Eikä mikään muutu

Perussuomalaisten puoluekokoukseen ei haluta sellaisia toimittajia, jotka puoluevirkailija Matti Putkosen mukaan eivät edusta puolueen kannalta relevantteja lehtiä tai mediaa. Myös turvajärjestelyihin on satsattu paljon. En tiedä pelkääkö puoluejohto homorummuttajia, fillarikommunisteja vai omaa puolueväkeään, mutta kulissit ovat kunnossa kuin Nürnbergin puoluepäivillä.

19030716_565291873641047_6587627822599471100_n

Mitä ihmeellistä sitten tapahtuu? Vastaus on, että ei mitään sellaista, millä olisi merkitystä enempää puolueen kuin maan hallituksenkaan kannalta. Puheenjohtajaksi valitaan joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho, mutta muuten mikään ei muutu.

Kovasti on arveltu, että Halla-ahon valinta hajottaisi puolueen. Ei hajota. Puolueeseen on hakeutunut vahvaa johtajaa kaipaavia, ja sellainen on nyt tarjolla. Joku omilla aivoillaan vielä ajatteleva saattaa jättää puolueen, mutta loput hurraavat lauman mukana uudelle johtajalle. Halla-ahon johdolla puolue tulee keskittymään vain maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden vastustamiseen, mutta sekin sopii puolueväelle. Porukan mukana halutaan pysyä. Terhon valinta ajaa saman asian, sillä vuonna 2007 hän oli kovasti huolestunut eurooppalaisen rodun uhanalaisuudesta.

On arveltu myös, että Halla-ahon valinta kaataisi hallituksen. Ei kaada. Se tiedetään, että Halla-ahoa ei kiinnosta köyhien asia. Hän on itse sanonut, että sosiaaliturva on luksusta ja että puolueen kannalta tärkeämpiä ovat työllään pärjäävät kansalaiset, jotka haluavat kontrolloida maksamiensa verojen kohdentumista. Ei köyhien asia kiinnosta Terhoakaan, sillä vasta sillä neljä vuotta sitten hänen johtamansa työryhmä löi pöytään sellaiset teesit, että puolueelle tuli kiire irtisanoutua niistä. Ei mikään ihme, sillä työryhmä esitti kipeitä leikkauksia, arvonlisäveron nostoa ja työttömyysturvan poistamista puoli vuotta kestäneen työttömyyden jälkeen.

Molempien ehdokkaiden linjaukset sopivat siis hyvin hallituskumppaneille. Ministerivaihdoksia on varmasti tulossa, jos Halla-aho valitaan. Samalla valitaan myös hänelle mieluisat varapuheenjohtajat. Viime aikoina jotkut lehdet ovat kovasti mainostaneet Laura Huhtasaarta. Suomen Kuvalehti teki hänestä näyttävän jutun ja tällä viikolla jopa SDP:n lehti Demokraatti julkaisi hänestä koko sivun kuvan sarjassa Kasvot peilissä.

Huhtasaaresta voi tulla uusi ulkoministeri. Ketään ei enää kiinnosta, että Huhtasaari kiistää evoluution ja kannattaa avoimesti rähinöivää äärioikeistoa. Sekin sopii hallitukselle, kuten tuosta linkistä näkyy. Jos Halla-aho haluaa saada oman puoleensa edustajan oikeusministeriksi, niin sekin tulee pienen mutinan jälkeen onnistumaan. Jos Terho valitaan, niin silloin jatketaan nykyisin ministerivoimin köyhien kyykyttämistä.

Keskustalle ja kokoomukselle on tärkeää vain sote, valinnanvapaus ja maakuntauudistus. Kokoomus haluaa yksityistää terveys- ja sosiaalialan, keskusta haluaa pönkittää valtansa maakuntamallilla. Millään muulla ei ole mitään merkitystä. Ei varsinkaan köyhien kitinällä tai maahanmuuttajien rutinalla. Nyt muutetaan yhteiskuntaa kovalla kädellä.

EDIT 10.6.2017 klo 9.35
Aloituskappaletta muokattu poistamalla siitä maininta kaiken negatiivisen kirjoittelun estämisestä ja lisätty Matti Putkosen nimi.

 

Kommentit (32)
  1. No on se nyt ainakin teoriassa mahdollista, että Suomen virallisen satusedän Timo Soinin poliittinen ura saa ansaitsemansa lopun. Aika pitkälle se kantoikin, ottaen huomioon kuinka vähillä eväillä oltiin liikenteessä. Perussuomalaiset ovat palailemassa sinne mistä ovat tulleet. Protestipuolueeksi tai kuten Soini asian ilmaisee takiaispuolueeksi. Nyt vain Soinin perinnöksi näyttää muodostuvan puolueen “äpäräpojan” vallankaappaus ja isämurha nöyryyttävimmällä mahdollisella tavalla.

    Jos Halla-ahosta tulee puheenjohtaja, puolueen kannatuksesta katoaa iso osa. Jäljelle jäävät ne jotka edelleen uskovat siihen, että maailman ja Suomen ongelmat korjautuvat sillä että rajat laitetaan kiinni ja marssitaan horst wesselin tahdissa pitkin katuja. Itse olen aidosti pettynyt siihen, ettei Perussuomalaisista ollut aidosti haastamaan vanhoja puolueita.

    Mielenkiintoista on mihin suuntaan puolueeseen pettyneet seuraavaksi katseensa suuntaavat. Toivoa sopii, ettei se ole pyssynpiippu.

Kommentointi suljettu.