Köyhyyttä ja hanurimusiikkia

Muistan vielä ajan, jolloin maan hallitukset olivat sodassa köyhyttä vastaan. Nykyinen hallitus on sodassa köyhiä vastaan. Köyhät ovat hallituksen mielestä laiskoja ja työtä vieroksuvia, joten heidät on saatava olemattomiin töihin tekemällä heidän elämänsä sietämättömäksi.

Hallituksen puoliväliriihen päätökset olivat juuri sitä, mitä tältä hallitukselta voi odottaa. Asumistuen indeksi muuttuu vuokraindeksistä elinkustannusindeksiksi ja asumistukeen tulee myös vuokrakatto, joka leikkaa asumistukea. Näin vuokrat kuulemma alenevat.

Hallitus siis oikeasti kehuu laskevansa vuokria alentamalla asumistukea eli sitä rahaa, jota tarvitaan vuokraan. Asumistuen määrästä päätettäessä on jo käytössä vuokrakatto eli enimmäisasumismenot, joiden ylittävältä osalta tuen saajat maksavat vuokransa kokonaisuudessaan itse. Ihan samanlaiset enimmäisasumismenot ovat käytössä myös toimeentulotukilaskemissa. Köyhimmät joutuvat jo nyt hakemaan täydentävää toimeentuotukea asumistuen ylittäviin vuokriin.

Hallituksen päätös tarkoittaa sitä, että asukas joutuu maksamaan itse entistä suuremman osan vuokrastaan. Vuokrat eivät alene, mutta kuntien maksaman täydentävän toimeentulotuen menot tulevat kasvamaan. Hallitukselle ei tullut mieleen estää vuokrien nousua säätämällä vuokrakatto, koska se vaarantaisi omistajien voitot.

Työttömien aktivontiin hallitus satsaa lisää 50 miljoonaa. Sen sijaan että hallitus olisi käyttänyt senkin rahan palkkatukeen, se päätti ostaa lisää kaiken maailman valmennus-, aktivointi- ja askartelukursseja. Näin kurssien leikinohjaajat työllistyvät, kurssien tarjoajat rikastuvat ja työttömyystilastot kaunistuvat, kun työttömät kirjataan hippaleikin ajaksi työllistämistoimenpiteessä oleviksi. Työttömyys johtuu palkanmaksuhaluttomuudesta, mutta hallitus katsoo tuttuun tapaansa paremmaksi kyykyttää työttömiä.

Työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei käy työttömänä ollessaan työssä. Tämä aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömän on tehtävä kolmen kuukauden aikana yksi vähintään 18-tuntinen työviikko. Tunnit voi jakaa enintään neljän viikon ajalle. Työn tekemisen voi korvata myös olemalla kolmen kuukauden tarkastelujaksolla vähintään viisi päivää niin sanotuissa työllistymistä edistävissä palveluissa, eli esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa. Nämä ovat palkattomia töitä.

Jos työtön ei näin tee, niin hänen työttömyysetuuttaan leikataan 4,65 prosenttia. Työmarkkinatukeen se tarkoittaa 30 euron leikkausta, joka siis ei hallituksen mukaan ole leikkaus. Pitää vain olla aktiivinen, niin mitään ei leikata. Pitää mennä töihin.

Köyhiltä siis leikataan, mutta onneksi ei sentään rikkailta. Yritystukiin ei tietenkään kajota.

Kulttuurista keskusteltiin jo eilen. Valtiovarainministeri Petteri Orpo ihmetteli, että kuka penteleen tollo oli mennyt hyväksymään juhlarahan aiheeksi punaisten teloituksen. Nopeasti selvisi, että se tollo oli hän itse, mutta ei se vauhtia hidastanut. Nyt ministerisalkkuja jaetaan ja kulttuuri- ja liikuntaministeriksi tulee perussuomalainen.

Vuoden 2011 eduskuntavaalikampanjassa perussuomalaiset vaativat tuen poistamista nykytaiteelta ja keskittymistä kansallista idenditeettä vahvistavaan taiteeseen. Joissain yhteyksissä muistelen Timo Soinin kehuneen kesällä laiturinnokassa kuunneltavaa haitarimusiikkia, joten sitä lienee tulossa.

Koska kulttuuriministeri päättää myös poliittisille nuorisojärjestöille myönnettävistä avustuksista, niin ehkä perussuomalaiset nuoret saavat lisää rahaa vaikkapa kirkon portailla vaipoissa konttaamisen kaltaiselle performanssitaiteelle. Siinä yhdistyy mukavasti kulttuuri ja poliittisen nuorisojärjestön tukeminen.

Meinasin linkittää tähän Severi Suhosta, mutta antaa olla. Laitan vain kuvan.

20110126-1704_jpeg_IMG_2010_00210799

 

EDIT 26.4.2017 klo 11.15: Lisätty aktiivimallia selittävät kaksi kappaletta.

 

Välimallin hallitus

Kuten tiedetään, niin hallitus siirsi puoliväliriihen pidettäväksi vasta kuntavaalien jälkeen. Viralliseksi syyksi kerrottiin, että kaikkea tarvittavaa tietoa talouden tilasta ei saada ennen vaaleja. Tosiasiassa ainoa puuttuva tieto oli vaalien tulos. Nyt kun se on selvinnyt, niin hallitus päätti vakaasti olla piittaamatta siitä.

Jo ensimmäisenä päivänä tehtiin suuria päätöksiä. Suurin oli tietysti lopettaa velaksi eläminen vuoteen 2021 mennessä kokonaan. Velaksi ostetaan vain uudet hävittäjät ja taistelulaivat, mutta se on ihan eri asia eikä kuulu tähän. On helpompi sanoa elävänsä ilman velkaa, kun jättää laskelmista pois isoimmat velat.

Työllisyyskysymyksiä ei vielä eilen ratkaistu, mutta viitteitä tulevasta saatiin. Ongelmana tuntuu olevan, että työpaikat ja työttömät ovat eri paikoissa ja että esimerkiksi yksihuoltajien ei kannata tuloloukun laukeamisen takia ottaa työtä vastaan. Nämä ongelmat ratkaistaan varmasti tuttuun tapaan kepillä. Etuuksia leikkaamalla pakotetaan ihmiset muuttamaan toiselle puolelle maata ja yksinhuoltajat töihin. Niitä työpaikkoja ei edelleenkään löydy, mutta se on laiskojen työttömien syy.

Todella tärkeä päätös oli muutos apteekkien sääntelyyn. Tulevaisuudessa maitokaupasta saa lääkerasvaa, mutta ei sentään särkylääkkeitä. Pitäähän jokin roti olla, mutta muistetaan nyt kehua tätä lääkerasvan vapauttamista sääntelyn ikeestä selkävoittona byrokratiasta.

Myös ammatillisen koulutuksen uudistaminen saatiin etenemään kunnon lehmänkaupan avulla. Esitys on ollut valmiina jo kauan, mutta perussuomalaiset ovat jarruttaneet sen etenemistä.

Yksikään hallituspuolue ei nähnyt ongelmia viime vuonna päätetyissä ammatillisen koulutuksen jättileikkauksissa. Niiden seurauksena lähiopetustunteja leikataan jo valmiiksi liian matalasta tasosta, yt-neuvotteluja käydään monessa oppilaitoksessa ja tuhansia työpaikkoja tullaan vähentämään. Leikkaukset vaarantavat myös ammatillisen koulutuksen sisällöllisen uudistamisen, koska ilman resursseja ei voi parantaa opetuksen laatua.

Perussuomalaiset päättivät jarruttaa tätä sisällöllistä reformia, koska haluavat heikentää ruotsin kielen asemaa. Kaupat tehtiin, ja jatkossa enintään 2 200 oppilaalle annetaan mahdollisuus osallistua kokeiluun, jossa ruotsin tai suomen sijasta voi valita jonkin muun vieraan kielen opiskeltavaksi. Valinnanvapautta siis pukkaa tälläkin sektorilla, ja se tietää lisäkustannuksia niille kunnille, jotka kokeiluun osallistuvat. Kieliä ei voi opiskella ilman opettajia.

Koska lakia virkamiesvaatimusten suhteen ei olla muuttamassa, niin ne oppilaat, jotka eivät valitse toista kotimaista kieltä, ovat tehneet osittaisen uravalinnan sulkemalla pois virkamiesuran. Tai ainakin he ovat järjestäneet itselleen melkoisen lisätyön, jos aikovat valtion tai kaksikielisten kuntien palvelukseen hakeutua. Heidän on opeteltava toinen kotimainen jälkikäteen.

Hallitus myöntää tämän itsekin. Esityksen mukaan ”myöhemmin toisen asteen tai korkea-asteen opinnoissa ruotsinkielen osaamisen hankkiminen saattaisi jäädä oppilaan vastuulle ja mahdollisesti hänen itsensä kustannettavaksi. Toisen kotimaisen kielen taidon puuttuminen saattaa tulevaisuudessa haitata viransaantia tai muutoin aiheuttaa tilanteita, joissa ruotsia osaamattomat joutuvat muita huonompaan asemaan”.

Sillä tavalla. Siinäpä vaihdettiin raamatullisesti sanoen esikoisoikeus hernekeittoon. Tässä tapauksessa vaihdettiin 2 200 koululaisen toisen kotimaisen kielen taito hernekeittoon, jonka söi puolue. Nyt puolue röyhtäilee niin tyytyväisenä, että ensimmäiset ryökäykset pääsivät ilmoille jo ennen virallista tiedotustilaisuutta.

Jotain syystä sanan puoliväliriihi kuuleminen on jo muutaman päivän ajan saanut mielessäni soimaan tämän:

 

 

 

Sitkeä myytti

Kun myytti on kerran syntynyt, niin sehän ei suostu kuolemaan koskaan. Yksi sitkeimpiä näkemiäni myyttejä on taas tänään sosiaalisessa mediassa leviävä Ylen uutinen vuodelta 2009. Sen mukaan Suomi maksaa turvapaikanhakijoille EU-maista suurimmat kuukausittaiset tuet.  Jutun mukaan Suomesta turvapaikkaa hakeva kahden aikuisen ja kolmen 10-17-vuotiaan lapsen perhe saa kuukaudessa toimeentulotukea 1 277 euroa. Lisäksi perheen asuminen on ilmaista.

Yle julkaisi uuden jutun vuonna 2015, mutta jostain syystä se ei tunnu kiinnostavan. On mukavampi jakaa vanhaa klassikkoa, koska se sopii paremmin omaan ajatusmaailmaan.

Kuten uudessa jutussa sanotaan, niin paljon on muuttunut. Vuonna 2009 mikä tahansa tuloton perhe olisi saanut saman verran toimeentulotukea kuin esimerkiksi otettu turvapaikanhakijaperhe. Vuodesta 2011 lähtien turvapaikanhakijoille ei ole maksettu ollenkaan toimeentulotukea, vaan vastaanottorahaa. Se on pienempi kuin alin toimeentulotuki. Siitä säädetään kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain 20 §:ssä tällä hetkellä näin:

Vastaanottorahan perusosa kuukautta kohti on:

1) yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla 312,23 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 91,52 euroa;

2) muulla kuin 1 kohdassa tarkoitetulla 18 vuotta täyttäneellä 263,78 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 75,36 euroa;

3) perheensä kanssa asuvalla lapsella 199,18 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 59,21 euroa.

Summat löytyvät täältä, mutta laitetaan varmuuden vuoksi vielä kuva.

migri

Vanhan uutisen esimerkkiperhe eli kaksi aikuista ja kolme lasta saa vastaanottorahaa seuraavasti:

Jos vastaanottokeskus ei tarjoa aterioita, niin yhdessä asuvan perheen vastaanottoraha on aikuisille 263,78 euroa ja jokaiselle lapselle 199,18 euroa eli yhteensä 1 125,10 euroa kuukaudessa. Jos keskus tarjoaa aterian, niin vastaanottoraha on 75,36 + 75,36 + 59,21 + 59,21+ 59,21 eli yhteensä 328,35 euroa.

Toimeentulotukilaskurin mukaan malliperheen toimeentulotuki nollatuloilla olisi 1780,80 euroa. Turvapaikanhakijaperhe saa siis  654,90 euroa vähemmän kuin mitä heidän toimeentulotukensa olisi. He eivät myöskään saa lapsilisiä eivätkä mitään muitakaan sosiaalietuuksia, sillä he eivät kuulu Suomen etuusjärjestestelmän piiriin.

Onhan joku tietysti tästäkin kateellinen. Sen olen oppinut, että kenelläkään ei voi mennä niin huonosti, etteikö joku olisi silti kateellinen.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

Vastuunkantajat

–Voi hyvänen aika sentään, eivät ole.

Näin taivasteli pääministeri Juha Sipilä, kun häneltä kysyttiin ovatko Migrin tekemät arvioit turvallisista maista poliittisesti ohjattuja.

Sipilä ei tunnista oman hallituksensa harjoittamaa poliittista ohjausta, mutta tunnistaa hyvin kaksi ääripäätä ja niiden välissä olevat tolkun ihmiset. Suomen Keskusta tiivistää pääministerin ajatukset näin:

kepu

Samaan aikaan johtava virkamies eli sisäministeriön kansaliapäällikkö Päivi Nerg sanoo, että viranomaisilla ei ole osaa eikä arpaa lainsäädäntöön, vaan he noudattavat vain säädettyjä lakeja.

nerg

Selväksi tuli. Sipilän mukaan poliitikoilla ei siis ole mitään osuutta Suomen koventuneeseen turvapaikkapolitiikkaan, vaan siitä päättävät virkamiehet. Poliitikot vain säätävät lakeja, mutta eivät päätä mistään. Nergin mukaan virkamiehet tekevät päätöksiä noudattaen niitä lakeja, joita poliitikot ovat säätäneet.

Tämä vastuun pallottelu konkretisoituu siten, että lailla säädetty ja siksi virkamiehiä velvoittava turvapaikanhakijoiden pakkopalautusautomaatti toimii koko ajan, mutta kukaan ei ole siitä vastuussa.

Sipilän logiikan mukaan vaikkapa lakimuutos, jolla turvapaikanhakijoiden valitusaikaa kielteisistä päätöksistä lyhennettiin, ei vaikuta mitään viranomaisten toimintaan. Siihen ei vaikuta mitään myöskään neljän ministerin muodostaman maahanmuuttopoliitisen työryhmän linjaus, joilla käynnistettiin valvonta- ja ilmiantokoneisto.  Viranomaiset vain saivat jostain päähänsä ruveta toimimaan täsmälleen kuten laki sanoo ja ministerit ohjeistavat.

Tämähän on kuin vanha vitsi kieltolakiajoilta. Poliisi löysi tieltä yksinäisen hevosen, jonka reessä oli pirtulasti. Kun hevosen omistajalta tiedusteltiin hänen osuuttaan asiaan, niin hän sanoi, että ei tiedä hevosen tekemisistä mitään. Omin päin se on ollut liikkeellä.

Jotta tekopyhyys ja hurskaus olivat täydellisiä, niin sekä pääministeri Sipilä että sisäministeri Risikko ovat kertoneet olevansa valmiita pakolaiskiintiöiden nostoon. Tämän tyrmäsi heti perussuomalaisten puheenjohtajuutta tavoitteleva Sampo Terho, joten sitä ei koskaan tule tapahtumaan. Jos perussuomalaisten tahtoa maahanmuuttoasioissa ei noudateta, niin he voivat aina uhata lähteä hallituksesta. Se tarkoittaisi keskustalle tärkeiden sote- ja maakuntauudistuksen sekä kokoomuksen ajaman sote-valinnanvapauden kaatumista. Se puolestaan tarkoittaisi koko hallituksen kaatumista. Keskusta ja kokoomus ovat panttivankeja.

Voi hyvänen aika.

sipilä

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Moderoinnista ei ole valitusoikeutta.

Helppoahan se on

Eilinen juttuni Täydellinen ansa  toi taas runsaasti palautetta. Ihan aiheellisesti huomautettiin, että Suomessa saa valittaa kaikista viranomaisten päätöksistä. Tämä koskee myös päätöstä, jolla turvapaikanhakijalle määrätään asumisvelvollisuus.

Tämä on ihan totta, mutta ensin tietenkin pitää varmistua sitä, että asumisvelvollisuutta koskeva päätös annetaan turvapaikanhakijalle tiedoksi sellaisella kielellä, jota hän ymmärtää tai että hän saa tulkkausapua. Päätöksen mukana on annettava myös tieto siitä, minne ja missä ajassa päätöksestä saa valittaa. Tekstini perusteena olevan lehtijutun mukaan  afgaanipariskuntaa ei oltu informoitu heitä koskevasta asumisvelvollisuudesta, jonka poliisi kertoi perusteluksi etsintäkuulutukselle ja noudolle.

Nyt siten se valittamisen helppous. Ihan ensimmäiseksi turvapaikanhakijan pitää tutustua ulkomaalaislakiin, jonka 120a §:ssä asumisvelvoitteesta säädetään. Siellä ei ole sanottu mitään muutoksenhausta tai mahdollisuudesta saada asia oikeuden käsiteltäväksi. Säilöönotto on aina vahvistettava käräjäoikeudessa, mutta asumisvelvollisuutta ei. Se on hallinnollinen päätös, josta valitetaan hallinto-oikeuteen. Tämä pitää turvapaikanhakijan tietää tai selvittää itselleen, sillä 120a §:ssä siitä ei sanota mitään.

Pitää siis ymmärtää lukea ulkomaalaislain 190 §, jossa asiasta säädetään näin:

Tässä laissa tarkoitettuun Maahanmuuttoviraston, poliisin, rajatarkastusviranomaisen, työvoimatoimiston, Suomen edustuston ja opetusministeriön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Nyt pitää siis perehtyä hallintolainkäyttölakiin. Siellä kerrotaan, että valitus tehdään hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta.

Tässä tapauksessa valitusta ei kuitenkaan tehdä 30 päivässä. On palattava takaisin ulkomaalaislain 190 §:än, jonka mukaan valitus onkin tehtävä 21 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tällaiseksi lainkohta muutettiin elokuussa 2016 perustelematta sitä mitenkään. Paitsi tietysti sanomalla, että lyheympi valitusaika on turvapaikanhakijan etu.

Nämä asiat pitää asumisvelvollisuuden rikkomisen takia säilöönotetun selvittää itselleen. Ensin tietysti olisi saatava se päätös, josta voisi valittaa. Sen on oltava hallintolain mukainen eli kirjallinen, lainkohdilla perusteltu ja muutoksenhakuohjeilla varustettu. Sitäkin säilöönotetun on osattava vaatia, ja koko ajan pitää muistaa 21 päivän valitusaika.

Muutoksenhaun kiemurat on siis selvitettävä tutustumalla kolmeen eri lakiin. Tätä monimutkaisuutta tarkoitin eilen sanoessani, että lainkohdasta pääsi unohtumaan kokonaan velvollisuus ilmoittaa turvapaikanhakijalle asumisvelvollisuuden alkamisesta, sisällöstä ja oikeussuojakeinoista.

Lainvalmistelussa tehtiin virhe, sillä hyvä lainvalmistelu edellyttää, että muutoksenhausta säädetään samassa yhteydessä kuin velvoittavasta päätöksestä. Lainkohtaan olisi tarvittu vain yksi lause kertomaan, että asumisvelvollisuuden määräävä päätös on annettava kirjallisena ja siihen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta 21 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Se pääsi unohtumaan, mutta unohdus on helppo selittää pois.

Minä selitin sen juuri äsken pois lainsäätäjän puolesta. Pitää vain tietää ja osata etsiä oikeat lainkohdat. Turvapaikanhakijan pitäisi vain lukea itsensä suomalaiseksi juristiksi, jotta osaisi itse paikata lainsäätäjän unohdukset.