Tienhaarassa

Nyt kun olemme kokeneet oman terrori-iskun Turussa ja tehneet terrorismista myös vientituotteen, niin olemme tienhaarassa. Ennen Turun puukotuksiahan meillä tapahtuneet joukkosurmat eivät olleet terrorismia, vaan yksittäisten sekopäiden tekoja. Aiemmin uusnatsit ovat päässeet meillä veljelliseen yhteiskuvaan kansanedustajan kanssa, ja yksi uusnatsi kulkee edelleen vapaana odottelemassa kuolemantuottamuksesta saamansa tuomion käsittelyä hovioikeudessa.

Nyt meillä on terrorismia sekä tuonti- että vientitavarana. Terrorismia ehkäistään vain tuonnin osalta poistamalla maasta naisia ja sylilapsia. Vielä kaksi vuotta sitten turvapaikanhakijoita vastustettiin kustannussyillä. Silloinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä hinnoitteli jokaisen turvapaikanhakijan omituisella laskelmalla, jonka mukaan yksikään oleskeluluvan saanut ei koskaan tuota mitään. Samalla hän tuli hinnoitelleeksi muutkin yhteiskunnan nettosaajat turhiksi elätettäviksi. Nykyisin Mäntylän osaamista tarvitaan Euroopan neuvoston erityisneuvonantajana pohdittaessa syrjäytymisen ja radikalisaation estämistä.

Nyt voimme unohtaa nämä laskelmat ja keskittyä turvallisuuteen. Tiedustelulait tullaan säätämään pikavauhtia nopeutetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä, ja Jussi Halla-aho on ilmoittanut tulevansa vaatimaan myös perusoikeuksiin puuttumista samassa järjestyksessä. Vahva veikkaukseni on, että yhdenvertaisuus lain edessä on asialistalla. Laura Huhtasaari on avoimesti kertonut ihailevansa Unkaria, joka on joutumassa EU:n sanktiolistalle oman perustuslakinsa loukkaamisesta. Siellä on heitetty hyvästit vallan kolmijaolle ja mahdollistettu tuomareiden poliittinen valinta.

Nyt sitten katsotaan mihin suuntaan lähdetään. Voimme valita Unkarin tapaan suljetut rajat ja poliittiset tuomioistuimet. Voimme mennä myös toiseen suuntaan ja puolustaa länsimaisia arvoja ja oikeuskäsitystä. Valinta pitää tehdä reilusti sen sijaan, että teeskennellään yhtä ja tarkoitetaan toista. Li Andersson kiteytti Facebookissa hyvin tämän ristiriidan, joka saa puhumaan muuta kuin mitä ajatellaan:

Sanovat, että pitää auttaa paikan päällä, mutta leikkaavat ennätysmääriä kehitysavusta.

Sanovat, että turvapaikkahakemukset pitää käsitellä EU:n ulkopuolella, mutta vastustavat pakolaiskiintiön nostamista. Juuri pakolaiskiintiön kautta tulee pakolaisleireiltä ihmisiä, joilla on todettu olevan suojelun tarve.

Sanovat, että haluavat auttaa naisia ja lapsia, mutta kannattavat heidän pakkopalautuksiaan turvattomiin maihin.

Sanovat, että EU-maiden pitää jakaa vastuuta, mutta vastustavat sitovia maidenvälisiä kiintiöitä.

Sanovat, että Suomen pitää hoitaa kansainväliset velvoitteensa, mutta kritisoivat YK:n pakolaissopimukseen sisältyvän turvapaikanhakuoikeuden.

Sanoisivat sitten vaan suoraan etteivät halua auttaa ketään, olisi paljon rehellisempää. 

Niin että kumpaan suuntaan mennään? Onko meillä järkeä vai turvaudutaanko höpsismiin? Länsimainen, avoin oikeusvaltio vai suljetut rajat ja totalitarismi?

höpsismi

***

Tätä juttua ei voi kommentoida, koska lähden muutaman päivän työmatkalle enkä halua roikottaa kommenttejanne odottamassa hyväksyntää.