Mitä tässä maassa tapahtuu?

Virkakoneiston rattaat jauhavat tunnetusti pitkään, mutta harvoin näin tyhjäkäynnillä. Hallitus on julistanut olemassaolevan lainsäädännön täysin riittäväksi uusnatsijärjestön laittamiseksi ruotuun, mutta siitä huolimatta poliisin edustaja vaatii edelleenkin asiasta uusia lakeja. Ironian huippuna lakkautuskanteen nostaminen on nimenomaan poliisin ylijohdon käsissä, ja mitään ei edelleenkään ole tapahtunut. Kahdessa kuukaudessa yhteiskuntariskinä pidetty äärijärjestö, jonka toimintaan poliisi oli puuttumassa, on muuttunut kertaheitolla laillista mielenilmausta toteuttavaksi ryhmittymäksi, jonka kokoontumista poliisi suojelee.

Näin ihmettelee historioitsija Jussi Jalonen blogissaan poliisin kyvyttömyyttä puuttua Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimintaan. Kaksi kuukautta sitten kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että laki riittää tämän natsijärjestön toimintaan puuttumiseen, mutta nyt järjestö marssii poliisin suojeluksessa.

On ihan totta, että kokoontumisvapauden rajoittamiseen vaaditaan paljon. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen näytöt riittäisivät kuitenkin Poliisilain 2 luvun säädösten käyttämiseen. Niitä valtuuksia voisi käyttää jopa yksittäinen poliisimies, mutta Helsingin poliisilaitos ei ilmeisesti halua sitä tehdä.

Erityisen hyvin soveltuisi lain 2 luvun 10 §.

Poliisimiehellä on oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen taikka aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

PVL:n yksittäiset jäsenet poliisi voisi poistaa paikalta aiempien näyttöjen perusteella. Aloittaa voisi vaikkapa törkeästä kuolemantuottamuksesta epäillystä ja jatkaa väkivaltaiseen mellakkaan osallistumisesta ja sen johtamisesta sekä useista pahoinpiteyistä tuomittuihin.

PVL marssii aina lippujen takana ja kuvista päätelleen järeät lipputangot soveltuvat astaloiksi. Lisäksi PVL:n sisäisissä toimintaohjeissa korostetaan lipun symboliarvoa ja lipusta taistelemista viimeiseen asti.

Poliisilan 2 luvun 14 § sanoo näin:

Sen lisäksi, mitä muussa laissa säädetään, poliisimiehellä on oikeus ottaa tilapäisesti poliisin haltuun räjähdysaineet ja muut vaaralliset esineet tai aineet siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä ikänsä, päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

Tämän lainkohdan käyttäminen on onnistunut oikein hyvin Vasemmistonuorten tapauksessa, kun poliisi otti haltuunsa ja katkoi heidän vuosia käytössä olleet lipputankonsa. Myöhemmin poliisi tosin myönsi ylilyönnin tapahtuneen, mutta PVL:n tapauksessa tätä vaaraa tuskin olisi. Myös anarkistien lippukeppejä on takavarikoitu.

Sitten ihan toiseen asiaan, joka sekin kuvastaa maan tilaa. Tämän aamun ehdoton ykkösuutinen on pääministeri Juha Sipilän raju puuttuminen Ylen sananvapauteen ja toimitukselliseen sisältöön. Jos uutinen pitää paikkansa, niin Sipilä on toiminut diktaattorin tavoin. Vielä käsittämättömämpää on, että Ylen johto on nöyrästi totellut diktaattorin valtuudet itselleen ottanutta pääministeriä.

Ihan oikeasti, mitä tässä maassa tapahtuu? Natsit marssivat avoimesti kaduilla poliisin suojeluksessa ja pääministeri määrää mitä hänen toiminnastaan saa uutisoida ja mitä ei. Tasavallan Presidentti kehuu ihan pohjoiskorealaisittain, että Suomi on loistava maa elää.

Ei tämä voi olla se Suomi, jossa haluamme elää.

skpvl

 

Kommentointi vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

Palkkaa vai sosiaaliturvaa?

Ajatus vastikkeettoman palkan maksamisesta luopumisesta on varteenotettava. Yhteiskunnassamme on paljon tekemätöntä työtä ja työ on terapiaa. Tietenkin työn määrä on mukautettava saatavaan korvaukseen, mutta vastikkeettomasta rahan saamisesta olisi hyvä luopua. Tämä ei tietenkään saa koskea lapsia, sairaita ja vanhuksia.

Tällaisia kommentteja on näkynyt sosiaalisessa mediassa paljon sen jälkeen, kun Kelan uuden pääjohtajan haastattelu julkaistiin Suomen Kuvalehdessä ja sitä referoitiin laajasti muissa lehdissä.

Näin ajattelevat kansalaiset ovat varmaankin ihan vilpittömiä uskossaan, mutta kovin syvällisesti he eivät ole asiaan perehtyneet. Itse he kokevat oman asemansa turvatuksi ja heille työttömät näyttäytyvät yhtenäisenä joukkona ”niitä työttömiä”,  jotka ovat toimepiteiden kohteina ja jotka tarvitsevat palkatonta työtä terapiaksi. Muuten uhkaa syrjäytyminen, alkoholismi, masennus ja se surullisenkuuluisa kotisohva, jolla työtön lojuu.

Näin ajattelevat tekevät monta perusvirhettä. Pahin virhe on mieltää työttömyysturva ja yleensäkin sosiaaliturva ”palkaksi olemisesta”. Ne eivät ole palkkaa, vaan niiden avulla vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä autetaan selviytymään. Jos työttömyysetuus rinnastetaan palkkaan, niin silloin pitää palkaksi katsoa myös eläkkeet, lapsilisät ja ihan kaikki rahana annettava sosiaaliturva. Johdonmukaisuuden nimissä niidenkin eteen on tehtävä jotain työksi katsottavaa.

Toinen virhe on nähdä ympärillään tekemätöntä työtä ja saada loistava ajatus panna työttömät tekemään sitä työtä palkatta. Ei tässä maassa työstä ole koskaan ollut puutetta eikä tule. Palkan maksajia meiltä puuttuu ja mitä enemmän teetetään palkatonta työtä, niin sitä harvinaisemmiksi maksuhalukkaatkin käyvät.

Kolmas virhe on on pitää työtä itseisarvona ja jopa terapiana. Terapia on hoitomuoto ja kyllä työkin voi olla terapiaa joissain tapauksissa. On kuitenkin suuri virhe määrätä terapiaa lääkkeeksi ihan kaikille työttömille, sillä suurin osa työttömistä ei tarvitse mitään muuta terapiaa kuin palkkatyötä. Ei heillä ole mitään sellaista fyysistä tai henkistä vammaa, joka vaatisi työterapiaa. Itsetunto-ongelma on monella se pahin vamma, mutta siihen on paras lääke palkkatyö. Palkatta teetettävä työ vain pahentaa ongelmaa.

Sosiaalietuuksia vastaan teetetty palkaton työ heikentää taloutta monella tavalla. Sitä tekevä ei saa palkkaa, hänelle ei kerry eläkettä eikä hänellä ole lomaoikeutta. Hän on täysin paarialuokkaa samassa työyhteisössä, jossa toisille maksetaan samasta työstä TES:n mukaista palkkaa.

Tämä ongelma tietysti korjaantuu sitä mukaa kuin palkaton työ yleistyy. Kun työntekijöitä saa ilmaiseksi, niin ei kannatakaan palkata ketään. Jos naapurifirma saa ilmaisia työntekijöitä, niin ei kenenkään kannata maksaa enää palkkaa ja antaa naapurille kilpailuetua.

Tämä toimii aikansa, mutta sitten molemmat firmat menevät nurin. Palkatta työskenteleviltä puuttuu ostovoimaa ja liikkeiden saranat ruostuvat kiinni asiakkaiden puutteesta. Kohta molemmat yrittäjät ovat työttöminä työnhakijoina ja heidät ohjataan johonkin kolmanteen firmaan palkattomaan työhön.

Kun seuraavan kerran tunnette moraalista ylemmyyttä ja haluatte patistaa työttömät tekemään palkonta työtä vaatimattomien tukiensa saamiseksi, niin ajatelkaapa kuitenkin hiukan pitemmälle. Jope Ruonansuun sanoin aatelkaapa ihan ite omalle kohalle.

 

Vaaliteemoja ja medianhallintaa

Kokoomus lähtee ensi kevään kuntavaaleihin teemoinaan koulutus ja varhaiskasvatus. Pääministeri Juha Sipilä perustaa työryhmän eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Nämä kaksi uutista kertovat kansalaisille, että poliitikot ovat ylittäneet parodiahorisontin.

Juuri kokoomus on profiloitunut koulutuksen ja varhaiskasvatuksen leikkaajana, joten puolueen kuntavaaliteemana on joko sen oman politiikan vastustaminen tai sitten jossain on keksitty, että koulutus ja varhaiskasvatus ovat ainoat yhtiöittämiseltä, yksityistämiseltä ja kilpailuttamiselta säästyneet alat.

Pääministeripuolue keskustan johdolla on toteutettu eriarvoistavaa politiikkaa leikkaamalla juuri niiltä, joilla ei kaiken järjen ja inhimillisyyden nimissä ole mitään leikattavaa. Pääministerin perustaman työryhmän tehtävänä on siis pääministeripuolueen harjoittaman politiikan vastustaminen. Tai sitten pääministeri haluaa kuulla lisää hätää kärsivien ääntä, jota hän ainakin tuon uutisen mukaan niin kovasti arvostaa.

Tällä logiikalla kolmannen hallituspuolueen perussuomalaisten vaaliteemana pitäisi tietenkin olla taas alle tuhannella eurolla eläviin kohdistuvien  leikkausten vastustaminen. Kuntavaalien teemanahan näyttää olevan juuri oman toiminnan vastustaminen.

Toinen viikonlopun uutinen on pääministeri Juha Sipilän heikko medianhallintataito. Näyttää siltä, että hän ei ole koskaan elämässään tottunut saamaan kritiikkiä, sillä niin lapsellisia ovat olleet hänen reaktionsa Terrafamen ympärille syntyneisiin jääviysepäilyihin. Ensin vallitsi syvä hiljaisuus ja sitten esiin tuli tavattoman närkästynyt pääministeri syyttämään mediaa hänen sukulaistensa vetämisestä lokaan. Kaiken huippuna hän kertoi julkisuudessa saaneensa joltain kansanedustajalta viestin, jonka mukaan edustaja aikoo tehdä aloitteen perustuslain muuttamisesta siten, että pääministerillä ei saa olla sukulaisia.

Tällainen kevennys on mauton, sillä koko aikana kukaan ei ole esittänyt minkäänlaisia moitteita Sipilän sukulaisten toiminnasta. Kyse on koko ajan ollut vain pääministerin mahdollisesta jääviydestä, jonka selvittäminen etukäteen kuullu poikkeuksetta kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon.

Sipilällä on ennenkin ollut ongelmia medianhallinnan suhteen. Närkästyminen median toiminnasta on tietenkin ihan inhimillistä, mutta kertoo paljon liike-elämästä kylmiltään politiikkaan tulleen pääministerin kokemattomuudesta poliitikon roolissa. Sipilän ansioksi on luettava hänen oma pyyntönsä oikeuskanslerille selvittää jääviyskysymys, mutta sen olisi voinut tehdä ihan ilman noita edeltäviä prinsessanelkeitä.

kaleva-27-11

Kuva: Kaleva 27.11.2016

Mitä me tänäkin viikonloppuna opimme? Ainakin sen, että hallituspuolueilla ei näytä olevan aavistustakaan kansan tympiintymisen määrästä.

EDIT 29.11. klo 11.30

Sipilän mahdollista esteellisyyttä ei tutki oikeuskansleri, vaan eduskunnan oikeusasiamies, koska ensimmäinen kantelu saapui hänelle http://yle.fi/uutiset/3-9320060