Harvinaisen laitonta aktivointia

Kun kirjoitan kuntouttavasta työtoiminnasta, niin saan aina vastaani epäuskoisten suuren joukon. Valhetta, propagandaa tai ainakin liitoittelua, he sanovat. He eivät voi uskoa, että TE-toimistot ja kunnat toimivat jatkuvasti ja johdonmukaisesti vastoin lakia. Toivottavasti tämä juttu saa edes jonkun epäuskoisen avaamaan silmänsä. Kuntouttavasta työtominnasta annetun lain 5 §:n mukaan työttömälle laadittavan aktivointisuunnitelman laativat työvoimaviranomainen, kunta ja asiakas yhteistyössä. Lain 8 §:n mukaan aktivointisuunnitelmaan on merkittävä seuraavat asiat:

1) henkilön koulutusta ja työuraa koskevat tiedot;

2) arvio aikaisempien julkisten työvoimapalvelujen vaikuttavuudesta;

3) arvio aikaisempien työllistymissuunnitelmien ja kunnan tekemien henkilöä koskevien suunnitelmien toteutumisesta; sekä

4) toimenpiteet, jotka voivat olla työtarjouksia, muita julkisia työvoimapalveluja, kuntouttavaa työtoimintaa, muita sosiaalipalveluja sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja.

Jos aktivointisuunnitelmaa laadittaessa päädytään yhdessä viimeisijaiseen vaihtoehtoon eli kuntouttavaan työtoimintaan, niin suunnitelmaan on lain 9 §:n mukaan kirjattava edellä olevan lisäksi

1) kuntouttavan työtoiminnan kuvaus ja toiminnan järjestämispaikka;

2) kuntouttavan työtoiminnan päivittäinen ja viikoittainen kesto;

3) kuntouttavan työtoiminnan jakson alkamisajankohta ja pituus;

4) henkilölle kuntouttavan työtoiminnan ohella tarjottavat muut sosiaalipalvelut sekä terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalvelut; sekä

5) ajankohta, jolloin viimeistään arvioidaan kuntouttavan työtoiminnan vaikutuksia henkilön työllistymismahdollisuuksille ja päätetään jatkotoimista sekä aktivointisuunnitelman tai monialaisen työllistymissuunnitelman uudistamisesta.

Näin sanoo laki ja kaikessa viranomaistoiminnassa on ehdottomasti noudatettava lakia. Tämä on sitten se käytäntö. Lain 8 §:n voisi juuri ja juuri hyvällä tahdolla katsoa täyttyvän, mutta jos löydätte tästä suunnitelmasta kaikki nuo lain 9 §:n edellyttämät merkinnät, niin kertokaa minullekin. Minä löydän vain työtoiminnan alkamisajankohdan ja keston:

laiton aktivointi

Sellaista ei tapahdu

Tämä Elena Uusitalon blogissaan sanasta sanaan kuvaama puhelinkeskustelu on levinnyt netissä ja silmiini on sattunut pääosin kahdenlaisia kommentteja.

Kuntouttavassa työtoiminnassa olleet tai olevat sanovat, että juuri tuollaistahan se on. TE-toimistot kohtelevat asiakkaita ikään kuin nämä olisivat heidän omaisuuttaan. Olonsa turvatuksi tuntevat vielä toistaiseksi töissä olevat ovat epäuskoisia. Provokaatiota ja propagandaa, eihän tuollaista voi tapahtua ja jos tapahtuukin, niin syy on varmasti työttömän, joka haluaa maata kotisohvalla syrjäytymässä sen sijaan että ottaisi tarjotun työn vastaan.

Nämä kommentoijat eivät yleensä tajua edes sitä, että palkkatyön sijaan tarjottiin lainvastaisesti kuntouttavana työtoimintana palkkatyötä korvaavaa työtä. Olen kauan kaivannut TE-toimistossa työskentelevien näkökulmaa aiheeseen ja kerrankin sellainen löytyi.

Valitettavasti puheet TE-toimistojen lain tuntemisen hataruudesta ovat suurelta osin totta. Lain tarkoitus kyllätunnetaan.

1

Juuri tämä on kuntouttavan työtoiminnan tarkoitus. Siitä Vantaan hyvästä maineesta en kuitenkaan menisi valalle. Siellähän koko kaupungin pesulatoimi on järjestetty kuntouttavana työtoimintana. Sitten mennäänkin jo heikoille jäille.

2

Kuntouttavan työtoiminnan järjestää kunta ja se on myös vastuussa toiminnan sisällöstä. Se toiminta nyt vain sattuu olemaan joko ilmiselvää työn tekemistä tai sitten ristikoiden täyttelyä ja naruhyppelyä.

Kunnat pyrkivät minimoimaan omia kustannuksiaan eli vapautumaan työmarkkinatuen maksuosuudesta ja ansaitsemaan jokaisesta työttömästä 10,09 euroa päivässä työllistämiskorvausta. Kunnalle on lisäetu, jos kaupan päälle saa vielä ilmaisen työpanoksen, mutta se ei ole välttämätöntä. Jokainen kuntouttavassa työtoiminnassa oleva kohentaa kunnan taloutta vaikka vain istumalla paikoillaan.

Lain yksityiskohtia tämä virkailija ei näköjään tunne. Lain mukaan kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään vähintään yhtenä ja enintään viitenä (1.7.2015 alkean enintään neljänä) päivänä viikossa ja vähintään neljä tuntia päivässä. Laki tuntee siis alarajan, mutta ei ylärajaa. Siksi 6-8 tunnin työpäivät ovat ihan tavallisia. Missään kohtaa lakia ei sanota, että yli neljän tunnin päivittäinen kuntoutus muuttuisi työkokeiluksi.

Seuraava kommentti kuvaa hyvin TE-toimiston luulojen ja kuntien käytännön välillä ammottavaa kuilua.

2a

Minulle on kuvailtu kymmeniä kertoja juuri tällaisia laittomuuksia. Silti työttömiä kuntiin liukuhihnalta lähettävä virkailija ei suostu edes kuvittelemaan tällaisen laittomuuden mahdollisuutta, vaan se on hänen mielestään bullshittiä.

Ja sitten tuleekin ryöpytys, jossa kaikki karenssia myöten on aina työttömien oma vika ja työkkärin täti on täysin syytön.

3

’TE-toimistot eivät tosiaankaan itse suoranaisesti määrää karenssia, mutta käytännössä ne sen tekevät. TE-toimisto antaa lausunnon oikeudesta työttömyysetuuteen ja lain mukaan etuuden maksaja on sidottu siihen lausuntoon. On ihan turha hurskastella, että TE-toimistolla ei olisi mitään osuutta asiaan.

Tämä keskustelu kertoo hyvin kuntouttavan työtoiminnan pahimman vian. Se on tiedon puute ja haluttomuus hankkia sitä tietoa. TE-toimistot eivät oikeasti tiedä miten kunnat järjestävät kuntouttavaa työtoimintaa eikä niitä ilmeisesti kiinnostakaan tietää. Nehän tekevät vain omaa työtään.

Käytännössä – ja nyt kirjotan kuntapäättäjänä tällaisissa keskusteluissa mukana olleena – homma sujuu näin: Kunnan päättäjät ja virkamiehet ovat huolissaan kunnan taloudesta, jota vuoden alussa laajentunut työmarkkinatuen maksuosuus heikentää entisestään. Tämä on se paljon puhuttu ”sakkomaksu”, vaikka kyse ei ole mistään kunnalle langetettavasta rangaistuksesta. Sakkomaksu vain kuulostaa sopivan säikäyttävältä.

Tilanteen korjaamiseksi kunta päättää lisätä kuntouttavaa työtoimintaa ja perustaa vaikkapa työpajan. TE-toimistoon lähtee pyyntö aktivoida mahdollisimman paljon pitäaikaistyöttömiä ja ohjata heidät kuntouttavaan työtoimintaan. TE-toimisto laatii aktivointisuunnitelman ja lähettää sen kuntaan. Kunnassa joku työvalmentaja, etuuskäsittelijä tai toimistovirkailija kutsuu työttömän allekirjoittamaan sen aktivointisuunniteman. Näin siitä huolimatta, että kyseessä on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu, joka edellyttää sosiaalityöntekijän ammatillista pätevyyttä. Lain mukaan suunnitelma pitäisi laatia yhdessä TE-toimiston, kunnan ja työttömän kanssa. Käytännössä kaikki kolme eivät yleensä ole samaan aikaan paikalla eikä asioista sovita mitään. Ne sanellaan.

Moni sanoo taas, että ei sellaista tapahdu.  Heitäkin varten laitan vielä tietopaketin kuntouttavan työtoiminnan järjrstämisestä. He saattavat tarvita sitä tulevaisuudessa. Tämä sosiaali- ja terveysministeriön paimenkirje kertoo mitä kuntouttava työtoiminta lain mukaan on ja mitä se ei saa olla. Ja vielä sama pähkinänkuoressa:

kuty ilman oikeutta

Haluton vai kyvytön?

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) epäröi edellisen eduskunnan hyväksymän tasa-arvoisen avioliittolain esittelyä hallituksessa. Lindströmin mukaan asia on vaikea sekä hänelle itselleen että perussuomalaisille puolueena. Puolue vastusti aloitetta lähes yksituumaisesti viime vuoden marraskuussa.

Kun maan suurimmasta päivälehdestä saa lukea tällaista, niin alkaa tosissaan epäillä sekä toimittajan että ministerin osaamista. Mistä lähtien ministeri on muka ruvennut esittelemään eduskunnalle lakia, jonka eduskunta on jo hyväksynyt, presidentti vahvistanut ja jonka voimaantulosta on jo päätetty?

Vastaus on, että ei mistään. Vieläkään ei näytetä ymmärtävän, että tasa-arvoisen avioliiton mahdollistava lakimuutos vahvistettiin helmikuussa 2015 ja se tulee voimaan 1.3.2017. Avioliittolain muutoksen toimivuus edellyttää seurannaismuutoksia useisiin muihin lakeihin ja juuri niiden lakimuutosten esittelystä on nyt kysymys. Siteerataan vielä oikeusministeriötä:

Laaditaan tasa-arvoisen avioliittolain edellyttämät muutokset muuhun lainsäädäntöön kuten rekisteröityjä parisuhteita koskevaan lakiin sekä vanhempain- ja perhevapaiden määräytymistä ja muita sosiaalietuuksia koskeviin säädöksiin.

Jos näitä lakimuutoksia ei esitellä ja hyväksytä, niin ollaan vaikeuksissa.

Jos parisuhdelakia ei muuteta, niin samaa sukupuolta olevat voivat 1.3.2017 alkaen solmia sekä rekisteröityjä parisuhteita että avioliittoja. Samoin rekisteröity parisuhde mainitaan muutamassa muussakin laissa, kuten esim. sukunimilaissa. Jos adoptiolakia ei muuteta, niin samaa sukupuolta olevat aviopuolisot voivat jatkossa adoptoida myös perheen ulkopuolelta, mutta rekisteröidyssä parisuhteessa olevat eivät voi.

Kyse on siis eri lakien saattamisesta sopusointuun keskenään. Jos näin ei tehdä, niin voimaan jää auttamattoman epäloogista lainsäädäntöä. Tämä epäloogisuus ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla avioliittolakiin hyväksytyn muutoksen voimaantuloon. Lakeja soveltavien viranomaisten työtä se kuitenkin vaikeuttaa huomattavasti.

Jos asiassa halutaan ottaa takapakkia ja kumota avioliittolakiin tehty muutos, niin se vaatii asian uuden valmistelemisen alusta lähtien. Tällaista aikomusta ei hallitusohjelmaan kuitenkaan sisälly.

Ministeri ei näytä tietävän mitä hänen tehtäviinsä kuuluu ja sen lisäksi hän aikoo ilmeisesti kieltäytyä työstä. Koska Lindström on myös työministeri, niin katsotaanpa mitä työstä kieltäytymisestä seuraa kansalaiselle.

Työttömyysturvalain 2a luvun 4 §:n mukaan työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta työstä kieltäytymisestä lukien, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamaa tai hänelle muuten yksilöidysti tarjottua työtä.

Vakavasti puhuen näen tässä parikin suurta ongelmaa. Ministeri ei näytä tietävän mitä asioita hänen pitäisi esitellä. Vaikka se hänelle varmasti kerrotaankin, niin hän epäröi ihan puoluepoliittisista syistä jo hyväksyttyyn ja vahvistettuun lakimuutokseen liittyvien lakien esittelemistä, vaikka pääministerin mukaan ne etenevät normaalilla tavalla.

Tällainen osaamattomuus ja päättämättömyys vakuuttaa yhtä vähän kuin toimittajien valitettavan yleinen laiskuus uutisoida tätä avioliittolain muutosta oikein.