Yhteiskuntaluottamus ja karkotusautomaatti

Lakialoitteen ajatuksena on, että jos ulkomaalainen tuomitaan kahden vuoden tai pidempään vankeusrangaistukseen, hänet määrätään automaattisesti käännytettäväksi tai karkotettavaksi sekä toistaiseksi voimassaolevaan maahantulokieltoon.

Näin kertoo tekemästään lakialoitteesta kansanedustaja Ville Tavio (PS) blogissaan. Blogiin on linkitetty koko aloitteen teksti ja se kannattaa lukea vaikkapa vain esimerkkinä teknisesti erinomaisesta lakialoitteesta, jonka sisältö on vähäinen ja perustelut ontuvat. Mutta kuten sanottu, niin teknisesti se on erinomaista työtä, kuten juristin työn tietysti pitääkin olla.

Kuten Tavio itsekin aloitteessaan sanoo, niin hän esittää vain karkotuksesta päättävän viranomaisen vaihtamista ja sitäkin vain niissä tapauksissa, joissa ulkomaalainen tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Näissä tapauksissa karkottamisesta päätettäisiin käräjäoikeudessa lisärangaistuksena rikoksesta.

En tiedä miksi Tavio on ottanut esittämänsä automaattikarkotuksen rajaksi juuri kahden vuoden vankeusrangaistuksen, koska tällaisiin törkeisiin rikoksiin syyllistyneet karkotetaan pääsääntöisesti jo nyt. Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2-kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskeleva, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin.

Ulkomaalaislaki ei edellytä henkilön tuomitsemista yhden vuoden vankeuteen, vaan karkottamiseen riittää syyllistyminen tekoon, jonka rangaistusasteikon maksimi on vähintään vuosi vankeutta. Tavio siis esittää joko lievennystä nykyiseen käytäntöön tai  ihan uuden rangaistuksen lisäämistä lainsäändäntöön.

Tärkein muutos Tavion esityksessä on karkotuksesta päättävän viranomaisen vaihtaminen niissä tapauksissa, joissa henkilö tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeuteen. Kaikissa muissa tapauksissa karkotus etenisi hallinnollisena prosessina ihan nykyiseen tapaan, mutta näissä tietyissä tapauksissa asiasta päättäisi käräjäoikeus.

Tavion mukaan tästä koituisi säästöjä, mutta minun on vaikea kuvitella mitä säästöjä saataisiin siirtämällä karkotusprosessi joiltain osin käräjäoikeudelle osaksi rangaistusta  ja säilyttämällä se muilta osin hallinnollisena menettelynä. Se vain lisäisi käräjäoikeuksien työtä ja säilyttäisi muiden karkotusviranomaisten työmäärän ennallaan.

Vähintään kahden vuoden vankeuteen tuomittuja ulkomaalaisia on paljon vähemmän kuin sellaisiin rikoksiin syyllistyneitä, joista voidaan tuomita vähintään vuosi vankeutta ja jotka siis karkotetaan hallinnollisella menettelyllä. Käräjäoikeudet joutuisivat opettelemaan koko karkotusprosessin muutaman vuosittaisen tapauksen takia.

Ennalleen jäisivät myös suojelun tarpeen tutkiminen ja vastaanottomaan puuttumisesta aiheutuvat ongelmat. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Ennalleen jäisi myös tuomion kärsiminen Suomessa ennen karkotuksen täytäntöönpanoa. Ennalleen jäisi myös karkotuksen kokonaisharkinta.

Tavion aloitteen heikoin perustelu koskee yhteiskuntaluottamuksen menettämistä karkotuksen perusteena. Hän vertaa sitä mahdollisuuteen tuomita sotilasarvo menetetyksi vähintään kahden vuoden vankeusrangaistuksen lisäseuraamuksena.

Sotilasarvon menettäminen on merkitykseltään ja seuraamuksiltaan ihan erilainen asia kuin maasta karkottaminen. Tavion esitys tarkoittaa käytännössä kansalaisluottamuksen menettämistä, joka aikoinaan oli yleinen lisäseuraamus rangaistusjärjestelmässä. Siitä luovuttiin lopullisesti vuonna 1969 ja todistajaksi kelpaamattomuudesta jo 1953. Ulkomaalainen voisi Tavion aloitteen mukaan menettää kansalais- tai yhteiskuntaluottamuksensa, mutta syntyperäinen ei.

Tavion lakialoite on tältä osin vastoin perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta lain edessä. Jostain syystä Perussuomalaisten ehdotukset maahanmuuttajia koskevissa asioissa päätyvät aina ehdottamaan ihmisten eriarvoista kohtelua heidän syntyperänsä mukaan.

Kommentit (8)
  1. Ulkomaalaislaissa on tuo “voidaan”-sana hiertänyt lain tiukennusta vaativien mieliä. Itseäni tuo ei hierrä, mutta voisitko avata tätä hiukan yleisemmin eli miten laki käytännössä toteutuu Suomessa eli saavatko tuomitut rikolliset pääsääntöisesti karkoituspäätöksen.

    1. Saku Timonen
      11.11.2015, 12:35

      Kyllä saavat, tilasto sen kertoo. Sana “voidaan” on oletva laissa siksi, että käytännössä karkottaminen voi estyä vastaanottomaan puuttumiseen tai karkotetun joutumiseen hengenvaaraan karkotusmaassa http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/karkotukset

  2. Jari Kähkönen
    11.11.2015, 14:32

    Mikäs siinä. Lakialoite on teknisesti Suomen oloihin piirustettu amerikanismi: palanen saarnaavaa, moralistista ja kostavaa lainsäätöä, joka lähtömaassaan ilmenee esimerkiksi civil forfeiturena, mandatory minimun sentencenä sekä mitä näitä kaikkia muita tiettyihn väestöryhmiin suhteettomasti kohdistuva sortotoimenpiteitä sitten olikaan. Siksi sielläpäin sanotaan kriminalisointi, kun tarkoitetaan suhteetonta alttiutta päätyä oikeusjärjestelmään mistä ei hevin pääse takaisin vaan sille tielle jäädään, usein jopa ylisukupolvisesti enkä osaa sanoa onko oikea attribuutti parhaimmillaan vai pahimmillaan. Riippunee siitä, että onko antamassa vai saamassa. Tai sanotaan vankilateollisuus, kun puhutaan moisen kokonaisuuden vaikutuksesta yhteiskuntaan yleensäkin.

    Sakarin vastalause yhdenvertaisuudesta lain edessä on oikea. Toissijaisesti annan aloitteelle hylsyn kostamisesta mikä ei enää ole missään (merkittävässä) määrin periaatteena rikosoikeudessa. Sanomista tulee myös tuomiovallan riippumattomuuteen kajoamisyrityksestä, kyllä, vaikka tätä on selvästi koetettu väistää kirjoittamalla pykälään ne erityisen painavat syyt. Ei fuulaa ketään.Korostan, että lailla ei saa kosiskella suosiota, saarnata, näpäytellä eikä missään tapauksessa haavoittaa yhtäkään ihmisryhmää. Näin ei Suomessa ihan syystäkin tehdä, koska oikeus kuuluu kaikille eikä vain niille ketkä voivat sen ostaa tai kykenevät uhkaamaan/lyömään uhkaajaansa.

    Lakialoitteen tarkoittama menettely on karkeaa yhteiskunnan toimivuuden ja vakauden sabotoimista, jollaista ei voida sallia. Onko tämä poliittista tarkoituksemukaisuutta eli todellisuudenhallintaa valtanäkökulmasta vai osoitus sellaisesta ihmisarvon liudentumisesta miksi tiettyihin suuriin periaatteellisiin voittoihin on säännöllisesti palattava etteivät ne tulisi tyhjiksi? Vrt. ruotsalainen aikuisyhteiskunta, jossa lasten ruumiillinen kuritus on kielletty, mutta sen ymmärtävät kaikki, että raivostuneella aikuisella tulee olla “oikeus” lyödä ketä hyvänsä kantamalle sattuvaa onnetonta pientä ihmistä, olipa tämä sitten syyllinen syntyneeseen epäjärjestykseen tai aiheutuneeseen pahaan vereen eli ei. Tai onko näinkin oikeusepävarmoissa oloissa “tuomittu” seuraus missään suhteessa tekoon eli ei.

    Edustaja Tavion(ps) lakialoite on siksi suoraansanottuna terveisiä nürnbergiläisestä kansalaisoikeusliikkeestä, jossa vino katsantokanta johtaa aina tilanteeseen missä on yhdenvertaisia ja vähemmän yhdenvertaisia ihmisiä. Ja kyllä se vain niin mahtaa olla, että sillä hetkellä oikeuden miekka on tomppelin käsissä, josta seuraa aina holtittoman huitomisen jälkeen täydellisen siivoton teurastus lopputilanteeksi. Jos näin ei suoraan tapahtuisikaan raatihuoneilla tai muissa oikeuspalatseissa, sitten karvaat teot keskittyvät erilaisille leireille. Joka ei pyri itsekseen Raivoisaksi Rolandiksi, älköön iloitko rinnastuksesta. Polizeiobermeister laskekoon ehtiikö pitkä ase keskusvartiopiiristä ajoissa hätiin vai onko se tschakot päästä ja “näillä mennään” kun sanottu tomppeli taltutetaan.

Kommentointi suljettu.