Puolue ja kunnallinen luottamustoimi

Kesän niukkaan poliittiseen uutisantiin tuo pikantin lisänsä perussuomalaisten ja puolueesta eronneiden julkinen riitely. Uutena eduskuntaan noussut Matti Torvinen on kertonut, että Jussi Halla-ahon johtama puolue uhkailee eroa harkitsevia jäseniään kunnallisten luottamushenkilöpaikkojen menetyksellä ja jopa puolueveron perinnällä ulosoton kautta.

Puolueen mukaan kaikkia kunnallisiin luottamustoimiin valittuja sitoo sopimus, joka kieltää vaihtamasta puoluetta luottamustoimien menettämisen uhalla. Sopimus on pidettävä ja loikkaajan eli tässä tapauksessa ministereiden esimerkkiä seuraavien on erottava, sanoo puolue. Puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mukaan paikat kuuluvat puolueelle, eivät yksittäisille valtuutetuille ja muille luottamushenkilöille.

uuvatit

Halla-aho ja puolue ovat moraalisesti oikeilla jäljillä, mutta juridisesti hakoteillä. Mikään laki ei kiellä kunnallista luottamushenkilöä vaihtamasta puoluetta tai vaikka olemaan ilman puoluetta omana ryhmänään ihan siitä riippumatta, minkä puolueen listoilta hänet on valittu. Yksityisoikeudellisella sopimuksella ei voida sitoa ketään minkään puolueen jäseneksi, eikä sopimuksen rikkomisesta voi tulla korvausvastuuta.

Tämä johtuu siitä, että kuntalaki ei tunne tällaisia sopimuksia. Henkilöt on valittu luottamustoimiin demokraattisesti vaaleilla henkilöinä, ei minkään puolueen jäsenenä. Paikat ovat henkilökohtaisia, eivät puolueen paikkoja. Valtuusto ei voi erottaa yksittäistä luottamushenkilöä ryhmän vaihtamisen vuoksi. Luottamushenkilöllä ei ole myöskään velvollisuutta eikä lain mukaan edes oikeutta erota luottamustoimista puolueen vaihtamisen takia.

Vaalilakikaan ei tunne tällaista sopimusta. Vaalilaki edellyttää vain ehdokkaan antamaa suostumusta ehdokkaaksi ja suostumusta ottaa valtuustopaikka vastaan.

Sopimus pysyä koko vaalikausi puoluen jäsenenä on vain paperille laitettu herrasmiessopimus. Jokainen harkitsee itse katsooko sen sitovan itseään. Oikeudessa sitovaksi se ei voi tulla, korvausvastuusta puhumattakaan. Puoluetta kesken kauden vaihtava jos kuka kantaa vain sen paljon puhutun poliittisen vastuun. Äänestäjät yksin päättävät seuraamuksista, ja onneksi asia on näin. Demokratiaan ei mahdu sellainen ajatus, että Puolue omistaisi valtuustopaikat ja päättäisi äänestäjien yli kuka niillä paikoilla saa istua.

En tiedä onko ketään oikeasti uhkailtu korvausvastuulla tai kenen vaatimuksesta ja miksi tällaista sopimusta on yleensä katsottu tarvittavan. Juridisesti sitovaa siitä ei saa millään. Se on vähän kuin avioliittosopimus, jossa luvataan pysyä yhdessä kuolemaan asti. Enpä ole kuullut, että avioeroa hakeva olisi haastettu oikeuteen sopimusrikkomuksesta.

Kommentit
  1. 1

    Virva Itäranta sanoo

    Tässä on taas vähän samasta kyse kun meidän talon asukastoimikunnasta. Siihen liitytään, mutta ei oteta selvää toiminnan ehdoista, eikä ymmärretä päätöksentekoa, eikä sen seurauksia. Ajankaan kanssa niitä ei opita ymmärtämään, vaikka olisi kuinka moneen kertaan ohjeistettu ja piirretty käppyröitä ja pettymyksiäkin on tullut. Miksi? Siksi, että se oma käsitys asioista on niin vahva, ettei sitä voi millään hylätä. Tämä sama periaate pätee kaikissa populaatioissa, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Halutaan vaan itse määrätä. Siksi demokratia on niin vaikeaa.

  2. 2

    Kari Kaleva sanoo

    Lainaus tekstistä:”Demokratiaan ei mahdu sellainen ajatus, että Puolue omistaisi luottamushenkilöpaikat ja päättäisi äänestäjien yli kuka niillä paikoilla saa istua.”

    Tämä ei taida päteä ylemmillä tahoilla, ainahan niitä johtajapaikkoja on täytetty puolueitten mukaan, sopiva puoluetausta päihittää ammattitaidon.

    • 2.1

      Raimo Korhonen sanoo

      Kyllä se pätee: vaikka vaihtaisi puoluetta, virkapaikka tai luottamustehtävä säilyy.

      Samoin ns. hallituskriisissä: presidentti nimitti ministerit, jotka voidaan erottaa, jos eivät nauti eduskunnan luottamusta tai jos pääministeri pyytää. Pääministeri ei pyytänyt ja eduskunnan luottamus testattiin.

  3. 3

    Tapio Heikinen sanoo

    Tuosta juridiikasta kysyisin asiantuntijoilta, että jos teet sopimuksen jonkin toisen tahon kanssa, niin milloin sitä pitää noudattaa ja milloin ei? Onko se oikein laissa mainittu, että jos tekee sopimuksen sellaisen tahon kanssa jolla ei ole kansan (tai toimittajien) yleistä hyväksyntää, niin sitä ei tarvitse noudattaa? Olisi mukava tehdä erilaisia sopimuksia tietäen, että voi sitten myöhemmin halutessaan toimia toisin. Kyllähän tuo politiikka tietenkin on pelkkää tyhjänpuhumista ja vaihtoehtoisen totuuden julkituomista, mutta kuitenkin….

    • 3.1

      Rintsu sanoo

      Tossa on semmoinen juttu, että puolue ei ole urheiluseuraa kummallisempi yhdistys.
      Jos liityt urheiluseuraan niin sitoudut noudattamaan sen sääntöjä ja maksamaan jäsenmaksun.
      Jos eroat seurasta niin seura ei voi vaatia sinua maksamaan seuraavan neljän vuoden jäsenmaksuja.

      • 3.1.1

        Toni J sanoo

        Paitsi vaan että ei ole urheiluseuran vaihtaminenkaan ihan simppeliä.

        Toki seurasta voi erota, mutta jos on haaveissa vielä samalla kaudella pelata jossain toisessa seurassa, niin vähän lajista riippuen voi käydä sekin kalliiksi.

    • 3.2

      Markku K sanoo

      Puolue on vain ja ainoastaan rekisteröity yhdistys. Ainoa ero valitsijayhdistysten välillä on, että puolue saa automaattisesti asettaa ehdokkaita, mutta valitsijayhdistys joutuu keräämään kannattajakortteja.

      Vaaleissa voi olla vaaliliittoja. Se tarkoittaa sitä että useamman puolueen tai valitsijayhdistyksen listat yhdistetään. Jopa vain yhden puolueenkin lista on vain lista, koska ehdokkaina on monesti mukana sitoutumattomia henkilöitä, jotka eivät ole puolueen jäseniä.

      Eduskunnassa etenkin hallitusneuvotteluissa valtaa käyttävät eduskuntaryhmät. Yleistä on että jokaisella puolueella on oma eduskuntaryhmä, mutta kansanedustaja saa kuulua tai olla kuulumatta eduskuntaryhmään, joutua erotetuksi tai perustaa oman yhden miehen eduskuntaryhmän. Eduskuntaryhmä on vain ryhmä, jolla on nimi, eikä se ole mikään juridinen oikeushenkilö. Eduskuntaryhmä on kuin porukka hiekkalaatikolla ja porukkaan voi päästä tai porukasta voi joutua eroon ihan porukan itse keksimin syin ilman valitusoikeutta minnekään. Valtiosääntö ei tunnusta puolueille minkäänlaista valtaa eduskunnassa – vain eduskuntaryhmille. Kansanedustajien nimen perässä on usein sulkeissa eduskuntaryhmän lyhenne – ei puolueen.

      Kuntapolitiikassa on myös vastaavasti lukuisa määrä erilaisia valtuustoryhmiä, joiden nimetkään eivät edes etäisesti viittaa mihinkään puolueeseen.

    • 3.3

      Heikki Kauppi sanoo

      Pointti on siinä, että tuollaisen sopimisen vaatiminen on laitonta ja sopimus on siksi pätemätön. Työoikeuden puolelta löytyy paljon vastaavia esimerkkejä. Jos esimerkiksi työnantaja tahallaan tai vahingossa jekuttaa työntekijän sopimaan 60 tunnin työviikosta, niin sopimusta ei pidä noudattaa.

  4. 4

    Benny Tulirinta sanoo

    Halla-aho ja puolue eivät ole edes moraalisesti oikeilla jäljillä. Ruotsin vaalitavan mukaan voisi ollakin jyrkkä ehkä.

  5. 5

    Mauri Pulkkinen sanoo

    Uuvatti nimityksenä lähestyy hattivatteja eli Tove Janssonin Muumien maailmaa. Mahtaako tulla vielä tekijänoikeusrikkomuksia vastaan? Sininen tulevaisuus ja vaikuttaa kovin giniseltä ja puuttuu vain, että Olavi Virran esittämä Sininen huvimaja soi väärissä yhteyksissä ja riitasointuja tuottavassa ympäristössä.

    Vakavammin ottaen PS ja UV ovat malliesimerkkejä populistisista liikkeistä, joiden viesti on yhtä kuin johtajan kulloinenkin päähänpälkähdys ja muiden kuin johtajan omatunnon kysymykset eivät ole omatunnon kysymyksiä.

    Järjestötyö, edustukset paikallisella ja valtakunnan tasolla heijastavat suurten egojen omahyväisyyttä ja siinä ei paljon paina yhteisöllisyys, vakiintuneet käytännöt, hyvät tavat eivätkä toimintaa raamittavat säädökset.

    Energiaa kulutetaan sitoumusten ja sopimusten laatimiseen ja niistä kiistelyyn, vaikka niillä olisi vain pätemätön arvo. Tulosteitakaan ei voi käyttää kuin vain Nokian silkin tapaan vessassa iskulauseella: ei ime, mutta levittää hyvin.

    Viihdearvoa PS ja UV (ST) tuottavat hetkittäin, mutta hymy hyytyy, kun muistaa, että yhteiskunnallisten toimijoiden pitäisi joukkueena yhteiseltä arvopohjalta toimia kansalaisten parhaaksi.

    • 5.1

      Petja Raaska sanoo

      Nimenomaan moraalisesti oikeilla jäljillä. Äänestäjä äänestää ihmisen ohella listaa, jotka saavat paikat yleensä vaalitulokseen pohjautuen. Ennen vanhaan oli loikattaessa tyylikkäillä ihmisillä erota myös luottamustoimistaan vanhan puolueen mandaatilla, etteivät voimasuhteet muuttuisi. Se on muisto vain. Juridisesti on juuri noin kuin mitä kirjoitettiin, puolueverohan perustuu vapaaehtoisuuteen (toki maksuhaluttomia harvoin valitaan uudelleen).

  6. 6

    Kari Sipilä sanoo

    Valtuustopaikkojen suhteen varmasti asia menee noin mutta puheenjohtaja-, hallitus- ja lautakuntapaikkojen osalta tilanne ei liene niin suoraviivainen?

    • 6.1

      Saku Timonen sanoo

      Sama asia niissäkin. Muihin luottamustoimiin nimeää puolue, mutta valitsee valtuusto. Vain valtuusto voi myöntää eron, mutta eroa ei tarvitse myöntää puolueen vaihdon perusteella. Erottaa voi vain laissä säädetyin rikosperustein.

      • 6.1.1

        AikaMies sanoo

        Niinpä. Luottamustoimiin puolueet nimeävät ehdokkaat, mutta valtuusto päättää/valitsee. Sopimusneuvotteluihinkin usein joudutaan. Ne naiskiintiöt näes (ja joskus jopa pärstäkerroin).
        Olen taannoin ollut tyttäreni varajäsenenä luottamustoimessa ja keskinäisen sopimuksemme vuoksi (hänen kiireensä ja jääviytensä) ”aina paikalla”.
        Valtuusto voi eron myöntää. Eräissä tapauksissa tosin ei voi olla myöntämättäkään, mutta se on jo toinen juttu.
        Meinaan jotta komplisoitua on.

  7. 7

    Rosa Warski sanoo

    Mestaria on nyt selvästi loukattu. Kiukku purkautuu seuraajien hajaantuessa :/

    • 7.1

      Jori Nieminen sanoo

      Juurikin näin. Halla-Aho ei voi sietää, etteivät kaikki ole hänen neroutensa edessään rähmällään. Eivät siis edes kaikki persut. Mies on ottanut UV:n lähdön selvästi henkilökohtaisesti ja yrittää pelottelemalla pitää PS:n rivit kasassa. En tiedä mitä laki sanoo, mutta kyllähän Suomessa puoluetta saa vaihtaa, jos siltä tuntuu. Sitä paitsi kannattaa muistaa, että PS on väärällään loikkareita. Esim. Toimi Kankaanniemi on entinen KD, ”työmies” Putkonen entinen demari jne. jne. Ja jos oikein muistan, niin SMP, jonka raunioille PS aikoinaan rakennettiin itse irtautui silloisesta Maalaisliitosta. Aivan kuten UV nyt irtaantui PS:stä.

  8. 8

    Mika Korhonen sanoo

    Myrsky vesilasissa. Jos kenttä olisi aidosti hajoamassa niin se olisi jo tapahtunut. Uuvattien loikkaus ei nauttinut kentän tukea, Halla-Aho valittiin kentän enemmistön äänillä.
    Tämä nyt vielä korostuu kun uuvattien kannatus on alle prosentti.

    • 8.1

      Eeva Koiranen sanoo

      Kentän enemmistön äänillä?? tarkoitat varmaan puoluekokouksessa äänestäneiden ääniä.

      Jos olisin äänestänyt Perussuomalaisia vaaleissa, olisin kyllä äärimmäisen pettynyt puolueessa tapahtuneeseen politiikan muutokseen. Nykyisellä puoluejohdolla on aivan erilaiset arvot ja lupaukset, kuin mitä vaaliohjelmassa. Jos kentän enemmistö tällaisen suunnanmuutoksen noin vaan hyväksyy, niin tulee vaan ajatus, että sama se kuka johtaa ja millä arvoilla, miten on tuon sitoutumisen kanssa.

  9. 9

    Rintsu sanoo

    En tiedä ollaanko tuossa moraalisestikaan oikeilla jäljillä.
    Ainakaan minä en tahdo kuulua yhteenkään semmoiseen järjestöön josta en seuraamuksitta voi erota. Moisia käytäntöjä on lähinnä rikollisjärjestöissä.

    Toinen asia on se, että mitä puolue tekee jäsenellä joka ei tahdo allekirjoittaa uuden puoluejohdon linjauksia?

    Kolmanneksi, mitään puolueveroa ei varsinaisesti ole olemassa. Puolueveroksi kutsutaan x-prosentin siivua luottamustoimen kokouspalkkioista puolueen paikallisyhdistykselle eli se on eräänlainen lisäjäsenmaksu. Jos henkilö eroaa puolueesta niin loppukauden kokouspalkkiot eivät millään muotoa kuulu entiselle puolueelleen, eikä niitä saa ulosottoon mitenkään. Luvassa hauska näky käräjillä;
    – ”haluamme 20% henkilön X kokouspalkkioista.”
    – ”millä perusteella?”
    – ”koska hän ei ole enää puolueemme jäsen.”
    – ”aha”

  10. 10

    Hannu Ala-Olla sanoo

    Eiköhän Halla-Aho tiedä kaiken tämän. Kyseessä on taktiikka, jolla minimoidaan loikkarien kannatusta ja saadaan maalailtua vähän vielä lisää sitä marttyyrin osaa.

    • 10.1

      Rintsu sanoo

      Halla- aho tietää. Hän laskee sen varaan, että kaikki eivät tiedä.
      Tieto ja faktat ny eivät puolueessaan muutenkaan ole edes haluttuja ominaisuuksia.

  11. 11

    Jari Kähkönen sanoo

    Ja kukaan muuko ei tässä maailmassa ole koskaan käyttänyt katteettomia käräjöinti- sekä ulosottouhkauksia vaikuttamistarkoituksessa? Älköön oltako ihan lapsellisia. Kyllä on. Suomen kansa nyt sattui vain olemaan pitkään maailman auktoriteettiuskoisinta ja viranomaispelkoisinta, sekä taitaa tietyssä määrin olla sitä osin yhäkin. Sekä sitten on tietysti tämä fatalistis-opportunistinen puoli, jossa ensin vollotetaan ”minkä tehdyn olevan tehtyä” ja samalla kytätään silmänurkasta mikä ylimaallinen muljaus voisi kuitenkin muuttaa sen pelkäksi historiaksi mitä ”porukalla päätetään” olla muistelematta.

    Sinänsä olen toki ohuesti huvittinut, että moinen voi kukkia politiikassa. Vähintään on kysyttävä, että tuonko haltuun on annettava talon avaimet, lompakko ja kännykkä? Jos ajatukseen liitetään yhä -sana, voidaan katsoa sen olleen paikallaan luokkapuolueaikaan eli jo joskus ennen minun syntymäänikin. Siellä ulossulkeminen on ollut aivan toisen mittaluokan vastoinkäyminen, sekä Korkea Toveri puheenjohtaja ja edes virkailijakin hänen puoluetoimistostaan on ollut aivan toisen tasoinen auktoriteetti ihmisen elämässä. Jatkaako persukansan populistilahko samaa perinnettä? Ajallisesti kyllä, jos se katsotaan alkaneen pientalonpojista silloin joskus, mutta anteeksi vaan spontaani naurunpyrskähdykseni, jos plarin seuraava repla kuuluu että Halla-aho on karismaatikko. Pian hän voi näyttää tyhmillekin ettei ollut, jos on jollakulla asiasta vielä epäselvyyttä.

    Mutta toisaalta, onhan maassamme omasta mielestään vakavastiotettavia ammatti-ihmisiä, jotka väittävät ulosoton olevan sama asia kuin luottotietojen menetys. Valtaa niillä on tosin vain silloin, jos puhuttelevat vielä jotakuta itseäänkin tietämättömämpää sekä tyhmempää. Sen estämättä, että ennen täytäntöönpanoa pitäisi kyllä olla tuomio ja sitä eivät ole saamassa kuten Sakari bloggasi. Tai sen, että menee ne luottotiedot tietyissä tapauksissa ilman velkomustuomiotakin, sen näkee ihan siitä millaisen sopimuksen on mennyt allekirjoittamaan. Olennainen sanapari on ”tuki lainsäädännössä”, yhdellä ei ole ja toisella on. Siinä suhteessa blogimerkintä on erinomainen opetus lukutaidon, harkintakyvyn sekä herkkäuskoisuuden merkityksestä meidänkin ajassamme.

    Mediallisesti asia on pelkkää syyttelyä ja vastasyyttelyä. Näin on sopivaakin, sillä päällä on taistelu uskottavuudesta ja eloonjäämisen oikeutuksesta. Niin persukansan puolueen vallanvaihto kuin sinisten henkilöiden puolueen rekisteröintihankkeen syntykin olivat ylhäältäpäin toteutettuja eliittien keikauksia, joista kummallakin on vakavia vaikeuksia sen paremmin uskottavasti vedota kuin tosiasiassa johtaakaan mitään suurempaa kansanjoukkoa. Saattaisi tulla vielä syöksykierre alaspäin, jossa populistilahko kokonaisuutena kuppikuntaan katsomatta riitelee itsensä olemattomiin. Lähteekö se suurempi kansanjoukko mukaan kumpaankaan niistä? Halla-aholaisuuden ottama radikaalidogmaattinen ylhäältäpäinohjaamisote sen pian kertoo.

    Samalla kun ääriliberaali markkinavetoinen ajattelutapa jokaisen kuviteltavissa olevan politiikan alalla etenee etemistään ja laittaa koko maan uusiksi tavalla, josta voi olla vaikea palautua vuosisatojenkaan kuluessa. Kyllä ne rakenteet aina saa uusittua, mutta sisäisen vakauden ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden kanssa on huomattavasti enemmän töitä tiedossa. Ensisijassa kyse on siitä, että kuinka epävakaaksi maa menee ja kuinka pahasti sen kestäessä raa’istutaan.