Lainsäätäjä, laki ja virkamies

Irakilaisperheen tapaus on kääntänyt päälaelleen monia asioita. Maahanmuuttovirasto Migri päätti käännyttää äidin, kolmevuotiaan lapsen ja pikkuvauvan, mutta turvapaikan saanut isä saa jäädä. KHO on nyt kieltänyt päätöksen täytäntöönpanon. Kaiken tämän te jo tiedättekin, mutta katsotaanpa sitä päälaelleen kääntämistä.

Olen huomannut, että viranomaistoimintaa eli Migrin päätöstä ovat innokkaimmin puolustaneet ne, joiden mielestä Migri on tähän asti ollut turvapaikkoja liukuhihnalta suoltava hyysäysvirasto. Nyt nämä samat ns. maahanmuuttokriittiset selittävät viileän analyyttisesti, että viranomaiset noudattavat vain olemassaolevaa lakia ja tekevät sen mukaisia päätöksiä. Lakia on noudatettu ja pulinat pois.

Yleensä viranomaiset eivät kommentoi yksittäistapauksia, mutta nyt kommentoivat. Migri julkaisi asiasta lehdistötiedotteen  ja kokoomuksen puheenjohtajuudesta kamppaileva sisäministeri Petteri Orpo pyysi Migriltä selvityksen tästä yksittäistapauksesta. Yksittäistapausta ovat kommentoineet myös entinen ja nykyinen presidentti.

Kaikki ottavat kantaa yksittäistapaukseen, mutta aniharva kritisoi päätöksen mahdollistavaa lakia. Kuten Migrin tiedotteesta käy ilmi, niin päätös perustuu jo vuonna 2010 tehtyihin lakimuutoksiin. Silloin asetettiin perheenyhdistämiselle tulorajat ja velvoitettiin hakemaan perheenyhdistämistä jo ennen puolison tuloa Suomeen. Kesti siis peräti kuusi vuotta ennen kuin lakimuutosten seuraukset kolahtivat yleiseen tietoisuuteen.

Siitä huolimatta nykyinen hallitus on kiristämässä perheenyhdistämisen edellytyksiä entisestään. Kun se on tehty, niin vastaavia päätöksiä tulee lisää. Viranomaiset ovat sidottuja voimassaolevaan lakiin ja aina löytyy sellaisia virkamiehiä, jotka tekevät pilkulleen haluttuja päätöksiä. Käytännössä mikä tahansa päätös voidaan perustella lain mukaiseksi, kunhan koko päätösprosessi on ohjeistettu halutulla tavalla. Tällaista ohjausta on vaikkapa sisäministeriön alaisen Migrin päätös määritellä koko Irak turvalliseksi alueeksi. Ei Migri sitä omin päin tehnyt eikä siitä löydy edes kirjallista päätöstä, joten ohjaus on puhtaasti poliittista. Tämän osoitti Jussi Korhonen Isän pikajuna-blogissaan 18.5.2016.

Jos yksi virkamies käyttää harkintaa halutusta linjauksesta poikkeavaan suuntaan, niin sitten vaihdetaan virkamiestä. Virkamiestä ohjataan aina ylhäältä. Eduskunta säätää lait, virastoa ohjataan poliittisesti ja virkamies tekee työtä käskettyä. Siksi on turhaa syytellä yksittäisiä virkamiehiä yksittistapauksissa. Pitää osoittaa sormella lainsäätäjään, joka valitettavan usein ei tunnu itsekään tietävän mihin omat päätökset johtavat. En tiedä kuinka moni vuonna 2010 lakimuutoksia hyväksymässä ollut ja nyt hurskasteleva kansanedustaja ymmärsi, mitä aikoinaan päätti. Kuinka moni ymmärtää nyt, kun turvapaikkakriteereitä ollaan kiristämässä entuudestaan?

Voiko yksittäinen virkamies sitten tehdä mitään? Hän voi tietenkin käyttää hänelle laissa säädettyä harkintavaltaa. Miten hän sitä käyttää riippuu virkamiehen henkilökohtaisista ominaisuuksista, ajatuksista ja moraalista. Käytännössä mikä tahansa päätös voidaan kuitenkin perustella lain mukaan tehdyksi. Siksi on tärkeämpää miettiä millaisia lakeja säädetään ja millaiset ihmiset niitä säätävät kuin pohtia yksittäisten virkamiesten tekemiä päätöksiä.

Heitän vielä lopuksi natsikortin ja muistutan, että Adolf Eichmann puolustautui sanomalla olleensa vain lakia ja määräyksiä noudattava virkamies. Hän olisi epäilemättä noudattanut myös inhimillisä lakeja ja määräyksiä, jos niitä olisi ollut.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukuunimellä, jos muuta ei ole sovittu. Ja uskokaa nyt, että en neuvottele kommenttien moderoinnista. Ihan turha jankuttaa blogin roskakorin kanssa.

 

Kommentit
  1. 1

    Teemu Laitinen sanoo

    Harkintavalta on sinäänsä ok, mutta se johtaa välillä omituisiin ratkaisuihin.
    Kaksi työtöntä asioi kelassa tai te-keskuksessa. Heillä on samanlainen tilanne, johon tarvitaan päätös. Toinen saa myönteisen päätöksen, kun virkamies käyttää harkintavaltaa. Mutta toinen saa kielteisen, kun virkamies tekee päätöksen lainkirjaimen mukaan. Mahdollista on myös kummallekin kielteiset tai myönteiset päätökset.
    Lain edessä kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia, mutta harkintavalta mahdollistaa ratkaisut, jotka ovat kaikkea muuta.

    • 1.1

      sanoo

      Liiallisesti harkintavaltaa käyttävät viranomaiset syövät minkä tahansa päätöksentekoelimen uskottavuutta ja luotettavuutta, jos tällainen mahdollisuus yli päätään annetaan. Ikäväähän se inhimilliseltä kannalta on, että viranomaisen tulee olla päätöksessään lain kirjainta mahdollisimman tarkkaan noudattava ja suorastaan kylmä.

      Jos tilanne nykyisestä poiketen todella olisi sellainen, että olisi aina tiedossa ja odotettavissa päätöksen riippuvan tasan tarkkaan sen käsittelijästä – kuinka empaattinen ja fiilispohjalta vetävä hän yksilönä on -, eikä voimassa olevasta lain kirjaimesta, romahtaisi kansalaisten oikeusturva.

      Aivan kuten Saku kirjoitti, tulee nimenomaan lainsäädäntöä tarkastella, jos viranomaisten toiminta sen mukaan aiheuttaa närästystä. Tästä yksittäistapauksesta (jonka toimeenpano todella on laitettu jäihin) ei löydy nokan koputtamista niin kauan kuin se on laadittu voimassa olevan lain mukaan.

      Eri asia olisi, mikäli päätöksen laatinut virkamies olisi rikkonut lakia, ts. päätös ei olisi lainvoimainen. Tällä hetkellä kerätään adressia viranomaispäätöstä vastaan, eli toisin sanoen halutaan vaikuttaa päätöksentekoon huutoäänestyksellä. Järjestelmä, jossa päätökset laaditaan tällä tavoin, vaikuttaisi ennen kaikkea epäluotettavalta ja -uskottavalta.

      Korjatkaa toki, mikäli olen väärässä. En ole lainoppinut.

  2. 2

    Mauri Pulkkinen sanoo

    Oma vaikutelmani oli esillä olleiden tapausten perusteella, että joku on saanut tietää huhuna, että jossain maassa on syrjäinen kylä, missä ei ole ollut minkäänlaisia levottomuuksia eikä väkivaltaa.

    Poliittinen tahtotila määritti hyvin pitkälti sen, mikä valtio arvioitiin turvallisuustilanteeltaan sellaiseksi, että sinne voidaan palauttaa täältä turvapaikkaa hakeneita.

  3. 3

    Petri Sakkinen sanoo

    ”Pitää osoittaa sormella lainsäätäjään, joka valitettavan usein ei tunnu itsekään tietävän mihin omat päätökset johtavat.”

    Sormella pitää osoittaa etenkin lakien valmistelijoita, niin virkamiehiä kuin valiokuntiakin.

    • 3.1

      liisa hirvonen sanoo

      Kansanedustajia. Eduskunnassa tehdään lakityö. Kansalaisten kannattaa yrittää olla, edes jossain määrin, valppaana.

  4. 4

    Harri Kekki sanoo

    Näin se on, miten lakeja tulkitaan ja valvotaan. Montako palautusta on tehty lumeavioliitoilla maahan tuoduille thai/filppiini puolisoille? Pari viikkoa vihkimisen jälkeen avioeropaperit vireille. Ai niin, he eivät olekaan elintasopakolaisia.

    • 4.1

      stunned sanoo

      Minulla kesti kaksi vuotta, että puoliso sai viisumin Suomeen. Viisumiin vaadittiin yhteistä historiaa. Kaksi viikkoa tai kuukausi tutustumisesta ei riittänyt mihinkään. Ensimmäinen viisumi annettiin kuukaudeksi, vaikka kolme kuukautta olisi ollut mahdollista myöntää. Toinen maahantulolupa kahdeksi kuukaudeksi, koska kuukausi puolen vuoden kiintiöstä oli jo käytetty. Olemme edelleen yhdessä, ja tästä on jo toistakymmentä vuotta.

  5. 5

    Marko Manninen sanoo

    Olen itsekin hämmästynyt tämän tapauksen saamaa julkisuutta ja sitä intoa, millä kukin taho on tapaukseen ottanut kantaa. Olen ennenkin todennut, että itse puolustan sitä, että lakia noudatetaan ja sen pitäisi olla kaikille sama. Jos tehdään yksittäisiä poikkeuksia säädettyyn lakiin, menettää laki silloin mielestäni tarkoituksensa. Silloinhan ”kuka tahansa” on oikeutettu poikkeukseen jne.

    Osa laeista on ”hyviä” osa ”tyhmiä”, mutta lakeja yhtäkaikki. Jos jokainen saisi itse valita mitä lakipykäliä noudattaa tai ei noudata, olisi seurauksena anarkia ainakin jollain tasolla. Ne lait taas laatii meidän valitsemamme eduskunta. Itsehän olemme heidät sinne äänestäneet. Niinhän demokratia toimii: ”Jos 7/10 ihmisestä päättää, että kaikki hyppäävät kaivoon, niin kaikki hyppäävät kaivoon”

    Summa summarum, tehdään niinkuin laki sanoo ja jos laki vaatii toimimaan ihmisyyttä tai moraalia vastaan, on lakia muutettava, jos siitä halutaan poiketa. Tämä noin yleisesti ottamatta kantaa tähän tapaukseen.

    • 5.1

      Petri Sakkinen sanoo

      ”Summa summarum, tehdään niinkuin laki sanoo”

      Mieluummin noudatettakoon Olaus Petrin (ei sukua) opastusta, joka oli ainakin ennen vanhaan painettuna lakikirjoihinkin:

      Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.

      Kaikkea lakia on älyllä käytetettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.

      Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sen tähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.

      Kaimani oli viisas mies.

  6. 6

    Minna Ylitalo sanoo

    Eniten tässä jutussa särähti korvaani suomalaisen virkamiehen perustelu siitä, miten perheenäidillä on miespuolisista sukulaisista koostuva turvaverkosto kotialueellaan. Moni lakiin pohjautuva perustelu käy kaupaksi, mutta tuo kuulostaa melko amatöörimäiseltä ja populistiselta läpältä.

    Suomen asenneilmasto on vuoden sisällä kääntynyt merkillisesti siihen 30-luvun natsisaksalaiseen suuntaan, jossa naisen on suotavaa taantua miesten holhouksen ja suojelun alaiseksi olennoksi. Katupartiot suojelevat vastaanhangottelevia suomalaisnaisia vaikka väkisin ja hallituspuolueitten mielestä tällainen kansalaisaktiivisuus on positiivinen suuntaus. Pakolaisnaisia käännytetään miespuolisten sukulaisten holhottavaksi ja taas vähintään yhden hallituspuolueen kannattajat hurraavat.

    Kommentointeja luettuani näyttää myös siltä, että pariskuntien tulisi suunnitella perhe-elämänsä kylmän harkitsevasti sen mukaan, mikä on yhteiskunnan edun mukaista. Tunnollinen kansalainen sikiää uusia pikku veronmaksajia laskelmoivasti sopivaan saumaan. Jos taas on lama, niin nuorenparin ei tule kuormittaa yhteiskuntaa itsekkäillä vauvahaaveillaan. Perheenperustamista on odotettava sen seitsemän vuotta, kunnes sitä ei enää iän puolesta voi perustaa tai pariskunta on erotettu toisistaan.

    Suomeen kylvetään parhaillaan kylmää ja laskelmoivaa aatesuuntaa, millä ei ole enää mitään tekemistä inhimillisen todellisuuden kanssa.

    • 6.1

      Mauri Pulkkinen sanoo

      Hyvin ja ajatuksella kirjoitettu. Vanha mies ei voi kuin taputtaa suurilla karvaisilla käsillään!

    • 6.2

      Marko Heiskanen sanoo

      Lapsilisät (vuodesta 1948) ja muutkin lapsien ja parisuhteen rekisteröinnin (esim. perhe-&leskeneläkkeet, kevyempi perintöverotus) perusteella annettavat edut ovat tuota kylmää ja laskelmoivaa aatesuuntaa kylväneet jo vuosikymmenien ajan – ei pelkästään viimeisen vuoden ajan.

    • 6.4

      Mirka sanoo

      Erinomainen kommentti erinomaiseen blogiin!

      Kommentoin vielä laista; tosiaan virkamiehet ovat tässä vain noudattaneet lakia ja ohjeistusta, en heitä syytä. Sen sijaan laki on kerta kaikkiaan väärä.

      Mutta tätähän te halusitte, oi kansa katajainen! Nytkö omatunto kolkuttelee, kun lain todellisuus tulee iltapäivälehdistä iholle? Ja tästä pitäisi vielä kiristää? Toivon todellakin, että kaavaillut kiristykset kaatuvat, ja tämä tapaus saa lainsäätäjät miettimään, mikä on oikeus ja kohtuus. Ne, jotka on todettu laillisesti olevan oikeus täällä olla, asua ja elää, pitäisi olla oikeus myös perheeseensä.

  7. 7

    Mirjami Virtanen sanoo

    Eilen luin erilaisia mielipiteitä asioista. Erikoisesti jäivät mieleeni näkökanta, kun perussuomalaiset sukupuolineutraalin avioliiton päättämisaikaan kirjoittelivat, että lapsella tulee olla isä ja äiti, ydinperhe on lapselle välttämätön. (nyt eivät pidä asiaa tärkeänä, perhe eroon vain). Toinen koski kansanedustaja Juho Eerolaa, joka televisiossakin oli aiheesta, isän oikeus lapseensa, koskien ilmeisesti häntä henkilökohtaisesti. (Lapsia siittäessä pitäisi siis ajatella, että lapsella on ydinperhe, isä ja äiti, oli persujen taannonen näkökanta ja nykyinenkin, lapset vain harkiten maailmaan.) Nyt kuitenkin hänkin näyttää kovasti olevan sitä mieltä, että äiti vaan lapsineen Suomesta pois, perheilä ei ole mitään merkitystä, lapset eivät tarvitse isää.

    • 7.1

      Eija Niskanen sanoo

      Joo ja isällä ei ole oikeutta tai tarvetta kasvattaa ja elää yhdessä 3-vuotisen ja 3-kuukautisen lapsensa kanssa.

    • 7.2

      Minna Ylitalo sanoo

      Ydinperheen ja perheidyllin hehkutus äitimyytteineen kuuluu aatteeseen. Suurtyöttömyyden aikoihin on muutenkin perinteisesti tapana häätää naiset työelämästä lieden ääreen ja siten vapauttaa työpaikat miehille. Jos ei muuten, niin naiset pelotellaan pysymään neljän seinän sisällä. Tähän saumaan ulkomaalainen uhka on tervetullut lisä. Tämäkin hallitus saisi näppärästi työttömyysluvut kaunisteltua, kunhan naiset vetäytyisivät kotirouviksi. Varsinkin Peruspersuille se olisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

      Mitä tulee kyseisen irakilaisperheen hajottamiseen, niin uusin villityksen ja peukutuksen aihe mölinäporukoissa on se, että ydinperhettä ei toki hajoteta, vaan koko perhe häädetään yhdessä isää myöten. Pyöräily kun ei voi kuulemma mitenkään olla hengenvaarallista edes Irakissa, joka on täältä kotosohvalta käsin katsottuna muutenkin vallan turvallinen maa asua.

  8. 8

    Rintsu sanoo

    Sitä jotenkin luulisi, että turvapaikan saaneen, maassa seitsemän vuotta asuneen ja töissä käyvän miehen vaimon ja pienten lasten käännyttäminen ei olisi kiireellisyyslistalla kovinkaan korkealla.

    Etenkin kun ottaa huomioon viime vuonna saapuneet 30.000 turvapaikanhakijaa joista kenties puolella ei ole mitään mahdollisuutta saada turvapaikkaa tai oleskelulupaa niin jotenkin luulisi maahanmuuttovirastolla käännytettäviä hetkeksi riittävän ilman perheiden hajottamista?

  9. 9

    Jari Kähkönen sanoo

    Sakarilta pätevää bloggaamista. Eihän tässä politiikka ja laki miksikään muutu, mikä tosiaan on kuin varsinaisen asian päälaelleen kääntäisi. Mutta ei huomaamattomuus ole sattumaa, kun kansan asennoitumista katselee. Eikä kääntymiseen puuttumattomuuskaan sen puoleen, sillä poliitikko- ja virkamieskööritkin vain suojelevat itse itseään, koska yhden asian liike saattaisi niitäkin purra johtaen ties mihin. Tästä huolimatta ihmisarvoa ei noteeraa kukaan ja ennakkoluuloissa löytyy ihan kuin ennenkin vaikka minkäänsortin liikettä ei näytä syntyvänkään. No, kuinkas nyt suu pannaan, niin sanotut maahanmuuttokriittiset, kun oikeasta työstä oikeaa palkkaa saavan maahanmuuttajan perheelle on käymässä näin?

    Poliittisesti tarkoituksenmukaisessa kovalta näyttämisen aikeessa istunut hallitus alkuunpani lakimuutoshankkeen, jolla tiukensi perheenyhdistämisen ehtoja. Aikeessa, joka oli ihan silkkaa ihmisvihaa ja ennakkoluuloisuutta, miten sitä sinä vuonna taas sanottiinkaan ankkurilapsi vai partalapsi…hyi rumasana, mutta valitettavasti vähempi ei puheeksiottamiseksi vain välttänyt. Ja kuinkas kävikään seuraavissa sekä sitä seuraavissa vaaleissa, persuulleen meni. Ja yhtään mikään ei ole nyt paremmin kuin aiemmin vaikka kolmen suuren kokoonpanossa tapahtuvan kabinetillisen konsensusvallan piti loppua. Jos jotain saatiin niin uusi väliaikaohjelma olennaista hämärtämään.

    Mutta mitäs seuraakaan sääntöjen tai valvonnan tiukentamisesta? Ne, keillä on kaikkein heikoimmat edellytykset puolensa pitää saavat kärsiä eniten. Suomessa TYÖTÄ TEKEVÄT ulkomaalaiset eivät saa ulkomaalaisalan lupia ja Ruotsissa ne hakevat jo vaikka psykiatrisen sairaalan suljetulta osaltolta keskellä yötä siellä hoidossa olleen perheenäidin karkotettavaksi. Ne keitä kommentillani varsinaisesti puhuttelen eivät kuuntele. Yksi on niin täysin oman erinomaisuutensa lumoissa, että ulkoisen maailman raaka arki ei suuremmin jakaustansakaan sipaise ja toinen on ennakkoluuloissaan sekä ihmisvihassaan pysyäkseen keksinyt että se olikin kaltaistensa vihaama media jota tässä ”vedätettiin”.

    Näin varmaan pysyykin, koska ainahan näistä jutuista on tullut perinteisiä se sanoi sitä siitä mutta toinen ei kommentoi [selityksensä tähän] -esityksiä. Kaikkivaltias virkavalta säilyy koskemattomana, poliittinen valta suorastaa lisääntyy ja jokasortin uskomuksia hautova kansa saa pitää kukin omat luulonsa. Mikä oli totuus? Se ei juuri kiinnosta ketään, koska lietsominen ja pallottelu on moninkertaisesti kiinnostavampaa. Heikoimmat jäävät oman onnensa nojaan niin siellä kuin täälläkin. Eivät turvapaikkatoiminta ja pakolais- sekä yhdenvertaisuustyö ole ristiriidassa työväenasian kanssa, mutta sitä ei pelkojaan ja vihojaan tuuletteleva kantaväestö hyväksy, ei sitten niin millään.

    Niin. Kovastipa hiljaista tuli, kun omalla kansalaisvaikuttamisella aikaansaatu tiukennettu lainsäädäntö näytti vaikutuksiaan. Tai sitten ei, koska ajatus pienen lapsen turvattomaksi joutumisesta on tapauskohtaisesti liikaa, jolloin ailahtava kansan meri voisi ottaa voitonmerkkien näyttelystä lisää kierroksia lähdettyän kerran liikkeeseen ”toi on ihan kauheen näköstä” -tyyppisellä ensimmäisen maailman ongelman otsikolla. Haiseeko peräti yhden asian liikkeen vaara vai onko ajankohtaisesti housut tuleen joutumisen vaarassa olevan puheenjohtajapyrkivän kokkariministerin kompastumisen odotus vaikenemisen keskiössä?

  10. 10

    Vesa Jääskeläinen sanoo

    Laki on laki ja sitä pitää noudattaa, mutta ikävähän tämä päätös on. Toivottavasti KHO peruu miehen turvapaikkaoikeuden, ja koko perhe pääsee turvaan.

    • 10.1

      Mauri Pulkkinen sanoo

      Alla oleva tekstini on tarkoitettu vastaukseksi tähän ”juttuun”.

  11. 11

    Mauri Pulkkinen sanoo

    Suomessa on useita lakeja ja sitovia kansainvälisiä sopimuksia lasten asemasta eri tilanteissa.

    Läppäsi on huono ja mauton.

    Turpakäräjillä saattaa empatiakyvyttömiltä saada taputuksia, mutta viranomaisilta vaaditaan, että he ottavat huomioon ratkaisuissaan useammasta kuin yhdestä laista johtuvat perusteet.

    Tällä menolla Suomi pääsee työllistämään myös EIT:n tuomareita useammin kuin on suotavaa.

    • 11.1

      Marko Heiskanen sanoo

      Lait eivät taida automaattisesti olla tunteisiin/empatiaan perustuvia. Mitä siitä tulisikaan, jos valtio ja virkamiehet toimisivat tunteiden mukaan. Sairaaloissakin priorisoidaan, mitä budjetin raameissa pystytään tekemään. Ihmisiä pystyttäisiin(sairaaloissa) hoitamaan paljon paremmin ja enemmän, mutta osan annetaan kärsiä ja kuolla, koska budjetit eivät ole rajatomat. Valtio toimii samalla tavalla – rahaa on käytettävissä rajallienn määrä, eikä tunteiden perusteella voi/saisi elää yli varojensa. Kun yhdelle annetaan verovaroin kustannettuja etuja, se on automaattisesti joltain toiselta pois. Tärkeintä olisi pyrkiä tasapuoliseen (kurjuuteen? whateveriin) kaikille. Jos rahaa enemmän käytössä, niin kaikilla pikkasen paremmat olot&edut, jos rahaa vähemmän, niin kaikilta leikataan vastaavasti pois. Sekin on hyvä muistaa, että etujen maksajina ovat tosiasiallisesti ne, jotka kulloistakin etua eivät saa. Avioliittoon menemättämät eivät saa perhe-/leskeneläkkeitä/alennettua perintoveroa/…, lapsettomat eivät saa lapsista koituvia etuja jne. Etuja saamattomien verokuorma on korkeampi kuin etuja saavien. Jos etujensaajien määrät nousee, niin se pakottaisi nostamaan verotusta niille,jotka etuja eivät saa. Tämä on valtiovallan harjoittamaa korruptiota, jolla koitetaan saada ihmisiä tekemään jotain (tekemään lapsiä, rekisteröimään parisuhde). Ja siinä valtiovalta onnistuukin. Ja aika monet tekevät noita ”kannustepalkittuja” asioita sen palkkion vuoksi Esim. porukkaa menee naimisiin 49-vuotiaana 2x määrä verrattuna 50-vuotiaana naimisiin menevien määrään ja pääsyy on luonnollisesti leskeneläke, eikä viidenkympin villitys – eikä ole epäilystäkään, että osa tekee lapsiakin lapsista saatavien etujen vuoksi.

      • 11.1.1

        Mauri Pulkkinen sanoo

        Lait perustuvat yhteiseen arvopohjaan oikeasta ja väärästä. Suomessa arvopohja perustuu kristilliseen uskoon ja länsimaisiin ihmiskäsityksiin. Samasta asiasta voi olla eri laeissa erilaisia määräyksiä. Viranomaisen tehtävä on tulkita, mitä lakia tai sitovaa kansainvälistä sopimusta sovelletaan ja tuomioistuimet ratkaisevat viime kädessä sovellettavat lainkohdat oikeusvaltion periaatteita noudattaen muutoksenhakumahdollisuuksin.

        Yksittäistapaukset julkisuudessa kertovat yleensä vain jäävuoren huipusta. Joissakin tapauksissa niillä saattaa olla vaikutusta lainsäätäjiin. Silmät saattavat avautua ja syntyy toteamus, että emme me tätä ole tarkoittaneet. Siitä sitten käynnistyy lainmuutosprosessi.

        Vuodatuksesi punainen lanka on, että ihmiset käyttäytyvät valtiovallan taloudellisen ohjauksen mukaan. Eivät käyttäydy. Joku hupsu saattaa käyttäytyä, mutta silloin ei menestystä saavuta ainakaan parisuhdeasioissa eli taloudelliset vaikutukset eivät toteudu.

        Valtion- ja kansantalouden dynamiikka ei ole suoraan verrannollinen koti- tai yritystalouteen. Nytkin siunaillaan turvapaikanhakijoiden aiheuttamista kustannuksista, mutta kääntöpuoli on. että maahan on syntynyt runsaasti työpaikkoja ja pienemmillä paikkakunnilla kauppojen myynti on lisääntynyt.

        Brutaalina ajatusmallina pidän sitä, että sitoudutaan auttamaan vain niitä, jotka eivät apua tarvitse. Sellaistakin leijuu ilmassa ja jos oikein paksun rahatukon kanssa saapuu maahan, ei ole väliä väristä, uskonnosta tai kulttuurista.

        • 11.1.1.1

          Marko Heiskanen sanoo

          Ihmiset käyttäytyvät valtiovallan ohjauksen mukaan aika paljon – ei vain joku hupsu. Ei kuitenkaan kaikki, mutta riittävän monet (leskeneläke-esimerkki on täyttä faktaa ja 49-vuotiaana naimisiin menevistä todennäköisesti yli puolet menee naimisiin leskeneläkkeen ja kevyemmän perintöverotuksen takia). Muuten taloudellisia tai muita kannustimia/sanktioita ei jatkuvasti luotaisi&säädettäisi. Valtiolla on budjetti, jolla se pelaa. Poliitikot vaikuttaa jonkin verran rahavirtojen suuntiin ja suuruuksiin. Avioliittokaan ei liity millään tavalla tunteisiin tai rakkauteen – sekin on pääasiallisesti sopimus, jolla helpotetaan omaisuuden/lapsien jakoa kuolin-/erotapauksien yhteydessä. Rakkaus&tunteet ei tarvitse ”papinaamenta” – ihmiset voivat ihan hyvin asua samassa osoitteessa ilmankin. Perintöjen jako vaan on silloin todella paljon kalliimpaa, jos ylipäätään saa perintöä annettua avopuoliskolleen. Lapsilisät, eläkkeet, kelakorvaukset/-alennukset yms. etuisuudet voitaisiin ihan hyvin kerätä myös vapaaehtoisten vakuutustenkautta. Jos haluaa mahdollisuuden etuihin,niin maksaa vakuutusta, jos ei tarvitse etuja (tai haluaa maksaa palveluista täyden hinnan), niin jättää sellaiset vakuutukset ottamatta. Tällöin ihminen saisi itse päättää haluamastaan sosiaaliturvan laajuudesta, eikä esim. yksineläjien&lapsettomien tarvitsisi maksaa toisten ihmisten valintojen aiheuttamista kuluista. Omista valinnoista pitäisi kunkin kantaa pääasiassa vastuu ihan itse.

  12. 12

    liisa hirvonen sanoo

    Perustuslakiblogissa on hyvä kirjoitus tästä aiheesta. Löytyy kun kirjoittaa googlen hakulootaan perustuslakiblogi.

    • 12.1

      tapani hakala sanoo

      Hyvä kirjoitus, kiitos vinkistä. Koko keskustelu tämän irakilaisperheen kohtalosta on todella tunteisiin vetoavaa ja faktat eri medioissa ja lähteissä ovat aika erilaisia. Miehen kerrotaan käyneen Irakissa kerran, ehkä kaksi, 3-vuotiaan syntyneen Suomessa tai tulleen äitinsä kanssa Suomeen – eli syntyneen Irakissa. Mihin luottaa? Muistaakseni ensimmäisessä HS:n artikkelissa kerrottiin karkoituspäätöksen koskevan äitiä ja 3-vuotiasta – minustakin tuntui pahalta ajatus imeväisen erottamista äidiltään. Nyt tässä blogissa itketään vauvan ”karkotuspäätöstä” vastaan, eli vauva seuraisi äitiään – mutta olisi kai sitten karkoitettu. Kaksi täysin vastakkaista, mutta molemmat, ah, niin tunteisiin vetoavaa.