Kuka keksi yhtiöittämisen?

-Takki pyörii yhteen suuntaan ja ministerit toiseen.

Näin luonnehti Fb-kaverini Pekka Siikala ministereiden kiirettä osoittaa jälkiviisautta sote-uudistukseen liittyvässä yhtiöittämispakossa, jonka nyt on laajasti todettu olevan vastoin perustuslakia. Perustuslakivaliokunta ei ole vielä antanut lausuntoaan, mutta jo nyt jälkiviisaus kukoistaa. Ministerit väittävät nyt koko ajan tienneensä, että näin on ja epäilleensä koko yhtiöittämistä. Ensin sen tiesi Petteri Orpo ja heti perään Juha Sipilä.

Jos näin on, niin mistä ihmeestä yhtiöittämispakko sitten tuli mukaan? Ministerit syyttävät nyt kilpailuviranomaisia ja valmistelevia virkamiehiä. Ihan klassiseen tapaan yksikään ministeri tai hallituspuolueen poliitikko ei ole koskaan yhtiöittämistä halunnut tai on sitä ainakin epäillyt, mutta kun ne virkamiehet pakottivat.

Älkää nyt viitsikö. Totuus on, että yhtiöittämisen keksivät juuri ne, jotka nyt sanovat sitä koko ajan epäilleensä. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä sanotaan selvästi, että yhtiömalli oli poliittinen valinta. Esityksen mukaan yhtiöittäminen ”ei johdu perustuslaista tai EU-oikeuden velvoitteista, vaan perustuu kansalliseen poliittiseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan Suomessa käyttöön otettavasta järjestelmästä”.

Lakiesityksen perusteluissa kerrotaan myös, että kun sote-palvelut on esityksessä määritetty taloudelliseksi toiminnaksi, jota kilpailusäädökset voivat rajoittaa, kyse on hallituksen tulkinnasta.

Lisää voitte lukea tästä Ylen ansiokkaasta jutusta.

Kuvitellaanpa hetki, että poliitikot ovat vilpittömiä ja yhtiöittäminen tosiaan tuli virkamiesesityksenä. Kuka siitä on vastuussa?

Asian päävalmistelijana on ollut alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti. Keväällä 2016 hän tosiaan sanoi Verkkouutisille antamassaan haastattelussa, että laaja valinnanvapaus edellyttää yhtiöittämistä. Hänen mukaansa sote-uudistukseen ei haluttu lainsäädännöllisiä kommervenkkejä, jotka saattaisivat olla alttiita eurooppaoikeudellisille tulkintariskeille. Komissio saattaisi esimerkiksi arvioida, ettei ratkaisu ole riittävästi kilpailuneutraliteetin piirissä.

Vastoin perustuslakia olevaa yhtiöittämistä ajoi siis sama Tuomas Pöysti, joka aloittaa oikeuskanslerina ensi vuoden alussa. Sitä ennen hänen on tarkoitus viedä loppuun aloittamansa sote-uudistus. Sitten hänestä tulee maan ylin lainvalvoja, jonka tärkein tehtävä on valvoa hallituksen toiminnan perustuslainmukaisuutta. Siis sen saman hallituksen, joka hänen omasta neuvostaan on ajanut vastoin perustuslakia olevaa yhtiöittämistä. Hänestä tulee kertaheitolla jäävi arvoimaan koko sote-lainsäädännön oikeellisuutta, koska hän on itse sen päävalmistelija.

Jotta tilanne näyttäisi vielä pahemmalta, niin muistutetaan mieliin hänen valintansa oikeuskansleriksi. Oikeusministeriö esitti tehtävään valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljasta, mutta hän ei kelvannut presidentti Niinistölle. Niinpä hän nimitti Tuomas Pöystin, joka siis on koko ajan valmistellut vastoin perustuslakia olevaa yhtiöittämistä.

Näyttää tosi pahalta. Kieltämällä halunneensa yhtiöittämistä poliitikot ovat valmiita syyttämään asian päävalmistelijaa, joka on koko ajan toiminut heidän käskystään ja joka on hyvästä työstään palkittu oikeuskanslerin viralla. Onpa loistava alku oikeuskanslerin uralle valvomaan hallituksen toiminnan lainmukaisuutta.

Totuus on, että poliitikot sihen yhtiöittämiseen rakastuivat ja rupesivat ajamaan sitä väkisin läpi. Varoituksia he eivät kuunnelleet, sillä heitä piiskasi elinkeinoelämälle annettu lupaus päästä rahastamaan sosiaali- ja terveyspalveluilla. Kun homma ei onnistunut, niin virkamiehet voidaan syöttää susille.

 

Pettymystä pukkaa

-Puolueen kanta on selvä: tällaista orjatyötä vastustetaan kaikissa olosuhteissa. Sen takia tätä vastustettiin mm. valiokunnassa tiukasti. Puolueen pitkä linja on kuitenkin ollut se, että työllisyysasioita pitäisi hoitaa kunnissa, ja se kuului nyt pakettiin. Tätä haluttiin tukea ja siksi päivän äänestyskäyttäytyminen on ollut se mitä on ollut.

Näin kommentoi Facebookin ryhmässä Sosialidemokratia Suomessa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne tämän päivän äänestystä eduskunnassa ja siitä julkaistua uutista. Eduskunta hyväksyi lakikokonaisuuden, jossa oli mukana työelämäkokeilun hyväksyminen. SDP:n edustajista Jukka Gustafsson, Tuula Haatainen, Eero Heinäluoma ja Harry Wallin äänestivät vastaan. Kuusi oli poissa. Muut äänestivät tyhjää tai kannattivat lakiesitystä. Tästä lakiesityksestä kirjoitin viime perjantaina.

Kunnat ohjaavat kokeilujakson aikana työelämäkokeiluun kaikki sellaiset työttömät, jotka kuuluisivat normaalisti kuntouttavan työtoiminnan piiriin. Työelämäkokeilu tarkoittaa sitä, että työttömät tekevät työtä myös yrityksissä pelkällä työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Säännöt ovat samat kuin kuntouttavassa työtoiminnassa sillä erolla, että kuntouttavaa työtoimintaa ei saa järjestää yrityksissä. Työelämäkokeilu järjestetään nimenomaan yrityksissä. Työttömällä on velvollisuus osallistua kokeiluun karenssin eli työttömyysetuuden menettämisen uhalla.

Rinne täsmensi sanomaansa Demokraatin jutussa painottaen SDP:n vastustavan työelämäkokeilua. Samaa sanoi Tarja Filatov Facebookissa.

19437330_1836030056725310_755404643855277097_n

Anteeksi nyt vaan, hyvät puoluetoverit, mutta tämä logiikka ei aukene tavallisen kiireiselle lukijalle. Jos orjatyötä vastustetaan kaikissa olosuhteissa, mutta kuitenkin hyväksytään se osana pakettia, niin eikö tässä ajattelussa ole nyt jotain pahasti vinossa?

Kyllä minä uskon, että työelämäkokeilun vastustaminen löytyy valiokunnan vastalauseesta, mutta se menetti merkityksensä sillä sekunnilla, kun kansanedustajat äänestivät lakiesityksen puolesta. Uskon myös sen, että laki muilta osin toteuttaa SDP:n näkemystä ja pitkäaikaista linjausta työttömyyden hoidon siirrosta kunnille. Ongelma vain on siinä, että samalla kun hyväksyttiin pitkäaikaisia tavoitteita edistävä lakikokonaisuus, hyväksyttiin myös orjatyö. Siis se, jota vastustetaan joka käänteessä.

Tavallinen kansalainen ei lue valiokuntamietintöjä, vaan katsoo kuka äänesti lain puolesta ja kuka vastaan. Sen näkee täältä. Minun ensimmäinen reaktioni oli syvä pettymys. Vuosikausia olen saarnannut palkatonta työtä vastaan, ja nyt tuntui siltä, että oma puolueeni veti seitsemän vuoden työn vessanpöntöstä alas. Vaikka ymmärrän selityksen, niin en sitä osaa hyväksyä. Jos jotain asiaa vastustetaan, niin sitä vastustetaan loppuun asti. Siitä huolimatta, että äänestys olisi joka tapauksessa hävitty ja laki hyväksytty. Niitä pitkäaikaisia tavoitteita olisi ihan hyvin voinut ajaa muissa yhteyksissä, mutta ei tässä.

Ennustan, että SDP tulee löytämään tämän äänestyksen edestään vielä monta kertaa. Jo tänään sitä on hierottu minun naamaani ilkkuen, että mitäs se demari nyt sanoo. Tämä demari sanoo, että minä pysyn linjassani ja vastustan orjatyötä aina ja kaikkialla. Kansanedustajat vastatkoot itse omasta puolestaan.

***

Pyydän kommentoijilta asiallisuutta, vaikka aihe korpeaisi teitä yhtä paljon kuin minuakin. En nyt jaksa moderoida.

Suomi ensin -rinnakkaistodellisuus

– Laskin, että kevään aikana on tapahtunut ainakin 20 pahoinpitelyrikosta, joista on epäiltynä näitä mielenosoittajia, jotka eilen poistettiin paikalta. Toivotaan, että ilmapiiri Rautatientorilla nyt vähän kevenee, eikä myöskään rikoksia tapahdu.

Näin sanoo Helsingin Rautatientorilta häädetystä Suomi ensin -mielenosoituksesta ylikomisario Jari Taponen tässä Ylen eilisessä jutussa. Kuten varmasti tiedätte, niin poliisi lopetti tämän yli 130 vuorokautta kestäneen performanssin maanantai-iltana. Itse katselin sitä mielenosoittajien itsensä kuvaamana suorana lähetyksenä, ja halutessanne voitte katsoa hyvän koosteen täältä.

Ihan järkevätkin ihmiset ovat puhuneet sanan- ja kokoontumisvapauden rajoittamisesta ja ihmetelleet sitä, että turvapaikanhakijoiden mielenosoitus saa jäädä paikalleen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Kuten poliisi sanoo, niin molemmille mielenosoituksille on annettu samat ohjeet. Turvapaikanhakijat ovat niitä noudattaneet, Suomi ensin -porukka ei.

Sananvapauteen ei kuulu ohikulkijoiden pahoinpitely ja kameran työntäminen naamaan. Siihen ei kuulu uhkailu tulevilla maanpetosoikeudenkäynneillä ja tappotuomioilla. Mielenosoitus on kerännyt joukkoihinsa kokoelman ihmisiä, jotka verhoavat alastoman rasisminsa ja oman syrjäytyneisyytensä Suomen lippuun kuvitellen olevansa isänmaan viimeisiä toivoja.

Silmiinpistävää on ollut mielenosoittajien puhe laittomista, jotka osoittavat mieltään torin toisella puolella, puheiden mukaan suvakkihuoria paneskellen ja pommeja rakennellen. Suomi ensin -väki siteeraa mielellään lakia, jota se ei edes tunne. Turvapaikanhakijoilla on laillinen oikeus oleskella ja liikkua maassa siihen asti, kunnes heidän turvapaikkahakemuksensa on saanut lainvoimaisen ratkaisun. Ei ole osoitettu, että torilla olisi yhtään sellaista turvapaikanhakijaa, jolla ei ole maassaolo-oikeutta. Jos olisi, niin ulkomaalaisvalvontaa suorittavan poliisin olisi helppo poimia heidät pois.

Suomi ensin -väki elääkin rinnakkaistodellisuudessa. Siinä todellisuudessa suurin isänmaallinen on hollantilais-suomalainen sotilaskarkuri, joka aikoinaan pakoili Suomen armeijaa kaksoiskansalaisuutensa turvin Hollannissa. Siinä todellisuudessa isänmaan parhaat pojat ja tytöt ovat väkivallalla uhkailevia joutilaita, joilla näyttää olevan loputtomasti aikaa ilman kiirettä töihin. Siinä todellisuudessa isoin ja ilkein on suurin sankari.

Siinä todellisuudessa presidentiksi on nousemassa ulkomailla poliisia pakoileva, useista rikoksista epäilty MV:n perustaja Ilja Janitskin, jonka suosion kasvu on säikäyttänyt eliitin ja pakottanut poliisin toimimaan. Tässä kuvassa kiteytyy koko harhainen maailmankuva.

mm

Tässä todellisuudessa ei haittaa se, että poliisin lisäksi jokainen sosiaalisesta mediasta aihetta seurannut tietää tarkalleen Janitskinin osoitteen ulkomailla. Tärkeintä on, että isämaallisia sortavat niin poliitikot, poliisi kuin mediakin. Todellisuuden kieltäminen on suojakilpi, jonka taakse vetäydytään.

Mistä tämä hulluus on saanut alkunsa ja kuka siitä hyötyy? Katsokaapa tätä viime kesänä Donetskin kansantasavallassa otettua kuvaa ja miettikää itse yhteyksiä.

donetsk

Suurin osa Suomi ensin -mielenosoittajista on epäilemättä vilpittömän tosissaan tietämättä mitään johtajiensa todellisista motiiveista. Jos epäily vaikkapa rahoituksesta herää, niin se ravistellaan nopeasti pois epäisänmaallisisena suvakkimädätyksenä.

***

Kommentit vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.