Tuuli huulia heiluttaa

– Ministeri puhuu kauniisti, mutta paskaa!

Näin ärähti Lasse Pöystin näyttelemä J.K.Paasikivi jossain kauan sitten näkemässäni tv-näytelmässä. Kauniisti samaa tavaraa puhuvat myös uuden hallituksen ministerit. He tarinoivat yhä edelleen ikään kuin eivät olisi huomanneet vaalien menneen jo.

Ensin työ- ja oikeusministeri Jari Lindström uhkasi työnantajia miljardilaskulla, mikäli yhteiskuntasopimusta ei saada aikaan. Juttu osoittautui nopeasti vailla katetta olevaksi yksityisajatteluksi, jolla ei ole mitään tekemistä hallitusohjelman kanssa. Timo Soini kiirehti selittämään, että ministeri käytti sananvapauttaan.

Niin teki ilmeisesti myös sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä ilmoittaessaan olevansa halukas karsimaan yksityisten lääkäripalveluiden Kela-korvauksia. Hän teki niin sanotusti lindströmit ja puhui joko unohtaen olevansa ministeri tai sitten ihan tahallaan vastoin hallitusohjelmaa. Hänen puheitaan ei vielä kukaan ole selittänyt, mutta arvaan hänenkin käyttäneen vain sananvapauttaan. Sitä vartenhan politiikassa ollaan.

Tietysti ministereillä on sananvapaus ja sitä varten politiikassa ollaan. Kansalaiset tässä rupeavat kuitenkin kyselemään kuluttajansuojansa perään, kun ministerit puhuvat ihan ylähuulettomia. He tietävät tai ainakin heidän pitäisi tietää mitä hallitusohjelmassa on sovittu ja silti he puhuvat kuin olisivat vaaliteltalla. Siellähän PS:n ehdokkaat lupasivat, että pienituloisilta ei leikata, mutta kuinkas kävi?

Sekä Lindströmin että Mäntylän esitykset olivat kannatettavia, mutta he eivät voi olla tosissaan. Jos ovatkin, niin esitykset eivät koskaan toteudu. Hallitusohjelmasta ei löydy niille katetta.

Sen sijaan pelkään pahoin viestintäministeri Anne Bernerin ajatusten toteutuvan.  Hänen mukaansa yksityisen rahan mukanaolon julkisissa hankkeissa pitää johtaa omistajuuteen ja tuottomahdollisuuteen.

Minä en ymmärrä miksi julkisissa hankkeissa pitää yleensä olla mukana yksityistä rahaa. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että julkisen hankkeen pitää tuottaa yksityisille voittoa. Tämä tarkoittaisi yksinkertaistettuna vaikkapa sitä, että jos yksityinen taho osallistuu tiehankkeeseen, niin sillä on oikeus ruveta rahastamaan tietulleilla. Jos et maksa, niin et aja, vaikka tie onkin rakennettu pääosin verovaroilla. Ne muutamat yksityisrahoittajien kustantamat metrit ovat heidän yksityisomaisuuttaan.

Ministereiden puheissa on eroa. Kun toiset puhuvat lämpimikseen ja kansaa miellyttääkseen, niin bisnesmaailmasta tulleen päässä raksuttaa jo laskukone. Kansalaisen tehtäväksi jää erottaa kuka puhuu hallitusohjelman mukaisesti ja kenen huulia tuuli heiluttaa.

Kommentit (2)
  1. Jari Kähkönen
    2.6.2015, 15:13

    Mutta aina kun töräytetään kunnon provo tai trolli, käy tahattomasti myös niin, että reaktiollaan asianomaiset paljastavat myös jotain suhteestaan asiaan ja ympäristöönsä. Nauru ja pieru Lindströmin puheille, mutta kokolailla vakavampi sietäisi olla, kun katson EK:n Häkämiehen sunnuntaista ensireaktiota. Anteeksi vaan, mutta mikäs ministeri tai puheenjohtaja hän taas luulikaan olevansa?

    Toinen vaihtoehto on nähdä asiassa klientismiä eli meikäläiseen korporatiiviseen konsensukseen sopeutettu korruptiomuoto. Luuleeko Häkämies tai hänen järjestönsä kukaties olevansa ihan “maksava asiakas” suhteessaan maan hallitukseen, minkä ohjelmaan perustuen heillä on oikeutettu oletus palvelulupauksesta, tuoteselosteesta tai muusta vaihdannan mahdollistavasta välipuheesta?

    Vähintäänkin meikäläisestä valtiollisesta elämästä puuttuu riittävä etäisyys eturyhmien ja valtamuotojen välillä. Etäisyys, joka olisi elintärkeä valvonnan ja vastuullisuuden varmistamiseksi, mutta myös jotta valtiollinen elämämme ei vain toimisi vaan myös näyttäisi toimivan. No, niinkuin kuka tahansa voi huomata, eivät nuo asiat useimmiten toimi juuri mitenkään. Tapahtuu, jos porukalla kabinetissa niin päätetään, ja jos meni väärinkin niin samasta syystä sillä ei ole mitään merkitystä.

    Valtiollisen elämämme toimii lähes sataprosenttisen läpinäkymättömyyden takana konsensuksen hengessä. Sen julkinen osa on silkkaa kirkonmenojen kaltaista muodollista rituaaliteatteria, jolla ei pidä luulla olevan suurempaa merkitystä kuin jo tapahtuneen tosiasian vahvistaminen ja julkinen kuulutus. EK varmasti harjoittaa jo ihan silkkaa perception managementtiäkin. Koska siis näissä oloissa voisi tapahtua aivan mitä tahansa, on valppaus suotavaa ellei jo hyvekin.

  2. Kepu-Suomi sanakirja:
    N
    Normien purku = Julkisten palvelujen yksityistäminen siten, että omistajat voivat saada pääomatuloja mm lasten kärsimyksestä. Pääomatuloista ei tarvitse maksaa lainkaan kuntaveroa, mikä vähentää kuntien verotuottoja. Tarvitaan siis yksityisiä sijoittajia terveyspalvelujen tuottamiseen. Mitä sairaampia kuntalaisia, sen paremmat tuotot osakkeiden omistajille.

    ***
    Tästä Bernerin lastensairaalahankkeesta kirjoitti eräs nuori nainen todella hyvin. Lasten kärsimys myy.

    http://blogs.helsinki.fi/masterclass/2014/05/15/lasten-karsimys-myy/

Kommentointi suljettu.