Laki ja nettikäräjät

Kun nyt on monta päivää käyty media- ja nettikäräjiä Turun hovioikeuden antamasta kymmenvuotiaaseen kohdistuneen seksuaalirikoksen tuomiosta, niin yksi asia on tullut selväksi: On hyvä, että tuomioita ei anneta kansan oikeustajun mukaan. Jos annettaisiin, niin ruumiita ja kuohilaita tulisi läjäpäin. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla ei näytä olevan minkäänlaista hajua tapauksen taustalla olevista rikoslain pykälistä. Jos onkin, niin niitä ei ymmärretä.

Otetaanpa nyt viimeinkin esille ne lainkohdat.

Rikoslaki 20 luku 1 § 1-2 mom:

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Näitä lainkohtia ei voitu käyttää, koska ei saatu näyttöä väkivallasta tai sen uhkasta. Toisen momentin luettelo on pyritty ilmeisesti tekemään aukottomaksi, mutta juuri siinä piilee pikkutarkan lainsäädännön suurin vaara. Kun pyritään aukottomaan luettelointiin, niin siitä jää aina pois jotain. Se huomataan vasta sitten, kun jokin yksittäinen tapaus ei istu valmiiseen muottiin. Tässä tapauksessa on jäänyt pois uhrin nuori ikä, ja tarkka luettelointi kaventaa tuomioistuimen harkintavaltaa. Vaikka järki sanoo, että kymmenvuotias on avuton ja kykenemätön puolustautumaan aikuista vastaan tai edes muodostamaan tahtoaan, niin laki ei sitä suoraan sano.

Koska raiskausta koskevaa lainkohtaa ei voitu varmuudella soveltaa, niin sovellettiin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädettyä lainkohtaa. Se on pitempi, joten voitte lukea sen rikoslain 20 luvun 7 §:stä. Huomatte, että näytöksi riittää pelkkä teon tapahtuminen, ja rangaistuksen yläraja on sama.

Mieliä tuntuu kuohuttavan erityisesti se, että rikosnimikkeenä ei ollut raiskaus. Kerroin jo miksi ei ollut, mutta ymmärrän kyllä tuohtumuksenkin. Raiskaus on sanana tuttu, ja se kertoo suoraan rikoksen vakavuuden. Pitää kuitenkin muistaa, että juridisessa kielenkäytössä sanoilla on eri merkitys kuin lehtien lööpeissä. Juridiikassa raiskaus on määritelty yllä siteeratulla tavalla, mutta yleisessä kielenkäytössä sanalla on laajempi merkitys.

Rangaistuksen lievyys on myös herättänyt suuttumusta. Minustakin seksuaalirikoksista tuomittavia rangaistuksia pitäisi ankaroittaa, mutta siihen ei välttämättä tarvita lainsäädäntöä. Rangaistusasteikon ankarampi pää on nykyisin vajaakäytössä. Jos lainsäätäjä haluaa antaa signaalin tuomioistuimelle, niin tuomioiden alarajaa voitaisiin nostaa. Se olisi selvä merkki siitä, että rangaistusten on syytä olla kovempia.

Nyt nämä opettavaiset käräjät on minun puolestani käyty. Toivottavasti olemme kaikki oppineet jotain. Minä opin sen, että liki 30 vuotta juristina ovat muokanneet minut ajattelemaan juristin tavalla. Nämä yritykseni selittää lakia ovat pyrkimys kaventaa maallikon ja juristin ajattelun välistä kuilua. Onnistuminen on sitten joskus niin ja näin, eikä kärsimätön luonteeni hirveästi edistä asiaa.

PS Olen muuten sitä mieltä, että jokaisen kuoleman- ja ruumiinrangaistusta vaativan pitäisi tarvittaessa olla valmis toimimaan pyövelinä. Ennen kuin sanotte kannattavanne vaikkapa kuohitsemista, niin miettikääpä olisitteko valmis panemaan tuomion täytäntöön ihan omin käsin.

 

Tärkeintä on kohu

Muutaman päivän ajan media ja kansa ovat kohisseet Turun hovioikeuden tuomiosta, jossa aikuinen mies tuomittiin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden vankeuteen. Uhri oli kymmenvuotias lapsi. Oikeus ei pitänyt tekoa raiskauksena, mutta monien mielestä mies olisi pitänyt tuomita syytteen mukaisesti törkeästä raiskauksesta. Nyt kansanedustajille tuli kiire näyttää, että kansan kanssa ollaan samaa mieltä.

Kyllä minäkin lapsen kanssa tapahtuvaa yhdyntää ilmiselvänä raiskauksena pidän, mutta kohun kiihkossa on jätetty huomaamatta monta asiaa. Ihan ensimmäiseksi unohdettiin, että tekijä tuomittiin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kolmen vuoden vankeuteen. Sekä törkeän raiskauksen että lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusmaksimi on kymmenen vuotta vankeutta. Tuomio olisi siis todennäköisesti ollut sama siinäkin tapauksessa, että törkeä raiskaus olisi kyetty näyttämään toteen.

Oikeudessa punnittiin näyttöä. Raiskaus on pakottamista seksiin ja se on rangaistavaa silloin, jos pakottaminen näytetään toteen. Jollei sitä pystytä näyttämään toteen, niin rikoksen tunnusmerkistö ei täyty.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sen sijaan on aina rangaistavaa, jollei tekijä ole toinen lapsi. Sen täyttyminen ei edellytä minkäänlaista vastarintaa tai mitään muutakaan lapselta, riittää kun teko tapahtuu. Vastuu on aina hyväksikäyttäjän.

Kohutussa kymmenvuotiaan tapauksessa jäi uutisten mukaan pakottaminen näyttämättä toteen. Näytön arvioiminen on tuomioistuimen oleellinen tehtävä, sillä ilman näyttöä ei voi tuomita. Kun nyt oikeus ei katsonut pakottamista toteen näytetyksi, se tuomitsi tekijän törkeästä lapsen hyväksikäytöstä.

En ymmärrä miksi juuri rikosnimikkeestä on tehty oleellinen kysymys, kun rangaistusmaksimi on sama ja tuomiokin todennäköisesti sama.

Itse tapauksesta olen median tietojen varassa, joten tuomioon on muuten vaikea ottaa kantaa. Siitä on valitettu, joten ennakkotapaukseksikaan tämä ratkaisu ei päädy. Tosin minunkin oikeustajuni sanoo, että rangaistusasteikon yläpäästä olisi löytynyt oikeampi tuomio.

Mutta ei se mitään, tärkeintä on kohina, oikeuslaitoksen kauhistelu ja lainsäädännöstä pöyristyminen. Pöyristyjät ovat yleensä niitä, joille kokemukseni mukaan on ihan turha edes yrittää selittää lainsäädäntöä. Valitettavan monet heistä ovat kohuihin ihastuneita toimittajia.

(Kiitos Tarja Koivumäelle, jonka Fb-päivityksessään esille nostamiin asioihin teksti hyvin pitkälle perustuu.)

Aikakone

Päättäjämme ja media ovat ilmeisesti keksineet aikakoneen, jolla matkustavat menneisyyteen etsimään paheksuttavaa. Jos muuta ei löydetä, niin aina voi menneisyyydestä tuoda mukanaan vaikka Harro Koskisen Sikamessiaan vuodelta 1969 ja päivittää sen paheksunnan nykyaikaan. Tai sitten voi kaivaa esille Irakissa vuonna 2014 tehdyn ja tyrmätyn lapsiavioliittojen sallimiseen tähtäävän lakialoitteen, jonka uskonnollisesti tärähtänyt kansanedustaja on tehnyt uudelleen. Päivittämisessä menneisyyttä voidaan käyttää nykyisin niin muodikkaaseen islamin vastustamiseen.

Yhdeksän kansanedustajaa on matkustanut ajassa ja tehnyt Sikamessiaan esiintymisestä Suomi 100 -juhlanäyttelyssä kirjallisen kysymyksen. Jos joku ei satu tietämään, niin Wikipedia kertoo teoksen herättäneen pahennusta vuonna 1969, ja Koskinen tuomittii pitkän oikeusprosessin jälkeen jumalanpilkasta vuonna 1974.

Mielenkiintoista kirjallisessa kysymyksessä on Sikamessiaan yhdistäminen islamiin. Aloitteen tekijöiden mukaan teos onkin nyt islamin suojelemista kristinuskon kustanuksella.  Jos Suomi 100 -näyttelyssä kuvattaisiin islamin profeetta siaksi, Suomen liput käryäisivät jo jossain, ja museonjohtaja ja ministeri pyytelisivät anteeksi, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko.

Ehkä näiltä kansanedustajila on jäänyt huomaamatta, että Jeesus on islamin profeetta. Sen lisäksi he levittävät jostain tuntemattomasta lähteestä peräisin olevaa valeuutista sanoessaan sen jäljittelevän kristittyjen vainojen yhteydessä ollutta käytäntöä, jossa vainoa harjoittavat muslimit naulitsivat sian ristille ja veivät ristin kristittyjen kokoontumispaikkaan.

Tällaisesta käytännöstä ei historiantutkija Jussi Jalonen löytänyt mitään kirjallisuusnäyttöä. Hän kertoo Facebookissa näin:

-En löytänyt mitään. Useimmat kai ovat törmänneetkin Yhdysvaltain suurlähettiläs Morgenthaun raporttiin Armenian kansanmurhasta, jossa kuvailtiin myös puukappaleisiin naulitsemista kidutusmenetelmänä. Mutta tässäkin vainossa ristille naulattiin ihmisiä. Kansanedustajien mainitsemasta sikojen naulaamisesta ristille en löytänyt yhtään mitään mainintaa, ja ihmetyttää miksi ihmeessä moista olisi viitsitty tehdä edes uskonvainojen yhteydessä.

Lisäksi tietysti sianruhon viskaaminen kokoontumispaikkaan kuulostaa kyllä enemmän joltain sellaiselta häpäisykeinolta, minkä kristityt saattaisivat tehdä muslimeille (tai juutalaisille). Mene tiedä sitten, mitä aloitteen kirjoittajilla on mielessään ollut, mutta ehkäpä kuulemme tästä lisää.

Jotain kansanedustajien pitää kai tehdä, jotta mainittaisiin. Niin pitää mediankin. Vuonna 2014 herätti raivoa uutinen, jonka mukaan Irak on sallimassa lapsimorsiamet. Tällainen yleisen oikeustajun vastainen ja suorastaan rikollinen lakiesitys maassa tosiaan tehtiin vuonna 2014, mutta ei sillä ollut mitään mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi.

Nyt vastaava aloite on tehty uudelleen, mutta ei sillä tälläkään kertaa ole mitään mahdollisuutta tulla hyväksytyksi. Kyseessä on fundamentalistisen uskon sumentaman pään tehtailema aloite, joka tullaan tyrmäämään. Aina siitä kuitenkin saa uutisen, ja näyttävän uutisen siitä saa unohtamalla, että lakialoite ei ole hyväksytty laki ja vihjaamalla aloitteen läpimenon olevan suunnilleen varmaa.

Näitä fundamentalisteja riittää jokaisessa uskonnossa ja jokaisen maan eduskuntaan. Koska he ovat kansanedustajia, niin valitettavasti heidän jokainen töräyksensä pitää ottaa vakavasti. Tai ainakin teeskennellä niin.

sika

Kuva: Wikipedia/Sikamessias

Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää…

– Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin.

Nämä legendaariset sanat lausui pääministeri Juha Sipilä tammikuussa 2016, kun Soldiers of Odin aloitti katupartioinnin. Järjestö osoittautui nopeasti Suomen lippuun huonosti kääriytyneeksi natsijärjestöksi, jonka johtajista ja jäsenistä isolla osalla on rikollinen tausta. Sittemmin partiointi on loppunut, mutta natsiaate elää ja voi hyvin.

Itsenäisyyspäivänä avoimen natsistinen Pohjoismainen Vastarintaliike järjestää Helsingissä oman marssin teemalla Kohti vapautta. Mukaan on kutsuttu kansallismielisiä pohjoismaiden lisäksi myös Venäjältä. Soldiers of Odin osallistuu tähän marssiin omilla tunnuksillaan. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kieltäminen on vireillä oikeudessa, mutta päätöstä en rupea ennakoimaan.

Vapautta kohti siis marssitaan natsiaatteen hengessä. Tavalliselle ihmiselle natsismin nimeäminen vapaudeksi näyttäytyy jonkinlaisena aivojen nyrjähdyksenä, mutta natseille itselleen logiikka on aukoton. Heille vapaus tarkoittaa rajatonta vapautta uhkailla kaikkia muita väkivallalla ja terrorilla, ja tehdä se vieläpä kansan nimissä. Pieni joukko on nimennyt itsensä Suomen kansaksi.

23795203_148744455851155_4495086130347476792_n

Tavallisiksi suomalaisiksi itseään nimittävä pieni joukko uhkailee siis suurinta osaa suomalaisia pommilla, jos kaikki eivät tanssi heidän pillinsä mukaan. Suuruudenhulluus alkaa olla mahdotonta mitattavaksi, mutta ei tämä leikin asia ole. Väkivaltaisten äärinationalististen liikkeiden nousu on tosiasia ja on vain ajan kysymys, kun tämä joukko rupeaa toteuttamaan aikeitaan. Aletaan olla samassa tilanteessa kuin 1930-luvulla, jolloin erään aikalaisen mukaan velkaantuneet nuoret isännät maksoivat kauppalaskunsakin tappouhkauksilla ja Maamme-laululla.

Miettikääpä tätä järjettömyyttä ja yrittäkää ymmärtää se arjessa. Ruotsista johdetut suomalaiset natsit pyrkivät kumoamaan Suomen valtion ja perustamaan sen tilalle yhteispohjoismaisen natsivaltion. Avuksi suureen isänmaalliseen voimannäyttöön Suomen itsenäisyyspäivänä on pyydetty äärikansallismielisiä Venäjältä.

23722790_10155415129113778_3889843766404428868_n

Kuva: Facebook/Mikko Körö Körperich

***
Tätä juttua ei voi kommentoida ollenkaan. Tiedän kokemuksesta, että suurin osa kommenteista on järjetöntä mölinää ja tappouhkauksia. Kansan peräpää puhuu.

Näin lietsotaan vihaa

Journalistin ohjeisiin sitoutumaton perussuomalaisten puoluelehti Suomen Uutiset antaa hyvän esimerkin siitä, miten vihaa lietsotaan. Lehti julkaisee uutisena kaupunginvaltuutettu Mari Rantasen blogitekstin suunnilleen sanasta sanaan. Toimituksellista työtä ei ole viitsitty tehdä ollenkaan, vaan teksti on kopioitu kaikkine virheineen ja puolitotuuksineen. Niiden eteen on laitettu raflaava otsikko.

su

Nyt puhutaan siis Helsingin kaupunginhallituksen esityksestä valtuustolle, ja koko esityksen voitte lukea täältä.

Katsotaanpa sitten ne virheet ja puolitotuudet. Kyse on Veronika Honkasalon tekemästä valtuustoaloitteesta, joka menee valtuuston käsiteltäväksi. Kaupunginhallitus ei ole päättänyt asiasta mitään muuta kuin esittää sen kaupunginvaltuustolle nyt hyväksytyssä muodossa. Lopullisesti asiasta päättää valtuusto.

Lehdeltä jäi myös huomaamatta yksi tärkeä sana. Kaupunginhallitus puhuu välttämättömästä huolenpidosta ja toimeentulosta, johon sisältyvät ainakin välttämättömät lääkärin määräämät lääkkeet, majoitus ja ruoka. Lisäksi kaupunginhallitus puhuu terveydenhuoltolain mukaisesta oikeudesta kiireelliseen sairaanhoitoon.

khs

Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perustuslaki puhuu koko ajan ihmisistä, ei Suomen kansalaisista. Terveydenhuoltolain 50 §:n mukaan kiireellistä sairaanhoitoa, mukaan lukien kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki on annettava sitä tarvitsevalle potilaalle hänen asuinpaikastaan riippumatta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.

Helsingin kaupuginhallitus esittää siis valtuustolle, että Helsingin kaupunki noudattaisi perustuslakia ja terveydenhuoltolakia. Tämä tuntuu olevan paha pala bloggaavalle valtuutetulle, joka kertoo olevansa äiti, ensihoitaja, sairaanhoitaja, omaishoitaja, poliisin perustutkinnon suorittanut Perussuomalainen kaupunginvaltuutettu ja varakansanedustaja Helsingistä. Hänelle ehdotus kiireellisen ja välttämättömän, perustuslain ja terveydenhuoltolain edellyttämän hoidon antamisesta näyttäytyy luksusluokan kohteluna, jota suomalaisille ei anneta.

Ja vastaanottohan on odotetun mukainen. Tällaista kommentointia näkee yleensä valemedia MV:n kommenttipalstalla, mutta ei se mikään ihme ole. Kommentoijat ovat hyvin usein samoja sekä MV:ssä että Suomen Uutisissa.

suouu

Tarvitaan siis yksi valtuutettu, joka ei ymmärrä päätöksen ja päätösesityksen eroa, sanan ”välttämätön” merkitystä, perustuslakia ja terveydenhuoltolakia. Sen lisäksi tarvitaan puoluelehti, joka ei ole JSN:n jäsen ja jota eivät Journalistin ohjeet sido. Lopputuloksena puolueen kannattajat saavat päivittäisannoksensa vihaa.

Minua muuten kiinnostaisi tietää ovatko Mari Rantanen, Suomen Uutiset ja Helsingin perussuomalaiset oikeasti sitä mieltä, että paperittomat joutavat kuolla nälkään, kylmään ja hoidon puutteeseen. Siltähän tuo vuodatus nimittäin vaikuttaa.

EDIT 21.11.2017 klo 14.20
Koska asian juridinen puoli tuntuu olevan monille epäselvä, niin väännetään rautalangasta. Perustuslaki ja terveydenhuoltolaki asettavat kunnille raamit antamalla jokaiselle oikeuden saada tiettyjä palveluja. Näiden raamien vastustaminen on voimassaolevan lainsäädännön vastustamista. Lakien muuttaminen ei kuulu kunnan toimivaltaan.

Raamien sisällöstä päättää kunta itse. Tätä sanotaan kunnalliseksi itsehallinnoksi. Nyt Helsingin kaupunginhallitus esittää valtuustolle tätä sisältöä tietyssä muodossa. Valtuusto sitten päättää mitä päättää. Tätä sanotaan demokratiaksi. Ei tämä sen vaikeampaa ole.

Suomen Uutisten jutusta ja Rantasen blogista ei käy ilmi vastustetaanko raameja vai sisältöä. Kommentoijista suurin osa tuntuu vastustavan niitä raameja.