Vastuunpakoilua ja saivartelua

-Eduskuntahan sen antoi näin mennä.

Näin vastasi työministeri Jari Lindström eilen A-teemassa, kun häneltä kysyttiin miksi paljon kritisoidusta työttömyysturvan aktiivimallista tuli sellainen kuin tuli. Vastaus lienee eräänlainen vastuunpakoilun ennätys. Hallitukselle kerrottiin lausunnoissa moneen kertaan mitä vikoja ja puutteita lakiesityksessä oli, mutta hallitus ei piitannut lausunnoista. Oppsitio yritti vielä eduskuntakäsittelyssä tuoda epäkohtia esille, mutta kukaan ei ollut kuulemassa. Asian esittelevä ministeri oli savusaunassa, ja sen jälkeenkin mallia on julkisuudessa puolustanut lähinnä Lindström. Nyt hänkään ei koe olevansa missään vastuussa laista, vaan syyttää eduskuntaa.

Toivottavasti hallituspuolueiden kansanedustajat panivat merkille, että he ja vain he ovat ministerin mukaan syyllisiä lain epäkohtiin. Lakiesityksen esitellyt hallitus ei ota siitä mitään vastuuta.

Tämän vastuunpakoilun lisäksi Lindström puhui myös tulossa olevasta aktiimalli kakkosesta. Hän sanoi, että koska tätä valmisteilla olevaa, aktiivisen työnhaun mallin nimellä olevaa esitystä on ennakkoon niin paljon vastustettu, niin hallitus on päättänyt muuttaa sen nimeä. Se on nykyisin omatoimisen työnhaun malli:

– Tästähän on tullut kirosana, tästä aktiivimallista, niin me olemme keksineet sille sellaisen nimen kuin omaehtoisen työnhaun malli.

Näin näppärästi hallitus ratkaisi ongelman sanoilla saivartelemalla eli käärimällä saman paskan eri pakettiin. Samaksi epäilen sitä siksi, että ministeri ei useista kysymyksistä huolimatta suostunut kertomaan sanallakaan sen lopullisesta sisällöstä. Se on kuulemma kypsymässä siinä samassa paikassa, jossa aktiivimalli ykkösen soveltamisohjeet muhivat yli kuukauden lain voimaantulon jälkeen. Sen paikan nimi on poliittinen prosessi. En viitsi kertoa miksi ruumiinaukoksi olen nähnyt sitä sosiaalisessa mediassa sanottavan.

Aika näyttää millaisena se lopullisesti putkahtaa sieltä ulos. Ministerin lupaus luottaa työnhakijoihin ennakoi sitä, että työnhakuvelvollisuus ja raportointivelvollisuus tulevat säilymään, mutta raportteja ei lue kukaan. Niiden ilmestymistä tietojärjestelmään tullaan kuitenkin kontrolloimaan, koska jokin kontrolli on pakko järjestää. Näin toteutuu hallituksen keppipolitiikka, jonka tarkoituksena on vain hankaloittaa työttömien elämää.

Jos kyse ei olisi työttömien elämiseen tarvittavista rahoista, niin voisin jatkaa samalla ivallisella huumorilinjalla, jolla hallitus suhtautuu työttömiin, kansalaisten mielipiteisiin ja hallituksen vastuuseen. Silloin sanoisin, että nyt olemme nähneet elokuvan Aktiivimalli, jonka keskeneräisen jatko-osan työnimi Aktiivimalli 2.o muutettiin kesken prosessin, ja siitä tuli Omatoiminen työnhaku. Seuraavaksi varmaan tulevat Aktiivimallin paluu ja Aktiivimallin kosto. Kaikki osat ovat K-18 niiden sisältämän työttömien kepillä hakkaamisen takia.

 

 

 

 

Yllätyksiä luvassa

Työministeri Jari Lindström kehottaa aktiivimalli kakkosen arvostelijoita odottamaan kunnes lakiesitys on saatu valmiiksi, sillä siinä on yllätyksiä luvassa. Lindström on selvästi viisastunut työttömyysturvan aktiivimalliin kohdistuneen ankaran kritiikin jälkeen, sillä hän ei kerro mitä uusi lakiesitys tulee sisältämään. Näin siitä ei voi etukäteen keskustella, ja eduskunnassahan se sitten sujahtaa läpi hallituspuolueiden edustajien äänillä ilman kunnolla käytyä keskustelua. Joulukuussa hallituspuolueiden edustajat eivät viitsineet edes olla keskustelussa paikalla, joten oppositio joutui keskustelemaan keskenään.

Aktiivimalli ykkösen eli työttömyysturvan aktiivimallin yllätykset osasivat arvata jo etukäteen kaikki ne, jotka asiaan viitsivät perehtyä. Aktiivimalli kakkoseen ei nähtävästi voi etukäteen perehtyä kukaan. Työ- ja elinkeinoministeriön sivut eivät paljon kerro, mutta sen verran tiedetään, että malli tulee sisältämään tietyn määrän työttömälle sopivien työpaikkojen todistettavaa hakemista määräajassa. Jos velvoitetta ei pysty täyttämään, niin tuen maksatus keskeytyy määräajaksi.

Työttömät siis pakotetaan lähettämään hakemuksia työpaikkoihin, joita ei kaikille ole. Tämä tarkoittaa valtavaa määrää turhia hakemuksia paikkoihin, joihin hakijoilla ei ole mitään toivoa päästä, eikä välttämättä pätevyyttäkään. Yritykset tulevat tukehtumaan hakemuksiin, joten ne eivät enää ilmoita avoimia paikkoja Te-hallinnon sivuilla.Vähätkin työt menevät hakijoilta piiloon.

Työnhausta on raportoitava viikoittain, ja unohdus tai ongelmat raportin lähettämisessä johtavat karenssiin. Lisäksi alimitoitettuja viranomaisia rasitetaan raporteilla, joiden käsittelystä tulee väkisin ylimalkaista ja summittaista. Jälkikäteen tulee lisää työtä, kun selvitellään valituksia. Tämäkin malli tulee siis lisäämään viranomaisten työtaakkaa ja johtamaan jossain vaiheessa lisähenkilökunnan palkkaamiseen.

Lohtua ei tuo ministeriön lupaus siitä, että päällekkäisiä sanktioita aktiivimalli ykkösen kanssa ei tule. Sitä se vielä puuttuisikin, sillä kun malli ykkönen aiheuttaa työttömyysturvan leikkaamisen, niin kakkonen vie sen kokonaan määräajaksi. Kokonaan vietyä tukea ei voi leikata, joten vakuuttelu päällekkäisyyksien puuttumisesta on lähinnä huvittavaa.

Lindströmin mukaan kolmikannalta voidaan kyllä kysyä asiasta ja jopa valmistella asiaa yhdessä, mutta ohjat ovat hallituksen käsissä. Kolmikantayhteistyö kun saattaisi estää uudistusten tekemistä. Tämä on täydellistä sanelupolitiikkaa, jonka voisi suomentaa vaikkapa sanomalla, että mutiskaa mitä mutisette, mutta näin nyt kuitenkin tehdään. Tämä hallitus panee suoraan röytämällä. Samaan hengenvetoon Lindström kuitenkin kaipailee jonkinlaista yhteiskuntasopimusta. Hallituksen käsitys kolmikannasta ja yhteiskuntasopimuksesta näyttää olevan, että hallitus sanelee kaiken.

Minä voin kertoa ne aktiivimallin sisältämät ”yllätykset” jo etukäteen. Se tulee aiheuttamaan vain alimitoittettujen ja ylityöllistettyjen viranomaisen lisäkuormitusta. Myöhemmin tulee lisää kustannuksia, kun resursseja on lisättävä. Työttömät eivät edelleenkään saa työtä, vaan pelkkää karenssia.

Kyllä nämä hallituksen eannlta arvattavat yllätykset jo alkaisivat riittää.

 

 

 

Hiljaisella tulella

Perusturvaan tehdyt leikkaukset viime vuosina ovat vaikuttaneet erityisesti työttömien, lapsiperheiden ja opiskelijoiden toimeentuloon. Vuosina 2012–2015 sosiaalietuuksiin tehdyt muutokset olivat Sosten selvityksen mukaan pienituloisia suosivia. Sen sijaan vuoden 2015 jälkeen eli nykyisen hallituksen aikana tehdyt muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. 

Näin kertoo Helsingin Sanomat  Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö Sosten teettämästä selvityksestä, jossa tarkastellaan keskeisiä sosiaaliturvaetuuksia ja verotusta vuodesta 2012 vuoteen 2019. Vuosina 2012–2015 sosiaalietuuksiin tehdyt muutokset olivat pienituloisia suosivia. Sen sijaan vuoden 2015 jälkeen eli nykyisen hallituksen aikana tehdyt muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. Koko selvitys löytyy täältä.

Perusturvaetuuksen heikentäminen on tehty vähitellen ja asiaa mainostamatta. Mitään suuria muutoksia ei ole tehty, vaan etuuksia on jätetty korottamatta, vaikka ne periaatteessa on sidottu indeksiin ja niiden pitäisi nousta suunnilleen samaa tahtia hintojen nousun kanssa. Hallitus on kuitenkin tehnyt indeksileikkauksia ja -jäädytyksiä, jotka ovat jättäneet etuudet ennalleen tai jopa pienentäneet niitä. Lisäksi etuuksen verotusta on kiristetty.

Tässä jos missä näkyy, että politiikka on arvovalintoja. Tämän hallituksen arvot näkyvät selvästi siinä, että samaan aikaan hallitus on tehnyt erityisesti hyvätuloisia suosineita veronkevennyksiä. Myös tehtottomiksi ja markkinoiden kannalta jopa haitallisiksi todettuihin yritystukiin on pumpattu jatkuvasti lisää rahaa niin, että jo vuosi siten kukaan ei tennyt kuinka paljon sitä niihin käytetään. Suomeksi sanottuna tämä hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Euromääräisesti indeksileikkaukset ja -jäädytykset eivät ole kovin suuria summia, mutta jokainen tuilla elämään joutuva huomaa rahojen vähenemisen kaupan kassalla. Muutama euro pienestä tuesta on prosentuaalisesti niin paljon, että kukaan ei edes uskaltaisi ehdottaa samanlaista leikkausta palkansaajille. Saati sitten yritystukiin, joille jokaiselle löytyy puolustaja, jonka mukaan justiinsa tämä tuki on ehdottoman välttämätön. Köyhillä ei tässä hallituksessa ole puolustajaa.

Kyllähän te tiedätte miten sammakko keitetään elävältä. Se pannaan kylmään veteen, ja vettä lämmitetään hitaasti. Sammakko ei ymmärrä loikata pois hitaasti kuumenevasta vedestä, vaan se kiehuu hengiltä. Maamme hallitus on tekemässä köyhille täsmälleen samaa.

 

Hölmöyden maksimointia

Eilen saimme lukea uutisista, että  Te-toimisto velvoitti viulistia hakemaan alttoviulistin paikkaa karenssin uhalla. Ei välttämättä tarvitse ymmärtää soittimista kovin paljoa pystyäkseen sanomaan, että käsky on yhtä älykäs kuin jos käskettäisiin jalkahoitajaa hakemaan suuhygienistin paikkaa.

Samoin saimme lukea, että omin päin työpaikan saanut ja työsopimuksen allekirjoittanut työtön sai karenssin, koska ei hakenut kaksi päivää myöhemmin päivättyä määräystä hakea toista työpaikkaa. Hänen itse löytämänsä työ on osa-aikainen, joten TE-toimiston määräys hakea vakituista työtä osoittautui vahvemmaksi kuin omatoimisuus.

Nämä tapaukset eivät johdu aktiivimallista, vaan ovat paljon vanhempaa perua. Kun Juha Sipilän hallitus aloitti taistelunsa työttömiä vastaan, niin se aloitettiin lisäämällä työtarjousten määrää. Tästä uutisoitiin kesällä 2015. Silloin kerrottiin, että työtarjousten lähettäminen vie jatkossa valtaosan virkailijoiden työpäivästä.

Oikeastihan nämä eivät ole mitään työtarjouksia, vaan pelkkiä tulosteita avoinna olevista työpaikoista ja määräys hakea niitä karenssin uhalla. Ajatus oli ja on edelleen, että työttömille on annettava keppiä. Niinpä ei ole mitään merkitystä kenelle tarjotaan mitäkin, kunhan vain tarjotaan. Mitä mahdottomampia töitä tarjotaan, niin sitä enemmän saadaan  annettua karesseja, ja valtio säästää rahaa.

Ei se välttämättä ihan näin mene, sillä tietenkin virkailijat yrittävät katsoa kullekin sopivaa työpaikkaa. Vikaa onkin itse ajattelussa enemmän kuin sen toteutuksessa. Työttömyyden kirjo on moninainen, ja jokainen työtön on yksilö yksilöllisine osaamisineen ja elämätilanteineen. Kun alimitoitettu henkilökunta velvoitettiin työapaikkailmoitusten massapostituksiin, niin virheitä tapahtuu vääjäämättä. Mitä enemmän postia lähtee, niin sitä enemmän tulee virheitä.

Virheiden seuraukset jäävät yksin työttömän vastuulle. Jos hän ei reagoi mitenkään, niin tulee karenssia. Jos hän yrittää selvittää asiaa viranomaisten kanssa, niin tuen maksatus keskeytetään asian selvittämisen ajaksi. Jos hän noudattaa määräystä ja hakee osaamiseensa nähden täysin mahdotonta työtä, niin hän saa hullun maineen. Viisaimmalta keinolta näyttää tuoda nämä järjettömyydet julkisuuteen, kuten nyt on tehty.

Tällaista on siis saatu aikaan jo kaksi ja puoli vuotta sitten tehdyillä linjauksilla. Odotan kauhulla miten hölmöys saadaan maksimoitua työttömyysturvan aktiivimallilla ja tulossa olevalla työnhaun aktiivimallilla.

 

 

Sori siitä

Suomi ei myöntänyt irakilaiselle miehelle turvapaikkaa, ja mies surmattiin Irakissa pian paluunsa jälkeen, kertoo Yle. Välittömästi alkoi käsien peseminen, kun sekä Migri että poliitikot kieltäytyivät ottamasta mitään vastuuta tapahtuneesta.

Migri pitää tapahtunutta inhimillisesti äärimmäisen valitettavana, mutta sanoo vain noudatteensa voimassaolevaa lakia, jonka poliitikot ovat säätäneet. Sori siitä. Tuore sisäministeri Kai Mykkänen pitää tapahtunutta surullisena ja traagisena, mutta ei voi poliitikkona ottaa kantaa viranomaisten ja tuomioistuinten yksittäistapauksessa tekemiin päätöksiin. Sori siitä. Kukaan ei ota vastuuta, vaan kaikki pallottelevat sitä toisilleen. Viranomaiset ovat vain noudattaneet lakia, ja poliitikot eivät voi ottaa kantaa siihen, miten viranomaiset heidän säätämiään lakeja soveltavat.

Muistellaanpa vähän miten tähän on tultu. Sipilän hallitus lakkasi noudattamasta yhdenvertaisuutta lain edessä kesällä 2016. Silloin tulivat voimaan lakimuutokset, joilla rajoitettiin turvapaikanhakijoiden oikeutta saada lakiapua turvapaikkahaastattelussa ja lyhennettiin heidän valitusaikaansa kielteisestä päätöksestä. Siitä voitte lukea lisää täältä.

Saman vuoden joulukuussa neljän ministerin työryhmä päätti käynnistää viranomaiskoneiston kielteisen päätöksen saaneiden etsimiseksi ja palauttamiseksi. Migrille annettiin ohjeet, joista jopa Gestapo ja Stasi olisivat ylpeitä, ja samalla muokattiin suomen kieltä uusiksi. Siitä voitte lukea lisää täältä.

Nyt kukaan ei ota vastuuta mistään. Viranomaiset ja tuomioistuimet noudattivat lakia ja käskyjä. Missähän olen kuullut tuon puolustuksen aikaisemmin?

Kaikki vastuunpakoilijat ovat juridisesti oikeassa, mutta moraalisesti suossa kaulaansa myöten. Poliitikot säätävät lait, joita viranomaisten ja tuomioistuinten on noudatettava. Kun lain orjallinen noudattaminen johtaa kuolemaan, niin hälytyskellojen pitäisi soida koko yhteiskunnassa.

Ranskassa hälytyskello on jo soinut, sillä siellä tuomioistuin kieltäytyi palauttamasta irakilaista turvapaikanhakijaa Dublin-sopimuksen mukaisesti Suomeen. Tuomioistuimen mukaan Suomeen palauttaminen voisi johtaa Irakiin palauttamiseen, ja se taas voisi johtaa kuolemaan. Siitä voitte lukea lisää täältä.

Sama vastuuta pakoileva Sipilän hallitus on vastuussa työttömyysturvan aktiivimallin kehittämisestä, ja se sunnittelee parasta aikaa työnhaun aktiivimallia. Jo hyväksytyn aktiivimallin tiedetään varmasti johtavan kohtuuttomuuksiin, mutta silti sitä on noudatettava. Te-toimistot lähettävät parasta aikaa työttömille kirjeitä, joissa kerrotaan aktiivimallin velvoittavan heitä. Sitä ei kerrota miten velvoitteet voidaan täyttää, mutta se on sivuseikka. Laki on laki ja käsky on käsky.

Muistakaa, että mikä voidaan tehdä yhdelle, voidaan tehdä kenelle tahansa. Sori siitä, mutta laki on laki, eivätkä poliitikot vastaa siitä, miten viranomaiset lakia noudattavat.

***

Jos joku saa nyt päähänsä tulla puhumaan turvapaikanhakijoiden tekemistä henkirikoksista, niin unohtakaa se ajatus. Ellette sitten halua elää Mooseksen ja Hammurabin lain mukaan kostoyhteiskunnassa, jossa yhden tekemä rikos kostetaan siihen viattomalle sivulliselle. Siinä tapauksessa teihin itseenne voidaan kohdistaa kosto mistä tahansa suomalaisen tekemästä rikoksesta.