Olut ja omatunto

Hallitus on koko vaalikauden nysvännyt jotain alkoholilain uudistuksen kanssa. Vuosi sitten päästiin kompromissiin, mutta talvella päättyneen lausuntokierroksen jälkeen se ei enää kelvannut osalle keskustalaisia kansanedustajia. He haluavat äänestää omantunnon mukaan. Hallituspuolueiden edustajat neuvottelivat uuden kompromissin, mutta nyt se ei kelpaa perussuomalaisille. He haluavat pitää kiinni vuosi sitten sovitusta.

Kansan syviä rivejä asia on kiinnostanut niin vähän, että piti ihan etsiä ne esitetyt uudistukset. Ne löytyvät vaikkapa tästä vuoden takaisesta uutisesta. Näköjään tarkoitus olisi tuoda vahvat oluet, siiderit ja ns. limuviinat kauppoihin ja kioskeihin. Asia ei vieläkään kiinnosta minua, mutta poliitikkojen toiminta kiinnostaa.

Uusimman kompromissin vesittäminen näyttäisi olevan perussuomalaisten kosto. Heidät painostettiin hyväksymään puolueelle aiemmin niin vastenmielinen hallintarekisteri, joten jotain jäi varmasti hampaankoloon. Keskustan toiminta on sikäli mielenkiintoista, että vasta pari vuotta sitten puolue oli lantraamassa keskioluenkin kakkosluokkaan. Niin muuttuu poliitikon mieli.

Eniten minua kiinnostaa poliitikkojen omantunnon herääminen juuri silloin, kun ruvettiin puhumaan alkoholista. Se ei herännyt silloin, kun kaikkein köyhimpien ja sairaimpien etuuksia leikattiin. Se ei herännyt silloin, kun lasten ja nuorten koulutuksesta leikattiin. Se ei lopsauttanut korviaan silloin, kun naisia ja lapsia ruvettiin pakkopalauttamaan sodan keskelle. Se ei ole reagoinut mitenkään silloin, kun työttömille on keksitty yhä uusia rangaistuksia ja pakkotöitä. Se veteli unia silloin, kun rikkaiden veronkierto tehtiin mahdolliseksi hallintarekisterin hyväksymisellä. Se ei edes haukottele, kun sote- ja maakuntauudistuksen varjolla runnotaan läpi julkisen sektorin yksityistämistä.

Mutta nyt se heräsi. Jonkinlaisia elonmerkkejä nähtiin jo silloin, kun edellisen hallituksen hyväksymää ja presidentin vahvistamaa tasa-arvoista avioliittolakia yritettiin kaataa kansalaisaloitteella, mutta se vaipui uudelleen uneen.

Mikä sen nyt herätti? Ilkeä kun olen, niin epäilen viimeinkin löytyneen sellaisen asian, jonka tolloinkin ymmärtää ja josta jokaisen on helppo muodostaa jonkinlainen mielipide. Nuo kaikki muut asiat ovat vaikeita ja niiden ymmärtäminen vaatii paljon työtä.

Mutta se viina! Siitä on tässä maassa riittänyt aina puhetta. Joidenkin mielestä on hirveää, että aamuyöllä jää muutama tunti sellaista aikaa, jolloin sitä ei laillisesti saa. Joidenkin mielestä on hirveää, että sitä yleensä saa ollenkaan. Jotkut jaksavat hioa ikuisesti alkoholiprosentteja ja kellonaikoja. Kaipa se saa heidät tuntemaan itsensä tärkeäksi päätöksentekijäksi, kun kyvyt eivät muuhun riitä.

Kaikki ovat oikeassa. Myyntirajoitusten poistaminen lisää kulutusta, ja kulutuksen kasvu lisää sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia sekä niistä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Toisaalta taas turhaa säännöstelyä joutaa purkaa, sillä viina on aina hintansa väärti ja juoppo löytää juotavaa vaikka keskellä yötä. Minulle on samantekevää vaikka säädettäisiin kieltolaki, ja suurimman osan mielestä nykyinen saatavuus riittää. Kansaa ei kiinnosta, mutta pääasia on, että poliitikoilla on vähän aikaa jotain tärkeän tuntuista tekemistä.

On surkuhupaisaa, että hallitus näyttää suistuvan sukkiinsa tällaisen asian takia.

uskonto+ja+viina

Kuva: Pertti Jarla: Fingerpori

 

 

 

 

Mitä nyt taas?

Jos joku maksaisi 40 euroa säästääkseen 5 euroa, niin pitäisitte häntä tyhmänä. Kun kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä vastuussa oleva kuntayhtymä tekee näin ja perustelee tekemistään asiakkaan valinnanvapaudella ja kevyemmällä tavalla hankkia palvelua, niin kukaan ei sano mitään. Ei kai nyt kuntayhtymä voi tyhmä olla, joten vian täytyy olla omassa tyhmyydessä ja ymmärtämättömyydessä.

eksote1

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Eksote aikoo ottaa käyttöön sähköisen palvelusetelin kuntouttavan työtoiminnan osalta. Setelin arvo on 41,20 euroa päivässä, ja sillä asiakas eli työtön voi valita haluamansa palveluntuottajan palveluja. Kuulostaa hyvältä, eikö vain? Työtön saa ihan itse valita palveluja yli 40 euron edestä päivässä. Eksoten hallituksen esityslistan voitte lukea täältä.

Ikävä ihminen kun olen, niin avaan tämän kuvion. Tosiasiassa asiakas eli työtön saa vapauden valita missä tekee palkatonta työtä tai leikkii hippasta kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Mukaansa hän saa 41,20 euron päivittäisen rahamäärän, jonka ojentaa Eksoten lahjana työnantajalle tai piirileikin järjestäjälle. Itse hän saa vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen.

Jotta koko hulluus paljastuisi, niin katsotaan vielä muutakin rahaliikennettä. Kunnan velvollisuus on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai muihin työllisyyspalveluihin. Kunta voi ostaa tämän palvelun vaikkapa kuntayhtymältä. Jos kunta ei järjestä itse tai osta muualta kuntouttavaa työtoimintaa, niin se joutuu maksamaan Kelalle puolet työttömän työmarkkinatuesta. Työmarkkinatuki on 32,40 euroa päivässä, joten puolet siitä on 16,20 euroa. Tämä on se paljon puhuttu sakkomaksu.

Tältä maksulta kunta välttyy laittamalla työttömät tekemään palkatonta työtä tai puuhastelemaan jotain kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Lisäksi kunta saa jokaisesta palkatonta työtä tekevästä ja hippaleikkijästä 10,09 euroa päivässä työllistämiskorvausta valtiolta.

Kuntayhtymä Eksoten kunnat siis säästävät sakkomaksun 16,20 euroa päivässä ja saavat lisäksi 10,09 euroa päivässä jokaisesta Eksoten ostamaan kuntouttavaan työtoimintaan ohjatusta työttömästä. Kaiken tämän rahan Eksote lahjoittaa kuntouttavan työtoiminnan järjestäjälle lisien kanssa ostamalla kuntouttavaa työtoimintaa 41,20 eurolla päivässä. Erotuksen maksavat jäsenkunnat Eksoten osakkuusmaksuina. Voi sanoa myös, että kunnat käyttävät 40 euroa ansaitakseen työllistämiskorvauksena tulevan kympin.

Lienee turha sanoa, että halvemmaksi kunnille tulisi maksaa kiltisti ne sakkomaksut.

eksote2

Asiakkaasta puhuminen tässä yhteydessä on pelkkää silmänlumetta. Ei hän niistä rahoista näe vilaustakaan, vaan on pelkkä rahansiirron välikäsi. Hän tekee työtä tai puuhastelee jotain yhdeksän euron kulukorvauksella. Ainoa hänen vapautensa on vapaus valita kenen orjaksi tai pelleksi rupeaa.

Luulin jo nähneeni kaikki kuntouttavaan työtoimintaan liittyvät omituisuudet, mutta aina tulee jotain uutta. Itsensä kipeäksi säästäminen oli uutta tänään.

 

 

 

Horjuva oikeusvaltio

Oikeusvaltiossa jokaisen pitää voida luottaa siihen, että kaikki viranomaiset toimivat lain ja hyvän hallintotavan edellyttämällä tavalla viivyttelemättä, tasapuolisesti ja lakia noudattaen. Ketjun on oltava aukoton alimmasta virkamiehestä ylimpään valitusviranomaiseen ja oikeusasteeseen. Meillä on totuttu luottamaan oikeusvaltioon, mutta viime aikoina luottamus on alkanut säröillä.

Toimeentulotuen perusosan myöntämisen siirto Kelalle ei sujunut kuten olisi pitänyt. Suuruudenhulluuksissaan Kela kuvitteli voivansa hoitaa itselleen ihan uuden tehtävän puolella siitä käsittelijämäärästä, joka asiaa hoiti kunnissa. Seurauksena Kela ruuhkautui alkuvuodesta pahasti, ja joutuu nyt maksamaan viivästymiskorvauksia. En tosin tiedä paljonko pienet korvaukset auttavat niitä, jotka ennättivät menettää luottotietonsa, asuntonsa tai lääkkeiden puuttumisen takia peräti henkensä.

Nyt Kela lienee saanut käsittelyajat lyhennettyä suunnilleen lain vaatimaan seitsemään arkipäivään. Syytä kerskailuun ei kuitenkaan ole, sillä lain mukaan hakemukset pitää käsitellä viivyttelemättä. Seitsemän arkipäivää on ehdoton yläraja, joten käsittelyssä pitäisi päästä huomattavasti lyhyempään aikaan.

Ylikuormittunut maahanmuuttovirasto Migri on toinen ongelmatapaus. Turvapaikanhakijoiden avustajina toimivat lakimiehet ovat havainneet pahoja puutteita tulkkauksessa ja jopa vastineiden antamisessa valitusasioissa. Vastineen puuttuminen on yksi valitusperuste lisää ylempään oikeusasteeseen, joten puutteellisella toiminnallaan Migri vain kuormittaa järjestelmää.

Migrin päätösten tehtailusta valmiin mallin mukaan on kerrottu täällä. Tulkkipalvelujen ongelmat näyttäisivät olevan peräisin kilpailuttamisesta. Migrillä ei tietenkään ole eikä voikaan olla omia tulkkeja kaikkiin kieliin, joten se on ulkoistanut tulkkaamisen yksityisille firmoille. Tulkkaussopimukset on kilpailutettu, ja voittajia ovat halvimman tarjouksen tehneet. Halvin tarjous perustuu tietysti halvimpaan työvoimaan, jonka ammattitaito saattaa olla hyvinkin heikko. Halvalla saa harvoin laatua.

Migrin ylikuormittumisesta kertoo paljon 47 vuotta Suomessa asuneen huippuviulisti Yoshiko Arain joutuminen byrokratian myllyyn. Oikeusvaltiossa kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä, joten hänen tapauksensa kertoo liiankin paljon nykytilasta.

Tähän kun vielä lisätään tieto siitä, että Itä-Suomessa poliisia joutuu odottamaan kiireellisissäkin tapauksissa 20 minuuttia, niin usko yhdenvertaisesti ihmisiä kohtelevaan oikeusvaltioon alkaa olla koetuksella. Oikeusvaltio on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Se lenkki näyttää olevan pettämässä, ja silloin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät ensimmäisenä.

Justitia_4