Hassua hupsuttelua vai turvallisuusuhka?

Sinun mielipiteesi ei voi olla väärä, sillä se on sinun mielipiteesi. Höperön hassua kesäistä hupsuttelua, jota voi verrata Ruokolahden leijonaan. Normaalia dialogia, jossa on rosoa seassa. Vitsivitsi. Kännissä ja läpällä.

Ja niin edelleen, loputtomiin. Vuosikausia vihapuhetta ja uhkauksia on vähätelty, jopa niiden olemassaolo on kiistetty. Nyt vihapuheen ja uhkailujen kohteeksi ovat joutuneet ne, jotka sitä aiemmin eivät ole nähneet suurennuslasillakaan. Perussuomalaisista loikanneet Uuden vaihtoehdon edustajat ovat ruvenneet saamaan suoranaisia tappouhkauksia. Simon Elo on joutunut jopa ottamaan yhteyttä turvallisuusviranomaisiin.

Miten tähän on tultu? Tiedätte sen yhtä hyvin kuin minäkin. Meitä on vuosikausia siedätetty hyväksymään kaikenlainen vihapuhe. Tätä on jatkunut jo niin kauan, että monet eivät ole pitkiin aikoihin nähneet mitään kummallista avoimessa rasismissa, vähemmistöjen vihaamisessa ja lainkuuliaisten kansalaisten uhkailemisessa.

Kaikki alkoi jo vuosia sitten, kun itseään roturealisteiksi kutsuvat äärioikeistolaiset alkoivat levittää kansainvälisiltä foorumeilta kopiotua uskonto- ja rotuvihaa. Heille naurettiin yleisesti. He kuitenkin jatkoivat sinnikkäästi, rupesivat kutsumaan itseään maahanmuuttokriittisiksi ja saivat laman myötä köyhtyneitä ja katkeroituneita joukkoihinsa sanomalla, että teidän kurjuutenne on maahanmuuttajien ja heitä hyysäävien punavihreiden suvakkien vika. Sitten valjastettiin Suomen vaakunaleijona vetämään heidän kärryjään ja ruvettiin teeskentelemään isänmaan asialla olemista.

Nyt tämä porukka meluaa netissä ja kaduilla. Eduskunnasta asti on annettu heidän toiminnalleen hiljainen hyväksyntä, sitä on jopa kannustettu. Niinpä peto pääsi kasvamaan isoksi ja vihaiseksi, ja nyt se on irti. Se puree kaikkia, joiden se vaikka vain kuvittelee olevan eri mieltä kanssaan.

Minä olen tiennyt tämän jo kauan. Niin ovat tienneet myös kaikki ne poliitikot, toimittajat, tutkijat ja muut ihan tavalliset kansalaiset, jotka ovat olleet huolissaan tämän rakkikoiran holtittomasta kasvamisesta.

Minun pitäisi varmaan olla vahingoniloinen, mutta en ole. Sen sijaan olen pahoillani vihapostia saavien puolesta, sillä tiedän miltä se tuntuu. Olen myös toiveikas. Nyt on viimeinkin mahdollisuus laittaa tälle touhulle piste. Nyt vihapostia saavat kansanedustajat tuntevat nämä entiset kannattajansa tai ainakin heillä on aavistus siitä, keitä nimimerkkien taakse kätkeytyy. Heidän pitää ehdottomasti tehdä rikosimoituksia ja antaa poliisille vihjeitä nimistä.

Vasikan maineenhan he siitä saavat, mutta alamaailman slangi kertookin kaiken vihapuhujien viiteryhmästä.

Näyttökuva-2017-06-15-kello-19.41.50-300x162

 

 

 

Kommentit (14)
  1. Mauri Pulkkinen
    19.6.2017, 10:06

    Mikäpä ihmistä eniten naurattaa kuin vahingonilo. Hassunhauskat kotivideot tv:ssa koostuvat tapahtumaketjuista, joissa sattuu erilaisia havereita, jotka tekevät varmaan kipeää. Mikä onkaan hauskempaa kuin Ohukaisen ja Paksukaisen väkivaltaiset toilailut tai lännenelokuvien kapakkatappelut.

    Kun vastaavaa sattuu omalle kohdalle, ei “naarata” yhtään enempää kuin savolaismiehen vaimon hukkuessa.

    Konteksti siis ratkaisee milloin kyse on “hupsuttelusta” milloin turvallisuusuhasta.

    Politiikan saralla on jo pidempään ollut vastenmielistä vihapuheesta koostuvaa kirjoittelua, uhkailua ja suoranaista väkivaltaa. Niistä on muodostunut lähestulkoon uusi normi, kun niihin ei ole puututtu tarpeeksi voimallisesti. Vaikeneminen, vähättely, asian päälaelleen kääntäminen on ollut bensaa liekkeihin. Vanhan miehen silmissä Soini, Risikko puhumattakaan Halla-ahosta, Huhtasaaresta ym. ovat suorastaan flirttailleet vihapuhetahojen kanssa vain kannatusta kerätäkseen.

    Minun arvostuksissani poliitikko on luottamuksen arvoinen silloin, kun hän torjuu kannatuksen menettämisen uhalla yhteiskuntaan pesiytyviä vastenmielisiä, keskeisten arvojemme vastaisi ilmiöitä heti niiden ilmaantuessa. Alkusammutus on paljon helpompaa kuin valloilleen päässeen tulipalon sammuttaminen.

  2. Mä myönnän ihan suoraan, että olen vahingoniloinen, ainakin hieman. Sitä saa, mitä tilaa.

    Turha tulla Elon ja kumppaneiden uhriutumaan mediaan kaikkien näiden vuosien jälkeen kun on itse hoettu, että kyseessä normaali dialogi, jossa on rosoa seassa. Ja ollaan omalla poliittisella toiminnalla mahdollistettu vihapuheen hyvksyntä!

    Pidän muutenkin näitä hillopersuja Suomen poliittisen historian epärehellisimpinä valehtelijoina.

    1. Voi Angie. Jokaiselle pitää antaa uusi mahdollisuus.

      1. Ja teko ja tekijä kannattaa myös osata erottaa aina toisistaan; siinä missä teon voi tuomita (ja epäeettinen, moraaliton yms teko PITÄÄ tuomita), tekijälle tulee suoda mahdollisuus parantumiseen. Aina näin.

        Sitä paremmassa naapurustossa me asumme, mitä useampi ihminen voi hyvin. Kääntäen: jos toivot toiselle/toisille pahaa, kiertyy se paha olo jossain kohtaa taas joko sinun tai läheistesi eteen. Pahan toivominen toiselle ja siitä nauttiminen (toisin sanoen: vahingonilo) on siten ikäänkuin ‘viivästettyä masokismia’ – nautit siitä, että ennen pitkää jollekin muulle (tai itsellesi) taas sattuu jotain pahaa.

        Toivotaan siis ihmisille hyvää. Vain siten maailma paranee. Yksi ihminen kerrallaan. Pahuuden laittaminen kiertoon ei auta meistä ketään.

Kommentointi suljettu.