Mädät omenat

Vähän aikaa sitten joku kaverini pohdiskeli Facebookissa millaisen diagnoosin mahtaisi saada sellainen ihminen, joka nähtyään kaupan hedelmätiskillä yhden mädän omenan päättaisi käyttää koko loppuelämänsä vastustamalla omenoita. Valitettavasti en muista kaverin nimeä enkä enää päivitystä löydä, mutta siitä lähtien asia on pikkuisen vaivannut mieltäni.

No, mietitään tarkemmin. Ajatellaanpa tosiaan, että vaikka joku vailla kummoistakaan akateemista tulevaisuutta oleva tohtori näkisi kaupassa mädän ja matoisen omenan. Hän päättäisi etsiä aiheesta lisää tietoa ulkomaalaisilta nettisivuilta ja perustaisi omenoiden vastustamiseen keskittyvät blogin. Vähitellen hänen lukijakuntansa laajenisi ja tohtorin hyvä ystävä päättäisi perustaa aihetta varten ikioman keskustelufoorumin.

Aluksi näille tyypeille naureskeltaisiin, mutta heidän äänenpainonsa kovenisivat sitä mukaa kuin lukijakunta kasvaisi. Foorumilla tohtori ylennettäisiin Mestariksi ja hänen sanojaan toisteltaisiin hartaasti. Keskustelun sävy olisi äärimmäisen jyrkkä ja koko porukka vastustaisi omenoita, koska ne kaikki ovat mätiä ja matoisia, suorastaan vaarallisia ihmisten terveydelle.

Hyvin nopeasti tälle uskonlahkolle löytyisi myös uusi vihollinen eli sellaiset tavalliset ihmiset, joiden mielestä mädän omenan voisi heittää pois, mutta muissa ei ole mitään vikaa. Tällaisia yltiösuvakkeja ja omenanhyysääjiä vastaan käytäisiin raivokkaasti kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Mestari antaisi käskyn, jonka mukaan jokaiselle keskustelupalstalle on hyökättävä joukolla vastustamaan omenoita riippumatta keskustelun aiheesta.

Sitten Mestari päättäisi siirtyä politiikkaan ainoana agendanaan omenoiden vastustaminen niiden kaikissa muodoissa. Mikään muuhan ei häntä ole enää pitkiin aikoihin kiinnostanutkaan. Omenat turmelevat suomalaisen kulttuurin ja omenahillo on perinteisen kotimaisen perunamuusin  pahin vihollinen. Itse asiassa omenoiden invaasiolla on tarkoitus romuttaa koko suomalainen perunayhteiskunta.

Aluksi Mestari torjuttaisiin, mutta otettaisiin sitten pienpuolueeseen ehdokkaaksi, koska hän kuitenkin toisi mukanaan omat kannattajansa nostamaan olemattomia kannatuslukuja.

Vaaleissa seuraisi yllätys, sillä kukaan ei aavistanut omenanvastustajia olevan niin paljon. Puolue, joka tähän asti ei ollut pitänyt omenoita poliittisena asiana, päättäisikin nostaa omenoiden vastustamisen ykkösaiheekseen. Näin saataisiin lisää kannattajia, sillä omenoiden vastustaminen on sopivan yksinkertainen asia tollonkin ymmärrettäväksi. Jokainen tajuaa, että mätä omena on ikävä juttu ja periaatteessahan kaikki omenat mätänevät. Mestaria haastateltaisiin joka tiedotusvälineessä ja hänen perhe-elämäänsä esiteltäisiin laajasti, puolueen puheenjohtaja sutkauttelisi lippalakin sovittamisesta omenalle ja melonille.

Seuraavissa vaaleissa tulisi valtava jytky ja sitä seuraavissa jatkojytky. Omenanvastustajia tupsahtaisi eduskuntaan suuri joukko ja aatteelleen uskollisena he eivät puhuisi mistään muusta kuin omenoiden vastustamisesta. Jokaiseen puheenvuoroon he ujuttaisivat puhetta omenoiden vaarallisuudesta ja sosiaalisessa mediassa he vastustaisivat kiivaasti omenoita ja erityisesti omenoiden puolustajia ja niihin neutraalisti suhtautuvia. Maan kunnanvaltuustoissa puhuttaisiin omenoiden ja omenansyöjien turmiollisuudesta ääni täristen. Itse Mestari siirtyisi äänivyöryllä europarlamenttiin, mutta muistaisi säännöllisesti julkaista sosiaalisessa mediassa omenanvastaisia heittoja ja nostaa pilkan kohteeksi satunnaisesti valitsemiaan kansalaisia, jotka hän nimeäisi halveksittaviksi omenanpurijoiksi.

Tällainen ryöpytys vaikuttaisi kansaan ja joka puolella alettaisiin puhua omenoiden haitallisuudesta ja vaarallisuuudesta. Kohta rajalla olisi mielenosoituksia omenarekkoja vastaan ja muustakin kuin aatteen palosta juopuneet nuoret miehet yrittäisivät polttaa kotimaisia omenatarhoja.

Jopa poliisi antaisi periksi ja ilmoittaisi, että tänä vuonna on kaupoista löytynyt kymmenkunta mätää omenaa. Välittömästi tämän ilmoituksen jälkeen oikeusministeri, omenanvastustajien oma mies,  julistaisi omenat turvallisuusuhaksi ja ilmoittaisi käynnistäneensä lainvalmistelun omenarekkojen pikakäännyttämiseksi maan rajoilta. Kansa hyrisisi tyytyväisenä, sillä viimeinkin on politiikassa osattu keskittyä todella tärkeisiin asioihin.

Onneksi tällainen hulluus ei sivistyneessä maassa ole mitenkään mahdollista.

Turvallisuusuhka

– Missään nimessä ei pidä leimata kaikkia turvapaikanhakijoita. Hyvä on se, että poliisi on onnistunut hyvin tehtävässään, kun se on saanut epäiltyjä kiinni.

Lindström haluaa rauhoitella kaikkia kansalaisia, mutta myös oman puolueensa kannattajia.

Näin uutisoi Yle oikeusministeri Jari Lindströmin lausunnon, jossa ministeri ensin sanoi turvapaikanhakijoiden olevan turvallisuusuhka ja samaan hengenvetoon toppuutteli kansalaisia oman puolueensa kannattajat mukaan lukien.

Kävi täsmälleen kuten viikko sitten sanoin.

Perussuomalaiset on puolueena suosinut rasistisia maahanmuuton vastustajia niin kauan, että kiukuttelevasta pikkulapsesta on kasvanut holhoojastaan piittaamaton hirviö. Se hirviö on onnistunut lietsomaan puolet kansasta pelkäämään ja vihaamaan turvapaikanhakijoita ja nyt joukon vastuullisuuteen pyrkivät johtajat juoksevat laumansa perässä yrittäen turhaan puhua sille järjen sanoja. Ei joukko kuuntele muuta kuin sen johtajan ensimmäisen lauseen, jossa puhutaan turvallisuusuhasta.

Koko päivän sosiaalinen media on vaahdonnut Raision raiskausepäilystä, jossa epäilty on turvapaikanhakija ja uhri 14-vuotias tyttö. Samoin Kempeleen tapauksesta on pidetty tasaista meteliä. Ääntä on lisännyt poliisin ilmoitus, jonka mukaan tänä vuonna poliisille on ilmoitettu kymmenkunta seksuaalirikosta, jossa tekijäksi epäillään turvapaikanhakijaa.

Jokainen näistä rikoksista on äärimmäisen tuomittava ja vastenmielinen, siitä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä.

Tänään uutisoitiin myös toinen Raisiossa tapahtunut ja oikeudessa tuomittu rikos, joka jäi näiltä pauhaajilta huomaamaatta. Tuomittu 35-vuotias mies käytti seksuaalisesti hyväkseen lasta kahden ja puolen vuoden ajan.

En ole nähnyt tästä pidettävän meteliä. Miehen nimeä ja kuvaa ei ole julkaistu MV:ssä, kansa ei ole huutanut hirttotuomiota eikä poliitikkoja ole haastateltu.

Suomalainen pedofiili syyllistyi Thaimaassa kymmenen vuotta sitten noin 450 rikokseen, mutta muistaakseni oikeusministeriä ei asiasta haastateltu eikä kukaan vaatinut rajojen sulkemista Thaimaan suuntaan, jotta pedofiilit eivät pääsisi sinne tyydyttämään sairaita himojaan.

Kymmenkunnasta turvapaikanhakijasta huudetaan kovalla äänellä, mutta ei sanota mitään niistä noin tuhannesta vuosittaisesta kotimaisesta tapauksesta, jotka poliisi ja tuomioistuinlaitos saavat hoitaa ihan rauhassa.

tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus 

Raiskauksen uhrien tuntemuksista en minä osaa puhua, mutta onneksi monet muut osaavat. Tosin siinäkin on omat vaaransa. Eräs suomalainen nainen sanoi pari päivää sitten sosiaalisessa mediassa tulleensa 14-vuotiaana raiskatuksi, mutta toipuneensa siitä ilman että loppuelämä meni pilalle. MV teki hänestä ihan kuvien kanssa peräti kaksi ivajuttua, jonka kommmettiosoissa kymmenet suomalaisen naisen puolustajat toivoivat hänen tulevan uudelleen raiskatuksi ja tällä kertaa oikein isolla joukolla, niin alkaisi uskoa loppuelämän olevan pilalla.

Nämä tyypit sekä heidän suosijansa ja yllyttäjänsä ovat se todellinen turvallisuusuhka yhteiskunnalle. Juuri he ovat lietsoneet jo vuosia muukalaisvihaa ja saavat koko ajan ihan tavallisia ihmisiä hysterian partaalle. Nämä hurmahenget eivät tule lopettamaan edes sitten, kun tulee ruumiita.

Kyllä poliisi ja tuomioistuinlaitos hoitavat ne raiskaajat samalla tavalla kuin tähänkin asti, ihan ilman rähisevää roskajoukkoa ja nykyisin sen perässä epätoivoisesti ravaavia johtajia. Sitä en tiedä kuka saa hillittyä näitä kansankiihottajia. Luultavasti ei enää kukaan.

 

Syyllinen ja syytön

Itäsuomalainen mies erehdytti Kelaa maksamaan perusteetonta työmarkkinatukea vuosina 2012-13 neljässä eri jaksossa yhteensä 3 721 euroa. Hän ilmoitti olevansa työtön, työelämävalmennuksessa ja työkokeilussa kyseisinä ajanjaksoina. Kuitenkin hän työskenteli kotityöntekijänä eräässä yrityksessä ja sai tuloja, jotka jätti ilmoittamatta. Oikeudessa hän vetosi Kelan virkailijalta saamiinsa ohjeisiin, joiden mukaan vähäisiä tuloja ei tarvitse ilmoittaa. Kelan asiakirjoista ei kuitenkaan löytynyt mainintaa tällaisten ohjeiden antamisesta.

Mies tuomittiin petoksesta 60 päiväsakkoon. Näin kertoi sanomalehti Karjalainen tänään.

 

karjalainen

Pohjoissuomalainen nainen haki ja sai vuonna 2010 valtiolta maksutonta oikeusapua yli 5 000 euron arvosta huoltajuusriitaan, koska ilmoitti olevansa yksin asuva yksinhuoltaja. Kesällä 2015 asiasta tehtiin rikosilmoitus petoksesta, koska saatujen tietojen mukaan hän oikeusapua hakiessaan oli asunut avoliitossa varakkaan miehen kanssa. Nainen kiisti epäilyn ja sanoi toimineensa avustajansa ja viranomaisten ohjeiden mukaan.

Naista kuultiin Helsigissä elokuussa, mutta kuulustelukertomuksen allekirjoitus siirtyi virka-apua antaneen poliisimiehen loman takia lokakuulle. Tämän seurauksena syyteoikeus vanheni eikä käräjäoikeus jatkanut vanhentumisaikaa. Näin ei saisi käydä, sanoo rikosoikeuden professori.

Näin nyt kuitenkin kävi. Tutkinnan perusteena olevan teon ja esitutkinnan välissä naisesta oli tullut kansanedustaja ja sosiaali- ja terveysministeri. En nyt väitä asioilla olevan yhteyttä, mutta kun siitä kuuluisasta kansan oikeustajusta niin paljon puhutaan, niin kyllä tämä tapaus koettelee sitä. Vielä enemmän sitä koettelee tämä ihan tahallani tekemäni kahden tapauksen vertailu.

Tapaukset eivät liity toisiinsa, mutta niissä on yhteisiä piirteitä. Molemmissa rikosnimikkeenä on petos. Molemmissa tapaus on suhteellisen vaivatonta selvittää. Ja molemmissa erehdyttämisen kohteena on ollut valtio. Toisessa epäilty on työtön ja toisessa nykyinen ministeri.

Juridisesti asia on selvä. Petoksesta tuomittu mies on syyllinen ja Mäntylä syyttömyysolettaman mukaisesti syytön. Hänen asiaansahan ei ole oikeudessa tutkittu eikä vanhentuneena voida tutkiakaan.

Asia on loppuun käsitelty, ei mitään nähtävää. Ja niistä eliitin etuoikeuksista ei sitten kannata puhua, koska laki on sama kaikille. Minkäs sille mahtaa, että ministerin tapauksessa hänen avustajansa ja poliisi tuumasivat yhdessä, että pidetään nyt ne lomat ensin ja raapustetaan se allekirjoitus vasta sitten. Ihan samoin olisi se työtönkin voinut varmaan tehdä, jos syyteoikeuden vanheneminen olisi ollut lähempänä.