Mitä tässä maassa tapahtuu?

Virkakoneiston rattaat jauhavat tunnetusti pitkään, mutta harvoin näin tyhjäkäynnillä. Hallitus on julistanut olemassaolevan lainsäädännön täysin riittäväksi uusnatsijärjestön laittamiseksi ruotuun, mutta siitä huolimatta poliisin edustaja vaatii edelleenkin asiasta uusia lakeja. Ironian huippuna lakkautuskanteen nostaminen on nimenomaan poliisin ylijohdon käsissä, ja mitään ei edelleenkään ole tapahtunut. Kahdessa kuukaudessa yhteiskuntariskinä pidetty äärijärjestö, jonka toimintaan poliisi oli puuttumassa, on muuttunut kertaheitolla laillista mielenilmausta toteuttavaksi ryhmittymäksi, jonka kokoontumista poliisi suojelee.

Näin ihmettelee historioitsija Jussi Jalonen blogissaan poliisin kyvyttömyyttä puuttua Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimintaan. Kaksi kuukautta sitten kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että laki riittää tämän natsijärjestön toimintaan puuttumiseen, mutta nyt järjestö marssii poliisin suojeluksessa.

On ihan totta, että kokoontumisvapauden rajoittamiseen vaaditaan paljon. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen näytöt riittäisivät kuitenkin Poliisilain 2 luvun säädösten käyttämiseen. Niitä valtuuksia voisi käyttää jopa yksittäinen poliisimies, mutta Helsingin poliisilaitos ei ilmeisesti halua sitä tehdä.

Erityisen hyvin soveltuisi lain 2 luvun 10 §.

Poliisimiehellä on oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen taikka aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

PVL:n yksittäiset jäsenet poliisi voisi poistaa paikalta aiempien näyttöjen perusteella. Aloittaa voisi vaikkapa törkeästä kuolemantuottamuksesta epäillystä ja jatkaa väkivaltaiseen mellakkaan osallistumisesta ja sen johtamisesta sekä useista pahoinpiteyistä tuomittuihin.

PVL marssii aina lippujen takana ja kuvista päätelleen järeät lipputangot soveltuvat astaloiksi. Lisäksi PVL:n sisäisissä toimintaohjeissa korostetaan lipun symboliarvoa ja lipusta taistelemista viimeiseen asti.

Poliisilan 2 luvun 14 § sanoo näin:

Sen lisäksi, mitä muussa laissa säädetään, poliisimiehellä on oikeus ottaa tilapäisesti poliisin haltuun räjähdysaineet ja muut vaaralliset esineet tai aineet siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä ikänsä, päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

Tämän lainkohdan käyttäminen on onnistunut oikein hyvin Vasemmistonuorten tapauksessa, kun poliisi otti haltuunsa ja katkoi heidän vuosia käytössä olleet lipputankonsa. Myöhemmin poliisi tosin myönsi ylilyönnin tapahtuneen, mutta PVL:n tapauksessa tätä vaaraa tuskin olisi. Myös anarkistien lippukeppejä on takavarikoitu.

Sitten ihan toiseen asiaan, joka sekin kuvastaa maan tilaa. Tämän aamun ehdoton ykkösuutinen on pääministeri Juha Sipilän raju puuttuminen Ylen sananvapauteen ja toimitukselliseen sisältöön. Jos uutinen pitää paikkansa, niin Sipilä on toiminut diktaattorin tavoin. Vielä käsittämättömämpää on, että Ylen johto on nöyrästi totellut diktaattorin valtuudet itselleen ottanutta pääministeriä.

Ihan oikeasti, mitä tässä maassa tapahtuu? Natsit marssivat avoimesti kaduilla poliisin suojeluksessa ja pääministeri määrää mitä hänen toiminnastaan saa uutisoida ja mitä ei. Tasavallan Presidentti kehuu ihan pohjoiskorealaisittain, että Suomi on loistava maa elää.

Ei tämä voi olla se Suomi, jossa haluamme elää.

skpvl

 

Kommentointi vain omalla nimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

Palkkaa vai sosiaaliturvaa?

Ajatus vastikkeettoman palkan maksamisesta luopumisesta on varteenotettava. Yhteiskunnassamme on paljon tekemätöntä työtä ja työ on terapiaa. Tietenkin työn määrä on mukautettava saatavaan korvaukseen, mutta vastikkeettomasta rahan saamisesta olisi hyvä luopua. Tämä ei tietenkään saa koskea lapsia, sairaita ja vanhuksia.

Tällaisia kommentteja on näkynyt sosiaalisessa mediassa paljon sen jälkeen, kun Kelan uuden pääjohtajan haastattelu julkaistiin Suomen Kuvalehdessä ja sitä referoitiin laajasti muissa lehdissä.

Näin ajattelevat kansalaiset ovat varmaankin ihan vilpittömiä uskossaan, mutta kovin syvällisesti he eivät ole asiaan perehtyneet. Itse he kokevat oman asemansa turvatuksi ja heille työttömät näyttäytyvät yhtenäisenä joukkona ”niitä työttömiä”,  jotka ovat toimepiteiden kohteina ja jotka tarvitsevat palkatonta työtä terapiaksi. Muuten uhkaa syrjäytyminen, alkoholismi, masennus ja se surullisenkuuluisa kotisohva, jolla työtön lojuu.

Näin ajattelevat tekevät monta perusvirhettä. Pahin virhe on mieltää työttömyysturva ja yleensäkin sosiaaliturva ”palkaksi olemisesta”. Ne eivät ole palkkaa, vaan niiden avulla vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä autetaan selviytymään. Jos työttömyysetuus rinnastetaan palkkaan, niin silloin pitää palkaksi katsoa myös eläkkeet, lapsilisät ja ihan kaikki rahana annettava sosiaaliturva. Johdonmukaisuuden nimissä niidenkin eteen on tehtävä jotain työksi katsottavaa.

Toinen virhe on nähdä ympärillään tekemätöntä työtä ja saada loistava ajatus panna työttömät tekemään sitä työtä palkatta. Ei tässä maassa työstä ole koskaan ollut puutetta eikä tule. Palkan maksajia meiltä puuttuu ja mitä enemmän teetetään palkatonta työtä, niin sitä harvinaisemmiksi maksuhalukkaatkin käyvät.

Kolmas virhe on on pitää työtä itseisarvona ja jopa terapiana. Terapia on hoitomuoto ja kyllä työkin voi olla terapiaa joissain tapauksissa. On kuitenkin suuri virhe määrätä terapiaa lääkkeeksi ihan kaikille työttömille, sillä suurin osa työttömistä ei tarvitse mitään muuta terapiaa kuin palkkatyötä. Ei heillä ole mitään sellaista fyysistä tai henkistä vammaa, joka vaatisi työterapiaa. Itsetunto-ongelma on monella se pahin vamma, mutta siihen on paras lääke palkkatyö. Palkatta teetettävä työ vain pahentaa ongelmaa.

Sosiaalietuuksia vastaan teetetty palkaton työ heikentää taloutta monella tavalla. Sitä tekevä ei saa palkkaa, hänelle ei kerry eläkettä eikä hänellä ole lomaoikeutta. Hän on täysin paarialuokkaa samassa työyhteisössä, jossa toisille maksetaan samasta työstä TES:n mukaista palkkaa.

Tämä ongelma tietysti korjaantuu sitä mukaa kuin palkaton työ yleistyy. Kun työntekijöitä saa ilmaiseksi, niin ei kannatakaan palkata ketään. Jos naapurifirma saa ilmaisia työntekijöitä, niin ei kenenkään kannata maksaa enää palkkaa ja antaa naapurille kilpailuetua.

Tämä toimii aikansa, mutta sitten molemmat firmat menevät nurin. Palkatta työskenteleviltä puuttuu ostovoimaa ja liikkeiden saranat ruostuvat kiinni asiakkaiden puutteesta. Kohta molemmat yrittäjät ovat työttöminä työnhakijoina ja heidät ohjataan johonkin kolmanteen firmaan palkattomaan työhön.

Kun seuraavan kerran tunnette moraalista ylemmyyttä ja haluatte patistaa työttömät tekemään palkonta työtä vaatimattomien tukiensa saamiseksi, niin ajatelkaapa kuitenkin hiukan pitemmälle. Jope Ruonansuun sanoin aatelkaapa ihan ite omalle kohalle.

 

Vaaliteemoja ja medianhallintaa

Kokoomus lähtee ensi kevään kuntavaaleihin teemoinaan koulutus ja varhaiskasvatus. Pääministeri Juha Sipilä perustaa työryhmän eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Nämä kaksi uutista kertovat kansalaisille, että poliitikot ovat ylittäneet parodiahorisontin.

Juuri kokoomus on profiloitunut koulutuksen ja varhaiskasvatuksen leikkaajana, joten puolueen kuntavaaliteemana on joko sen oman politiikan vastustaminen tai sitten jossain on keksitty, että koulutus ja varhaiskasvatus ovat ainoat yhtiöittämiseltä, yksityistämiseltä ja kilpailuttamiselta säästyneet alat.

Pääministeripuolue keskustan johdolla on toteutettu eriarvoistavaa politiikkaa leikkaamalla juuri niiltä, joilla ei kaiken järjen ja inhimillisyyden nimissä ole mitään leikattavaa. Pääministerin perustaman työryhmän tehtävänä on siis pääministeripuolueen harjoittaman politiikan vastustaminen. Tai sitten pääministeri haluaa kuulla lisää hätää kärsivien ääntä, jota hän ainakin tuon uutisen mukaan niin kovasti arvostaa.

Tällä logiikalla kolmannen hallituspuolueen perussuomalaisten vaaliteemana pitäisi tietenkin olla taas alle tuhannella eurolla eläviin kohdistuvien  leikkausten vastustaminen. Kuntavaalien teemanahan näyttää olevan juuri oman toiminnan vastustaminen.

Toinen viikonlopun uutinen on pääministeri Juha Sipilän heikko medianhallintataito. Näyttää siltä, että hän ei ole koskaan elämässään tottunut saamaan kritiikkiä, sillä niin lapsellisia ovat olleet hänen reaktionsa Terrafamen ympärille syntyneisiin jääviysepäilyihin. Ensin vallitsi syvä hiljaisuus ja sitten esiin tuli tavattoman närkästynyt pääministeri syyttämään mediaa hänen sukulaistensa vetämisestä lokaan. Kaiken huippuna hän kertoi julkisuudessa saaneensa joltain kansanedustajalta viestin, jonka mukaan edustaja aikoo tehdä aloitteen perustuslain muuttamisesta siten, että pääministerillä ei saa olla sukulaisia.

Tällainen kevennys on mauton, sillä koko aikana kukaan ei ole esittänyt minkäänlaisia moitteita Sipilän sukulaisten toiminnasta. Kyse on koko ajan ollut vain pääministerin mahdollisesta jääviydestä, jonka selvittäminen etukäteen kuullu poikkeuksetta kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon.

Sipilällä on ennenkin ollut ongelmia medianhallinnan suhteen. Närkästyminen median toiminnasta on tietenkin ihan inhimillistä, mutta kertoo paljon liike-elämästä kylmiltään politiikkaan tulleen pääministerin kokemattomuudesta poliitikon roolissa. Sipilän ansioksi on luettava hänen oma pyyntönsä oikeuskanslerille selvittää jääviyskysymys, mutta sen olisi voinut tehdä ihan ilman noita edeltäviä prinsessanelkeitä.

kaleva-27-11

Kuva: Kaleva 27.11.2016

Mitä me tänäkin viikonloppuna opimme? Ainakin sen, että hallituspuolueilla ei näytä olevan aavistustakaan kansan tympiintymisen määrästä.

EDIT 29.11. klo 11.30

Sipilän mahdollista esteellisyyttä ei tutki oikeuskansleri, vaan eduskunnan oikeusasiamies, koska ensimmäinen kantelu saapui hänelle http://yle.fi/uutiset/3-9320060

Pääjohtajan visio

Ensi vuoden alussa Kelan pääjohtajana aloittava Elli Aaltonen haluaa Suomen Kuvalehden haastattelun mukaan muuttaa sosiaaliturvan vastikkelliseksi. Tätähän on rummutettu jo kauan, mutta nyt ollaan ilmeisesti siinä pisteessä, että moderni maailma kurkistaa ihan nurkan takaa. Siinä maailmassa kaikille ei riitä palkkatyötä eivätkä kaikki ole siihen edes kykeneviä, mutta kaikkien on siitä huolimatta tehtävä työtä. Jos ei muuta, niin sitä kuuluisaa risusavottaa.

Jos tuo linkki meni maksumuurin taakse, niin ei se mitään. Jutun otsikko kertoo oleellisen ja täydennän sitä muutamalla sitaatilla haastattelusta.

elli-a

Olen miettinyt paljon sitä, millaisessa maailmassa elämme. Että jos tämä onkin sellainen historiallinen hetki, jos olemmekin sellaisen uuden ja modernin maailman kynnyksellä, on the edge.

Käytännössä sosiaaliturvalokerosta poistuminen tarkoittaisi vastikkeettoman sosiaaliturvan, kuten vastikkeettoman työttömyysturvan, loppua. Työttömän tulisi tehdä päivärahansa eteen jotakin.

Kaikille töitä ei riitä eivätkä kaikki ole sitä kykeneväisiä tekemään, mutta Aaltosen mukaan ihmisillä on silti oltava mahdollisuus kokea osallisuutta. Työpajoja tai oppisopimusta voisi tarjota esimerkiksi julkinen sektori, jossa on ”paljon tekemätöntä työtä”. Sitä voisi Aaltosen ajatuksissa olla esimerkiksi ympäristöhuollossa – siis siinä kuuluisassa risusavotassa – sekä palvelusektorilla.

Siinäpä sitä onkin visiota kerrakseen.

Miksi meillä tosiaan on järjestelmä, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Siis siitä, että hän on sattunut syntymään pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, jossa on ilman omaa syytään joutunut työttömäksi.  Yhtä hyvin voisi kysyä miksi meillä on järjestelmä, joka maksaa kenellekään työn tekemisestä, kun kaikki työt voisi teettää sosiaalietuutta vastaan. Tai miksi meillä on sosiaaliturvajärjestelmä ihan kaikkia ihmisiä varten, kun sen voisi kohdentaa vain etuoikeutetulle vähemmistölle? Nämä vastikkeellisen sosiaaliturvan kannattajat eivät koskaan vie ajatustaan tähän loogiseen loppuun asti. Tai vielä pitemmälle, lopulliseen ratkaisuun asti.

Työttömät ovat selkeästi heidän silmissään turhia suita ruokittaviksi ja hyvinvointiyhteiskunta on aikansa elänyt.

Työttömyys on tullut jäädäkseen ja sosiaaliturvajärjestelmä on tiukoilla. Suurituloiset eivät halua maksaa veroja ja heille annetaan veronkevennyksiä. Hyvätuloiset murisevat, että heidän pitää elättää työttömien joukot. Poliitikot ja tiedotusvälineet huutavat koko ajan, että työttömät ovat laiskoja ja lojuvat sohvalla ylenpalttisia tukia nauttien. Heidät pitää pakottaa työhön, mutta palkasta ei kukaan enää puhu mitään. Palkaksi riittää pelkkä työttömyysturva ja tämän pakkotyön sanotaan olevan työttömän etu. Hän saa kokea osallistuvansa yhteiskuntaan siellä räntäsateisessa risusavotassa.

Olemme tosiaan uuden maailman kynnyksellä, mutta ei se kovin moderni ole. Orjayhteiskunta keksittiin jo kauan sitten.

 

Natsit kaduillamme

Ei siitä ole kuin pari kuukautta, kun maan hallitus kääri hihansa ja ilmoitti harkitsevansa natsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen kieltämistä. Homma lässähti alkuunsa ja asia siirrettiin Poliisihallituksen mietittäväksi. Ilmeisesti yhden ihmisen kuolema natsien kynsissä ei riitä, vaan tarvitaan lisää ruumiita.

Suomen Vastarintaliike on ruvennut käyttämään nimeä Pohjoismainen Vastarintaliike, kuten hyvin sopiikin järjestölle, joka haluaa perustaa yhteispohjoismaisen kansallissosialistisen valtion. PVL aikoo järjestää itsenäisyyspäivänä kokoontumisen ja marssin keskelle Helsinkiä.

pvl

Suunnitelman mukaan kokoontumispaikalta marssitaan J. V. Snellmanin patsaalle puheita pitämään. Puheiden jälkeen matka jatkuu Töölöntorille 612-kulkueen lähtöpisteeseen.

Samaan aikaan Narinkkatorilla kokoontuvat itseään kansallismielisiksi sanovat Fortress Europen nimissä kuuntelemaan europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon puhetta. Sen jälkeen tämäkin porukka liittyy 612-marssiin sulassa sovussa natsien kanssa.

kansallmiel

612-marssi on järjestetty jo kaksi kertaa ja ensimäisellä kerralla Suomen Vastarintaliikkeen aktiivitnatsit toimivat kulkueen järjestysmiehinä. Viime vuonna poliisi suojeli näitä marssijoita ampumalla vastamielenosoittajia joukkojenhallinta-aseilla.

612-marssin järjestää 612-yhdistys, jonka puheenjohtaja on kirjailija ja Sarastus-lehden päätoimittaja Timo Hännikäinen. Hän on kunnostautunut paitsi kirjoittelemalla kännipäissään törkeyksiä naisille sosiaalisessa mediassa, niin myös julkaisemalla suunnitelman etnisten puhdistusten toteuttamiseksi.

Tällaista tapahtuu 99 vuotta täyttävän Suomen pääkaupungissa. Kaikki tapahtuu poliisin suojeluksessa, sillä meillä on sanan- ja kokoontumisvapaus. Demokratia sallii sen niillekin, joiden tavoitteena on lopettaa demokratia ja siirtyä natsidiktatuuriin. Kaikki kääritään Suomen lippuun ja tämä paskaa sisältävä kaunis paketti tarjoillaan kansalaisille isänmaallisuuden nimissä. Täkyyn tarttuvat tietenkin Suomen Sisun edustajat ja muut äärikansallismieliset. Moni tavallinen kansalainenkin erehtyy osallistumaan 612-marssiin, sillä onhan soihtukulkueessa marssiminen jotenkin komeaa.

Tapahtuma tulee varmasti saamaan myös vastamielenosoituksen. Saa nähdä ammutaanko heitä tänäkin vuonna ja selvitäänkö ilman ruumiita. Natsit osaavat kyllä käyttäytyä tällaisessa juhlatilaisuudessa, mutta sen jälkeen sitten kaikkien vasemmalle kallellaan olevien onkin syytä varoa lentopotkuja. Missään tapauksessa ei ainakaan pidä mennä tekemään sylkäisemiselettä, sillä se oikeuttaa tappamaan.

Li Andersson on tehnyt kirjallisen kysymyksen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimintaan puuttumisesta. Siihen saadaan vastaus varmaan sitten joskus itsenäisyyspäivän jälkeen, kun ruumiit on laskettu.

gif-indiana-jones-hate

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Natsit älkööt vaivautuko ollenkaan.