Auttaminen kielletty

Maan hallituksen halla-aholainen toiminta jatkuu, vaikka Jussi Halla-aho ei arvoja korostavaan hallitukseen kelvannutkaan. Hänen kirjoittamansa hallitusohjelman kohta kuitenkin kelpaa ja voi hyvin, joten Halla-aho johtaa hallituksen turvapaikkapolitiikkaa oppositiosta.

Nyt hallitus päätti budjettiriihessä kiristää turvapaikkalainsäädäntöä . Se aikoo muuttaa kansalaisuuslakia niin, että Suomen kansalaisuus otetaan pois niiltä kaksoiskansalaisilta jotka ovat syyllistyneet terrorismiin. Poliisille annetaan kaikki mahdolliset voimankäyttösäännökset, ja kriminalisoidaan laittomasti maassa olevien suojeleminen ja piilottelu. Kielteisen päätöksen saaneet aiotaan ottaa säilöön ilman että he ovat syyllistyneet mihinkään rikokseen. Tämä on selkeästi vastoin perustuslakia, mutta eipä ole ensimmäinen kerta, kun tämä hallitus juoksee täysillä päin perustuslain kiviseinää.

Hallitus on hankkimassa itselleen epäinhimillisen maineen lisäksi myös rutkasti juridisia ongelmia. Kansalaisuuden poistaminen kaksoiskansalaiselta ei liene iso ongelma, mutta kuulostaa lähinnä näpertelyltä tai hätävarjelun liiioittelulta. Terrorismiinkaan syyllistyneen syntyperäisen kansalaisen kansalaisuutta ei voida poistaa, jos hänellä ei ole minkään muun maan kansalaisuutta. Valtio ei voi tehdä kenestäkään ilman minkään maan kansalaisuutta olevaa. Turistina terroristi voi edelleen tulla maahan vapaasti, jos matkustusasiakirjat ovat kunnossa.

Maassa luvattomasti olevien auttamisen kriminalisointi tulee aiheuttamaan enemmän ongelmia. Ensinnäkin ulkomaalaislakia on muutettava siten, että luvattomasta maassaolosta tulee rikos, josta on mahdollista tuomita yli kuuden kuukauden vankeuteen. Vasta sitten voidaan soveltaa rikoslain 15 luvun 11 §:n 1 momenttia, jossa säädetään rikoksentekijän suojelemisesta:

Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. 

Saman pykälän 2 momentin mukaan rikoksentekijän suojeleminen ei nimittäin koske rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta. Tällä hetkellä luvaton maassaoleskelu on sakolla sovitettava ulkomaalaisrike.

Mikä sitten mahtaa olle hallituksen tuleva linjaus kriminalisoidusta auttamisesta? Onko ihan kaikenlainen auttaminen rikos? Jos on, niin siinä tapauksessa tuomioistuimet tulevat täyttymään sosiaalityöntekijöistä, jotka voimassaolevaa lakia noudattaen myöntävät toimeentulotukea laittomasti maassa oleville. Jos he kieltäytyvät myöntämästä tukea, niin he joutuvat oikeuteen virkavelvollisuuksien rikkomisesta.

Seurakseen he tulevat saamaan kirkon työntekijöitä luultavasti piispoista alkaen. Kirkko on vakaumuksensa mukaisesti ruokkinut ja majoittanut hädässä olevia, mutta hallitus ilmeisesti aikoo kriminalisoida tämän kristilliseltä arvopohjalta lähtevän vakaumuksen toteuttamisen.

Ei tässä nyt sentään niin aiota toimia, niinkö? No miten sitten? Mihin vedetään raja? Saavatko sosiaalityöntekijät myöntää toimeentulotukea lain mukaisesti, vai muutetaanko toimeentulotukilakia? Jos muutetaan, niin sitten on muutettava myös perustuslakia ja tehtävä ihmiset eriarvoisiksi lain edessä ihan virallisesti. Jos tälle tielle lähdetään, niin kuka on enää turvassa lainsäätäjien mielivallalta? Mikä kansanryhmä julistetaan seuraavaksi laittomaksi?

Saako kirkko edelleen majoittaa ja ruokkia paperittomia? Jos ei saa, niin sitten pitänee varmaan muuttaa kristinuskon perusteita.

Kuten huomatte, niin vaikeaa tulee olemaan ja tulokset jäävät laihoiksi. Joku yksittäinen kansalainen voidaan saada kiinni ja tuomita, mutta siihen se sitten jääkin. Jos hallitus olisi edes pikkuisen miettinyt edessä olevaa juridista suota, niin se jättäisi esityksillään rehvastelun vähemmälle. Paljon melua tyhjästä ja paljon toivotonta lainsäädäntötyötä, mutta erittäin vähän tuloksia.

Jos olisin ilkeä, niin rupeaisin miettimään mikä maa aikoinaan julisti osan ihmisistä laittomiksi ja kriminalisoi heidän auttamisensa. Mutta antaa olla.

 

 

 

Moraalikato

-Ja tuokin tuossa…Katsokaa nyt. Keskellä päivää, kun muut ihmiset ovat ahkerassa työssä.

Näin paheksui Pohjantähden ruustinna Salpakari juovuksissa toikkaroivaa Kankaanpään Eliasta. Ruustinnaa ei ollenkaan häirinnyt se tosiasia, että hän itse perheineen istui puutarhassa tekemättä mitään muuta kuin juoksuttaen piikoja tuomaan mehua.

Vallanpitäjät ovat aina halunneet määritellä rahvaan moraalin, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kansaa on kautta aikojen paheksuttu laiskuudesta, juoppoudesta ja yleisestä moraalittomuudesta. Kansan kelvottomuuden syytä ovat olleet taudit, nälänhädät ja köyhyys, mutta omassa moraalissa ei ole nähty mitään vikaa. Vallanpitäjät eivät ole tajunneet, että rappio ei ala kansasta, vaan heistä itsestään. Kun isot tekevät mitä haluavat, niin pienet seuraavat perässä.

Elämme moraalikadon aikaa. Poliitikot jakavat toisilleen korkeita virkoja palkkioksi lojaalisuudesta näkemättä asiassa mitään kummallista. Hallituksessa istuu viisi ministeriä, joilla ei ole takanaan edes puoluetta ja puolueohjelmaa. Kansanedustajia on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja yksi on tällä hetkellä tutkittavana. Yksi tästä rikoksesta tuomittu edustaja on kaahannut ajokorttinsa hyllylle.

Kaikkinaista kähmintää ja rötöstelyä on jatkunut niin kauan, että ylin virkamieskunta näyttää saaneen tartunnan. Korkeita poliisipomoja epäillään virkarikoksista, ja valtakunnansyyttäjä on hyllytetty virkarikosepäilyn takia. Vankilassa istuva huumepoliisin entinen päällikkö heiluttelee virkajakkaroita paljastuksillaan. Maassa ei ole oikeuskansleria, ja kun virkaan valittu ottaa tehtävän vastaan, niin hän on asian päävalmistelijana esteellinen tutkimaan sote-lainsäädännön valmistelun mahdollisia lainvastaisuuksia.

Mitäpä tekee hallitus? Kiinnittääkö se huomiota omaan toimintaansa, tarttuuko se ankaralla kädellä virkamiesten toimintaan? No ei. Se istuu budjettiriihessä, ja henki on kuulemma hyvä. Yhdessä päätetään, että talouskasvun hedelmiä ei missään tapauksessa ainakaan kansalle jaeta, vaan niillä lyhennetään velkaa. Palkankorotuksiin ei ole varaa, pienituloisille ei anneta veronkevennyksiä eikä sosiaalietuuksia nosteta, vaan niitä leikataan.

Sisäiseen turvallisuuteen satsataan yksimielisesti Turun puukotuksen säikäyttämänä. Tiedustelulainsäädäntö tullaan ruhjomaan läpi ennätysvauhtia, ja viranomaisille tullaan antamaan lisää resursseja ja valtuuksia. Terroriuhkan torjumisen lisäksi niitä valtuuksia ja resursseja tullaan käyttämään myös kansan valvontaan. Kun herrat rötöstelevät, niin kansa pannaan kuriin. Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin yhteiskunnallinen kontrolli kovenee, kuten professori Heikki Ylikangas sanoi jo 1980-luvulla.

Jatkossakin yläluokka jatkaa kansan paheksumista näkemättä itsessään mitään vikaa.

 

 

Sulle, mulle…

– Poliittisen ”sulle mulle” -nimityskulttuurin aika on kerta kaikkiaan ohi.

Näin julisti Juha Sipilä syksyllä 2013. Toimittuaan vähän yli kaksi vuotta pääministerinä samainen Juha Sipilä aikoo nyt nostaa pitkäaikaisen ystävänsä ja poliittisen tukijansa Hannu Takkulan eurooppalaiseen huippuvirkaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi. Politiikan ulkopuolelta Takkulalla on työkokemusta kolme vuotta ala-asteen luokanopettajana.

Mitä me tästä opimme? Vahvistuuko uskomme siihen, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa? Todistaako nimitys, että pätevyys ohittaa poliittisen sopivuuden? Tunnemmeko nyt tyytyväisyyttä siitä, että palvelusten ja vastapalvelusten aika on ohi?

Takkula on vetänyt Sipilän vaalivankkureita vuoden 2011 eduskuntavaaleista asti. Ainkaan minulle hän ei ole jäänyt mieleen merkittävista poliittisista teoista tai aloitteista. Hän on ollut täysin hajuton ja väritön. Eduskunnassa hän on ollut viimeksi vuonna 2004, ja sen jälkeen hän oli europarlamentaarikko kymmenen vuotta. Vuoden 2014 vaaleissa hän putosi sieltä, mutta nousi takaisin Olli Rehnin tultua ministeriksi Juha Sipilän hallitukseen.

Hän on siis pätevöitynyt politiikassa. Politiikka on siitä metka laji, että siinä aika pätevöittää ihan mihin tahansa. Osaamisella ja muilla näytöillä ei ole mitään merkitystä. Muistellaanpa paljon Takkulaa nopeammin pätevöitynyttä Hanna Mäntylää.

Hän pätevöityi Euroopan neuvoston erityisneuvonantajaksi tehtävänään syrjäytymisen ja radikalisaation estäminen. Mäntylän ministerikausi päättyi perhesyistä samoihin aikoihin, kun paljastui häneen kohdistuneen petosepäilyn vanhentuneen poliisin lomien viivästyttämän kuulustelun takia. Mäntylä onnistui olemaan samaan aikaan yhdessä oikeudenkäynnissä maksutonta oikeusapua saava yksinhuoltaja ja toisessa avoliitossa varakkaan miehen kanssa.

Ministerinä ollessaan hän teki kaikkensa syrjäytymisen edistämiseksi ajamalla lakimuutosta, jolla maahanmuuttajien työmarkkinatuki ja peruspäiväraha olisi lakkautettu ja muutettu kymmen prosenttia pienemmäksi kotouttamisrahaksi. Lakiehdotus oli niin räikeässä ristiriidassa perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden kanssa, että kaikki muut paitsi ministeri sen näkivät. Esitys kaatui odotetusti perustuslakivaliokunnassa.

Ministerikautensa jälkeen hän oli niin huomaamaton, että toukokuussa hän katosi jopa omilta kannattajiltaan. Ilmeisesti hän oli pätevöitymässä uutta ja vaativaa tehtävää varten. Ilkeämielinen voisi puhua loikkaamisesta palkkioksi annetusta loppusijoituspaikasta, mutta ei kai Euroopan neuvosto nyt sellaista tekisi. Kyseessä on pakko olla ihmepätevöityminen.

Takkulankin tapauksessa lienee tapahtunut ihme. Ei voi olla niin, että uskonveli ja hyvä ystävä voisi järjestää kaverilleen hyvän viran. Tai sitten tarinan opetus on, että jos ei oikein osaa mitään eikä siksi ole kysyntää työmarkkinoilla, niin kannattaa ruveta poliitikoksi. Ensiarvoisen tärkeää on valita itselleen hyvä poliittinen kummisetä.

Uusi alkulähde

Perättömät jutut saavat aina alkunsa jostain, ja kun niitä tarpeeksi kauan toistetaan, niin niistä muodostuu isolle osalle ihmisiä totuus. Muistatte ehkä kolmen vuoden takaisen metelin maahanmuuttajien jokaiselle lapselle kustannettavista uusista lastenvaunuista. Monille se on vieläkin totta, vaikka perättömän tarinan alkulähde on aikoja sitten selvitetty. Iltapäivälehden kolumnisti kertoi kuulleensa jotain ”tutulta sosiaalijohtajalta”, ja Jussi Halla-aho lisäsi tarinaan omiaan. Tarinan voitte palauttaa mieliin täältä.

Viime viikonloppuna uuden tarinan pani liikkeelle Iltalehden kolumnisti, jolle nimettömänä pysyttelevä poliisi kertoi laittomasti maassa olevien saamista laittomista toimeentulo- ja asumistuista. Ei ihme, että poliisi halusi pysyä nimettömänä, sillä hän ei selvästikään tuntenut sosiaalilainsäädäntöä. Myös luvatta maassa oleskelevilla on oikeus saada toimeentulotukea välttämättömään elämiseen, mutta tämä tosiasia ei ole estänyt poliitikkoja ja puolta kansaa raivoamasta laittomuuksista.

Näin tehtiin taas tarina, jonka oikaiseminen on käytännössä mahdotonta. Oikaisemisen yrittäjä saa niskaansa viharyöpyn, vaikka vain selittää voimassaolevaa lakia. Niin tein minä eilen, ja palaute oli poikkeuksellisen hävytöntä. Kun laki ei miellytä, niin raivo kohdistetaan lain selittäjään.

Raivoamaan tulevat päivässä itseoppineet juristit ja muut henkiset ämpärinjonottajat, jotka ovat juuri lukaisseet läpi asumiseen perustuvan sosiaalilainsäädännön soveltamisesta annetun lain. He väittävät kivenkovaan toimeentulotuen olevan asumiseen perustuvaa, vaikka lukevat ihan väärää lakia. Heidän pitäisi lukea perustuslakia ja toimeentulotukilakia. He eivät suostu uskomaan apulaisoikeusasiamiehen linjausta eivätkä edes oikeaa tietoa antavaa lehtiartikkelia, jonka mukaan toimeentulotukea voi saada myös luvatta maassa oleskeleva. Heille iltapäivälehden kolumnia varten haastateltu nimetön poliisi on perustuslain ja sosiaalilainsäädännön ehdoton auktoriteetti, koska tämän asiantuntematon mielipide sattuu vastaamaan omaa mielipidettä.

Alan tulla siihen tulokseen, että valitettavan isolla osalla kansasta ei ole kykyä eikä halua ymmärtää juridiikkaa, joten heille ei sitä kannata edes yrittää selittää. Sanoipa heille mitä tahansa vaikka kuinka tarkasti perustellen, niin he luottavat omaan tulkintaansa siitä yhden ainoan lain yhdestä ainoasta lakipykälästä, jonka ovat onnistuneet löytämään. Ei haittaa, vaikka se pykälä ei liity aiheeseen tai korkeintaan sivuaa sitä, sillä heillä on mielipide. Se vastaa nykyisin minkä tahansa ammattialan osaamista. Kansa on opetettu lukemaan ja kirjoittamaan, mutta ei ymmärtämään lukemaansa.

Mitä vahvempi ja väärempi mielipide, niin sitä rajummin sitä ollaan valmiita puolustamaan. Lain oikean sisällön selittäjää neuvotaan opettelemaan itsepuolustusta, sillä jonain päivänä kolahtaa. Eipä siis ihme, että toimittajatkin ovat nykyisin ruvenneet kirjoittamaan nimettöminä juttuja, joissa haastatellaan nimettömänä pysyvää tutkijaa. Jutun sisällöstä päätelleen tuo tutkija voisi tässä tapauksessa olla vaikka äärioikeiston suosima fiktiivinen professori Paavo Tajukangas, mutta sillä ei ole merkitystä. Omalla nimellä ei uskalleta esiintyä, ja nimettömänä voi puhua ihan mitä tahansa. Vastuu siirretään kätevästi lukijalle.

Omalla nimellä eivät uskalla kohta esiintyä kuin iltapäivälehtien kolumnistit, jotka laittavat liikkeelle urbaanitarinoita. Tarinoiden oikoja saa varutua sontaryöppyyn.

pälvi uusitalo

Kuva: Facebook/Stand up -koomikko Tommi Ylimäinen

Perustuslaki ja yhdenvertaisuus

Eilen kerroin, että myös ilman oleskelulupaa maassa olevilla on oikeus toimeentulotukeen. Tätä eivät tunnu ymmärtävän tavallisten kansalaisten lisäksi myöskään jotkut poliitikot  ja toimittajat. On suorastaaan noloa lukea heidän kauhisteluaan ”laittomista toimeentulotuista”. Tällaisilla puheilla he sekä paljastavat oman tietämättömyytensä että lietsovat lisää tietämättömyyttä.

Jokaiseen perustuslakia sivuavaan juttuuni tulee vakioväitteitä, joiden oikomiseen olen kyllästynyt. Siksi oikaisen tavallisimmat väärinkäsitykset ja vastaväitteet kootusti. Samat asiat olen kertonut ennenkin, mutta uusintoja ovat kaikki vastaväitteetkin.

Nykyinen perustuslaki ei ole vanha, vaan se tuli voimaan 1.3.2000. Se jaettiin silloin jokaiseen kotiin ja ilmeisesti olisi aika jakaa se uudelleen. Mielellään vielä selitysten kanssa Katekismuksen tapaan.

Perustuslain 6 § 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Kun kerron tämän, niin viimeistään kolmas kommentoija sanoo, että perustuslaki koskee vain Suomen kansalaisia. Ei koske, vaan se koskee kaikkia Suomen lakien vaikutuspiirissä kulloinkin olevia ihmisiä. Se sanotaan selkeästi lain esitöissä. Vanhassa perustuslaissa puhuttiin kansalaisista, mutta uuden lain sanamuoto on tarkkaan harkittu.

Kun kerron tämän, niin vastakommentiksi joku sanoo, että laki on virheellinen, koska ei Suomen lakeja voi soveltaa kaikkiin maailman ihmisiin. Ei voikaan, sillä kaikki maailman ihmiset eivät ole Suomen lakien vaikutuspiirissä ennen kuin he tulevat Suomen alueelle.

Tässä vaiheessa nostetaan esiin 6 § 2 momentti, jossa sanotaan näin:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Hyväksyttävä peruste asettaa eriarvoiseen asemaan ei ole mikä tahansa kenen tahansa hyväksyttävänä pitämä peruste, vaan perusteiden on oltava hyväksyttäviä koko perusoikeusjärjestelmän kannalta. Perustuslakivaliokunta on linjannut, että lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuussäännös ei kuitenkaan edellytä kaikkien kaikissa suhteissa samanlaista kohtelua, elleivät asiaan vaikuttavat olosuhteet ole samanlaisia. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia että asetettaessa velvollisuuksia. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se kohtelee tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa.

Jos siis vaaditte yhdenvertaisuuden poistamista mielivaltaisilla perusteilla, niin pitäkää huoli siitä, että vaatimus ei kolahda omaan nilkkaanne. Mikä voidaan tehdä yhdelle ihmisryhmälle, se voidaan tahdä mille tahansa ihmisryhmälle.

Sitten tulee vakiokommentti, jonka mukaan asevelvollisuuden koskeminen vain miehiä todistaa, että kaikki eivät ole yhdenvertaisia lain edessä. Tätä kommenttia käyttävät eivät ymmärrä, että maanpuolustusvelvollisuudesta ja asevelvollisuudesta on säädetty erikseen. Perustuslain 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.

Asevelvollisuudesta on säädetty asevelvollisuuslaissa. Lain 2 §:n mukaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta. Lainkohta päättyy sanoihin jollei jäljempänä toisin säädetä.

Jäljempänä säädetään mm. naisten vapaaehtoisesta asevelvollisuudesta. Jehovan todistajat ja ahvenanmaalaiset miehet on vapautettu palveluksesta rauhan aikana erillislailla. Vapautus ei ole vastoin perustuslakia, sillä perustuslain sanamuoto oikeuttaa säätämään lailla perustuslaista poikkeavasti.

Sitten joku kommentoija ottaa esille opiskelijoiden eriarvoisen aseman. Olen itsekin aina ollut sitä mieltä, että opiskelijoiden asettaminen eriarvoiseen asemaan on väärin. He ovat ainoa ihmisryhmä, joka velvoitetaan ottamaan lainaa elääkseen.

Epäoikeudenmukaisuudestaan huolimatta tämä ei ole vastoin perustuslakia. Oikeudesta sosiaaliturvaan säädetään perustuslain 19 §:ssä. Sen mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Opiskelusta perustuslaki ei puhu mitään.

Perustuslaki takaa välttämättömän toimeentulon, mutta jättää tässäkin varsinaisen toteuttamisen muun lainsäädännön varaan.

Juuri tässä on perustuslain vahvuus ja samalla myös heikkous. Perustuslaki on yleislaki, jonka pitää olla muun lainsäädännön pohjana oikeuksien toteuttamiseksi. Jos perustuslakia kunnioitettaisiin kuten pitäisi, niin epätasa-arvoista lainsäädäntöä ei syntyisi.

Voisin kirjoittaa perustuslaista enemmänkin, mutta ei ole minun tehtäväni paikata koulussa jääneitä aukkoja. Tavallisen kansalaisen ei tarvitsekaan tuntea lain yksityiskohtia, mutta perustuslain merkitys pitäisi ymmärtää.

Ministerit ja kansanedustajat sen sijaan pitäisi passittaa valtionsääntöoikeuden peruskurssille, ja vaatia tehtävässä jatkamisen edellytyksenä kurssin hyväksyttävää suorittamista. Ei tekisi kurssi pahaa monille toimittajillekaan.