Mikä voidaan tehdä yhdelle…

Tähän asti Helsingissä oleville paperittomille on tarjottu vain kiireellisin terveydenhoito, joka pitää sisällään esimerkiksi akuutin hoidon päivystyksessä sekä välttämättömän terveydenhoidon lapsille ja raskaana oleville naisille.

Viime yönä monen tunnin keskustelun jälkeen Helsingin valtuusto päätti äänin 45-39 laajentaa palvelua muun muassa rokotuksiin sekä kroonisten sairauksien ja haavaumien hoitoon. Seurasin koko keskustelun suorana netistä ja totesin, että esityksen vastustaminen perustui niinkin päteviin syihin kuin ennakkoluulo, pelko, ymmärtämättömyys ja suoranainen valehtelu.

Monet eivät ole tajunneet, että Helsingin kaupunki ei päätä siitä, kuka on laittomasti maassa. Se ei päätä myöskään siitä, kuka oleskelee kaupungin alueella. Se päättää siitä, mikä on perustuslain kaikille ihmisille takaaman ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon sisältö. Helsinki ei päätä siitä, kuka saa hoitoa, vaan se päättää siitä, mikä on hoidon taso. Nyt hoidon tasoksi päätettiin sama kuin turvapaikanhakijoille. Se on vähemmän kuin muille annettavan hoidon taso. Ei siis enemmän, kuten vastustajat ovat jo viikon selittäneet.

Vastustajat ovat väittäneet ja väittävät yhä, että paperittomille annettava hoito tulee kalliiksi ja on pois muilta. Ei tule eikä ole. Rahaa tarvitaan summa, joka vastaa 0,3 promillea kaupungin sosiaali- ja terveystoimen menoista. Tätä arviota kritisoitiin voimakkaasti ja vaadittiin tarkempaa vaikutusarviointia. Vaatijat eivät ymmärrä, että kaikki arvioinnit ovat aina vain valistuneita arvauksia. Arvaus ei sen sijaan ole se, että jo nyt asiasta jahkaamiseen on käytetty puolet tuosta summasta. Typeryyttä on väittää, että nyt Helsinkiin ryntää seitsemän miljardia ihmistä ilmaisen elatuksen ja hoidon toivossa.

Turvallisuusriskistä puhuvat eivät suostu ymmärtämään, että on halvempaa hoitaa sairauksia ennen kuin ne kehittyvät kallista kiirellistä hoitoa vaativiksi. On myös turvallisempaa ja halvempaa hoitaa mahdolliset tarttuvat taudit ajoissa kuin hoitaa puhjennutta epidemiaa.

Keskustelusta selvisi myös, että kokoomus, perussuomalaiset ja siniset puhuivat kuin yhdestä suusta. Kenellekään ei anneta mitään muuta kuin ihan välttämättömin. Kokoomuksellehan tämä on selkeä linja kaikkia köyhiä ja avuntarpeessa olevia kohtaan, muut kohdentavat nuivuutensa tarkemmin rajattuun ihmisryhmään.

On hyvä, että nyt tehtiin tällainen päätös. Muussa tapauksessa vain välttämättömän avun antamisesta olisi voinut ihan hyvin tulla uusi normaali. Kun linjataan perustuslain tarkoittamaa välttämätöntä hoitoa, niin sehän voidaan soveltaa koskemaan kaikkia. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ja mikä voidaan tehdä yhdelle, voidaan tehdä kaikille. Oikeastaan se pitääkin tehdä kaikille juuri yhdenvertaisuuden takia.

Tietenkään se ei niin mene, sanotte. Miksi ei menisi? Kun Helsingissä on tehty aloitteita vaikkapa leipäjonojen poistamiseksi tai yleensä köyhyyden vähentämiseksi, niin suunnilleen samat niitä vastustavat kuin nytkin. Köyhät, sairaat ja vanhukset nostetaan esille vain silloin, kun heidän avullaan voidaan vastustaa ulkomaalaisia.

Demaredien jakautumisen kahtia ymmärrän, mutta pidän sitä osoituksena erittäin huonosta pelisilmästä. Asian palauttamista haluavien tarkoituksena oli saada käsiteltäväksi laajemmin valmisteltu esitys, mutta nyt toiminta näyttäytyy yrityksenä piiloutua hallinnollisen prosessin taakse lyömään kättä nuivien kanssa. Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä hallinnollisen menettelyn kiemuroita.

Se nähtiin muuten valtuustonkin käytöksestä. Siellä oli monta sellaista, joille valtuuston työjärjestys on vieras asia. He näyttivät olevan suunnilleen samoja, jotka perustavat mielipiteensäkin huhuihin ja valheisiin.

image1

PS Kuten jo ensimmäisestä kommentista näkyy, niin SDP:n käytös ei auennut kansalaisille, vaan sitä luullaan vastustamiseksi. Ei SDP vastustanut itse esitystä, vaan halusi palauttaa sen uudelleen valmisteltavaksi laajempana ja kattavampana. Helsingin demarit saavat ihan itse selittää toimintansa, minä en sitä tämän enempää tee.

 

 

 

Hosumalla tehty aktiivimalli

– Mielestäni tämä pitää tässä muodossa saada läpi, katsotaan ensin miten se toimii, ja katsotaan sitten pitääkö siihen saada jotain justeerausta.

Nämä Juhana Vartiaisen sanat työttömyysturvan aktiivimallia koskevasta hallituksen esityksestä kuvastavat liian hyvin Sipilän hallituksen toimintatapaa. Tehdään ensin laki ja lasketaan sitten ruumiit. Jos niitä tulee liikaa, niin justeerataan vähän.

Hallitus aikoo siis säädättää eduskunnalla työttömyysturvan aktiivimallia koskevan lain budjetin yhteydessä siten, että se tulee voimaan jo ensi vuoden alussa. Kiireestä aiheutuvan sotkun rinnalla toimeentulotuen siirrosta Kelalle aiheutuneet ongelmat ovat pikkujuttu, sillä työttömyyskassojen mukaan kaikkien työttömyysetuuksen maksatus tulee viivästymään viikkokausia.

Lyhyesti sanoen aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömyyskorvauksesta vähennetään 4,65 prosenttia eli noin yhden päivän korvausta vastaava summa kuukaudessa, jos työtön ei käy palkkatyössä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin. Koska palkkatöitä ei tunnetusti ole ja työllistymistä edistävät palvelut tarkoittavat nykyisin palkatonta työtä kuntouttavan työtoiminnan nimellä, niin kyseessä on pakkotyölaki. Kaikki eivät mahdu edes kuntouttavaan työtoimintaan, joten hyvin suuren osan työttömyystukea leikataan 4,65 prosenttia.

Koko lakiestyksen perusteluineen voitte lukea tästä linkistä.

Vaikka lakimuutos leikkaa jo valmiiksi heikossa asemassa olevien sosiaaliturvaa, niin siitä huolimatta hallitus aikoo säädättää sen tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallituksen sanoin peruspäiväraha ja sitä suuruudeltaan vastaava ansiopäivärahan perusosa sekä työmarkkinatuki ovat perustuslain 19 §:n 2 momenttiin liittyviä sosiaaliturvan etuusjärjestelmiä , mutta”ehdotetut muutokset eivät heikennä työttömyyden aikaista perustoimeentuloa siinä määrin, että esitetyt ehdotukset olisivat ongelmallisia perustuslain 19 §:n 2 momentin kannalta. Lisäksi työnhakijalla on mahdollisuus omalla toimillaan vaikuttaa siihen, aleneeko hänen päivärahansa.”

Näin hallitus leikkaa työttömien sosiaaliturvaa tallomalla taas kerran perustuslain jalkoihinsa ja irvistelemällä päälle, että menkäähän työttömät töihin, niin saatte työttömyystukea. Kun ette töitä löydä, niin oma on vikanne.

Tämä lakiestys on vain yksi osa hallituksen mielipuuhasta eli työttömien ruoskimisesta. Tavoitteena on ihan selkesäti siirtyä Saksan malliin, jossa työnantaja saa maksaa niin pientä palkkaa kuin suinkin ilkeää, ja yhteiskunta huolehtii työvoiman hengissä pitämisestä. Palkalla ei ole tarkoituskaan elää, vaan sosiaaliturva paikkaa palkkauksen puutteet. Yhteiskunta maksaa palkan ja työnantajat korjaavat voitot taskuunsa.

Näin päästään viimeinkin yhden sortin sosialismin ihannetilaan, jossa valtio maksaa palkat verovaroista, joita ei kohta ole, kun työtä tekevien verotettavat tulot ovat minimaaliset. Siinä vaiheessa pitää lakeja varmaan taas justeerata siten, että kukaan ei maksa enempää palkkaa kuin sosiaaliturvaakaan. Töitä on silti tehtävä.

Elätit

Kansalla ja sen edustajilla on työttömyyden yllättäessä eri säännöt. Kun kansalainen jää työttömäksi, niin hän muuttuu välittömästi laiskaksi elätiksi, jota jokaisella on oikeus solvata ja vaatia menemään risusavottaan palkatta. Kun kansanedustaja jää työttömäksi, niin hänelle annetaan rahaa ilman mitään velvoitteita. Kun kerran on päässyt istumaan veronmaksajien vetämään rekeen, niin siinä saa istua loppuelämänsä.

Ennen vuotta 2011 eduskuntaan valittu saa sopeutumiseläkettä. Seitsemän vuotta eli vajaat kaksi kautta kansanedustajana oikeuttaa sopeutumiseläkkeeseen, jota maksetaan koko loppuikä. Kaksi kautta eduskunnassa istunut ja nelikymppisenä työttömäksi jäänyt saa semmoiset pari tuhatta euroa joka kuukausi. Kukaan ei koskaan vaadi tekemään mitään rahan vastineeksi.

Vuonna 2011  ensimmäisen kerran eduskuntaan valittu saa sopeutumisrahaa sen perusteella, kuinka kauan edustajantoimi on kestänyt. Kolme vuotta eduskunnassa istunut voi saada sopeutumisrahaa korkeintaan vuoden. Kaksi kautta eduskunnassa ollut saa tukea kaksi vuotta ja vähintään 15 vuotta eduskunnassa ollut voi saada tukea kolmen vuoden ajan. Yhden kauden edustajalle maksetaan tätä ”ansiosidonnaista” noin 1 700 euroa kuukaudessa vuoden ajan.

Sopeutumiseläkettä saavista paljastuu jatkuvasti täyttä työpäivää tekeviä. Tänään Iltalehti paljasti, että jo vuonna 2011 eduskunnasta pudonnut Tuija Nurmi nostaa eläkettä ja toimii lääkärinä. Tuloja hänellä ei juurikaan ole, sillä hän laskuttaa työstään huipputulosta tekevän yrityksensä kautta.

Vastaavia tapauksia on muitakin, kuten vaikkapa Päivi Lipponen ja Suvi Lindén. He tekevät töitä ja nostavat eläkettä. Vielä useammat eivät tee mitään, vaikka ovat terveitä ja työkykyisiä. Nykykielellä he lojuvat kotisohvalla syrjätymässä, mutta heihin ei kohdisteta mitään aktivointitoimia.

Asiaan ei kuulemma voida puuttua taannehtivan lainsäädännön kiellon takia. Se ei pidä paikkaansa.  Jos pitäisi, niin yhtään lakia ei voitaisi milloinkaan muuttaa tai kumota.  Kaikki aiemmin säädetty pysyisi sellaisenaan voimassa maailman tappiin. Mitään kerran myönnettyä etuutta ei voitaisi poistaa tai edes alentaa. Kaikki hallituksen työttömiin kohdistamat uudet leikkaukset ja velvoitteet olisivat vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa, samoin koulutusleikkaukset. Kun on kerran päätetty maksaa jotain, niin se on kiveen hakattu. Yhtään kriminalisointia ei voitaisi poistaa laista eikä uusia lisätä. Ei se näin mene.

Taannehtivan lainsäädännön kielto liittyy rikosoikeuteen. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että tehdystä teosta ei voida tuomita, jos se ei ollut rikos tekoaikana. Tämä periaate on johdettu legaliteettiperiaattesta, josta on säädetty perustuslain 8 §:ssä näin:

Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. 

Kyllä tätä voidaan laajentaa koskemaan muutakin lainsäädäntöä. Jos nyt säädettäisiin laki, jolla kaikkien sopeutumiseläkettä saaneiden olisi maksettava takaisin jo saamansa eläkkeet, niin se olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Tällaista ei kuitenkaan ole kukaan ehdottanut. On vain ehdotettu epäoikeudenmukaiseksi huomatun eläkkeen lakkauttamista. Nyt sopeutumiseläkettä saaville kansanedustajille voitaisiin ruveta maksamaan sopeutumisrahaa samoilla perusteilla kuin vuonna 2011 ensimmäisen kertaan eduskuntaan valituille. Se ei olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa, vaan asettaisi kaikki yhdenvertaiseen asemaan. Tai sitten kaikki entiset kansanedustajat voitaisiin siirtää yleisen työttömyysturvan piiriin.

Silloin toteutuisi yhdenvertaisuus, ja jokainen työtön olisi työtön ja jokainen työssä käyvä ansaitsisi elantonsa työllään.

Juoksupojat

– Näemmekö yhteisen edun? Olemmeko pelastamassa julkisia palveluita? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Näin neuvoi pääministeri Juha Sipilä eilen Joensuussa oman puolueensa jäseniä ja eriyisesti kuntapäättäjiä luottamaan maan hallitukseen. Huomiota kiinnittää taas kerran vaatimus ”viedä tämä asia maaliin”. Enää aikoihin mitään muuta tavoitetta ei ole ollutkaan. Olen monta kertaa huomannut myös kuntaministeri Anu Vehviläisen suorastaan tuskaiset vaatimukset asian maaliin viemisestä, koska valmistelua ei jaksaisi aloittaa uudelleen. Enää ei ole mitään merkitystä lopputuloksen laadulla, vaan ainoastaan asian saamisesta päätökseen. Eli ihan sama mitä tulee, kunhan nyt jotain tulee.

Tuo Sipilän kysymys on mielestäni retorinen, mutta hän ei itse sitä näytä tietävän. Jokainen soten valmistelua tällä hallituskaudella seurannut on nähnyt hallituksen toimivan suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikana. Se selvisi jo siinä vaiheessa, kun hallitus kytki yhteen maakuntahallinnon ja laajan valinnavapauden. Keskusta ajaa maakuntahallintoa ja kokoomus laajaa valinnanvapautta. Tämän kytköksen seurauksena itse sote jäi sivuseikaksi.

Valinnanvapauslainsäädännön viime kesänä perustuslakivaliokunnassa tyrmätty versio kertoi ihan hallituksen omin sanoin, että laki tuottaa alueellisia monopoleja ja mahdollistaa kermankuorinnan. Nyt Sipilä vaatii pienyritysten ottamista mukaan tuottamaan palveluja.:

-Annammeko pienyrityksille reilusti tilaa maakuntien palvelujen tuottamisessa? Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Pienyritysten asiaa Sipilä olisi voinut ajatella aikaisemmin, jo ennen kuin lakiesityksiä kirjoitettiin. Sote-keskuksilta vaaditaan esityksen mukaan terveydenhuollon neuvontaa, ohjausta ja terveystarkastuksia, sairauksien tutkimusta, toteamista ja hoitoa, kuntoutusneuvontaa ja -ohjausta sekä kuntoutustarpeen arviointia, laboratorio- ja kuvantamispalveluita sekä sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Miten yhdelläkään pienyrityksellä voisi olla näin laaja palveluvalikoima, kysyi kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen eilen Facebookissa.

Hallitus on myynyt ja myy edelleen omaa soteaan sekä laajalla valinnanvapaudella että kustannussäästöillä. Yhtälö on täysin mahdoton, kertoi taas eilen yksi asiantuntija. Molempia ei voi saada.

Sipilän eiliset puheet kuulostavat epätoivoisilta. Kuntapäättäjät eri puolella maata ovat jo tehneet oman ratkaisunsa ja ulkoistaneet palvelutuotannon. Se kertoo, että usko hallitukseen on mennyt. Mieluummin luotetaan epävarmaan tulevaisuuteen tekemällä pitkäkestoisia ja sellaisina vaarallisia ulkoistamissopimuksia.

Voi olla, että Sipilä ei ole tajunnut terveysjättien käytännössä ohjailleen koko valmisteluprosessia. Jos näin on, niin Sipilä ei ole koskaan lukenut edes oman hallituksensa lakiesitysten perusteluja, joissa asia on kerrottu selkeästi. Tosin rivien välissä, mutta suorastaan alleviivaten.

 

Sössitty sote

Suomen hallitus heräsi myöhässä todellisuuteen – terveydenhuolto menee villiksi, kun kunnat yrittävät pelastaa palvelunsa, otsikoi Helsingin Sanomat. Sama lehti kertoo toisessa uutisessa, että Mehiläisen bulvaanina toimiva Siikalatvan kunta perusti valinnanvapauden nimissä terveyskeskuksen naapurikuntaan. Lasku menee aina asiakkaan kotikunnalle. Meri-Lapin kuntien jättiulkoistus Mehiläiselle kertoo selkeästi, että yksityinen sektori on kaappaamassa koko terveydenhuollon.

Ja kaiken tämän keskellä maan hallitus seisoo sormi suussa hämmästellen, että voi hyvänen aika, mitenkäs tässä nyt näin kävi. Hallitus ei ole tietävinään, että se itse antoi terveysjäteille valmisteluvallan. Kuntia ja asiantuntijoita ei ole kuunneltu, mutta sitäkin enemmän hallituksen luona on ravannut terveyshtiöihin siirtyneitä kokoomuspoliitikkoja ja muita lobbareita.

Minä voin kertoa miten tässä tulee käymään, sillä Pohjois-Karjalassa on jo tämän vuoden ajan toiminut maakunnallinen kuntayhtymä Siun Sote. Se on tuleva Suomi pienoiskoossa, ja sen tilanne on lievästi sanoen huolestuttava.

Tänä ensimmäisenä toimintavuotenaan Siun Sote tulee tekemään tappiota kymmenen miljoonaa. Syyllisiä ovat ne kunnat, jotka säästämisinnoissaan määrittelivät kuntien maksuosuudet jo alun alkaen liian pieniksi. Juuka ja muutamat muut kunnan tajusivat realiteetit ja olisivat antaneet enemmän rahaa, mutta se ei kelvannut.

Ei kelpaa raha ensi vuonnakaan. Ensi vuoden talousarvioehdotuksessa on kasvuvaraa vain 0,25 prosenttia. Jokainen tietää, että rahat eivät riitä edes perustoimintoihin, ja tappiota tulee ensikin vuonna kymmenen miljoonaa. Alijäämää ei kateta, vaan odotellaan soten siirtymistä joskus tulevaisuudessa perustettavalle maakunnalle. Siinä vaiheessa tulee kuntiin suolainen lasku, sillä maakunta eli käytännössä valtio ei vastaa kuntayhtymän veloista.

Miten Siun Sote aikoo selvitä? Tietenkin leikkaamalla ja supistamalla palveluja, ja ikäihmisistä aloitetaan. Lukekaapa tarkkaan nämä viattoman tuntuiset lauseet:

Terveyskeskusten vuodeosastojen paikkoja vähennettäisiin kolmessa vuodessa 110 kappaleella, ja ne korvattaisiin joko palveluasumispaikoilla, perhekotipaikoilla tai kotihoidon palveluilla.

Suurimmat määrälliset muutokset koskisivat ensi vuotta, jolloin maakunnasta häviäisi yhteensä sata tehostetun palveluasumisen ja vuodeosastojen paikkaa. Vuonna 2019 vähennys olisi yhteensä 90 paikkaa ja vuonna 2020 yhteensä 70 paikkaa.

Samanaikaisesti muiden muutosten kanssa, vuoteen 2021 mennessä, maakuntaan olisi määrä avata kolme uutta perhekotia, jotka sijoittuvat Polvijärvelle, Valtimolle ja Nurmekseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sairaiden ja vanhusten joutumista heittopusseiksi. Jo nyt vuodeosastopaikkoja on vähennetty erityisesti pienistä kunnista niin paljon, että potilaita kuljetetaan pitkien välimatkojen maakunnassa sinne, missä sattuu olemaan tilaa. Tulevaisuudessa sitä tilaa on vielä vähemmän, joten sitten sairaat pysyvät kotonaan sairastamassa. Tätä sanotaan kotihoidon palveluksi.

Uusien perhekotien perustaminen tarkoittaa eräänlaista huutolaisuutta, jossa ikänsä kotipitäjässä asuneet vanhukset sijoitetaan jopa satojen kilometrien päähän halvimman tarjouksen tehneeseen perhekotiin.

Liian pienen talousarvion hyväksyvät kunnat ampuvat säästäessään itseään jalkaan. Kuntien omistama Siun Sote on vuokralla kuntien omistamissa kiinteistöissä. Kun Siun Sote säästää vähentämällä tiloja, niin kuntien vuokratulot vähenevät. Siun Soten omistajat siis maksavat Siun Soten säästöt itse pienentämällä omia tulojaan.

Siun Soten perustamissopimuksessa on taattu ympärivuorokautiset lähipalvelut, mutta nyt sopimuksesta näköjään ei aiota piitata. Jos niin käy, niin kuntien on mietittävä omaa jatkamistaan Siun Sotessa. Minä vastustan periaatteessa yksityistämistä, mutta kuntapäättäjänä olen vastuussa ensisijaisesti siitä, että kunnassa on tarvittavat palvelut. Jos niitä ei tuota Siun Sote, niin sitten niitä tuottaa joku muu.

Tämä on koko maan tulevaisuutta. Tosin nyt alkaa näyttää siltä, että sotea ei edes tarvita, vaan maan suurin puhallus toteutuu ihan itsestään. Tuskinpa kukaan osasi suunnitella tätä kuviota näin hyvin etukäteen, mutta ainakin terveysjätit ovat osoittaneet olevansa sata kertaa älykkäämpiä ja notkeampia kuin maan tunarihallitus. Ja Pohjois-Karjalan tapauksessa pitää puhua tunarikunnista.