Erehtymättömät viranomaiset

Yllättävän monet suomalaiset ovat viime aikoina ruvenneet pitämään viranomaisia erehtymättöminä. Erityisen erehtymättömiä ovat Migri silloin, kun se hylkää turvapaikkahakemuksia, ja poliisi silloin, kun se panee täytäntöön näihin päätöksiin perustuvia pakkopalautuksia.

Saattaa olla, mutta saattaapa olla olemattakin. Eilen uutisoitiin, että maanantaina Afganistaniin pakkopalautettu sai tiistaina palautukselle täytäntöönpanokiellon. Tästä uutisesta voi rivien välistä lukea paljon. Palautus sinänsä on lain mukainen, koska hallinto-oikeuden päätös on täytäntöönpanokelpoinen, ellei oikeus erikseen kiellä täytäntöönpanoa. Hyvän hallintotavan mukainen se ei ollut, koska muutoksenhaun ja täytäntöönpanokiellon tiedettiin varmasti olevan vireillä. Nyt Migri ja poliisi vierittävät vastuuta toisilleen. Poliisin mukaan se on vain Mirgin työrukkanen, ja Migrin mukaan poliisin on tarkistettava päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus.

Juridisesti epäselvän päätöksen ja sen hätiköidyn täytäntöönpanon seurauksena palautettu on ja pysyy Afganistanissa.

Samalla lennolla oli mukana lapsiperhe, jonka lapsi tiettävästi oli 10 kuukauden ikäinen. Keväällä Juha Sipilä sanoi, että naisten ja lasten pakkopalautus ei sovi hänen oikeustajuunsa, mutta pääministerillä ei ole mitään sanottavaa yksittäistapauksiin. Hän voisi vaikuttaa lainsäädäntöön ja sen soveltamisen linjauksiin, kuten on tehnytkin. Juuri hänen ja hänen hallituksensa linjauksia tässä noudatetaan.

Virkamiehet tosiaankin noudattavat ja soveltavat lakia kukin kykyjensä ja osaamisensa mukaan. Päättäjien virkamiehiin kohdistamaa poliittista painetta ei kuitenkaan pidä unohtaa. Paine saattaa johtaa päätöstehtailuun malliasiakirjojen mukaan, jolloin päätös saattaa näyttää muodollisesti oikealta, mutta perustua tosiasiallisesti kopiointiin.

Sama poliittinen paine johti merkilliseen episodiin, joka nähtiin sote-lainsäädännön valmistelussa. Lainvalmistelijat tiesivät valmistelevansa perustuslain vastaista lainsäädäntöä, eikä kukaan heistä halunnut esitellä lakeja virkamiesvastuulla. Niinpä asian päävalmistelija Tuomas Pöysti otti esittelyvastuun. Tuleva oikeuskansleri, jonka tehtävänä on valvoa hallituksen toiminnan lainmukaisuutta, esitteli lakipaketin, josta perustuslakivaliokunta löysi peräti 15 perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa kohtaa. Nyt hän aikoo siirtyä sivuun sote-lainsäädännön jatkovalmistelusta, jotta hänen puolueettomuutensa oikeuskanslerina ei vaarantuisi.

Virkamiehet kaikilla hallinnonaloilla tekevät työtään parhaan kykynsä mukaan, mutta he ovat vain ihmisiä. Ihminen on erehtyväinen myös silloin, kun toimii virkavastuulla. Jos nyt tunnette halua sanoa, että Migri, poliisi ja muut viranomaiset eivät turvapaikka-asioissa tee virheitä, niin muistakaa ajatella samalla tavalla kaikista muistakin viranomaisista. Myös silloin, kun Kela hylkää toimeentulotukihakemuksenne tai määrää teille karenssia työstä kieltäytymisen takia. Tai päättää teidän olevan naimisissa oman veljenne tai sisarenne kanssa.

Koulutetut, ammattimaiset viranomaiset hoitavat asiat ja tietävät miten lakeja noudatetaan. Jotenkin niinhän se meni.

 

Kommentit
  1. 2

    Raili sanoo

    Kyllä välillä on aika lohduton olo. Miksi unohdetaan inhimillisyys. Missä lähimmäisenrakkaus, myötätunto, sympatia. Järkikin tuntuu jättäneen. Virkamiehet menevät suojaan pykälien taakse ja kieltäytyvät vastaamasta, koska yksittäistapaus. Pääministeri puhuu hymyssä suin paskaa medialle, mutta mistään häntä ei saa kiinni. SEIS maailma, tahdon ulos!!!

  2. 3

    Rintsu sanoo

    ”Koulutetut, ammattimaiset viranomaiset hoitavat asiat ja tietävät miten lakeja noudatetaan. Jotenkin niinhän se meni.”

    Tuohon pitää kommentoida sillai, että virkakunnassa on paljonkin niitä jotka oikeasti miettivät asioita, perustelevat päätöksensä ja jopa lukevat lain perustelut ennen kuin viittaavat lakipykälään. Jopa peruvat päätöksensä jos se ei mennytkään ihan kuin Strömsöössä.

    On. Tiedän.

    Toki on myös niitä jotka pääsevät lehtiotsikoihin kummemmin miettimättä vaikka tekemällä sisaruksista aviopuolisot.

    Mutta jos yrittää hoitaa hommansa kunnolla niin siinä menee aikaa.
    Ja sitä aikaa hyvin harvoin on tarpeeksi.

    Omasta puolestani voin kertoa, että päätökseni olivat hallinto- oikeudessa varmasti sata kertaa. Korkeimmassa hallinto- oikeudessa tasan kuusi kertaa. Koskaan, missään päätöstäni ei muutettu piiruakaan. Siihen pääsee kun tekee hommansa kerralla kunnolla niin ei tartte itte paikata omia nöhläyksiään eikä ainakaan jättää niitä oikeuslaitoksen siivottaviksi.

    Virkaurani aikana pääjohtajat ja ministerit vaihtuivat eikä sillä ollut mitään vaikutusta siihen miten työni teen. Eduskunnan säätämillä laeilla sit oli huomattavastikin vaikutusta.

    Mutta takaisin asiaan… ihan oikeasti tunnen montakin virkamiestä ja -naista joiden elämäntehtävänä ei ole vittuilu kansalaisille.
    Valitettavasti tunnen muutaman sellaisenkin joilla on. Mutta asiat ovat jokseenkin kunnossa niin kauan kun he eivät pääse sanelemaan miten tulee toimia.

    • 3.1

      Hilkka Vepsä sanoo

      Voiko olla niin, että esim. Kelassa sisarukset puolisoiksi määrittelevä on kokematon vaikka ehkä muodollisesti pätevä? Oma kokemukseni virkauraltani on, että kokemuksen ja jatkuvan opiskelun kautta tieto ja ymmärrys kasvoi. Tosin pohjana oli ankara työmoraali ja se, että ei voinut/halunnut laskea työaikaansa minuutteina. En voi väittää, etten olisi tehnyt virheitä. Jokainen niitä tekee. Mutta jos perustana on inhimillisyys ja ihmisoikeuksien puolustaminen, voi nukkua yönsä.
      Olisiko koulutuksessa parannettavaa vai ns. perehdyttämisessä, vai asenteissa vai esimiestyössä vai vain viranhaltijan oman vastuun ottamisessa?

      • 3.1.1

        Arto sanoo

        Todellakin virkamiesten joukossa on osaajia ja palvelu joidenkin osalta kiitettävää. Toiset sitten ovat niuhoja ja eivät ymmärrä todellisuutta. On niitä, jotka ovat katkeria ja sen vuoksi tekevät työnsä huonosti.

        Aikoinaan, kun valmistuin ammattikoulusta ja pääsin kesätöihin teollisuuteen. Tietenkin opiskelun loppuessa lopetin asumistuen ja opintotukikin lakkasi. Valitettavasti palkasta jäi sisään se ensimmäinen kuukausi ja tili olisi vasta heinäkuun puolessa välissä. Kävin sitten sossussa, jossa varsinaiset asianhoitajat ja niuhot olivat lomilla ja asiani hoiti kuluttaja-asiamies. Käynti oli lyhyt ja sain riittävän lainan kesäkuun vuokraan ja syömiseen. Työnantaja sitten otti sen osuuden takaisin kahdesta seuraavasta tilistä.

        Vastaavasti myöhemmin kävi niin, että kesätöiden alkaessa unohdin peruttaa asumistuen ja kävin kelassa. Kelan palvelija lykkäsi käteen tilisiirtolomakkeen ja sanoi, että maksat takaisin sitten kun ehdit ja laita viestiksi se asumistuen takaisinmaksu. Hyvin hoitui viiden minuutin käymisellä ja suoritus ilman ongelmia ja byrokratiaa.

        Vastaavasti on ollut hyvinkin hankalia tilanteita, että sitä tukea ei sitten ole saatu, kun byrokraatti laskee, että pari-kolme kuukautta sitten saadusta tuesta on vielä laskennallisesti jäljellä. Esimerkiksi Tammikuun ja osin helmikuun sairaspäiväraha tuli helmikuun lopussa, jolla sitten piti kattaa tammikuun ja helmikuun menoja. Niitä menoja ei kuitenkaan otettu huomioon, kun päätettiin huhti- ja toukokuun tukia, mutta tuosta sairaspäivärahasta ylijäänyt osuus otettiin kuitenkin huomioon. Vastaavasti kerran vuodessa maksettava kotivakuutus ei kelpaa menoksi, koska lasku on heinäkuussa. Ja kotivakuutuslaskuun tukea maksetaan vain neljännes kerrallaan. Eli heinäkuun tuessa otetaan vain huomioon 1/4 osa kotivakuutuksesta, vaikka se kattaa myös vakuutuksen noilta aiemmilta tuetuilta kuukausilta. Aiempina vuosina on myös jälkikäteen tehdyissä päätöksissä otettu huomioon se, että kun olen pärjännyt jättämällä laskut maksamatta, niin tukea ei sitten makseta tai kun ei ole maksuhäiriömerkintää niin tukea ei tarvitse.

        Sen olen itse työelämässä huomannut, että kun työ kyrpii ja luottamusta ei anneta, vaan on joku esimies perälautana tutkimassa kaikki tulokset, niin eipä niihin sitten niin kiinnitä huomiota. Miksi sen tarkemmin miettii onko tulos oikein tai tekee analyysin uudestaan tai tilaa itse uuden näytteen, ilmoittaa suoraan asiakkaalle, jos välissä on joka tapauksessa se byrokraattinen esimies, joka käy jokaisen yksittäisen analyysituloksen läpi ja jos tulos ei sovi rajoihin, niin esimies kyselee syytellen, oletko tehnyt työsi oikein jne. pyytää uudelleen analysoinnin, tilataan uusi näyte jne. mutta monesti vasta seuraavana päivänä tai sitten kunhan ehtii muulta pilkunnussinnalta. Toisinaan taas väärä tulos on aina työntekijän vika.

        Joten ymmärrän hyvin joidenkin virkamiesten asenteen tehdä hommat helpoimman kautta ja jättää sen korjaavan työn teon esimiehille ja asiakkaalle, kun työntekijän ei sallita ajatella.

  3. 4

    Mauri Pulkkinen sanoo

    Erehdyksiä sattuu kenelle tahansa. Erehdyksistä oppii ja ammattinsa osaava on jo tehnyt niin paljon virheitä, ettei niitä enää osu kohdalle kuin äärimmäisen harvoin.

    Tyhmyys on sitä, ettei opi tekemistään virheistä, vaan toistaa niitä.

    Kaikkein huolestuttavinta on, jos viranomaiset alkavat tehdä mielistelläkseen valtaapitäviä tietoisia, virheellisiä valintoja ja tulkintoja. Sellaisesta on nähtävissä merkkejä ja siitä on lyhyt askel mielivaltaan. Virheellisistä päätöksistä voi koitua peruuttamattomia, jopa kohtalokkaita seurauksia. Vastuuta ei silloinkaan kanneta ryhdikkäästi, vaan kilvan etsitään syntipukkia. Paljon helpompaa olisi osoittaa ryhtiä suojaamalla ihmisten oikeusturvaa heti valmisteluvaiheesta lähtien.

    Itse asiassa vastuullista toimintaa täytyisi odottaa kaikilta. Esim. monelta homerakennukselta olisi säästytty, kun tekijät olisivat rakennusvaiheessa avanneet suunsa ratkaisevissa työvaiheissa.

  4. 5

    Rosa Warski sanoo

    Virheiden ja erheiden lisäksi on myös ihan puhdasta virkamieskorruptiota: myöntymistä esimiehen sanelemaan ”käytäntöön”, vaikka laki, moraali ja omatunto sanoisi muuta. Ja tietysti on helpompaa mennä sieltä, missä aita on matalin ja palkkiot suuria.

    Migri, sosiaalitoimisto, työvoimatoimisto, jne. lienevät tästä erinomaisia esimerkkejä. Samaa menoa näkyy myös yliopistoissa, joissa opetussuunnitelmat ovat täysin erilaiset kurssien sisältöihin nähden, ja opintopisteet eivät ole missään suhteessa kurssien pituuden ja vaativuuden mukaan. Julkisessa terveydenhuollossa puolestaan on poskettomia määriä lääkäreitä, jotka eivät kuuntele potilasta tai ota tämän toiveita huomioon – vastoin koulutustaan ja potilaan kohtaamisesta annettuja ohjeita.

    Ja työvoimaa näin käyttäytyvien viranomaisten tilalle varmasti löytyisi. Koska irtisanomisia tapahtuu harvoin, on helppo laskea 1+1 ja todeta, että toiminta mahdollistuu joko ylempien välimpitämättömyydellä tai suoralla hyväksynnällä ja jopa käskyllä.

    • 5.1

      Ex-sudeettisavolainen sanoo

      Työurallani toimittajana, paljolti oikeus- ja rikostoimittajana, menetin enenevästi luottamustani kanteluinstituutioon. Se on Suomessa toki kattava ja moniportainen, mikä on periaatteessa hyvä asia. Mutta kun päätöksiä lukee, ne on yleensä vääntämällä väännetty virkamiehen eduksi – paitsi ihan itsestään selvissä tapauksissa. Yleensä vain heristetään sormea, että koettakaahan muistaa vastaisen varalle.

      Vieläkin eläkkeellä ollessani vanhasta muistista ja huvikseni luen muun muassa kaikki netissä julkaistavat oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen päätökset, samoin Potilasvahinkolautakunnan päätokset Lääkärilehdestä (löytyy kirjaston lehtisalista). Eipä tunnu linja pahemmin muuttuneen.

      Toinen juttu on, että mitenkä huomautetut itse suhtautuvat. Muistan parikin rikoskomisariota, jotka pöytäkirjan ulkopuolella sanoivat, etteivät he pätkääkään välitä, jos joskus tulee pyyhettä, koska virka on ja pysyy. Pahoittelivat vain, että aikaa tuhraantuu vastineiden väsäämiseen.

      Itse olen laatinut vain pari kantelua, jotka molemmat hävisin. Toisen kohdalla tosin vähän ajan päästä Helsingin Sanomissa ilmestyi puolen sivun juttu (se oli vanha iso Hesari), jossa apulaisoikeuskanslerin päätös haukuttiin pataluhaksi. Kantelun kohteena oli käräoikeuden, vai oliko se raastuvanoikeuden, tuomari, ja aiheena asiakirjajulkisuus. Lehtijutun laatija oli vanha hyvä tuttu, jolle olin laittanut paperit tiedoksi. Niin se maailma pelaa. Sattumalta olin sitten oikeuskanslerinvirastossa toimittajatapaamisessa, jolloin itse kansleri Jorma. S. Aalto myönsi julkisesti alaisensa päätöksen huonosti laadituksi.

      P.S. Yhden ainoan kerran oli salissa seuraamassa harvinaista tapausta, jossa apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen oli määrännyt syytteen nostettavaksi paria vanginvartijaa vastaan. Vankilaan kuskattu mies oli ryypännyt yötä päivää kolmisen kuukautta, ja hänet paiskattiin juoppohulluustilassa selliin mitenkään harkitsematta, tarvitsisiko hän hoitoa. Mies kuoli. Syyttäjä syytti vastoin tapojaan puisevasti, ja virkamiesten syyte meni nurin yksimielisesti. Tuomio sai lainvoiman.

      P.P.S. Tilaisuuden tullen kehun oikeus.fi -sivustoa, josta löytyy tuomioistuinten ja erityistyistuomioistuinen tuoreita päätöksiä. Erityisen kattavasti KKO ja KHO. Jos joku ei tiedonjanossaan tyydy lehtijuttuihin, sieltä löytyvät päätökset/tuomiot kokonaisuudessaan, tosin anonymisoituina törkeissäkin, jo ennestään julkisuudessa nimellä olleissa tapauksissa.

  5. 6

    Mari Heimala sanoo

    Minä tein vain työtäni ja noudatin määräyksiä. Ai, sehän olikin natsi-Saksa jossa näin tehtiin…

    • 6.1

      Rintsu sanoo

      Ei.

      Koska sinut on viimeksi viety aiheettomasti putkaan? No ei minuakaan.
      Oliko nimesi viime vaaleissa äänioikeutettujen listalla? Niin oli minunkin nimeni.
      Onko pelastuslaitos joskus ajanut palavan talosi ohi? Ei minunkaan.

      Parasta virkavaltaa on se joka tapahtuu täysin huomaamatta. Joka päivä, sinunkin elämässäsi.
      Virheet sitten huomataan, ja kuten sanottiin niin jokainen joskus tekee virheitä.

  6. 7

    Jari Kähkönen sanoo

    Varminta äänenlähdettä viranomaistoiminnan moitteettomuudesta ja lakien hyvyydestä ovat aina sellaiset henkilöt, jotka todellisuuteen tai omaan kuvitelmaan perustuen katsovat, että joko eivät voi koskaan joutua niiden armoille tai jos joutuivat edes niiden eteen, voittavat asiansa. Kyllä, maa on huiman epäoikeudenmukainen ja arvaamaton paikka, jos sitä vähänkään tarkemmin tai laajemmin tuntee. On vain kiusaajia, kiusattuja ja mukanahöhöttelijöitä eikä yksikään ole niin onnekas että voisi olla vain yhtä koko elämänsä alusta loppuun.

    Maailmassa on siis sellaiset laillisuusperiaatteen kannattajat, jotka unohtavat, että oikeasti se oli laillisuus- ja lainalaisuusperiaate, kun hyvinkin röyhkeästi meluavat heidän hävyttömyytensä olevan muka asiaa ja riistämisensä oikeutta. Sieltähän se tyhmyriportaan nollasummapeli -juttukin lähtee ja saa vahvistuksensa. Näille jos puhuu epäoikeudenmukaisuudesta, ne minun kokemukseni mukaan vastustavat yleensä aina jokatoista luistamista tai kuppaamista, sitä mitä eivät olleet itse tehneet. Ihan sama, että sanooko tätä kantaväestön etuoikeudeksi vai ihan silkaksi itsekkyydeksi.

    Ei yksinkertaisesti mene mihinkään tuntevaan tai ajattelevaan ihmisruumiin paikkaan asti, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Kaikkensa ne tekevät torjuakseen, nyt Sakarin bloggaamalla tavalla palvovat ja ripustautuvat viranomaistoimintaan. Sinänsä huvittavaa, että kuinka jotkut, ainakin omasta ja lähikasvattajan mielestä hyvinkin fiksut, ihmiset ovat nyt paijaamassa alhaisimman eettisen ajattelun astetta eli rangaistuksenpelkoa. Epärehellisyys haisee. Haisun takana annetaan sitten ne naisten raiskausuhkaukset, hanttiin pistämään kykenevän oloisen tappouhkauset, rakenteille tuhopolttouhkaukset ja tehdään myös kaikki muu mahdollinen minkä poliisimme oletettavasti tänään sivuuttaa esitutkintaa käynnistämättä.

    Ei tule kysellä samaistumiskykyä tai -taitoa. Moista viranomaispalvontaa harjoittava on siinä määrin kiinni omassa kieltämisessään tai torjunnassaan, että tuskin se edes tunnustaa ilman huomattavaa vaivannäköä, ettei pidä ”niitä muita” vertaisenaankaan. Vielä pidempi matka on siihen, että se tunnustaisi siellä jossain pohjimmillaan sisällään hautomansa suhtautumistavan missä ”ne muut” eivät ole hänestä ihan täysiä ihmisiä laisinkaan. Tai että kaikki ovat yhdenvertaisia ihmisiä, mutta jotkut ovat vain parempia kuin jotkut toiset. Muka.

    Moinen epärehellisyys ei vähällä vaivalla pystyssä pysy, siksi ne ovat niin piukeina esimerkiksi rikollisten etnisen alkuperän kanssa. Tankkaavat siitä lisää ihmisvihaa tai halventamisen kohteiden huonontamisen tekosyytä. Turha niitä on silti rasisteiksi sanoa vaikka todennäköisesti sitä ovatkin, niille r-sana on vähän niinkuin se hyönteismyrkky, joka tappaa niin talossa kuin puutarhassakin. Luukut kiinni ja torjunta päälle, siinä kaikki. Höpsöliinit eivät ymmärrä edes, että ovat todellisten rasististen vallankäyttäjien hyväuskoisia hölmöjä, auttavat heitä karvaissa teoissaan. Tai mitä viranomaisiin tulee, luovat tekopyhänsinisen haloefektin, joka pimittää taakseen kaikki oikeasti rumat asiat. Sen kuinka esimerkiksi miekkafirman määräileville urheilijatyypeille niin sanottu laillisuus on pelkkä itsevaltaisuutensa mahdollistamiseksi tarpeellinen puueläinlelu.

    Sehän näissä hyväuskoisissa hölmöissä on, että eivätpä ole tainneet käsittää kuinka itsensä käy jahka vallan tasapaino oikeasti keikahtaa. Joka ei silloin syntyvän dystopian ihannekansalaisen mittoja täytä, saa mennä ja kuolla. Oikeasti rasistiset vallankäyttäjät eivät heitä kaipaa. Lisää sekä parempia tuotetaan koko ajan, näin he tulevat silloin ajattelemaan. Mitä taas väkivaltakoneistoon tulee, ovat siihen värväytyneet tienneet jo suurinpiirtein lyömämiekan ja keihään ajoista ettei ihmisluonnon häilyvyyteen ole luottamista. Yksi puhuttaa, toinen varmistaa, ja mikäli silti koetellaan niin uhkaaja meistetään hengiltä. Näin on tuossa etuoikeutetussa rankaisijakastissa ajateltu aina, loppu on silkkaa hienosäätöä.

    Mutta antaa tyhmäilijöiden paijata viranomaisia ja keskiluokan arvot sisäistäneen paremmistonsa sanoa nenäänsä nyrpistäen hyi sekä etteivät vaan halua.Heidän tyhmyydessään, selkärangattomuudessaan sekä itsekeskeisyydessään irti pääsevät poliittiset voimat antavat kyllä niin mainituille kuin maininnatta jäävillekin mahdollisuuden katua suhtautumistaan. Nimittäin sitten kun siihen kaikkien yhtäläiseen ihmisarvoon todella kovallla kädellä kajotaan. Muistuu taas mieleen niin lähimenneen opetukset, totuus ihmisluonnosta kuin sekin millainen tämä maailma taas oikeastaan olikaan.

  7. 8

    Rintsu sanoo

    Kun mä olin virkamies niin mä kakskytä vuotta koulutin virkamiehiä.
    Ihan aikuisetkin pelkäsivät hirveesti kurssin päätekokeita.
    Vaikka minä sanoin, että kokeella mitataan ainoastaan minun taitoani opettaa eikä muuta.

    Jotkut hoksasivat, että firmalla ei ole varaa kouluttaa ketään vastaamaan kokeisiin. Vaan kurssi on ihan siksi, että pärjää ihan itse! Soittamatta minulle, koska minähän saatan olla sairiksella tai muuten vaan tavoittamattomissa.
    Samat hoksasivat myös sen, että kurssilla saa möhliä ihan luvan kanssa eikä se haittaa ketään… ja rintsu kertoo jos jokin meni pieleen.
    Erittäin hyvää virkamiesainesta.

    Oli sit muitakin. Niitä joiden hoksottimia ei juuri voi kehua mutta saivat siitä kokeesta hyvän arvosanan. Ja luulivat olevansa kauheita mestareita.
    Heitä en välttämättä kaipaisi hoitamaan asioitani yhtään missään.

  8. 9

    Marjo Hannele Kaasinen sanoo

    Tulee vaan mieleen, että onko millään enää mitään väliä ???!!!!

    • 9.1

      Matti Luomansuu sanoo

      Niin, eipä taida olla enään millään mitään väliä ja politiikotkin irtaantuneet arkielämästä. Nyky politiikka/politiikot ovat verrattavissa yhteiskunnan kehittämään versioon tietokoneviruksesta.