Kaikkihan niin tekevät

– Tämä on ihan normaalikäytäntö, jota kaikki käyttävät jatkuvasti. Koulutamme leipurin ammattiin ja leipomoalan moniosaajiksi. Ammattitutkinto ei ole palkallista ammattikoulussakaan. Nyt henkilöt saavat kuitenkin työttömyysetuutta.

Kyllä tässä varmaan se älähtää, johon kalikka kalahtaa. Parikymmentä yrittäjää on ollut minuun yhteydessä ja he ovat kertoneet, että ongelmat ovat samat myös muualla. Ilmiö ei ole lieksalainen, vaan ihan suomalainen.

Näin jatkoi työttömien syyllistämistä Porokylän Leipomon toimitusjohtaja aamun sanomalehti Karjalaisessa. Itse kirjoitin asiasta toissapäivänä ja eilen.

Toimitusjohtaja siis kertoo, että palkattomien työssäoppijoiden käyttäminen jopa yhdeksän kuukauden ajan on ihan normaalia ja sitä tekevät kaikki. Samalla hän rinnastaa virheellisesti omassa yrityksessään annettavan, lähinnä työhön perehdyttämistä olevan koulutuksen ammattitutkintoon. Ammattioppilaitoksissa annettavasta koulutuksesta saa muuallakin kelpaavan tutkintotodistuksen, mutta yhdessä yrityksessä koulutettava ei saamallaan sertifikaatilla kelpaa kuin sen saman yrityksen palvelukseen.

Olkoon nyt tämä Porokylän Leipomon pullagate loppuun käsitelty, mutta tuota toimitusjohtajan kertomaa maan tapaa kannattaa vielä miettiä.

Palkatonta työvoimaa tosiaankin käyttävät tai ainakin pyrkivät käyttämään kaikki ja sitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä. Sen käyttöä vastustavat leimataan kalikan osumasta älähtäviksi koiriksi tai ainakin laiskottelijoiden puolustajiksi.

Kansakunnan päähän on saatu iskostettua ajatus, jonka mukaan työttömät ovat kaikkien käytettävissä olevaa ilmaistyövoimaa, jota saa ja jota pitää pakottaa tekemään mitä itse kukin saa päähänsä. Heitä on saatava yrityksiin, heitä on saatava lunta kolaamaan ja lehtiä haravoimaan, heitä on saatava vaikka huussinalusen tyhjennykseen, koska veronmaksajat kustantavat heidän elatuksensa. Heidän pitäisi ottaa kiitollisina vastaan joka ikinen tarjottu homma eikä mitään mutinoita palkasta saa kuulua.

He tekevät palkatonta työtä kunnille ja yhdistyksille ja säätiöille kuntouttavan työtoiminnan nimellä ja yrityksille työkokeilun nimellä. Härskeimmät säätiöt yhdistävät nämä kaksi asiaa myymällä kunnille kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä ja ohjaamalla kuntoutettavat suoraan oman tuotantoyksikkönsä liukuhihnan ääreen.

Työttömiä pidetään palkattoman työvoiman reservinä, jonka pitäisi olla suunnilleen syömätöntä ja sontimatonta väkeä. Heitä pitäisi säilyttää jossain varastossa, josta heitä voitaisiin käydä valitsemassa kulloiseenkin tarpeeseen. Käytön jälkeen heidät pitäisi voida palauttaa varastoon odottamaan seuraavaa tarvitsijaa. Ja koko ajan työttömän on oltava valmis palvelemaan iloisena ja kiitollisena saamastaan mahdollisuudesta osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Tällainen on maan tapa, näin tekevät kaikki. Tätä ei saa edes kummastella joutumatta leimatuksi laiskaksi tai ainakin laiskottelun puolustajaksi. Saavathan ne työttömyysetuutta.

Kommentit
  1. 1

    Pirjo Metiäinen sanoo

    ”He tekevät palkatonta työtä kunnille ja yhdistyksille ja säätiöille kuntouttavan työtoiminnan nimellä ja yrityksille työkokeilun nimellä. Härskeimmät säätiöt yhdistävät nämä kaksi asiaa myymällä kunnille kuntouttavan työtoiminnan järjestämistä ja ohjaamalla kuntoutettavat suoraan oman tuotantoyksikkönsä liukuhihnan ääreen.”

    Nimenomaan ja juuri tässä viime viikolla osui silmään uustispätkä, jossa irtisanottu juristi oli pahoillaan, että nuo työllistämismäärärahat ovat lopussa ja hänkään ei päässyt sitten enää sovittuun paikkaan työ’harjoitteluun’.

    Jäin miettimään, että ihanko todella yritykset irtisanovat väkeä ”tuotannollisten ja taloudellisten syiden” vuoksi ja sitten palkkaavat samat ihmiset vuoden päästä uudestaan valtion rahoittamana ja työkokeiluun, -harjoitteluun ja muihin sellaisiin?

    Onhan se toki järkeenkäypää, että sieltä otetaan mistä halvimmalla saadaan, mutta eihän asiat näin voi mennä? Kohta meillä on kaksi miljoonaa työtöntä, joista suurin osa on näillä ”tukitoimilla” työllistetty vanhaan työhönsä ja työpaikkaansa uudelleen, tällä kertaa työttömyyspäivärahalla.

  2. 2

    stunned sanoo

    Palkkatöissä olevat keksivät aina uusia käyttökohteita työttömille. Nyt heidän pitäisi seistä kouluteiden risteyksiä vahtimassa muutamana päivänä viikossa. Eikö perheenisä tai -äiti vaan voisi itse järjestää valvotun koulukyydin pienokaiselleen, jos koulutien varrella on surmanloukkuja? Tässähän olisi ilmiselvä markkinarako uudelle yritykselle. Nyt jälkikasvustaan huolestuneet perheenisät kaivamaan kuvetta, jotta saadaan joku palkattua ajamaan koulubussia tai jopa paimentamaan taaperoita koulutiellä. Älkää sotkeko työttömiä ja orjatyötä hyvään ideaan parantaa liikenneturvallisuutta.

    ”Kaikissa kaupunginosissa asuu varmasti eläkeläisiä tai työttömiä, jotka voisivat muutamana aamuna tai iltapäivänä päivystää koulun lähellä olevissa risteyksissä. Välttämättä ei tarvittaisi edes huomioliivejä tai pysäytysmerkkiä. Palkkioksi päivystäjille voisi järjestää lounaan koululaisten kanssa.”

    http://www.hs.fi/mielipide/a1440560610027

    • 2.1

      vapaaehtoinen sanoo

      Tämä onkin mielenkiintoista, että työttömät ja eläkeläiset niputetaan samaan ilmsistyövoiman nippun. Niihin, joita voidaan surutta kehottaa menemään liikenteenohjaajiksi, vanhuksia syöttämään, marjoja poimimaan tai tienvarsia siivoamaan, ilman palkkaa tietenkin koska tuet. Hyviä hommia sinänsä, ei siinä mitään, mutta niiden tekeminen on vapaaehtoistyötä, siis sellaista johon tekijä itse vapaaehtoisesta hakeutuu. Niihin osoittaminen tai määrääminen on nöyryyttävää. Suostuisiko kukaan vanhempi määräämällä menemään esim. syöttämään taaperoita lastenkotiin koska lapsilisät ?

      • 2.1.1

        stunned sanoo

        Ehdotukset heitetään aina ilmaan raakileina, vain hätäisesti puolitiehen asti mietittyinä.

        –Työtön ei omaehtoisesti saa (menettämättä tukiaan) hakeutua vapaaehtoistyöhön (vrt. kahvinkeitto työttömien yhdistyksessä), mutta hänet voidaan sinne määrätä!

        –Auta armias, jos jotain sattuu tai joku kuolee. Työttömällä ei ole työsuhdetta, ei vakuutusta, eivätkä häntä koske työturvallisuussäädökset. Ilman huomioliivejä ja varusteita seisoskelemaan pimeänä pakkasaamuna Mechelininkadulle. Kuulostaa reseptiltä katastrofiin.

        –Koululaiset tulevat ja menevät eri aikaan. Työtön joutuu seisomaan passissa aamulla kaksi tuntia ja iltapäivällä kaksi tuntia tai enemmän. Auta armias jos jotain sattuu juuri silloin, kun hän ei ole paikalla. ”Työtön tappoi taaperon nukkumalla pommiin!” Mitä työtön tekee silloin, kun odottaa iltapäivän passivuoroa hyppytunneilla? Norkoilee kulmilla röökiä kiskoen tai istuu kahvilassa korvauksia poltellen?

        Lopulta jokainen käsittää, että puolihuolimattomasti järjestettävästä seisoskelusta ’parina aamuna tai iltapäivänä’ kouluristeyksessä ei ole vastaavaa hyötyä. Ollakseen tehokasta, olisi jokaisella koululaisryhmällä oltava oma tikkarimiehensä paimentamassa. Mikä onkin sitten jo lähestulkoon puolipäivä- tai kokopäivätyö. Ei tule kesää, koska kukaan ei ole valmis maksamaan palvelusta mitään.

  3. 3

    AMK sanoo

    Kirjoitin jo jossakin ennemmin tämän:Miksi työtön on työtön jos hän tekee työtä,miksi hän saa työttömyysetuutta jos hän on töissä,miksi työttömälle ei makseta oikeaa palkkaa työstään mitä hän tekee?Kuka hyötyy työttömistä työntekijöistä,tietenkin yrittäjä jonka pitäisi maksaa palkkaa mitäs hyötyä työtön saa,työttömyyskorvauksella ei elä sillä kituuttaa päivästä toiseen,ja tuntee olevansa orja toisten hyväksikäytetty (vrt raiskaus).
    Mietikää omalle kohdallenne,ajatelkaa jos on vehkeitä siihen.
    Työstä kuin työstä kuuluu saada palkka (työttömyyskorvauksesta menee veroa 20%,jos se sama summa olisi palkkana veroa menisi vain noin 2-5%)

  4. 4

    Työttömien Auttaja sanoo

    Työvoimapalveluissa työskentelevä filosofian maisteri Antti Siika-aho kertoo totuuden kuntouttavasta työtoiminnasta Aamulehdessä. Siika-aho kirjoittaa, että kuntouttavasta työtoiminnasta on muodostunut pelastusrengas pitkäaikaistyöttömille ja elämän kolhimille. On todella hyvä asia, että Siika-ahon kaltaiset työvoimapalveluiden ammattilaiset valistavat julkisuudessa suurta yleisöä siitä, kuinka paljon syrjäytyneet työttömät hyötyvät kuntouttavasta työtoiminnasta:

    Puheenaihe: Vaikeasti työllistyvät tarvitsevat yritysten apua

    Talous | 2.9.2015 | 20:10 | Päivitetty 20:264

    Antti Siika-aho

    Pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen käy raskaammaksi. Yhä useampi työtön joutuu turvautumaan kuntouttavaan työtoimintaan.

    Vaikeasti työllistyvät tarvitsevat avukseen myös yksityistä sektoria. Julkisen ja yksityisen välisiä raja-aitoja on syytä madaltaa.

    Työ- ja elinkeinoministeriön kesäkuisen katsauksen mukaan meillä on yli 110 000 pitkäaikaistyötöntä eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työtä vailla ollutta.

    Edellisen laman seurauksena on ennestään huomattava joukko pitkäaikaistyöttömiä, jotka kärsivät työttömyyden aiheuttamista ongelmista: köyhyys, alkoholismi, päihteet ja syrjäytyminen ovat monelle lamaannuttava yhdistelmä. Moni on ehtinyt pudota tilastojen ulkopuolelle.

    Kuntouttavasta työtoiminnasta on muodostunut pelastusrengas pitkäaikaistyöttömille ja elämän kolhimille. Se on sosiaalihuoltolain mukaista palvelua, jossa te-toimistot ja kunnat räätälöivät työttömälle tämän tarpeiden mukaista toimintaa. Järjestämisvastuuta kantavat kunnat, joille valtio korvaa 10,09 euroa päivässä kuntoutettavaa työtöntä kohden.

    Kuntouttavan työtoiminnan piirissä on lähes 17 000 työmarkkina- tai toimeentulotuella elävää. He ovat kirjava joukko, jolle järjestetään toimintaa kunnissa, yhdistyksissä, säätiöissä, valtion virastoissa ja rekisteröityneissä uskonnollisissa yhdyskunnissa.

    http://www.aamulehti.fi/Talous/1194996374143/artikkeli/puheenaihe+vaikeasti+tyollistyvat+tarvitsevat+yritysten+apua.html

    • 4.1

      keke sanoo

      Kappas Juche-aatteen mies on vihdoin päässyt palkkaduuniin. Niin ne mielipiteet muuttuvat kun pidot paranevat.

    • 4.2

      LL sanoo

      ”Kuntouttavasta työtoiminnasta on muodostunut pelastusrengas pitkäaikaistyöttömille ja elämän kolhimille. ”

      Palkaton orjatyökö on pelastusrengas? Kenelle tai keille se todellisuudessa on sitä?

      Miksei tätä toimintaa voisi alkaa kutsua ihan rehellisesti työleireiksi joihin ihmiset etupäässä pakotetaan sosiaaliturvan menettämisen uhalla. Ja rikotaan samalla kaikkia kansaainvälisiä sopimuksia (joihin Suomi on sitoutunut) työstä ja työntekijän perusoikeuksista.

      • 4.2.1

        AMK sanoo

        ”…työttömyyden aiheuttamista ongelmista:köyhyys….”
        Ja kuntouttava työtoimintako auttaa köyhyyteen se ju..laton 9euroa päivässäkö autta köyhyyteen joka ei edes riitä matkakustannuksiin.Tilastojen ulkopuolelle on kyllä pudonnut ihmisiä ja paljon,silloin kun liukuhihnalta jaeltiin TE:toimistosta 5 kuukauden työssäoloehtoja, työssäoloehto loppuu vuonna 2017 jotkut ovat olleet karensilla jopa kymmenen vuotta.Millä työkyvytön menee viideksi kuukaudeksi töihin kursseille tai muihin toimenpiteisiin kun ei pysty kotonaankaan niitä hommia tekemään.Te:tsto tehtaili ikuisuuskarenssija innolla,ja nyt valitetaan kuinka ihminen on syrjäytynyt ja tarvitsee kuntouttavaa (lue orjatöitä) työtoimintaa ja kas kummaa näiden toimenpiteiden jälkeenkö työttömästä tulee täysin työkykyinen kun on ollut orjatöissä ,niin kuinka kauan?Ja sitä paitsi TE-toimistohan on työttämän syrjäyttänyt,eikö siis heidän pitäisi mennä kuntoutukseen ja tekemään ilmaisia töitä.Kukahan on muuten tilannut Siika-aholta tälläisen ylistyspuheen kuntouttavasta työtoiminnasta.
        Taitaapi olla ministeriöt asialla vai olisko?

  5. 5

    keke sanoo

    Porokylän pullamaakari on kyllä härskein sossupummi johon koskaan olen törmännyt. Toivottavasti on jo postissa tulossa kirje linnanjuhliin niin ei tartte edes itsenäisyyspäivänä omia viinoja ostaa

  6. 6

    keke sanoo

    ”Tämä on ihan normaalikäytäntö, jota kaikki käyttävät jatkuvasti.”
    Tiedoksi sinne Lieksaan että tämä ei pidä paikkaansa. Kaikki todellakaan eivät toimi näin joillekkin näes on kunniakysymys se että tulee omillaan toimeen. Mitä kalikoista ja älähtämisistä tulee niin suomi kumminkin on täynnä rehellisiä työntekijöitä joiden ei tarvitse itkeä pitkin mediaa yhteiskuntaa maksamaan omia laskujaan. Vikisijät vikisee ja karavaani kulkee

  7. 7

    Pera sanoo

    ”Toimitusjohtaja siis kertoo, että palkattomien työssäoppijoiden käyttäminen jopa yhdeksän kuukauden ajan on ihan normaalia ja sitä tekevät kaikki.”

    Tuo on riittävä syy olla menemättä leipomoalalle kun siellä ei ole palkkatyötä tarjolla.

  8. 8

    LL sanoo

    ”ihan normaalia ja sitä tekevät kaikki”

    Kun jostain asiasta sanotaan näin, sen vähintään halutaan olevan normaalia, Tavallista ja hyväksyttyä. Asenteista päätellen melko monet pitävät jo täysin hyväksyttävänä palkattoman työn teettämistä työttömillä. He eivät itse suostuisi tekemään palkatonta työtä, mutta tarjoavat sitä mielellään toisille.

  9. 9

    avi sanoo

    Suoritin saman alan opinnot sekä ammattikoulussa että ammattikorkeakoulussa ja heti valmistumisen jälkeen olin töissä vajaan vuoden verran. Ensimmäinen irtisanominen johtui ihan tuotannollisista syistä ja toinen työ oli projektiluontoinen. Kerkesin muutaman kuukauden olemaan työttömänä kun eteeni ilmestyi alani työ(harjoittelu)paikka 9e/päivä -tuella. Koska halusin vain saada urani käyntiin, hain paikkaa ja pääsin haastatteluunkin. Olin hieman ällikällä lyöty kun minulle kerrottiin että osaamiseni ei riitä tarjottuun paikkaan. En tiedä olenko ymmärtänyt väärin, mutta eikös näiden ”orjatyöpaikkojen” ole tarkoitus opettaa kyseiseen työhön eikä etsiä täydellistä valmista pakettia? Kahden vasta hankitun tutkinnon kuitenkin pitäisi antaa ihan hyvät pohjatiedot työhön kuin työhön.

    Tästä on nyt muutama vuosi aikaa ja onneksi löysin lopulta ihan palkallisen työn josta olen edelleen kiitollinen. Hämmennys tämän valtion työmarkkinoista jäi.

  10. 10

    Mari sanoo

    Itse olen kiertänyt kaikennäköisissä vähänkin omaan alaan liittyvissä ja liittymättömissä firmoissa työharjoitteluissa ja työkokeiluissa kahteen eri ammattiin valmistumiseni jälkeen. En tahdo kerskailla, mutta opin nopeasti, olen tehokas, luotettava, tulen toimeen kaikennäköisten ihmisten kanssa. Työn jälkeä on kehuttu erinomaiseksi. Silti yksikään näistä yrityksistä ei koskaan minua palkannut, kun ei heillä kuulemma ollut yrittäjinä sellaiseen varaa – niitä harjoittelijoita kyllä ottivat kuin liukuhihnalta. Eikä siinä mitään, onhan ne yrittäjätkin tiukoilla – ilmainen työvoima on monen pelastus.

    Mutta jossainvaiheessa se alkaa kuulkaas kiristämään pipoa. Se, että teet sitä samaa työtä ehkä jopa paremmin kuin firman pomo ja muut työntekijät, mutta joudut edelleen kituuttamaan sillä samalla työttömyyspäivärahalla, ja naurettavalla ”kulukorvauksella” jolla saa juuri ja juuri maksettua matkat töihin, sekä eväät. Sillävälin ne ”oikeat” työntekijät saavat mielestään pientä palkkaa, vaikka itse et edes tietäisi miten päin olisit jos joskus näkisit tililläsi semmoisen rahasumman. Eikä tilanne muutu mihinkään. Koskaan. Aina vaan uudestaan ”työharjoitteluun” ja ”työssäoppimiseen”, kun siitä on kuulemma hyötyä, vaikka sinulla ei enää olisi mitään harjoiteltavaa tai oppimista – osaat kyllä tehdä ne hommat niinkuin ne kuuluu tehdä, päivästä toiseen, ihan samalla tavalla kuin oikeat palkatut työntekijätkin.

    Omalla kohdalla kamelin selkä katkesi siinävaiheessa kun olin eräässä firmassa ollut taas muutaman kuukauden ”harjoittelijana”, eli ilmaisena työntekijänä, ja pomo ilmoitti että olisi työpaikka _MAHDOLLISESTI_ avoinna, jos suostuisin vielä puolen vuoden lisäharjoitteluun. Siis mitä? Mahdollisesti. Eli ei varmasti? Mitään harjoittelemista ei enää siinävaiheessa ollut. Asiakaspalvelut, tilaukset, lähetykset, rahastukset, työn suorittamiset yms. olivat jo erinomaisesti hanskassa, ja pomo luotti minuun. Kiitos, mutta ei kiitos. Riistäminen loppui siihen päivään. Masennuin vakavasti kun viimein tajusin mikä homman nimi on.

    Tällähetkellä olen työhön kykenemätön kolmekymppinen. Eläkkeelle aikovat pistää, kun päänuppi ei enää kestä – kiitos vaan kaikille niille firmoille jotka minua häikäilemättömästi hyväkseen käyttivät yli kymmenen vuoden ajan. ”Ihan normaali käytäntö”.

    • 10.1

      töytön sanoo

      Ka tätähän se on, ollut jo pitkään. Sama juttu kävi siskolleni, masentui vakavasti. Joutui noihin harjoittelupyörityksiin eri firmoissa. Kehuivat aina miten ahkera ja hyvä työntekijä on, lupailivat palkkatyötä harjoittelun jälkeen. Sittenpä ei ykskaks ollutkaan enää niin hyvä työntekijä kun alkoi harjoittelu olla lopussa. Eivät tietenkään palkanneet ja seuraavalla viikolla aloitti uusi harjoittelija.

    • 10.2

      0ravainen sanoo

      Älä masennu. Näinhän se on. Olen minäkin kuullut töitä hakiessani että. ”Kyllä tässä on paikka auki mutta kohta tulee sellainen tyyppi jolle ei tarvitse maksaa mitään!”
      ja vielä harjoittelun tuloksena
      ”Olisit ollut vaan pitempään! Vaan palkoille et pääse.”
      Sellaista se on. Kyllä siinä usko menee, mutta ei saa mennä! Kokeile, pääsetkö opiskelemaan työttömyysetuudella. Se on sentään mielekästä touhua jossa työttömyyskorvaus juoksee ja josta voi olla hyötyä tulevaisuudessakin. 🙂

  11. 11

    Juu sanoo

    En tiedä miten tähän sopii, mutta netissä Otakantaa sivulla on menossa kokeilukulttuuri kysely. Niin osoitteessa: https://www.otakantaa.fi/fi-FI/Selaa_hankkeita/Hallitusohjelman_linjaus_quototetaan_kayttoon_kokeilukulttuuriquot/Hallituksen_linjaus_kokeilukulttuurista(28625)/KyselynTulokset

    Löytyy kysymys:

    3. Millaisia kokeiluja näet tällä hetkellä ympärilläsi ja mitä niistä voisi oppia?

    Minusta tässä on kohta missä tätäkin asiaa voi tuoda julki. Jos se nyt mitään loppujen lopulta auttaa. Kysely auki vielä 6.9 asti joten vielä kerkeää. On tuolla pari muutakin kysymystä eli:


    1. Minkä pitäisi muuttua, jotta kokeileminen ja uusien toimintatapojen käyttöönotto olisi helpompaa?

    ja


    2. Minkä yhteiskunnallisen epäkohdan ratkaisemisessa pitäisi kokeilla uusia ratkaisumalleja?

    Noihinkin saa asiasta mielenkiintoisia vastauksia tehtyä…

  12. 12

    Rinrin sanoo

    Yhdeksän euron kulukorvauksilla työn tekeminen on toki ymmärrettävistä syistä lannistavaa, vaan mitäpä sanotte tästäkin?

    Minä tuossa muutama vuosi takaperin vetäisin yhteensä (vain) noin 15 kk silloista ”työharjoittelua” ihan perus työmarkkinatuella, ilman mitään kulukorvauksia. Kolme kuukautta näistä oli täysipäivätyötä, loput normaaleja kuuden tunnin hommia.

    Jaa että kuinkas tällainenkin on mahdollista? Noh, minähän olin tuolloin ”alle 25-vuotias ammattikouluttamaton nuori”. Tämänkaltainen henkilöhän ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen, ellei ole jossakin ”toimenpiteessä”, toisin sanoen siis askartelemassa työkkärin työllistämiskoulutuksessa taikka sitten tekemässä töitä, jotka eivät ole töitä. Ja tehdessään näitä töitä, jotka eivät ole töitä, nuori ei siis myöskään saa tästä mitään erityiskorvausta, vaan hänen tulee olla tyytyväinen saadessaan nyt sen rahan, jonka toiset saavat täyttämällä ”työtön työtön” -lomakkeen kotisohvalla (tai vaikka kirjastossa). Muuthan saavat ”töissä” ollessaan tämän 9 euroa päivässä, jonka selitetään olevan korvaus tällaisen työttömän työn aiheuttamista kuluista, kuten päivittäinen ruokailu ja työmatkat. Minusta on erikoista, että valtiovallan näkemyksen mukaan ”ammattikouluttamaton nuori” on niin reipas eliömuoto, että heidän ei tarvitse työpäivänsä aikana laisinkaan syödä, ja työmatkatkin taittuvat näppärästi kävellen, jos vain tarpeeksi aikaisin lähtee liikenteeseen. Vai lieneekö perusteena ajatus, että nälkä ja vitutus ajaa nuoren kouluun ja opintolainaa nostamaan?

    Minusta on surullista ajatella, että jossain vaiheessa elämääni olen joutunut kadehtimaan niitä ihmisiä, jotka tekevät töitä yhdeksällä eurolla päivässä. Itse harjoittelujaksoista minulla ei sinänsä ole pahaa sanottavaa, ne täyttivät tarkoituksensa ja auttoivat minua löytämään mieleiseni alan, jonka opintoja parhaillaan suoritan. Mutta on se nyt kumma, kun ei edes samaa työtöntä työtä tekevät työttömät ihmiset ole tasa-arvoisia palkattoman palkkansa suhteen.

  13. 13

    Turmion tie sanoo

    Tuollaisilla ehdoilla ja kun näitä tapauksia tuntuu riittävän, on tietysti selvää miten yleisen työmoraalin voi käydä pidemmän päälle. Tietysti juuri siellä jossa ihmiset eivät ole koskaan päässeet näyttämään kykyjään, vaan tilanne on kasautunut melkoiseksi vyyhdiksi. Nykyisessä mallissa on erittäin suuri riski että ne jotka ovat jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa saavat vain lisää turhauttavia kokemuksia työmarkkinoilta. He tekevät tukirahalla monesti täysin pyyteetöntä työtä, monet silmissään se vakipaikka.

    Löytyisiköhän siitä tilastoa että mikä määrä näistä ”työpaikoista ” on oikeasti vain pelkkänä puolittaisena ”niin no, mikä ettei vakituiseksi jos hommat sujuvat” -tyyppisenä heittona tehty ilmoitus? Tokihan nopeasti ajatellen se on ihan loogista että tekevälle töitä löytyisi, mutta todellisuus ihan toista. Kun työt pitäisi jakaa jotenkin ja lisää väkeä palkata silloin kun tekemistä on tekijöitä enemmän eli laskutettavaa olisi tulossa, mutta ei meinata pysyä perässä. Uusi työntekijä on yksi lisää jolle pitäisi olla 7,5 h päivässä tekemistä, vieläpä sellaista jonka tekemisestä joku maksaa yrittäjälle. Jos siitä maksetaan yrittäjälle, niin se on yrittäjän tehtävä maksaa tekijälle tietty siivu ja erotuksen voi pistää odottamaan aikaa pahempaa, hyvät ajat vain tasaavat huonoja. Tuotahan yritystoiminta on pähkinänkuoressa. Sikäli on outoa että tarvitaan kouluttamatonta työvoimaa tekemään hommaa josta joku maksaa, mutta sille tekijälle ei voida maksaa, koska hän vasta opettelee. Eikä voida myöhemminkään vaikka sujuisi kuinka hyvin, samoin kuin ei voida palkata ”juuri nyt, katsotaan myöhemmin” vaikka kaikki sen ajan tuotto on satanut kirstuun lyhentämättömänä.

    Kun työaika on kahdeksan tuntia, kuten se monesti nykyään on näissäkin ja lisäkorvausta yhdeksän euroa, matkoja ei pääsääntöisesti korvata, niin kyllähän tuo menee jo nöyryyttämisen puolelle. Monesta voi tuntua liioitellulta että palkaton harjoittelu olisi nöyryytystä, mutta keskituloisen sopii kuvitella tekevänsä työtään yli 70 % palkanalennuksella ja vailla oikeutta työterveyshuoltoon, saati mihinkään pekkasiin ja työaikavelvoitteet samoin kuin muutkin toimenkuvaan kuuluvat vastuut ovat samat kuin täyttä palkkaa saavalla, jopa salassapitoa myöten. Jos ajatuskin tuollaisista olosuhteista on kohtuuton, niin tervetuloa vaan nykyisen työkokeilun arkeen, tähänhän se on valitettavasti menossa.

    Silti moni näitä kokeiluja ja kuntoutuksia edelleenkin kannattaa, tietysti poliitikoille ja virkakunnalle on parempi esitellä tilastoja joissa ”työkokeilussa” ja mainitussa ”kuntouttavassa työtoiminnassa” on paljon porukkaa ja sitten työttöminä heidän verran vähemmän. Sehän saa näyttämään tilanteen siltä että laiskurit ja moniongelmaiset siellä vaan sekoilevat, samalla kun valtionhallinto tekee hienoa työtä heitä auttaakseen, vankalla asiantuntemuksella ja näkemyksellä miten tilanne korjataan… 😀

    Ai niin! Sillä -70 % palkalla tehdessäsi olet sitten erityisen tarkkailun alla, että sinun pitää vielä oikein näyttää kyntesi, että todella olet paras hommaan. Työkokeilun päätteeksi avautuva paikka voi olla yllättävän pienestä kiinni. Tehdessäsi töitä joista muille pitäisi maksaa, mutta sinulle kuitenkaan ei, pidähän sillä motivaatiota yllä se puoli vuotta tai yhdeksän kuukautta. Mitä sellaisia oikeasti tärkeitä hommia missään firmassa on jonka tekijöille ei kukaan missään olosuhteissa muka maksaisi? Työkokeilujen mysteeri on minulle suurimmillaan tämä. Koska jos yrittäjä haluaa jotain teettää, niin kyllä hän maksaa kaikesta muustakin minkä joutuu toisella teettämään. Ihan samalla tavoin kuin itse laskuttaa jos häntä pyytää tekemään jotain osaamiseensa kuuluvaa tai sellaista jonka hän luulee osaavansa.

    Milloin se tapahtui että yksinkertaisimmistakin toimistorutiineista tuli muka niin monimutkaisia, ettei niitä osaa kukaan hoitaa ilman puolen vuoden perehdytystä? Tosin monesti kokeilun päätteeksi tilanne on ettei olekaan rahaa, joten lämmintä kättä, ehkä jopa viinerit viimeiselle kahvitunnille. Saahan siitä parikin hienoa todistusta, toisessa kerrotaan osallistumisesta työkokeiluun ja toinen ”työtodistus” siitä että olit sinnikäs sissi loppuun asti. Seuraavaan samanlaiseen harjoitteluun hakiessa tosin ei välttämättä tätä historiaa arvosteta, saattaa joku ajatella että tuo voi jossain vaiheessa herätä todellisuuteen.

    Tietysti sitä rahaa pyörii pienissäkin firmoissa edelleen, mutta kun tyrkytetään riskin ulkoistamista yhteiskunnalle ja työntekijälle, päälle mahdollisuus vielä esiintyä hyväntekijänä, niin alkaa löytyä paljonkin ihmisiä joille kiusaus on ylivoimainen ja sitten joitain harvoja jotka käyttävät järjestelmää kuten alunperin kuuluisi, eli hyvin vähän ja silloinkin selkeästi perusteltavissa poikkeustapauksissa. Ilmaisen työn teettäminen ei ollut varmaankaan alunperin tarkoitus, mutta sellainen tästä välineestä on hyvää vauhtia muotoutumassa.

    Kyllä jokainen yrittäjä tajuaa mikä on sopiva perehdytys hänen hommiinsa ja yhdeksän kuukautta tekisi jo aika spesialistin lähes missä tahansa firmassa. Olikohan leipomolla harkittuna että yhdeksän kuukauden peruspäivärahalla kouluttautumisen vastapainoksi pääsisi hommaan josta maksettaisiin esim. 3000 e/kk?

  14. 14

    SeniorPotamo sanoo

    Toistan tänne uudenkin blogin puolelle, mitä itselleni sanottiin aikoinaan Laitilan te-keskuksessa. Minua yritettiin saada johonkin ja minne tahansa leikkitöihin tai täyttämään ristikoita ”koska muuten kunta joutuu maksamaan osan työmarkkinatuestani, siksi nyt tällaista”. Myönsivät siis itsekin, ettei siitä minulle ole hyötyä laisinkaan ja selittelivät tietämättään, miten itse rikkovat lakia tuosta noin vain.

  15. 15

    orjatyö sanoo

    Miksei yleisesti puhuta orjatyöstä enemmän? Onko Timonen soitellut iltapäivälehtiin? Josko suom. orjatyöstä saataisiin lukea joskus lehdestäkin.

    • 15.1

      sakutimonen sanoo

      Toivottavasti toimittajat lukevat blogeja.

  16. 16

    Toivo Tolonen sanoo

    Jos ammattikoulun leipurilinja alkas myymään oppilastöinä leivottuja leipiä kauppoihin myytäväksi, niin aika älämölö tuolta porokylän omistajalta nousisi!

  17. 17

    sauhuttelija sanoo

    Olen pitkään suunnitellut perustavani klemmarinpussitusfirman. Mutta sitä ennen minun toki pitäisi perustaa aatteellinen yhdistys tai seurakunta joka teettäisi klemmarien pussitusta firmassani. Kuntouttavana työtoimintana tietysti. Voisin toki kirjoittaa pätevyystodistuksen ammattitaitoiseksi kouluttamalleni klemmarinpussittajalle, myöhemmin yliklemmarinpussittajalle ja pussitusmestarille.

    Mutta että klemmareita riittäisi pussitettavaksi, niin firmani tarvitsee myös klemmarien pussista pois ottajia. Homma menisi tappiolle jos vähän väliä pitäisi ostaa uusia klemmareita. Tästä syystä firmani työntekijöijöiden ei olisi suotavaa olla liian ahkeria, ei pussitus- eikä purkupuolella.

    Ja koska olisin työntekijäystävällinen työnantaja, niin en viitsisi rasittaa työntekijöitäni turhilla matkakuluilla vaan pussituksen ja purkamisen voisi hoitaa etätyönä kotona. Todellinen moniosaaja hoitaa vuoropäivinä kumpaakin hommaa. Ja on sen verran luotettava, että en tahtoisi edes nähdä ainuttakaan klemmaria vaan raportti sähköpostilla kerran kuussa riittää. Että tiedän ahkeran työntekijäni olevan vielä hengissä.

    Koska näin toteutettuna homma ei vaatisi investointeja eikä toimitiloja olisin heti valmis ottamaan useamman sata työtöntä kuntouttavaan työtoimintaan ja oppimaan ammattitaitoiseksi klemmarinpussittajaksi.

    Perustan firman heti kun saan starttiraha- anomuksestani varman lupauksen. Työttömän kun ei kannata ryhtyä yrittäjäksi ihan tyhjän päälle.

  18. 18

    Rinrin sanoo

    Sehän on kanssa jännä juttu, kun näistä työttömistä töistähän ei tosiaan kerry myöskään mitään lomapäiviä, koska työtönhän on aina lomalla, töissäkin. Itse olin yhdeksän kuukautta samalla työnantajalla, ensin työkkärin koulutuksen tiimoilta ja sitten puoli vuotta muuten vaan. Ekan kolmen kuukauden jälkeen sovimme työnantajan kanssa, että uusi sopimus kirjataan alkavaksi vasta viikon päästä, jotta pääsen viikoksi toiselle puolen Suomea vanhempiani tapaamaan (siitä kun oli vierähtänyt jo reilu vuosi kun olin viimeksi nähnyt äitini ja isäni).

    Tämähän oli tietysti iso virhe. Työnhaku katkesi saman tien ja uuden sopimuksen astuttua voimaan piti työmarkkinatuki hakea uudelleen. Ja siitähän rangaistaan heti kahden viikon ”omavastuuajalla”, sillä työtön on toki aina itse vastuussa siitä, että on laiska paska ja työttömäksi jättäytynyt. Eli viikon reissun takia kärsin nahoissani junalippujen ym. lisäksi yhteensä kolmen viikon täydellisen tulonmenetyksen. Kallista lystiä oli äiteen kanssa kahvittelu. Seuraavan kerran uskaltauduin vasta parin vuoden päästä.