Laittoman mutkan kautta

Eilen kerroin, että A-studio ilmeisen vahingossa tuli esitelleeksi kaksi tapaa rikkoa kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia yhden ainoan työttömän ns. työllistämisessä. Toimittaja ja studiossa vieraana ollut oikeus- ja työministeri eivät huomanneet mitään outoa. Työkykyisten käyttäminen palkkatyötä korvaavissa töissä kuntouttavan työtoiminnan nimellä on niin yleistä, että useimmat eivät edes ymmärrä sen olevan vastoin lakia.

Sattumalta eilen sattui silmiini kolmas tavallinen tapa rikkoa tätä lakia. Etelä-Suomen Sanomat esitteli tapauksen, jossa kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään vastoin lain nimenomaista kieltoa yrityksessä:

Honkalammin pesti Lahden Paikassa on järjestetty mutkan kautta, sillä lain mukaan osakeyhtiö ei voi tehdä kuntouttavaa työtoimintaa.

– Lahden kaupunki ostaa palvelua Lahden Työhönvalmennus -yhdistykseltä, joka hoitaa valmennusta täällä meillä. Vuokraamme valmennusresurssia yhdistykselle ja annamme tilat sen käyttöön, Lahden Paikan toimitusjohtaja Pekka Kotiaho kertoo.

Lain tavoitteena on turvata, ettei oikeita työpaikkoja korvata kuntouttavalla työtoiminnalla. Kotiaho ei ole havainnut yritysten turvautuneen palkattoman työvoiman käyttöön.

Kaupunki siis ostaa kuntouttavaa työtoimintaa yhdistykseltä, joka järjestää työtoiminnan yrityksen tiloissa. Toiminnan sisältö on tietenkin palkattoman työn tekemistä tilat antavalle yritykselle.

Tämä on selkeästi vastoin lakia ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjekirjettä. Siellä sanotaan näin:

Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä. Tällä pyritään siihen, että kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden työpanosta ei käytetä taloudellisen voiton tuottamiseen. Myös yhdistys tai säätiö voidaan katsoa yritykseksi, jos se harjoittaa elinkeinotoimintaa. Sama pätee avoimilla markkinoilla toimiviin liikelaitoksiin.

Kuntouttavaa työtoimintaa kaupungille myyvä ja toisen yrityksen tiloissa ja laskuun järjestävä yhdistys harjoittaa selkeästi liiketoimintaa.

Asialla on mölkkypelejä vuosia osin palkattomalla työllä teettänyt yritys, joka on nyt lopettelemassa toimintaansa. Tästä mölkkyjen tuotannosta vientiin asti olen kirjoittanut muutaman kerran aiemminkin.

Yhteistä A-studion ja ESS:n esittelemille tapauksille on, että ne esitellään neutraalisti ja ikään kuin asioiden normaalina ja hyväksyttävänä tilana. Näin nyt tehdään, koska joku on lausunut taikasanan työllistäminen. Toimittajat eivät tiedä mitä kuntouttava työtoiminta lain mukaan on, joten he toistavat haastateltavien positiivisia puheita jopa tapauksissa, joissa selkeästi rikotaan lakia.

Ei toimittajien tietämättömyys mikään ihme ole, sillä samaa tietämättömyyttä on kaikkialla kansalaisesta ministereihin. Osaltaan vaikuttaa myös asennevamma, joka saa aina vetämään esiin näissä jutuissa ilmeisen pakollisen kotisohvakortin.

Laki oli susi jo syntyessään ja sitä on koko ajan käytetty järjestelmällisesti väärin. Laki on susi siksi, että se toisaalta oikeuttaa ohjaamaan kuntouttavaan työtoimintaan pelkän työttömyyden keston perusteella, mutta toisaalta edellyttää alentunutta työkykyä. Kun saman lain eri pykälät lyövät toisiaan korvalle, niin valvontaviranomaisetkin ovat haluttomuuden lisäksi myös kyvyttömiä puuttumaan asioihin.

Tuo laki pitäisi tehdä alusta alkaen uudelleen kuten entisen alokkaan asento. Sitä odotellessa emme tarvitse enää yhtään tietämätöntä ja asennevammaista poliitikkoa, toimittajaa, työvalmentajaa tai työttömistä hyötyvää työnantajaa kertomaan työttömien lojumisesta kotisohvilla.

Kuva: Teppo Palmroos