Hiljaisella tulella

Perusturvaan tehdyt leikkaukset viime vuosina ovat vaikuttaneet erityisesti työttömien, lapsiperheiden ja opiskelijoiden toimeentuloon. Vuosina 2012–2015 sosiaalietuuksiin tehdyt muutokset olivat Sosten selvityksen mukaan pienituloisia suosivia. Sen sijaan vuoden 2015 jälkeen eli nykyisen hallituksen aikana tehdyt muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. 

Näin kertoo Helsingin Sanomat  Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö Sosten teettämästä selvityksestä, jossa tarkastellaan keskeisiä sosiaaliturvaetuuksia ja verotusta vuodesta 2012 vuoteen 2019. Vuosina 2012–2015 sosiaalietuuksiin tehdyt muutokset olivat pienituloisia suosivia. Sen sijaan vuoden 2015 jälkeen eli nykyisen hallituksen aikana tehdyt muutokset ovat heikentäneet pienituloisten asemaa. Koko selvitys löytyy täältä.

Perusturvaetuuksen heikentäminen on tehty vähitellen ja asiaa mainostamatta. Mitään suuria muutoksia ei ole tehty, vaan etuuksia on jätetty korottamatta, vaikka ne periaatteessa on sidottu indeksiin ja niiden pitäisi nousta suunnilleen samaa tahtia hintojen nousun kanssa. Hallitus on kuitenkin tehnyt indeksileikkauksia ja -jäädytyksiä, jotka ovat jättäneet etuudet ennalleen tai jopa pienentäneet niitä. Lisäksi etuuksen verotusta on kiristetty.

Tässä jos missä näkyy, että politiikka on arvovalintoja. Tämän hallituksen arvot näkyvät selvästi siinä, että samaan aikaan hallitus on tehnyt erityisesti hyvätuloisia suosineita veronkevennyksiä. Myös tehtottomiksi ja markkinoiden kannalta jopa haitallisiksi todettuihin yritystukiin on pumpattu jatkuvasti lisää rahaa niin, että jo vuosi siten kukaan ei tennyt kuinka paljon sitä niihin käytetään. Suomeksi sanottuna tämä hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille.

Euromääräisesti indeksileikkaukset ja -jäädytykset eivät ole kovin suuria summia, mutta jokainen tuilla elämään joutuva huomaa rahojen vähenemisen kaupan kassalla. Muutama euro pienestä tuesta on prosentuaalisesti niin paljon, että kukaan ei edes uskaltaisi ehdottaa samanlaista leikkausta palkansaajille. Saati sitten yritystukiin, joille jokaiselle löytyy puolustaja, jonka mukaan justiinsa tämä tuki on ehdottoman välttämätön. Köyhillä ei tässä hallituksessa ole puolustajaa.

Kyllähän te tiedätte miten sammakko keitetään elävältä. Se pannaan kylmään veteen, ja vettä lämmitetään hitaasti. Sammakko ei ymmärrä loikata pois hitaasti kuumenevasta vedestä, vaan se kiehuu hengiltä. Maamme hallitus on tekemässä köyhille täsmälleen samaa.

 

Hölmöyden maksimointia

Eilen saimme lukea uutisista, että  Te-toimisto velvoitti viulistia hakemaan alttoviulistin paikkaa karenssin uhalla. Ei välttämättä tarvitse ymmärtää soittimista kovin paljoa pystyäkseen sanomaan, että käsky on yhtä älykäs kuin jos käskettäisiin jalkahoitajaa hakemaan suuhygienistin paikkaa.

Samoin saimme lukea, että omin päin työpaikan saanut ja työsopimuksen allekirjoittanut työtön sai karenssin, koska ei hakenut kaksi päivää myöhemmin päivättyä määräystä hakea toista työpaikkaa. Hänen itse löytämänsä työ on osa-aikainen, joten TE-toimiston määräys hakea vakituista työtä osoittautui vahvemmaksi kuin omatoimisuus.

Nämä tapaukset eivät johdu aktiivimallista, vaan ovat paljon vanhempaa perua. Kun Juha Sipilän hallitus aloitti taistelunsa työttömiä vastaan, niin se aloitettiin lisäämällä työtarjousten määrää. Tästä uutisoitiin kesällä 2015. Silloin kerrottiin, että työtarjousten lähettäminen vie jatkossa valtaosan virkailijoiden työpäivästä.

Oikeastihan nämä eivät ole mitään työtarjouksia, vaan pelkkiä tulosteita avoinna olevista työpaikoista ja määräys hakea niitä karenssin uhalla. Ajatus oli ja on edelleen, että työttömille on annettava keppiä. Niinpä ei ole mitään merkitystä kenelle tarjotaan mitäkin, kunhan vain tarjotaan. Mitä mahdottomampia töitä tarjotaan, niin sitä enemmän saadaan  annettua karesseja, ja valtio säästää rahaa.

Ei se välttämättä ihan näin mene, sillä tietenkin virkailijat yrittävät katsoa kullekin sopivaa työpaikkaa. Vikaa onkin itse ajattelussa enemmän kuin sen toteutuksessa. Työttömyyden kirjo on moninainen, ja jokainen työtön on yksilö yksilöllisine osaamisineen ja elämätilanteineen. Kun alimitoitettu henkilökunta velvoitettiin työapaikkailmoitusten massapostituksiin, niin virheitä tapahtuu vääjäämättä. Mitä enemmän postia lähtee, niin sitä enemmän tulee virheitä.

Virheiden seuraukset jäävät yksin työttömän vastuulle. Jos hän ei reagoi mitenkään, niin tulee karenssia. Jos hän yrittää selvittää asiaa viranomaisten kanssa, niin tuen maksatus keskeytetään asian selvittämisen ajaksi. Jos hän noudattaa määräystä ja hakee osaamiseensa nähden täysin mahdotonta työtä, niin hän saa hullun maineen. Viisaimmalta keinolta näyttää tuoda nämä järjettömyydet julkisuuteen, kuten nyt on tehty.

Tällaista on siis saatu aikaan jo kaksi ja puoli vuotta sitten tehdyillä linjauksilla. Odotan kauhulla miten hölmöys saadaan maksimoitua työttömyysturvan aktiivimallilla ja tulossa olevalla työnhaun aktiivimallilla.

 

 

Sori siitä

Suomi ei myöntänyt irakilaiselle miehelle turvapaikkaa, ja mies surmattiin Irakissa pian paluunsa jälkeen, kertoo Yle. Välittömästi alkoi käsien peseminen, kun sekä Migri että poliitikot kieltäytyivät ottamasta mitään vastuuta tapahtuneesta.

Migri pitää tapahtunutta inhimillisesti äärimmäisen valitettavana, mutta sanoo vain noudatteensa voimassaolevaa lakia, jonka poliitikot ovat säätäneet. Sori siitä. Tuore sisäministeri Kai Mykkänen pitää tapahtunutta surullisena ja traagisena, mutta ei voi poliitikkona ottaa kantaa viranomaisten ja tuomioistuinten yksittäistapauksessa tekemiin päätöksiin. Sori siitä. Kukaan ei ota vastuuta, vaan kaikki pallottelevat sitä toisilleen. Viranomaiset ovat vain noudattaneet lakia, ja poliitikot eivät voi ottaa kantaa siihen, miten viranomaiset heidän säätämiään lakeja soveltavat.

Muistellaanpa vähän miten tähän on tultu. Sipilän hallitus lakkasi noudattamasta yhdenvertaisuutta lain edessä kesällä 2016. Silloin tulivat voimaan lakimuutokset, joilla rajoitettiin turvapaikanhakijoiden oikeutta saada lakiapua turvapaikkahaastattelussa ja lyhennettiin heidän valitusaikaansa kielteisestä päätöksestä. Siitä voitte lukea lisää täältä.

Saman vuoden joulukuussa neljän ministerin työryhmä päätti käynnistää viranomaiskoneiston kielteisen päätöksen saaneiden etsimiseksi ja palauttamiseksi. Migrille annettiin ohjeet, joista jopa Gestapo ja Stasi olisivat ylpeitä, ja samalla muokattiin suomen kieltä uusiksi. Siitä voitte lukea lisää täältä.

Nyt kukaan ei ota vastuuta mistään. Viranomaiset ja tuomioistuimet noudattivat lakia ja käskyjä. Missähän olen kuullut tuon puolustuksen aikaisemmin?

Kaikki vastuunpakoilijat ovat juridisesti oikeassa, mutta moraalisesti suossa kaulaansa myöten. Poliitikot säätävät lait, joita viranomaisten ja tuomioistuinten on noudatettava. Kun lain orjallinen noudattaminen johtaa kuolemaan, niin hälytyskellojen pitäisi soida koko yhteiskunnassa.

Ranskassa hälytyskello on jo soinut, sillä siellä tuomioistuin kieltäytyi palauttamasta irakilaista turvapaikanhakijaa Dublin-sopimuksen mukaisesti Suomeen. Tuomioistuimen mukaan Suomeen palauttaminen voisi johtaa Irakiin palauttamiseen, ja se taas voisi johtaa kuolemaan. Siitä voitte lukea lisää täältä.

Sama vastuuta pakoileva Sipilän hallitus on vastuussa työttömyysturvan aktiivimallin kehittämisestä, ja se sunnittelee parasta aikaa työnhaun aktiivimallia. Jo hyväksytyn aktiivimallin tiedetään varmasti johtavan kohtuuttomuuksiin, mutta silti sitä on noudatettava. Te-toimistot lähettävät parasta aikaa työttömille kirjeitä, joissa kerrotaan aktiivimallin velvoittavan heitä. Sitä ei kerrota miten velvoitteet voidaan täyttää, mutta se on sivuseikka. Laki on laki ja käsky on käsky.

Muistakaa, että mikä voidaan tehdä yhdelle, voidaan tehdä kenelle tahansa. Sori siitä, mutta laki on laki, eivätkä poliitikot vastaa siitä, miten viranomaiset lakia noudattavat.

***

Jos joku saa nyt päähänsä tulla puhumaan turvapaikanhakijoiden tekemistä henkirikoksista, niin unohtakaa se ajatus. Ellette sitten halua elää Mooseksen ja Hammurabin lain mukaan kostoyhteiskunnassa, jossa yhden tekemä rikos kostetaan siihen viattomalle sivulliselle. Siinä tapauksessa teihin itseenne voidaan kohdistaa kosto mistä tahansa suomalaisen tekemästä rikoksesta.

 

 

 

Alempiarvoinen aines ja hovinarrin höpsisvatkain

Huonostikin palkattu työ on otettava vastaan. Alempiarvoinen aines ei saa loisia aikana, jolloin työtä on tarjolla yllin kyllin. Työvoimansa myyjä ei saa keinotella hinnoilla kuten muiden tuotteiden myyjät. Oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä. Rahvas on opetettava siihen, että leipä irtoaa vain ankaralla työllä. Kerjäläiselle ei saa antaa mitään, sillä se mahdollistaa vetelehtimisen. Vetelehtivän nuorison kasvattaminen on vasta kitketyn rikkaruohon uudelleen kasvattamista. 

Näin kirjoitti Hufvudstadsbladet sata vuotta sitten 23.5.1918. Sata vuotta sivistystä ja sosiaaliturvaa, ja nyt ajattelu on palannut entiseen. Ympyrä on sulkeutunut.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan esiintyminen eilen Ylen Ykkösaamussa paljasti todeksi pahimmat epäilyt: ministeri ei pysty puolustelemaan johdollaan valmisteltua työttömyysturvan aktiivimallia mitenkään. Ministeri ei edes ymmärtänyt sitä, miksi aktiivimallia yleensä vastustetaan. Kun toimittaja Seija Vaaherkumpu kysyi miksi aktiivimallia tarvitaan, niin ministerin vastaus oli, että miksipä ei tarvittaisi. Ministeri ei myöskään osannut selittää miksi soveltamisohjeita ei ole, vaan hän vetosi taas kerran johonkin salaperäiseen prosessiin, jossa ohjeet valmistellaan. Lain koskeminen myös työkyvyttömiä oli Mattilallekin täysi yllätys.

Koko ministerin haastettelun  voi lukea täältä eilisen juttuni kommenteista, jonne nimimerkki Stunned sen ystävällisesti kirjasi.

Ministerin jaarittelu ei pystynyt peittämään sitä oikeusvaltiolle mahdotonta tilannetta, että meillä on voimassa velvoittava laki, jonka soveltamisohjeita ei ole ollut olemassa yli kuukauteen. Ministerin puheista päätellen ensimmäiset ohjeet on saatu loppuviikolla. Kuten Anna Kontula Facebookissa sanoi, niin se on sama kuin jos ei laitettaisi nopeusrajoituksia näkyviin, vaan jokainen saisi arvata mikä on voimassa oleva rajoitus. Väärin arvanneita sakotetaan.

Koska laki on osoittautunut jo alkuunsa kelvottomaksi eikä kukaan tiedä miten sitä sovelletaan, niin lain puolustajien toiminta käy vähän ymmärrettävämmäksi. Ei kuitenkaan järkevämmäksi. Olemme viime päivinä saaneet lukea Juhana Vartiaisen lausuntoja humalassa olleista mielenosoittajista. Samoin Vartiainen on kertonut oleskelevansa kotonaan mielellään höpsisvatkain (kiitos Sira Moksille tästä sanasta) paljaana, ja että häntä panettaa krapulassa. Nämä aktiivimallin perustelut päihittävät ministeri Mattilan epämääräisen selittelyn kirkkaasti.

Selvää on, että työttömyysturvan aktiivimalli on hutiloiden tehty ja ylimielisen piittaamattomasti hyväksytty. Se taas kuvastaa hallituksen ajattelua, jonka mukaan työttömille voi tehdä ihan mitä tahansa. Ja se kertoo siitä, että ajattelussa on palattu sata vuotta ajassa taaksepäin.

Hallituksen tarkoitus on murentaa työttömyysturva ja luoda halpatyövoiman markkinat. Alempiarvoisen aineksen on opittava tänäkin päivänä, että oikeus olla olemassa on lunastettava kovalla työllä, eikä loisimista sallita. Palkan määrää työn tarjoaja.

Aktiivimallin vastustus on kuitenkin osoittanut, että tarkoituksen toteuttajiksi olisi pitänyt valita muita kuin asiasta mitään tietämättömiä ministereitä ja yksi hovinarri. Heistä tehtiin pelkkiä tikkatauluja, joiden takana varsinaiset tekijät piileksivät.

sira

Kuva: Sira Moksi

 

 

Ei ole massia

Valtiovaraiministeri Petteri Orpon mukaan valtiolla ei ole massia, jolla kunta-alan työntekijöiden lomarahaleikkaukset olisi voitu hyvittää. Enää ei tarvitse ollakaan, sillä sopu syntyi jo. Tosin vielä ei ole selvyyttä kuka sovitun kertaerän vuoden 2019 alussa maksaa. Ilmeisesti ei ainakaan valtio, joka ainoana lomarahaleikkauksesta hyötyi takavarikoituaan kunnille siitä tulevat säästöt valtionosuusleikkauksella.

Orpon lausahdus kuvaa hyvin tämän hallituksen toimintaa. Uudistuksia pitää tehdä, mutta mikään ei saa maksaa mitään. Kaiken pitää tuoda valtiolle säästöjä tai olla vähintään kustannusneutraalia. Eilen ministeri Annika Saarikko kertoi perhevapaauudistuksen jäävän toteutumatta, koska se maksaa. Jostain syystä Orpo kiirehti nyt paheksumaan tätä asiaa, vaikka sehän menee täsmälleen hänen itsensä linjaamalla tavalla. Ei tehdä mitään sellaista, mikä maksaa.

Tämä linja ei näytä oikein menestyvän. Työttömyysturvan aktiivimallin piti tuoda lisää tuhansia työpaikkoja, työllistää läjäpäin ihmisiä ja tuoda lisää verotuloja. Nyt on käynyt ilmi, että se työllistää Kelaan noin sata uutta työntekijä, joiden palkkaaminen maksaa valtiolle noin kahdeksan miljoonaa euroa. Muita se ei työllistäkään, sillä niitä 18 tunnin työpätkiä ei ole eikä tule. Kolmen markan suutari tekee kuuden markan vahingon, kuten vanha kansa tiesi sanoa.

Sekä perhevapaaudistuksessa että aktiivimallissa toistuu sama kaava. Ruvetaan uudistamaan kovalla tohinalla ja valmistellaan lainsäädäntöä, mutta vaikutusarviointi joko unohdetaan kokonaan tai se perustuu pelkkiin optimistisiin oletuksiin. Kun totuus lävähtää silmille, niin asiasta riippuen joko jatketaan jääräpäisesti tai lyödään hanskat tiskiin. Aktiivimallia on jatkettu, sillä sen ikävät seuraamukset koskevat vain laiskoiksi pinnareiksi muutenkin leimattuja työttömiä. Perhevapaauudistus pysäytetään, sillä ilmeisesti tämä hallituksen kärkihanke ei sitten ollutkaan kovin tärkeä.

Kun kansalaisille pitäisi antaa jotain, niin ei ole massia. Kun annetaan avokätisiä yritystukia, niin massia löytyy kummasti. Samoin massia löytyy suurituloisten veronkevennyksiin. Kaikki myöntävät yritystukien tehottomuuden, mutta yhteistä linjaa ei löydy. Jokaisella tuella on päättäjien joukossa vaalirahoitusta saanut puolustaja, jonka mielestä justiinsa tätä tukea ei voi leikata. Veronkevennykset eivät ole suoranaista rahan antamista, sillä niillä valtio vain pienentää omia tulojaan. Tätä puolustellaan hatusta vedetyllä tulevaisuudessa tapahtuvalla talouskasvulla ja työllistävällä vaikutuksella, vaikka aikoja sitten on nähty niiden kevennysten katoavan sijoittajien taskuihin osinkoina. Tänäkin vuonna suurimmat tukia saavat firmat jakavat suurimmat osingot.

Mitenkäs se Koskelan Akseli sanoikaan?

– Minä olen yhden asian huomannut niissä kumminkin. Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita: Meidän maanviljelyksemme ei kestä sitä. Suomen talous ei ole niin vankalla pohjalla. Kansamme toimeentulo ei salli työajan lyhentämistä. Teki niitten mieli mitä hyvänsä, niin se on maan etu, kansan etu, meidän yhteiskuntamme. No, kyllä ne siinä oikeessa ovat. Niitten yhteiskunta tää onkin ja niitten Suomi tää onkin.