Tähän mennessä tapahtunutta

Kun jotain tapausta on tullut sivuttua useamman kerran, niin sitä pitää sitten seurata koko ajan. Tammikuussa siteerasin tutkinnanjohtajan lehdelle antamaa lausuntoa, jonka mukaan Vihdissä ei tapahtunut alaikäisten ahdistelua. Tutkinnanjohtajan lausunnosta tehtiin kantelu, joka johti kirjalliseen huomautukseen.

Netin roskajulkaisu MV näkyy mehustelevan tapauksella ja totuttuun tapaan vaatii päitä vadille. Taas on poliisi pimittänyt rikoksia ja Uuninpankkopoika uhkaillut alaikäisiä.

MV:n lukijat eivät opi lukemaan. Tutkinnanjohtaja ei saanut huomautusta siksi, että esitutkinnassa olisi tehty virheitä tai että hän olisi peitellyt tapahtunutta rikosta. Häntä huomautettiin siitä, että hän arvioi esitutkinnassa saatua näyttöä, vaikka juttu oli jo siirretty syyteharkintaan. Kun juttu siirtyy syyteharkintaan, niin myös lausunnot antaa syyttäjä.

Kuten helmikuussa kerroin, niin asian siirtyminen syyteharkintaan ei ole näyttö siitä, että rikos on tapahtunut tai että sitä ei ole tapahtunut. Nyt syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen kahta epäiltyä vastaan ja heidän syyllisyytensä tai syyttömyytensä päättää aikanaan tuomioistuin. Tämä hallinnollinen kantelu on vain sivujuonne ja koskee ainoastaan poliisin tiedottamista. Nyt siinä on todettu tapahtuneen virhe.

Kuten aiemmin tässä kuussa kerroin, niin minä en vaatinut tytöille rangaistusta, vaan siteerasin rikoslakia varoittaakseni yleisellä tasolla perättömien ilmiantojen vaaroista. Tytöt itse tai heidän omaisensa eivät ole ottaneet minuun yhteyttä, mutta siitä huolimatta pyydän anteeksi heille aiheuttamaani mielipahaa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun juridiikkaa tuntematon lukija käsittää jonkin juttuni väärin.

MV:ltä ja sen lukijoilta en pyydä anteeksi mitään enkä hyppää heidän juoksupoikanaan. Sen sijaan ihmettelen Imagen bloggaajakollega Vesa Linja-ahon tavoin, että miksi viranomaiset eivät mahda tai halua mahtaa MV:lle mitään. Julkaisu rikkoo jatkuvasti lakia monin eri tavoin ja päälle päätteeksi pilkkaa rikostensa uhreja.

Parin viime päivän aikana MV on julkaissut useita juttuja Kangasalan päiväkodeissa vierailleista turvapaikanhakijoista. MV syyttää heitä kaikkia pedofiileiksi ja on julkaissut useita kuvia turvapaikanhakijoiden kanssa poseeraavista pikkulapsista. Edes lasten vanhempien pyynnöstä MV ei ole poistanut kuvia, vaan ivaa niiden poistamista vaativia.

13083102_10154945554782195_8821448260678757796_n

Kysynkin nyt ihan MV:n tavoin:

Milloin Ilja Janitskin saadaan vastuuseen näistä yhteiskuntarauhaa rikkovista ja alaikäisiä loukkaavista kirjoituksistaan?

Avoimen laitonta

Eilinen Murdochin murhamysteerit -sarjan jakso sijoittui kunnalliseen köyhäintaloon. Sinne hakeutuneiden miesten piti tehdä työtä kunnalle majoitusta ja ruokaa vastaan, mutta paikallinen sahayrittäjä käytti heitä omana työvoimanaan. Toiminta oli laitonta, mutta korruptoitunut poliisimies katsoi sitä läpi sormien korvausta vastaan. Hän murhasi ilmiantoa suunnitelleen kollegansa.

Yhtäläisyydet meillä käytössä olevaan kuntouttavaan työtoimintaan ja työkokeiluun ovat ilmeiset. Kuntouttavaa työtoimintaa ei lain mukaan saa järjestää yrityksissä, mutta silti sitä järjestetään niissä avoimesti. Työkokeilijoita annetaan auliisti palkattomaksi työvoimaksi yrityksiin, mutta kenenkään ei tarvitse pelätä virkavaltaa. Työkokeilu on laillista palkattoman työn teettämistä ja kuntouttavan työtoiminnan suhteen kaikki viranomaiset sulkevat silmänsä. Työttömien hyväksikäyttäjiä kehutaan ja kiitetään onnistuneesta työllistämisestä, vaikka yhteiskunta lahjoittaa heille työvoiman ja vieläpä maksaa siitä.

Otetaanpa taas kerran esimerkiksi Mölkky-pihapelien valmistaja, joka on vaihtanut nimensä ja muuttanut omistuspohjaansa. Tämä entinen Tuoterengas ja nykyinen Lahden Työn Paikka Oy tuottaa pihapelien lisäksi teollisuuden alinhankitapalveluja, erilaisia korjaus- ja kunnostuspalveluja ja työpajoissa valmistettuja kuluttajatuotteita. Työntekijöitä on 430 ja liikevaihto kuusi miljoonaa. Työntekijät eivät saa palkkaa, vaan tuon lehtiuutisen mukaan he ”käyttävät palveluita” eli ovat kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa. Yritys kehuu osallistuvansa työllisyyden hoitoon 4,2 miljoonalla eurolla vuosittain.

Ei osallistu, vaan se osallistuu työttömien hyväksikäyttöön ja sille vieläpä maksetaan siitä. Se ansaitsee jokaisesta sinne ”palveluun” ohjatusta 10,09 euroa päivässä. Yrityksen omistavat kunnat nimittäin siirtävät tämän valtiolta saamansa työllistämiskorvauksen suoraan yritykselle. Yritys siis saa palkattomat työntekijät ja jokaisen mukana 10,09 euroa päivässä rahaa. Työntekijät saavat työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Yrityksen kelpaa kehua saavansa 60 % toiminnan rahoituksesta palkattomien työntekijöiden työn ja tuotteiden myynnistä. Loput 40 % tulevatkin sitten työllistämiskorvauksina valtiolta kuntien kautta.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 6 §:n 2 momentin mukaan kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä. Ei sittenkään, vaikka yritys on kokonaan kuntien omistama ja toimii sosiaalisena yrityksenä. Laki kieltää selvin sanoin toiminnan hankkimisen yrityksiltä ja STM on painottanut tätä kieltoa 31.12.2014 antamassaan ohjekirjeessä. Laitetaan vielä kuva kirjeen tästä kohdasta:

kuty stm

Ei siellä saisi olla työkokeilijoitakaan.  Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 4 luvun 7 §:n 2 momentin 2-kohta kieltää sen selkeästi:

Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos: 2) työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua.

Lahden Työn Paikka Oy on selkeästi markkinoilla toimiva yritys, joka saa kilpailuetua käyttämällä palkattomia työntekijöitä.

– Oletteko kuullut sanottavan, että kala aloittaa mätänemisen päästä?

Näin kysyi Murdochin esimies korruptoituneen poliisimiehen päälliköltä, jonka epäili olleen tietoinen väärinkäytöksistä. Sitä sopii kysyä meidänkin lakia valvovilta viranomaisiltamme.

Vähäisiksi katsottavat tulot

Viime päivinä kansalaisia näkyy puhuttaneen tapaus, jossa muutaman sadan euron lahja toimeentulotuen varassa elävälle meni suoraan kaupungin kassaan. Virkakielellä sanottuna rahalahja otettiin toimeentulotukea myönnettäessä huomioon täysimääräisenä.

Monille tämä tuntuu olevan uusi tieto ja yleinen hämmästys kertoo aika paljon omillaan pärjäävien tietämyksen vähyydestä. Toimeentulotukea saaville tai joskus saaneille sekä yleensä asiaan vähänkään perehtyneille tämä ei kuitenkaan ole mikään uutinen.

Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto ja se tarkoittaa sitä, että ennen sen myöntämistä tutkitaan kaikki muut tulot. Pääsääntöisesti ihan kaikki tulot niiden lähteestä riippumatta otetaan laskelmassa huomioon toimeentulotukea alentavina.

Lakiin on kuitenkin kirjattu harkinnan mahdollisuus. Lain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan tuloina ei oteta huomioon vähäisiksi katsottavia ansiotuloja ja avustuksia. Laki ei kuitenkaan kerro kuinka paljon on vähän, joten se jää tuen myöntävän kunnan harkintaan. Käytännössä huomiotta jätettävä lahja voi olla kunnasta riippuen ihan mitä tahansa. Jossain kunnassa jokainen saatu euro alentaa toimeentulotukea ja jossain toisessa voi ottaa vastaan 150 euroa sen vaikuttamatta tukeen.

Jonkinlaista osviittaa saa saman pykälän 3 momentista. Sen mukaan vähintään 20 prosenttia tulonsaajan ansiotuloista jätetään ottamatta huomioon tulona. Huomioimatta jätetään kuitenkin enintään 150 euroa kuukaudessa.

Tämä koskee kuitenkin vain ansiotuloja ja harkinta on ulotettu siihenkin. Tuen saaja voi ansaita enintään 150 euroa ja saada silti täysimääräisen toimeentulotuen. Monissa kunnissa myös lahjoitusten määrä on ihan järkevästi rajattu samaan 150 euroon.

Kansalaiset ovat siis eriarvoisia asuinkunnasta riippuen, mutta tähän ei ole erityisemmin kiinnitetty huomiota. Lakiin on ihan tarkoituksella kirjattu mahdollisus ottaa harkinnassa huomioon henkilökohtaiset ja paikalliset olosuhteet.

Näin on nyt, mutta mitä tapahtuu sitten, kun toimeentulotuki siirtyy Kelan myönnettäväksi? Jos lain sanamuotoja ei muuteta, niin periaatteessa harkinta säilyy edelleen ja pienet lahjat voidaan jättää huomiotta. Itse en kuitenkaan usko näin tapahtuvan. Kun Kelan kasvoton virkailija tekee päätöksiä jossain etätyönä, niin hän ei tiedä asiakkaasta mitään eikä varmaan paljon piittaakaan. Hän ei voikaan piitata, koska hän ei ole sosiaalityöntekijä. Hän noudattaa laskentakaavaa ja ottaa mukaan jokaisen saadun euron tukea alentavana.

Ihan samoin käy vähäisten ansiotulojen suhteen ja kaikkiin noudatetaan samaa laskentakaavaa. Tukea saavat ovat asuinkunnasta riippumatta yhdenvertaisia, mutta lain edellyttämä harkinta on kadonnut.

En tiedä onko lakia tarkoitus muttaa, mutta kyllä pitäisi. On ihan turha pitää laissa harkinnan mahdollisutta, kun sitä ei kuitenkaan käytännössä voi noudattaa. Samalla lakiin pitäisi säätää tarkka summa, jonka alle jäävät vähäiset lahjat ja ansiotulot eivät vaikuta toimeentulotukeen. Lahjaa koskeva summa olisi pitänyt säätää jo kauan sitten, jotta hyvää tarkoittavat auttajat ja heidän autettavansa eivät kokisi ikävää ylläytystä.

Näitä muutoksia odoteltaessa on edelleenkin viisainta antaa ne muutamat kympit suoraan autettavan käteen.

Totta, tärkeää ja yhdentekevää

Mikä kielletään, on aina totta. Mistä ei koskaan sanota sanakaan, on aina tärkeää. Mistä jaksetaan jauhaa loputtomasti, on yhdentekevää.

Faktabaarin Tuomas Muraja kertoi toimittaja Jarmo Mäkelän kiteyttäneen poliittisen keskustelun näin. Testataanpa tätä.

Eilen Helsingin Sanomat kertoi, että hallitus kaavailee postin jakamista kahtia tuottavaan ja tuottamattomaan osaan. Tuottava osa yksityistetään ainakin osittain ja tuottamaton jää toimimaan valtion tukemana. Valtionyhtiöitä tullaan mylläämään enemmänkin ja valtio aikoo vähentää omistustaan Finnairissa.

Tämän lypsävien lehmien teurastamisen pääministeri Juha Sipilä kiirehti jo eilen kiistämään jyrkästi. Mitään tällaista ei kuulemma ole suunnitteilla, pörssiyhtiö Finnairin asioista ei julkisuudessa puhuta ja sitä paitsi hallitus tulee kertomaan 17. toukokuuta uusista suunitelmistaan. Silloin voidaan varmaan todeta, että tämähän on jo kolme viikkoa sitten sovittu asia ja koko hallitus on sen takana.

Täsmälleen näin kävi liikenneministeri Anne Bernerin ilmoitettua tieverkoston yhtiöittämisestä ja tienkäyttömaksuista. Perussuomalaiset vastustivat aikeita, mutta sekä pääministerin että liikenneministerin mukaan asiasta oli hallituksessa sovittu yksimielisesti. Mikä kielletään, on aina totta.

TTIP:stä puhutaan hyvin vähän, joten sen on pakko olla tärkeää. Puhumattomuus johtuu tässä tapauksessa siitä, että edes kansanedustajat eivät saa siitä tietoja. Paavo Arhinmäki piruili Facebookissa tiedonsaannista kertomalla, että suuri valiokunta on valinnut noin kymmen kansanedustajaa, jotka saavat tutustua asiakirjoihin tiistaisin ja torstaisin klo 14-16 välisenä aikana. Samaan aikaan tiistaina on eduskunnan täysistunto ja torstaina ryhmäkokoukset. Aikeista on ilmoitettava kaksi päivää aiemmin ja samalla on nimettävä ne asiakirjat, joihin aikoo tutustua. Mukana ei saa olla matkapuhelinta, tietokonetta, elektronisia laitteita tai henkilökohtaisia tavaroita. Lisäksi on allekirjoitettava vaitiolositoumus, jonka mukaan tietojen paljastaminen johtaa rangaistukseen. Mistä ei koskaan sanota sanakaan, on aina tärkeää.

Näin varmistetaan, että TTIP:stä ja erityisesti sen sisältämästä investointisuojasta ei puhuta. Jos joku kansaedustaja tämän Arhinmäen antaman informaation jälkeen kannattaa sopimusta varauksetta, niin kysykää onko hän tutustunut aineistoon. Tai pyytäkää saman tien häntä vekselinne takaajaksi vakuuttaen, että kyseessä on täysin riskitön ja muodollinen toimenpide, joka ei sisällä minkäänlaista velvoitteita.

Loputtomasti jaksetaan jauhaa monista asioista, jotka siis ovat yhdentekeviä. Näitä asioita on paljon, mutta otetaan esimerkiksi perussuomalaisten pillastuminen Bernerin esittämästä taksiliikenteen vapauttamisesta kilpailulle. Ei se asia yhdentekevä ole, mutta todennäköisesti se on vain perussuomalaisille tarkoituksella annettu tilaisuus nostaa profiiliaan. Sitä ei välttämättä ole koskaaan aiottukaan toteuttaa, joten se on pontevalla vastustuksella helppo poistaa suunnitelmista.

Totta näyttää Mäkelän kiteytys olevan. Kirjailija Heikki Turusen sanoin monet poliitikkojen puheet ovat yhtä tyhjää lätinää kuin se ääni, joka syntyy hevosen sontiessa veteen. Wittgenstein sanoi saman sivistyneemmin: Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

***

Parin viimeisimmän jutun perään en kirjoittanut kommentointirajoitusta ja se sai jotkut trollit innostumaan. Ei kannata, tänne kommentoidaan edelleenkin vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole sovittu nimimerkin käytöstä.

 

 

Nykyajan huutolaiset

Viettävät he päivänsä joutilaisuudessa ja työttöminä, laiskoina ja välinpitämättöminä katsellen heitä ympäröivää siveetöntä alhaisuutta. He näkevät kyllä aineellisen puutteensa, vaan että itse ovat siihen syypäät, sitä harvat heistä huomaa.

Näin kirjoitti Aamulehti vuonna 1884 vaivaistalon asukkaista. Jos teksti muutettaisiin nykypäivän kirjoitusasuun, niin se voisi olla peräisin miltä tahansa verkon keskustelupalstalta tai jopa poliitikkojen suusta. Keskustelupalstoilla sanotaan, että työttömät makaavat laiskuuttaan kaiket päivät kotisohvalla syrjäytymässä ja litkimässä kaljaa veronmaksajien kustannuksella. Poliitikko sanoo saman kohteliaammin: työttömiä on aktoivoitava antamalla heille mahdollisuus osallistua työelämään.

Suuntana näyttää olevan paluu 130 vuoden takaiseen, jolloin köyhät olivat itse syyllisiä köyhyyteensä ja tarvitsivat valvontaa, kuria ja ennen kaikkea palkattoman työn moraalisesti ja siveellisesti jalostavaa vaikutusta.

Vuoden 1852 vaivaishoitoasetus vahvisti köyhille oikeuden saada seurakunnilta apua, periaatteessa kuitenkin työtä vastaan. Ensisijaisesti apua tarvitsevien oli määrä turvautua lähisukulaisiinsa. Periaatteessa jokaisella oli kuitenkin oikeus jonkinlaiseen elantoon.

Sitten tulivat 1860-luvun suuret nälkävuodet ja köyhyys lisääntyi räjähdysmäisesti. Samanaikaisesti lisääntyi kritiikki köyhäinhoitoa kohtaan. Varsinkin työkykyisen oikeus apuun vaikutti suorastaan yhteiskunnalle vaaralliselta. Vuonna 1879 annettiin uusi vaivaishoitoasetus, joka erosi hengeltään voimakkaasti vuoden 1852 asetuksesta.

Asetus korosti jokaisen työhön kykenevän miehen ja naisen velvollisuutta elättää itsensä ja perheensä. Yhteiskunnan velvollisuus ei ollut huolehtia työkykyisten toimeentulosta. Uuden ajattelun mukaan köyhyyden katsottiin olevan omaa syytä. Vaivaishoito jaettiin pakolliseen ja harkinnanvaraiseen hoitoon. Kunta oli velvollinen avustamaan vain alaikäisiä, mielenvikaisia, pitkällistä tautia sairastavia sekä vanhuudenheikkoja, jotka olivat vailla toisen huoltovelvollisuutta.

Työkykyisten avustaminen oli kuntien omassa harkinnassa. Heille apua sai antaa vain työtä vastaan. Työtä eli sen ajan sosiaaliturvaa järjestettiin vuokraamalla köyhiä ja vaivaisia yksityisille palkattomaksi työvoimaksi. Kysyntä oli kova työvoimaa vaativassa maatalousyhteiskunnassa ja palkattomat työntekijät kiinnostivat.

Käytännössä ihmiset myytiin vuosittain huutokaupalla ja kunnalta vähiten elatusrahaa pyytänyt sai itselleen huutolaisen työntekijäksi.

vaivaishoito

Kuva: Suomenmaan tilastollinen vuosikirja 1889-1890.

Emme opi historiasta yhtään mitään, vaan toistamme sitä päivitetyillä versioilla.

Palkaton työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta aloittivat uudelleen palkattoman työvoiman käytön ja nyt hallitus esittää palkatonta työnäytettä. Suuntaus on selvä ja ilmeisesti kohta velvoitetaan kaikki työttömät tekemään työtä sosiaalietuuden vastineeksi. Koska yhteiskunta elättää köyhät, niin se katsoo myös omistavansa heidät ja voivansa sijoittaa heidät minne haluaa. Ainoa ero on se, että enää ei huutolaisia myydä kunnanvirastossa yksitellen vähiten pyytävälle. Kauppa hoidetaan siististi viranomaistyönä.

Nykyajan huutolaisista maksetaan tällä hetkellä työnantajalle 10,09 euroa päivässä eikä työnantajalla ole edes elatusvelvoillisuutta. Elatuksen katsotaan hoituvan työntekijän saamalla työttömyysetuudella. Näin meille on jo syntynyt uusi kasti eli työtä tekevät työttömät, joiden niukasta elannosta vastaa yhteiskunta.

Ja nykyisin ei tietenkään puhuta huutolaisuudesta, vaan työllistämistoimenpiteistä.

***

Jos juttu vaikuttaa tutulta, niin oikein muistettu. Päivitin kahden vuoden takaisen jutun. Näin tein osaksi laiskuuttani ja osaksi siksi, että minut on eilen palkittu vuoden blogiteosta. Arvostan palkintoa ihan kuten pitääkin, mutta halusin muistuttaa itseäni ja muita siitä, että kirjoitan yhteiskuntakriittistä blogia. En halua tulla muistetuksi pelkästään valhemediakriittisenä.