijoista se joukko, joka antaa niille kurin vaatijoille ”aseet” kouraan. Tämä joukko on se joukko jota ei koske samat säännöt ja kuri. Ja jolle kansa kuvittelee antaneensa vallan jota ei voi ottaa pois. Ja loppu meneekin vanhan sananlaskun mukaan. Ei koira ruokkivaa kättä pure. Ja seuraavissa vaaleissa sitten saman edustajan numero äänestyslipukkeeseen niin kuin aina.

  9. 12

    sanoo

    Niin, eräät pitävät vallankumousta edeltäviä lakeja sortajan lakeina, jotka on ensisijassa suunnattu luokkayhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden ylläpitämiseen. Toiset taas ovat sitä mieltä, että lähimmäistä tulee rakastaa niinkuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Siksi lähimmäistä on heidän mukaansa kohdeltava niinkuin tahtoo kohdeltavan itseään, koko liuta tekstiä varoittaa tuomitsemisesta ja vihollisenkaan kaltoinkohtelemisesta. Sekä ei sitä anteeksiantamistakaan nyt ihan pieneksi asiaksi sovi mainita.

    Kuinka siis voi olla mahdollista, että kummastakin yhteensä seuraa käsittämättömän vahingoniloisena tirkistävä, verenhimoisena tahdissa huutava sekä täysin armoton, suhteellisuudentajuton ja harkintakyvytön yleisö? Ja josko nyt olisivatkin ajat siten muuttuneet, että silmälasipäisyydestä tai toisin uskomisesta ei suorastaan hengiltä miestetä, niin hetipä ollaan lausumassa myrkyllisiä toteamuksia kuten ”ettei syyttömiä tutkita vaan kyllä siinä on täytynyt jotain olla” jne.

    Eipä siis taida aina olla kansankaan oikeustajuun luottaminen, sillä ilmeistähän on että se on kokolailla tolkuton ja häilyväinen, aivan yhtälailla kuin lakikin on eloton ja sujuvasti vääristelyyn taipuvainen tarkoitushakuisissa käsissä.