Rahastamisen vapautta

Seurattuani koko viikon hallituksen sote-päätöksestä käytyä keskustelua minulle on ruvennut valkenemaan ikävä totuus. Hallitus ei tiedä itsekään mitä se on päättänyt ja miten se aikoo päätöksensä toteuttaa.

Hallituksen päätöstä innolla hehkuttavat jankuttavat valinnanvapautta kuin taikasanaa. Se turvaa vanhusten, lasten, pitäaikaissairaiden ja kaikkien suurten kaupunkien ulkopuolella asuvien terveydenhuollon maagisella tavalla. Se tuo viimeinkin ihan kaikille vapauden valita itse haluamansa palvelu ja yhteiskunta maksaa viulut. Siinä sivussa säästetään taianomaisesti kolme miljardia.

Kuitenkin samalla on myönnetty, että se valinnanvapaus ei koske yksittäistä kansalaista siten, että hän voisi marssia vapaasti hakemaan tarvitsemiaan palveluja. Valinnan tekevät yhteistoiminta-alueet kilpailuttamalla palveluntuottajat ja asiakas saa sitten valita hyväksyttyjen palveluntuottajien joukosta omansa. Suurimmassa osassa maata eli haja-asutusalueilla tulee olemaan tasan yksi palveluntuottaja jos sitäkään, koska mitään kilpailua ei synny ilman riittävää asiakaspohjaa.

Entäpä sitten ne kolmen miljardin säästöt? Ne saadaan rajaamalla julkisia hoitoja, kuten asian päävalmistelija alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti eilen lipsautti virkamieskielellä:

Sairaalaverkkoa onkin pakko uudistaa ja toimipisteitä karsia. Vanhukset pitää hoitaa entistä pidempään kotona. Potilaiden on otettava lisää vastuuta itsestään erilaisten digitaalisten vempaimien avulla. Lisäksi säästötavoitteen saavuttamiseksi olisi muutenkin selkiytettävä priorisointia ja määriteltävä hallitusohjelmassa tarkoitettu julkinen palvelulupaus siten, että palvelulupauksen kattama toiminta olisi osin nykyistä palvelua rajatumpi.

Selkokielellä Pöysti sanoo, että julkista hoitoa rajoitetaan ja potilaita priorisoidaan eli katsotaan ketä hoidetaan ja ketä ei. Huonompisaattoiset hoitakoot itse itsensä tai kuolkoot pois, raha seuraa vain hyväosaisia.

Eilisillan A-talkissa livahti julkisuuteen toinen vähemmälle kertomiselle jäänyt asia. Meille on kerrottu, että kansainvälisten ja veroja Suomeen maksamattomien suuryritysten markkinavaltaus estetään lainsäädännöllä. Illalla tunnustettiin suoraan, että tällaista lakia ei voi säätää. Sen estävät kilpailulainsäädäntö ja EU:n kilpailudirektiivi. Palveluiden liikkuvuutta ei saa estää ja ihan kaikilla on oltava mahdollisuus osallistua kilpailuun.

Yksityisen Pihlajalinnan toimitusjohtaja taisi päästää suustaan myös perimmäisen totuuden mainitessaan sivulauseessa, että nyt ollaan muuttamassa koko yhteiskuntajärjestelmää. Niin ollaan, nyt ollaan siirtämässä verorahat voittoa tuottaville suuryrityksille ostamalla palveluja lähinnä hyväosaisille. Rupusakki hoidetaan, jos joku viitsii sen pikkurahalla tehdä.

Lisäksi on vielä avoimena sellaisia pikkujuttuja kuin miljardin eläkevastuista sopiminen, 200 000 henkilön palkkauksen harmonisointi ja 2 000 kiinteistön omistussuhteiden järjestely.  Se on jo käynyt ilmi, että tällä hetkellä ulkoistettujen palveluntuottajien palveluksessa olevat jäävät sote-uudistuksessa tyhjän päälle. He eivät siirry vanhoina työntekijöinä itsehallintoalueiden palvelukseen eli käytännössä voivat menettää työnsä.

Erityisesti silmiin on koko ajan pistänyt se, että koko uudistuksen aikana ei ole puhuttu ollenkaan sosiaalitoimen järjestämisestä. Kukaan ei tiedä miten se kilpailutetaan ja voidaanko lain mukaan virkatyönä hoidettavat tehtävät edes siirtää yksityisten hoidettaviksi. Ainakaan nykyisen lainsäädännön mukaan ei voida.

Kaiken kaikkiaan koko uudistus tehtiin yksityistäminen edellä eikä päätöksen vaikuttavuusarvioinnista ollut tietoakaan. Ei siis vieläkään, vaikka sotea on hierottu jo 15 vuotta. Ainakin A-talkissa valmistelussa kauan mukana ollut Paula Risikko sanoi moneen otteeseen, että ”ongelmat ratkaistaan jatkovalmistelussa” ja ”uskoisin”.

Olemme uskonasian äärellä. Minäkin uskon, että joku tällä vielä rahastaa ja vankasti. Puheet asiakkaan valinnanvapaudesta ovat jo nyt osoittautuneet höpöpuheeksi ja vapaus tarkoittaa rahastamisen vapautta.

Kommentit
  1. 1

    Pekka sanoo

    ”Niin ollaan, nyt ollaan siirtämässä verorahat voittoa tuottaville suuryrityksille ostamalla palveluja lähinnä hyväosaisille. Rupusakki hoidetaan, jos joku viitsii sen pikkurahalla tehdä.”

    Mihinkähän tämä väite perustuu?
    Jos yhteistoiminta-alue hankkii palveluja kilpailutuksen kautta kaikille kansalaisille, niin miksi siitä hyötyisi lähinnä hyväosaiset? Hankkimaansa palveluun yhteistoiminta-alue lähettää ne asiakkaan jotka tätä palvelua tarvitsee tulotasosta riippumatta

    Sitä en ole koskaa ymmärtänyt miksi yksityisen yrityksen halvemmalla tuottama palvelu on pahasta ja yhteiskunnan omana tuottama palvelu kalliimmalla on hyvä asia!
    Palvelun taso kun määritellään, niin sen halvimmalla tuotava voittaa. Ja se jos joku saa tästä vielä voittoa, niin minusta se on hyvä. Minua ainakaan ei haittaa jos joku tuottaa saman palvelun edullisemmin ja saa silti voittoa

    • 1.1

      Saku Timonen sanoo

      Näkee ken elää. Kun päättäjät eivät tiedä mitä tuleman pitää, niin vielä vähemmän me kansalaiset tiedämme. Minä visioin ihan samalla tavalla kuin poliitikotkin, mutta toisin kuin he toivon olevani väärässä. Jos säästöjä saadaan ja palvelut paranevat laadultaan ja saatavuudeltaan, niin ei minullakaan ole mitään sitä vastaan, että joku saa siitä voittoa.

      • 1.1.1

        Pekka sanoo

        Poliitikoilla on myös se etu sinuun ja minuun, että heillä mahdollisuus säätää lakeja päästäkseen lopputulokseen josta puhuu ja kirjoittaa.

        Rahastaminen ja kauhistelu jonkun ehkä saamilla voitoilla on kiva tehdä kun saa monen suomalaisen taakseen. Rahastamisen populistinen rimanalitus tuli SDP:ltä niin rinteen kuin lindtmanin suusta heidän perustellessaan SOTE- uudistuksen epäonnistuneen koska Pihlajalinnan osakekurssi nousi

      • 1.1.2

        Aikamie sanoo

        Jos minä myisin, niin nollakatteella, kunne kilpailija on kukistettu. Sitten rahastaisin. Julkisen sektorin rahastus, jos smoin menettelisi näkyisi taseissa plussana. Tietää Aikamies
        Eikun rahat 3H kerhoille….

    • 1.2

      Petri Haapa sanoo

      Mä en kertakaikkiaan ymmärrä yksityisiä hoivayrityksiä, joiden tavoite on saada taloudellista voittoa. Mistä sitä saadaan ja kuka suostuu maksamaan sitä?

      • 1.2.1

        Pekka Laaksonen sanoo

        Ei yksityinen hoivayritys ole sen kummempi liiketoimi kuin esimerkikisi ruokakauppa. Kaikki me tarvitsemme ravintoa ja hoivaa. Miksi hoivaa ei voisi hankkia kuten ruokaa, yksityiseltä palveluntuottajalta? Ruokakaupassa on nähty miten kilpailu parantaa palvelua ja laskee hintoja samanaikaisesti. Kyllä kansalaiset osaavat valita kun annetaan siihen mahdollisuus.

        • 1.2.1.1

          Laura sanoo

          Ruokakaupassa maksat itse ostoksesi, joko palkastasi tai tuista. Et sinä ruokakaupasta voi mitä tahansa mukaan ottaa, toisin kuin tästä sote-mallista, jota Kokoomus hehkuttaa.

          Tämä argumentti, jonka kuulin jo aamu-tv:ssä on sieltä ja syvältä, sillä et voi verrata kauppaa, jossa maksat itse laskusi siihen, että jengi käy lääkärissä minun piikkiini joka helvatin päivä. Tästä hyötyvät ainoastaan lääkäripalveluja tuottavat yritykset minun kustannuksellani. Minun verorahat, minä päätän.

          Kansalaisten on helppo valita ja kuluttaa, kun joku muu maksaa laskun, mutta voit toki kertoa, että miten tämä mielestäsi laskee hintoja, kun jengi lappaa lääkärissä alvariinsa, kuten on käynyt Ruotsissa, jossa kustannukset on noussut 20 prosenttia?

          • 1.2.1.1.1

            Kirsti Era sanoo

            Tärkeä näkökohta on, että jos ja kun kyseessä on bisnes, edullinen ennaltaehkäisy ja terveysvalistus ei kiinnosta, leikkaukset, magneettikuvaus sms. kallis sen sijaan kiinnostaa kovastikin. Ja sosiaalipuolella kiinnostaa sikakallis huostaanotto, kun taas lapsiperheiden tukeminen kotona ei.
            Jos halutaan käyttää ruokakauppavertausta, niin veronmaksajien kustannuksella kauppias myy sisäfileetä ja poroleikettä, kun taas perunat, lantut ja piimätetra jätetään hyllyyn – tai poistetaan peräti valikoimasta.

    • 1.3

      sanoo

      Itse ainakin tulkitsisin tämän menevän niin, että koska äveriäämmillä alueilla kuten Helsinki, Turku, Tampere jne. on enemmän ihmisiä eli ns ”asiakaspohjaa” syntyy paikoille kilpailua ja taso pysyy hyvänä, jos todellakin on mahdollista valita mistä terveyspalvelunsa saa.

      Vähempiosaisilla haja-asutusalueilla kuitenkaan kilpailua ei synny, joten palveluntuojille se on vähemmän hedelmällistä maastoa ja jos tahtoo siellä pärjätä niin palvelut täytyy tarjota halvemmalla tai

      ”– säästötavoitteen saavuttamiseksi olisi muutenkin selkiytettävä priorisointia ja määriteltävä hallitusohjelmassa tarkoitettu julkinen palvelulupaus siten, että palvelulupauksen kattama toiminta olisi osin nykyistä palvelua rajatumpi.”

      eli vanhukset ja kroonisesti sairaat joutuvat olemaan kotona vielä heikommassa toimintakunnossa kuin missä jotkut nytkin ovat. Tälläkin hetkellä likimain kävelykyvyttömiä vanhuksia käydään nostamassa kaatumisen jäljiltä pystyyn sen mukaan kun he hälyttävät itselleen apua.

      Terveyspalveluille käy varmaan samoin kuin esimerkiksi bussiyhtiöille, että kaupalliset linjurit eivät aja kannattamattomia reittejä vaan ne jäävät valtion tukien ja kuntien hoidettaviksi. Kyllä aina jos infrastuktuurin toiminnan mittapuuksi laitetaan kustannustehokkuus eikä lopputulokset niin se aiheuttaa ongelmia. Raha ja hyvinvointi eivät ole sama asia.

    • 1.4

      Jyri Jokinen sanoo

      Itse en usko, että yksityisen puolen tuottaa palveluita julkista puolta tehokkaammin on jokin vastaanpanematon luonnonlaki. Kyllä, yksityisellä puolella on paine puristaa kustannuksia alas, mutta siksi, että säästöt voidaan tulouttaa omistajille. Minkään firman intresseissä ei ole korvata julkisia palveluita tuottaakseen säästöjä yhteiskunnalle.

      Toisekseen, kun julkinen puoli optimoi prosesseja ja tehostaa toimintaa, se voi käyttää säästöt joko kulujen pienentämiseen tai palvelutason nostamiseen. Kaikki säästöt päätyvät lopulta yhteiskunnan eduksi. Ja koska julkisella puolella ei ole tarvetta haalia lisää asiakkaita, sen ei tarvitse käyttää rahojaan esim. markkinointiin. Yksityisten toimijoiden välinen kilpailu (tai yksityisen ja julkisen puolen välinen) pakottaa myynninedistämistoimiin. Tähän käytetty raha on pois hoitotyöstä.

      Itse olen sitä mieltä, että tärkein asia on turvata julkisten palveluiden riittävä rahoitus. Yksityiseltä puolelta löytyy hyviä ideoita toiminnan tehostamiseen, ja julkisen sektorin pitäisi pyrkiä palkkaamaan hyviä johtajia, mutta jatkuvat säästökuurit ja työehtojen heikennykset — ennestäänkin huonomman palkan lisäksi — eivät ole omiaan houkuttelemaan parhaita talentteja. Toisaalta tämä voi olla tarkoituksellistakin: kun toiminta on ”tehotonta”, voidaan tähän vedoten leikata resursseja entisestään, jolloin toiminta vielä heikkenee ja noidankehä on valmis.

      • 1.4.1

        Nuttura sanoo

        Samansuuntaisesti olen miettinyt minäkin kuin Jyri Jokinen. Julkisen puolen riesana on usein raskas hallintokoneisto, joka on varmaan osaksi perusteltu siksi koska ne organisaatiotkin voivat olla melkoisia mammutteja (esim. HUS), mutta osaksi varmaan myös siksi, että poliittiset päättäjät ovat sellaisia vuosikymmenten aikana tieten tahtoen rakennelleet. Ulospäin me nähdään oikeastaan pelkkä hoitotyön osuus, mutta suurin osa hallintopuolen työstä jää tavalliselta kaduntallaajalta näkymättömiin. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää enemmän tästä puolesta: mitä siellä oikeastaan tehdään ja onko kaikki ne tehtävät lakisääteisiä? Toisaalta en oikein usko että sielläkään voi mitään ”löysiä” enää olla, kun koko julkisella sektorilla ei ole viimeiseen 20 vuoteen muuta tehty kuin ensin juustohöylätty, sitten säästetty, ja nyt ruvetaan lopulta leikkaamaan… Jos hallinnollisen työn osuus olisi näkyvämpi, niin julkinen puoli olisi paremmin vertailtavissa yksityiseen. Aika surkuhupaisaa olisi, jos ne samat hallinnolliset hommat olisikin pakko siirtää sellaisenaan näihin uusiinkin sote-himmeleihin. 🙂

  2. 2

    Pettynyt lukija sanoo

    Harvoin tulee tätä blogia lukiessa petyttyä sisällön laatuun, joten on pakko avata sanallinen arkkuni.

    Ensinnäkin tämä ”rahastamisen vapaus”. Sote-palveluista ei tulla maksamaan mitä tahansa hintaa, vaan sote-alueen kilpailutuksen perusteella määritetään palveluvaatimukset ja niiden hinnat.

    ”Entäpä sitten ne kolmen miljardin säästöt? Ne saadaan rajaamalla julkisia hoitoja, kuten asian päävalmistelija alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti eilen lipsautti virkamieskielellä:”

    Tällä viikolla Helsingin terveyskeskusten johtajalääkäri kutsui nykyistä terveyskeskuskäytäntöä museoksi ja piti ilmeisenä tarvetta uudistaa terveyskeskusten palveluja hyödyntäen digitaalisia ratkaisuja. Täytyykö 2015 oikeasti aikuisten ihmisten jonottaa lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolla, kun heillä on nuhakuume? Eikö tätä simppeliä alkudiagnosointia voida tehdä esimerkiksi verkossa? Digitalisaatio mahdollistaa sen, että yksinkertaistetaan käytäntöjä ja tehostetaan prosesseja niin, että ne, jotka tarvitsevat lääkärin hoitoa saavat sitä, koska rajalliset resurssit ovat allokoitu optimaalisemmin.

    Mitä vanhuksiin tulee, niin se kuulostaa loistavalta, jos terveys ja sosiaalipalveluja pystytään kehittämään niin, että ne toimivat yhä enemmän ennaltaehkäisevästi ja parantavat vanhuksien elämänlaatua niin, että he voivat asua mahdollisimman pitkään kotona. Laitoshoito ei ole koskaan toivottu ratkaisu. Jokainen meistä haluaa asua mielummin kodissaan, jos se vain on mahdollista.

    ”Rupusakki hoidetaan, jos joku viitsii sen pikkurahalla tehdä.”

    Rupusakin, eliitin ja kaikkien siinä välissä hoitamisesta tulevaisuudessakin saa aivan saman rahan. Ihmisen varallisuus ei tule vaikuttamaan millään tavalla siihen, minkälaista hintaa hänen hoidosta saa.

    Mitä tohon verosuunnitteluasiaan tulee, niin siinä tarvitaan EU:n yhteistä päätöstä, jolla asiaan puututaan. Yksittäisen maan lainsäädäntö ei onnistu tukkimaan toisen maan porsaanreikiä.

    • 2.1

      Saku Timonen sanoo

      Eipä sinulla tunnu olevan yhtään sen enempää tietoa kuin poliitikoilla tai vaikkapa minulla. Omia näkemyksiäsi sinäkin vain kerrot.

      • 2.1.1

        Pettynyt lukija sanoo

        Oma mutuiluni perustuu siihen, että esimerkiksi laki julkisista hankinnoista ei ole katoamassa mihinkään, joten kovin on vaikea kuvitella, että sen raameissa pääseekin yhtäkkiä vapaasti laskuttamaan mitä haluaa.

        Myöskään Suomen perustuslaki, johon monesti viittaat, ei ole sote-päätöksen myötä muuttumassa, ja kuten kyseisen lain 19§ sanoo: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”

        • 2.1.1.1

          Saku Timonen sanoo

          Hyviä pointteja, ehdottomasti. Hyvin perustellut vastakkaiset mielipiteet ovat aina tervetulleita.

    • 2.2

      Pera2 sanoo

      Heitänpä vähän kommenttia kun kyseessä oma ammattialueeni. Hoidon rajauksia ja priorisointeja on tehty terveydenhuollossa jo vuosia ihan ilman eduskunnasta tullutta käskyä. Yksiköitten (ylilääkärit) ja organisaatioitten ( ylilääkärit+ylihoitajat) toiminnasta ovat jo vuosia ihan omatoimisesti pyrkineet kehittämään toimintaansa, ja sitä toteutetaan yhdessä muiden samankaltaisten yksiköitten kanssa. Tässä ei ole mitään uutta. Toimijat ovat olleet pakotettuja tähän, sillä budjetit määräävät paljolti mitä voidaan tehdä ja tehostamista on pakko tehdä. Hyvään laatuun yksiköt pyrkivät nyt ihan kenenkään sanomatta.
      Mitä vanhuksiin tulee, niin avohoidon kehittäminen ja siihen pyrkiminen on aivan samalla tavalla ollut tavoitteena vuosia. Kyllä laitospaikkojen kustannukset ovat hyvin tiedossa ja laitospaikkoja on vähennetty urakalla jo pitkään.
      Päivystyksen ulkoistaminen teknologian avulla ei olisi ongelma jos kyseessä olisi perusterveet aikuiset. Näille todellakin pystyttäisiin nuha/kuume/ripuli/ paska olo toteamaan helposti, ilman että henkilön tarvitsisi kotoaan minnekkään lähteä. Mutta kun kyseessä on vanhus tai monisairas henkilö niin mahdollisten tai todennäköisten diagnoosien määrä kasvaa potenssiin. Heille teknologia ei pysty vielä tarjoamaan niin hyviä mahdollisuuksia että lääkäri pystyisi tekemään työtään turvallisesti. Lisäksi heihin linkittyy yleensä asioita,jotka vaativat moniammattilisen henkilökunnan arvion, jota teknologia ei voi vielä korvata.
      Minulle nuo kansanedustajien kommentit esittäytyvät pelkkänä sanahelinänä kun samaa työtä on tehty jo pitkään. Omatoimisesti.
      Ps. Kommentit koskettavat vain omaa aluettani, eikä niitä voi yleistää koskemaan koko Suomea.

      • 2.2.1

        Pera2 sanoo

        Lisäyksenä vielä että tarkoittaakohan kansanedustaja että turhia hoitoja rajataan pois? Vai että ruvetaan rajaamaan hinnan mukaan? En tiedä ovatko hoitojen oikeat kustannukset luettavissa vapaasti mutta menisi varmasti monella kriittiselläkin sormi suuhun, jos tietäisivät paljon esim. Perus tyräleikkaus maksaa. Vink: pelkkä tyräverkko, joka asetetaan vatsakalvolle maksaa koosta riippuen n. 500€. Siihen päälle vielä kaikki muut.

    • 2.3

      Aikamies sanoo

      Jostain kummasta syystä tuo eutanasiakeskustelukin on taas ajankohtaista. Pelkkää sattumaa?

  3. 3

    Esko Turpeinen sanoo

    ”Selkokielellä Pöysti sanoo, että julkista hoitoa rajoitetaan ja potilaita priorisoidaan eli katsotaan ketä hoidetaan ja ketä ei. Huonompisaattoiset hoitakoot itse itsensä tai kuolkoot pois, raha seuraa vain hyväosaisia.”

    Mikään Tuomas Pöystin kommentissa ei viittaa siihen kuinka tuo priorisointi tapahtuu joten ”lipsautus” ja tämän kaltainen tulkinta on vain ennakkoluuloisen mielikuvituksen tuotosta.

    On tärkeää että asiasta puhutaan mutta asiallista olisi olla laittamatta toisten suuhun sanoja mitä siellä ei ole.

  4. 4

    Hemuli sanoo

    Hallitus on jumissa rahapussi ajattelussa. Hallitusta kiinnostaa vain osto hinta (se voi muodostua helvemmaksi tai sitten ei). Kokonaishinta kun takuu varmasti nousee.

    Esimerkki:
    Kunta palkkaa lääkärin jonka kustannus (palkka + sivukulut) kunnalle on 10 000€ / kk. Tuosta summasta palautuu kunnalle kunnallisveron muodossa noin 1000 € / kk. Valtio saa tuloveroja vähän rapeen tonnin kustannus yhteiskunnalle lääkäristä luokkaa 7000-8000 € / kk

    Sama lääkäri menee yksityiseen lääkärit ilman veroja yhtiöön ja ottaa palkansa osinkoina. Kunta ei saa kunnallisveron kautta mitään ja valtionkin tulovero tippuu huomattavasti.

    En vain ymmärrä mistä ne säästöt tulevat….

    Nämä yksityiset lääkäripalvelut joutuvat aitoon kilpailuun vain jos kunnallinen palvelutuotanto pidetään laadukkaana JA sen kulut lasketaan oikein.

    Maallikkona puhtaasti mutuna sanoisi ettei voi olla muita kuin ideologisia syitä miksi kunnallista terveyskeskusta ei saataisi halvemmaksi kuin yksityistä ja nyt siis puhun yhteiskunnan kokonaiskustannuksista, en pelkästä osto hinnasta.

    • 4.1

      Pekka Laaksonen sanoo

      Ideaalimaalmassa paras ratkaisu on hyvin johdettu julkinen monopoli. Sillä olisi kaikki mahdollisuudet parhaaseen palveluun alimmalla kustannuksella. Mutta kun julkinen sektori on poliittisesti johdettu niin johtamiseen sekoittuu monenlaisia poliittisia ja ideologisia tavoitteita, jotka pitää ottaa huomioon.

  5. 5

    Jukka sanoo

    Tuunnustaudun tyhmäksi ja tietämättömäksi, mutta minun pieneen aivotilaani ei mahdu samaan aikaan kolmen miljardin säästöt ja palveluiden parantaminen. 15 vuotta on järjestelmää suunniteltu ja yhdessä yössä lopulta ratkaistu. Siinä on projektijohtajuutta kerrakseen. Sosiaalipuolesta ei vielä puhuttu juuri mitään. Yhteiskunnan tehtävänä on pitää yksilöistään huolta, ei lihottaa suuryrityksiä. Kirjoitat jälleen asiaa. Kiitos selkokielisestä suomesta.

  6. 6

    Raiko Karvonen sanoo

    Kiitos Saku blogistasi. Olet ottanut tärkeä asian taas kerran esille. Mieleeni jäi kommentti, jossa totesit, että rupusakin hoitaa joku, joka sen halvimmalla sattuu tekemään. Näin tässä uudistuksessa on todella vaarassa käydä.

    • 7.1

      Saku Timonen sanoo

      Oikein hyvä näkemys. Kuten huomaamme, niin sote-uudistuksessa on paljon sellaisia näkökulmia, joita yksittäinen kansalainen ei tule ajatelleeksi.

    • 7.2

      Laura sanoo

      Nyt kannattaisi ehkä taas ajatella hieman, sillä varakkaiden ei tämän jälkeen tarvitse käydä yksityisellä sen vuoksi, että julkisella on huono palvelu parin kuukauden jonot, kun he pääsevät yksityiselle valtion piikkiin. Ennen valtio maksoi vain osan tästä yksityisestä käynnistä ja nyt kaiken.

      Johtopäätös: Kustannukset nousee ja säästöjä on turha odottaa.

    • 7.3

      PeelsePuupi sanoo

      Kohta 5: Oma vastuu terveydestä kasvaa. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että köyhällä ihmisellä pitäisi olla varaa ostaa kaiken maailman kuntolaitteita ja syödä terveellistä ravintoa? Myös tuo terveyspalvelujen digitalisaatio pelottaa: ilmeisesti monella köyhällä on edessä tietokoneen, digikameran ym. digitaalisten laitteiden hankinta. Kuka nämä kaikki köyhälle kustantaa? Ja kuinka tämä edistää palvelujen yhdenvertaisuusperiaatetta?

  7. 8

    tt sanoo

    Voiko käydä niin, että yksityisen lääkäri määrää helpommin jatko tutkimuksiin / isoon operointiin, koska siitä yritys saa sitten rahaa yhteiskunnalta? Tällöin säästöt pienenisivät. Tosin voi miettiä toisinpäinkin, määrääkö kunnallinen lääkäri nihkeämmin lisätutkimuksia / operointeja?

    • 8.1

      Laura sanoo

      Tätä itsekin pelkään, kun veivarit pääsevät koijaamaan.

  8. 9

    Jullikka sanoo

    Vähän suhtaudun epäillen tähän yksityistämiseen. Varmaan monella elämän alueella markkinat tuottavat palvelut tehokkaimmin. Ongelma on vaan se, että terveyspalvelut eivät millään muotoa asetu kilpailtujen markkinoiden muottiin.
    Markkinoille ei ole vapaa pääsy tai poistuminen. Lääkäreiltä ja hoitajilta vaaditaan koulutusta ja potilaat taasen eivät voi itse valita million sairastuvat ja milloin parantuvat.
    Toisekseen asiakkailla eli potilailla harvemmin on tietoa siitä, mitä hoitoa he tarvitsevat. Kun terveysfirmalla on motiivia ottaa niin paljon testejä ja kuvauksia, on meillä rahastusautomaatti, joka vain odottaa käynnistämistä.
    Sitten vielä pitäisi olla riittävästi toimijoita, jotta markkinat todella olisivat kilpaillut. Viime vuosina terveysmarkkinat ovat keskittyneet yritysostoin. Muutama iso kasvaa kasvamistaan, ja kohta huomataan, että meillä on tarjouskilpailuita, joihin saadaan tasan yksi tarjous.
    No voihan olla, että kaikki meneekin hyvin, mutta todennäköisyydet eivät ole sen puolella.

  9. 10

    Merja sanoo

    Laskutetaanko tämä käyntien vai kilpailutetun asiakaspohjan perusteella? Jos asiakaspohjan (jolloin kuntaan tullee vain yksi toimija), Lääkärit ilman veroja Oy:n (kaappasin ilmaisusi, Hemuli) intressi on tehdä mahdollisimman vähän mahdollisimman pienin kustannuksin, jolloin hoidon laatu kärsii. Jos laskutetaan toteutuneen hoidon perusteella, kyseessä on todellinen rahastusautomaatti, jossa sormeen joutuneesta tikusta otetaan varmuuden vuoksi vielä pari magneettikuvaa, ja 20-vuotias perusterve flunssapotilas laitetaan sydänfilmiin.

    • 10.1

      Saku Timonen sanoo

      Tämä kuulunee varmaan niihin jatkovalmistelussa selvitettäviin asioihin, joista vielä tällä hetkellä kukaan ei tiedä mitään.

  10. 11

    Huolestunut sanoo

    Itse en ole juuri terveyspalveluita tarvinnut, mutta olen käynyt hammaslääkärin tarkastuksessa mieluummin julkisella kuin yksityisellä ja perusteluni on ollut, että julkisella olen pystynyt luottamaan, että vain tarpeelliset asiat hoidetaan eikä minulle keksitä vaivoja, joita todellisuudessa ei ole.

    Epäluottamukseni yksityisiin pohjautuu huonoihin kokemuksiin. Kun lapseni olivat pieniä, hankin heille vakuutukset, joiden takia asioimme yksityisillä lääkäriasemilla. Lapsia lähetettiin tarpeettomiin verikokeisiin ja muihin tutkimuksiin, joista syntyi äärimmäisen stressaaviakin tilanteita, mm. epäily vakavasta sairaudesta, jota onneksi ei ollut, vaan kyse oli väärin värjätystä näytteestä. Kävi myös niin, että ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa eräällä lääkäriasemalla asioidessamme, lääkäri itse täytti potilastietolomakkeen ja vielä mahdollisimman hitaasti. Tähän rutiinitehtävään, jonka olisin itse ehtinyt suorittaa odotushuoneessa, käytetty aika laskettiin vastaanoton kestoon ja näin pystyttiin laskuttamaan pidemmästä ajasta. Lopulta irtisanoin vakuutukset ja ”tyydyin” julkisiin palveluihin, jotka osoittautuivat hyviksi.

    En siis usko, että voittoa tavoittelevat yritykset pystyisivät tuottamaan palvelut niin, että hoidettaisiin olennaiset asiat eikä pyrittäisi myymään oheistuotteita. Näiden yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omistajille. Siinä ne ovat hyviä.

  11. 12

    Hermanni sanoo

    Julkisen sektorin toimijana pidän tätä tulevaa uudistusta kyseenalaisena. Kokemusten mukaan terveydenhuollon puolella yksityistäminen harvoin säästää, pääsääntöisesti se lisää kuluja. Siellä on sama hallinto ja työntekijät. Kokemusta erään Etelä-Pohjanmaa –nimisen maakunnan kilpailutuksista.

    Julkiseen sektoriin verrattuna yksityisen puolen täytyy vielä tuottaa voittoa omistajilleen. Kilpailutuksessa palvelu myydään halvalla, mutta palvelun loppukäyttäjälle saattaa tulla yllättäviä lisämaksuja (äärimmäisessä tapauksessa esim. vessamaksuja), jolla kompensoidaan halpaa hintaa. Käytännössä siis julkisen terveydenhuollon maksuvastuuta siirretään tätä(kin) kautta palvelun loppukäyttäjälle, eli palvelua käyttävälle veronmaksajalle.

    Lisäksi se tehokkuus. Ongelmana on se, että yksityinen sektori hoitaa vain helpoimmat tapauksessa. Mittavammat tapaukset ja moniongelmaiset jätetään julkisen huoleksi. Totta kai tässä tulee selvä ero kyvyssä käsitellä potilaskeissejä määrämittareittain. Se on helppoa, kun ottaa helpoimmat ja ohjaa muut julkiselle. Lisäksi tämä eriarvoistaa voimakkaasti.

    Tästä valikoinnista myös henkilökohtainen kokemus yksityisestä isosta palveluntarjoajasta. Polvivammani todettiinkin normaalia hankalammaksi. Yksityinen tarjoaja siirsi minut saman tien julkiselle jonottamaan ortopedia ja pesi kätensä minusta. Tällä tyylillä on helppoa olla ”tehokas”, julkiset toimijat hoitavat vähänkin vaikeammat tapaukset.

  12. 13

    Vesa Ikonen sanoo

    Saatat hyvinkin olla oikeassa että hallitus ei tiedä itsekään mitä se on päättänyt ja miten se aikoo päätöksensä toteuttaa.

    Säästöjä ei kuitenkaan tarvitse eikä kannata odottaa syntyvän taianomaisesti, sillä järkevästä yksityistämisestä syntyy säästöjä ihan todistetusti. Tässä yksi mainio esimerkki:

    Totesit että ”Kuitenkin samalla on myönnetty, että se valinnanvapaus ei koske yksittäistä kansalaista siten, että hän voisi marssia vapaasti hakemaan tarvitsemiaan palveluja. Valinnan tekevät yhteistoiminta-alueet kilpailuttamalla palveluntuottajat ja asiakas saa sitten valita hyväksyttyjen palveluntuottajien joukosta omansa.”
    Tuo lienee järkevää: sote-alueella lienee enemmän osaamista kilpailutuksesta ja laatukriteerien asetannasta kuin yksittäisellä kansalaisella?

    Pöystin kommentti palvelulupauksesta ja priorisoinnista ei liity yksityistämiseen tai vain julkisen palvelun karsintaan yhtään millään tavalla.
    Julkinen palvelulupaus on pakko määritellä joka tapauksessa, EU-direktiivin takia. Sen mukaan joudumme korvaamaan ulkomailta haettua hoitoa samoilla perusteilla kuin Suomesta haettua. Tämä ei ole mahdollista jos ei määritellä mitä Suomessa maksetaan julkisista varoista. Sillä ei ole pienintäkään merkitystä tuottaako tuon luvatun palvelun yksityinen vai julkinen, ja se olisi pitänyt määritellä vaikkei valinnanvapautta olisi tullutkaan.

    Priorisointia ja palvelulupaukseen sisältyvää hoitoa joudutaan taas rahasyistä rajaamaan joka tapauksessa (sekä karsimaan järjetöntä sairaalaverkkoamme), koska rahat eivät tule ikinä riittämään kaikkeen – varsinkaan kun uusia kalliita hoitoja tulee koko ajan lisää tarjolle. Jos palvelut tuottaa jatkossakin lähinnä julkinen, rahat riittävät vielä nykyistä huonommin, koska julkinen puoli on yksityiseen verrattuna varsin huono tehostamaan omaa toimintaansa. Koska sillä ei ole rahallista kannustetta tehdä niin.
    Hoitoa siis rajataan _kaikilta_, tuo julkinen palvelulupaus koskee _kaikkia_, raha seuraa _kaikkia_ huolimatta siitä kuka palvelun tuottaa. Tätä tarkoittaa järjestämisvastuun ja tuottamisvastuun erottaminen toisistaan.

    ”Selkokielellä Pöysti sanoo, että julkista hoitoa rajoitetaan ja potilaita priorisoidaan eli katsotaan ketä hoidetaan ja ketä ei.”
    Aika hurja kommentti. Sen loppuosa on joko väärinkäsitystä tai tahallisen virheellistä viestintää. Priorisointi tarkoittaa sitä että rajataan mitä toimenpiteitä ylipäätään maksetaan julkisista varoista — ei koskaan sitä keitä potilaita hoidetaan, keitä ei. Se että päätetään ettei vaikkapa esteettisen kirurgian toimenpidettä kustanneta julkisista varoista on aivan eri asia kuin se mitä vihjailet, eli että vähäosaisemmat jäisivät kokonaan ilman hoitoa julkisia palveluita rajatessa. On todella vaikea uskoa ettet tietäisi tätä eroa.

    ”Huonompisaattoiset hoitakoot itse itsensä tai kuolkoot pois, raha seuraa vain hyväosaisia.”
    Aika käsittämätön kommentti kun ehdotettu järjestelmä nimenomaan tuo nykymalliin sen muutoksen että muutkin kuin työterveyshuollon tai yksityisten vakuutusten piirissä olevat pääsevät valinnanvapauden piiriin. Jos raha seuraa potilasta, se seuraa potilasta. Huolimatta tulotasosta.

    ”nyt ollaan siirtämässä verorahat voittoa tuottaville suuryrityksille ostamalla palveluja lähinnä hyväosaisille.”
    Roskaa. Osa verorahoista siirtyy kyllä yrityksille (jotka toivottavasti toimivat niin tehokkaasti että pystyvät tekemään kohtuullista voittoakin), mutta edelleen, palveluita tarjotaan kyllä palvelulupauksen rajoissa kaikille, tulotasoon katsomatta — toisin kuin nykyään!

    Siinä olet oikeassa että veroparasiittien pääsyä markkinoille ei voida kilpailulainsäädännön takia estää. Pisteet siitä.
    Tämän sentään liiankin sinisilmäisesti kilpailun nimiin vannovan Risikonkin oli myönnettävä.

    Myös esittämäsi huoli siitä että puhe sosiaalipuolesta on jäänyt terveyspuolen ja kilpailutuksen jalkoihin on erittäin validi. Samoin se että kukaan ei tiedä miten se kilpailutetaan ja voidaanko lain mukaan virkatyönä hoidettavat tehtävät edes siirtää yksityisten hoidettaviksi.

    Olet myös oikeassa siinä että haja-asutusalueille ei tule syntymään markkinoita siinä missä keskuksiin. Havainto on kuitenkin yhtä triviaali kuin että Kälviälle tuskin tulee raitiovaunuja tulevaisuudessakaan, ja että julkinen toimija viime kädessä vastaa että peruspalvelut toteutuvat.

    Sote-järjestelmässä ja varsinkin kilpailutuksessa on lukuisa joukko riskejä ja sudenkuoppia joihin toden totta tulee kiinnittää huomioita jatkovalmistelussa, ja useimmat niistä ovat edelleen vailla vastausta. Esimerkiksi se miten estetään markkinoiden päätyminen muutaman suuren kv. toimijan hallitsemaksi oligopoliksi jossa myyjä määrää hinnat, voidaanko verokikkailua estää millään muulla tapaa kuin kilpailulainsäädännön vastaisilla toimilla, millä perusteella rahoitus jaetaan tuottajille, jne. Näiden asioiden pohdinta jäi vajaaksi, ja peittyi mitä uskomattomimpien olkiukkorakennelmien alle. Noin esimerkiksi sen että alettaisiin valikoida ketä hoidetaan koska kilpailutus.

    Kirjoitat monesta asiasta erittäin hyvää kritiikkiä, mutta tästä aiheessa suolsit lisäksi aika paljon uskomattoman asenteellista ja joko tietämätöntä tai suorastaan epärehellistä puppua. Se ei nosta keskustelun tasoa, ja vie huomioita pois niistä oikeista ongelmakohdista.

  13. 14

    sanoo

    Niin, olenhan minä koko aktiiviaikana pystynyt itse toteamaan, onko minulla flunssa, ripuli tms.
    Ja tämä ilman digi-vispilöitä.
    Mutta kun se työnantaja vaatii asiasta paperin – on pakko käydä lääkärissä kun ei edes kipusisko saa sellaista kirjoittaa.
    Huippuna työttömien yhdistys Paraisilla – vaati sairaasta lapsesta ensimmäisestä sairaspäivästä ja koska laki ei asiasta oikeastaan sano mitään, eikä työtön kuulu liittoon – voivat jättää maksamatta ja vaikkapa ilmoittaa, ettei 9 €:n ”työntekijä” tullut töihin!, Jolloi teknisesti voidaan pistää karenssille.
    Tilanne oli vieläpä se, ettei terveyskeskus ottanut vastaan ”kuume-ripuli-lapsia”, koska niitä oli kymmeniä, vaan lopulta tarkastus tehtiin parlkkipaikalla – joku ylihoitaja katsoi auton ikkunasta ja työnsi ikkunanraosta paperin, joka sitten kelpasi silloisille 8€-työpajan vetäjille.

    Henry

  14. 15

    Outi Kivinen sanoo

    Sosiaalialan ihmisenä olen todella huolissani sosiaalisen laiminlyönnistä. Meillä on uusi, hyvä sosiaalihuoltolaki, joka vedetään vessanpytystä alas soTEn myötä. Miten yhdistää valinnanvapaus ja rakenteellinen sosiaalityö? Tai monialainen ja moniammatillinen yhteistyö, yhteisöjen hyvinvoinnin edistäminen? Olemme menossa hurjaa vauhtia kohti yhteiskuntaa, jossa hyvinvointi on yksilön oma asia ja jossa ihminen on itse syypää omaan kurjuuteensa.

  15. 16

    sanoo

    Ilmaan uusia lakeja tulee yksityisen sektorin terveyspalvelut isolti keskittymään muutamalle ulkomaalaisomistoiselle toimijalle. Toki jokunen hieroja voi palvelusetelillä saada tehdä hommia omalla nimellä.

    Suomessa ja länsimaissa terveydenhoito on ikääntymisen johdosta kasvava ala, jossa liikkuu todella isot rahat. Verorahoilla rahoitetut terveyspalvelut ovat takuuvarma ala mistä on mahdollista hitaan talouskasvun aikaan kapitalistin saada tuottoja. Ulkomaisia eläkerahastoja ja muita pääomasijoittajia tällainen uusi mahdollisuus kiinnostaa todella paljon.

    Omistusten keskittyminen on kapitalismin peruslainalaisuus. Kuten uutisia seuraten huomaamme, tätä tapahtuu jatkuvasti muillakin aloilla Suomessa. Tällä mekanismilla varmasti yksittäiset suomalaisetkin omistajat tulevat rikastumaan kun myyvät terveysyrityksensä ulkomaiselle pääomalle.

    Se, että ulkoistus tuli kannattavaksi ei kerro mitään kokonaisuudesta eikä varsinkaan mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa.

    Vaikeimmat ajat veronmaksajille tulevat silloin, kun muutaman rahaston omistamat yksityisen sektorin toimijat ovat vallanneet riittävän ison osan Suomen ”markkinoista”. Tässä vaiheessa on jo julkisen sektorin kapasiteettia ja yksiköitä ajettu alas joten yksityisiin toimijoihin muodostuu riippuvuussuhde. Palvelua on ostettava hintaan mihin hyvänsä. Tässä kohtaa alkaa se lopullinen rahastus. Luultavasti ainut tapa vastata on leikata palvelutasoa entisestään.

    Pääomia vaativaa toimintaa on Suomeen vaikea saada aikaiseksi, ja sitten kun sitä saadaan menestyksekkäästi ulkomaiset ostavat nämä yritykset pois. Näin se on mennyt vapaan pääomien liikkeiden aikana ja tulee menemään yhä kiihtyvällä tahdilla.