Nollasummapeliä

Viime viikolla paperittomien välttämätöntä terveydenhuoltoa vastustavat kertoivat meille, että terveydenhuolto on nollasummapeliä. Kun joku paperiton saa tuberkuloosirokotuksen, niin joltain mummolta viedään pois diabeteslääkitys. Kun paperiton saa yösijan, niin se vähentää jokaisen suomalaisen saunaolutmäärää kaksi desilitraa, suuremmissa kaupungeissa jopa puoli litraa ja Helsingissä litran.

Viime viikolla kulttuuriministerimme närkästyi, kun Finlandialla palkittu kirjailija neuvoi juntteja opettelemaan ruotsia. Oppiminenkin on nollasummapeliä. Jos opettelet ruotsia, niin päässä oleva tila täyttyy pelkällä ruotsilla ja jotain muuta tarpeellista putoaa pois. Pahimmassa tapauksessa unohtuvat käytöstavat ja siisteyskasvatus, joten pitää harkita kannattaako oppimisen riskiä ottaa.

Ajatelkaa, jos vaikka Cygnaeus, Sibelius, Kivi, Topelius tai Canth, Runebergista puhumattakaan, olisivat puhuneet sitä ruotsia. Mikä mahtaisikaan olla maan tila?

Helpointa on esimerkiksi lapselle selittää tämä asia vertaamalla ihmisen aivoja yhteiskuntaan. Jos yksi ihminen saa leipäjonosta ilmaiseksi leivän, niin joku vanhus jossain jää ilman vaippoja. Jos naapurin Keijo ostaa Audin, on minun avioliittoni pilalla ja lapseni alkavat haistella liimaa. Turvallisinta olisi, jos kukaan ei opettelisi mitään ja kenellekään ei annettaisi mitään.

Helsingin kaupunki päätti viime viikolla ohjata paperittomien välttämättömään terveydenhuoltoon 300 euroa jokaisesta sosiaali-ja terveysmenoihin budjetoimastaan miljoonasta. Kaikkiaan se maksaa kaupungille noin miljoonan vuodessa. Sillä ehkäistään mm. tuberkuloosin leviämistä, rikoksia ja eriarvoisuuden lisääntymistä. 

Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti, jonka hoitaminen on aina potilaalle maksutonta. Yhteiskunnalle yksi tapaus maksaa minimissään 15 000 euroa. Lääkkeille vastustuskykyisen tapauksen hoito voi maksaa puoli miljoonaa euroa. Yhden rokotteen hintaa en tiedä, mutta ihan varmasti siinä on monta nollaa vähemmän.

Helsingin päätös johtaa kuulemma varmaan vararikkoon. Kuvittele, että tienaat 40 000 euroa vuodessa. Käyt Kemalin pizzeriassa ostamassa kaksi kuuden euron pizzaa. Kemalille meni vuosibudjetistasi sama prosenttiosuus kuin paperittomille menee Helsingin sosiaali-ja terveysbudjetista. Kauhean ahne turkkilainen, lähetetään se takaisin. Vähät ihmisoikeuksista, työtilanteesta, koulutusleikkauksista ja muista pikkuasioista, kunhan et osta pizzaa Kemalilta.

Otetaan Suomi takaisin. Ei opetella mitään, ei anneta kenellekään mitään. Jokainen tulkoon toimeen omillaan. Suljetaan rajat ja ovet, törsötetään omissa oloissaan, syödään vain omia eväitä eikä jaeta kenenkään kanssa mitään.

(Kiitos Henrika Rautaselle ja Jari Jokisalolle, että käytännössä kirjoititte tämän jutun.)

 

Suma seisoo, köyhä kärsii

Kun Kela mokaa, niin kaikkein köyhimmät kärsivät. Tämän vuoden alussa Kelalle siirtynyt toimeentulotuen myöntäminen on ollut sarja näyttäviä epäonnistumisia. Kela on onnistunut epäonnistumaan suunnilleen kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa.

Aikaa siirron valmisteluun oli vuosia, mutta silti Kela yllätettiin. Se ei ollut varautunut ollenkaan uuteen toimintaan. Se ei varannut riittävästi henkilöstöä eikä saanut tietojärjestelmiä ajan tasalle. Ei sittenkään, vaikka tulevat ongelmat olivat tiedossa ja niistä oli varoiteltu.

Kunnissa toimeentulotukia käsitteli 1 500 henkilöä, mutta Kela aloitti yltiöoptimistisesti 750 henkilöllä. Sen seurauksena Kelan toimipisteet ruuhkautuivat, soittajat joutuivat maksamaan tuntikausien jonotuksesta ja henkilökohtaista tapaamista oli turha edes yrittää. Kela neuvoi, että älkää soittako älkääkä tulko käymään, vaan odottakaa päätöstä. Suma seisoi ja köyhä kärsi.

Kesään mennessä päästiin viimeinkin lain edellyttämään käsittelyaikaan eli seitsemään arkipäivään. Tämä uutisoitiin onnistumisena, vaikka seitsemän päivän käsittelyaika on lain ehdoton yläraja. Kuukausien ajan Kela rikkoi lakia ylittämällä käsittelyajat. Se myös sysäsi ongelman takaisin kunnille neuvomalla hakemaan kunnilta täydentävää toimeentulotukea sillä aikaa, kun perustoimeentulotukihakemus viipyy Kelassa. Täydentävää tukea ei myönnetä ennen kuin perustoimeentulotuesta on saatu päätös, joten kunnat joutuivat myös rikkomaan lakia paikatakseen Kelan osaamisvajetta.

Toinen tavallinen ongelma on ollut tulojen vyörytys. Työmarkkinatuki maksetaan neljän viikon välein ja toimeentulotuki myönnetään kalenterikuukaudeksi. Jokaiselle työmarkkinatukea saavalle sattuu sellaisia kuukausia, jolloin tukea maksetaan kahdesti. Kela katsoo kuun lopussa maksettavan työmarkkinatuen ylijäämäksi ja vähentää sen seuraavan kuukauden toimeentulotuesta. Näin siitä huolimatta, että sillä oli tarkoitus maksaa seuraavan kuukauden vuokra ja seuraavan kerran työmarkkinatuki maksetaan vasta neljän viikon kuluttua. Kunnissa käytetiin kokonaisharkintaa ja järkeä, mutta Kelassa ei.

Koko vuoden sarjamunimisen kruunaa veronpalautusten vaikutuksen unohtaminen pitäaikaisia tukia myönnettäessä. Kela oppi kantapään kautta tekemään tukipäätöksiä useammalle kuukaudelle eteenpäin, mutta ei ymmärtänyt veronpalautusten alentavan tukea. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, jota kaikki muut tulot alentavat. Kun tuen hakija saa veronpalautusta, niin tuki alenee veronpalautuksen verran.

Kukaan Kelassa ei tajunnut tätä jokaisen kunnan jokaiselle etuuskäsittelijälle ja sosiaalityöntekijälle itsestään selvää asiaa, vaan tukea myönnettiin ottamatta veronpalautuksia huomioon. Nyt Kela joutuu korjaamaan kymmeniä tuhansia päätöksiä, ja asiakkaat kärsivät taas. Useimmat heistä tietävät Kelaa paremmin veronpalautuksen vaikutuksen tukeen, joten asia sinänsä ei heitä yllätä. Tuen viivästyminen vain tekee heidän joulunodotuksestaan entistäkin kurjemman.

Kelassa näkyy olevan  toimeentuloturvaetuuksien osaamiskeskus, jonka päällikköä tuossa linkittämässäni jutussa on haastateltu. Varsinainen osaamiskeskus näyttää olevan.

Jossain muualla näin massiivinen vuoden kestänyt epäonnistuminen olisi aiheuttanut ainakin pääjohtajan ja vastuuministerin eron. Meillä jokaisen oman munaamisen korjaus uutisoidaan isona parannuksena. Kaikkien köyhimmäthän siinä vain kärsivät, joten asia ei isommin kiinnosta ketään.

 

Laki ennen mua syntynyt…

…myös jälkeheni jää.

Laki kansanedustajan eläkkeestä ja sopeutumisrahasta näyttää olevan ainoa laki, johon nämä maaherra Wibeliuksen sanat Vänrikki Stoolin tarinoissa pätevät. Kaikkia muita lakeja voidaan muuttaa, mutta erityisesti sopeutumiseläke on kiveen hakattu. Tarkkaan ottaen kyse ei ole edes varsinaisesta eläkkestä, vaan työttömyysturvasta. Se on siis ainoa työttömyysturvan muoto, jota ei voi heikentää.  Sen ansiosta meillä on joukko nuorehkoja ja terveitä eläkeläisiä, jotka joko tekevät ansiotyötä tai eivät tee. Ihan sama, sillä eläke juoksee koko loppuelämän. Sen lisäksi meillä on kolmen vuoden ansiosidonnaista työttömyysturvaa nauttivia työttömiä, joita kukaan ei patista aktivoitumaan tuen leikkaamisen tai menettämisen uhalla.

Sopeutumiseläkkeestä säädettiin vuonna 1983. Lakia muutettiin myöhemmin niin, että vuonna 2011 enimmäisen kerran eduskuntaan valitut saavat eläkkeen sijaan 1-3 vuotta sopeutumisrahaa. Jo myönnettyihin eläkkeisiin ei uskallettu silloinkaan koskea. Aika yleisesti väitetään vieläkin, että näihin eläkkeisiin puuttuminen olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. On sanottu, että eläkettä saaville entisille kansanedustajille on syntynyt oikeus olettaa, että heidän etuutensa pysyvät entisellään.

Jos näin olisi, niin silloin kaikki hallituksen tekemät leikkaukset olisivat vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Hallitus on leikannut työttömyysturvaa ja aikoo aktiivimallin nimellä velvoittaa työttömät tekemään työtä täyden työttömyyskorvauksen saamiseksi. Kukaan ei koskaan ole sanonut, että tämähän on vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Kukaan ei ole sanonut, että työttömillä on oikeus olettaa, että heidän lailla säädetyt etuutensa pysyvät ennallaan.

Taannehtivan lainsäädännön kieltoon vetoaminen ei ole kestävällä pohjalla. Jos olisi, niin siinä tapauksessa yhtään vanhaa lakia ei voitaisi koskaan muutta. Ei voitaisi alentaa ylinopeuden sakottamiskynnystä, ei voitaisi leikata mistään laissa säädetystä etuudesta, ei yleensäkään voitaisi koskea yhteenkään lakiin, joka on antanut jollekin oikeuden olettaa nykyisen olotilan olevan turvattu.

Taannehtivan lainsäädännön kielto liittyy rikosoikeuteen. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että tehdystä teosta ei voida tuomita, jos se ei ollut rikos tekoaikana. Tämä periaate on johdettu legaliteettiperiaattesta, josta on säädetty perustuslain 8 §:ssä näin:

Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. 

Tätä voidaan laajentaa koskemaan muutakin lainsäädäntöä. Jos nyt säädettäisiin laki, jolla kaikkien sopeutumiseläkettä saaneiden olisi maksettava takaisin jo saamansa eläkkeet, niin se olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa. Tällaista ei kuitenkaan ole kukaan ehdottanut. On vain ehdotettu epäoikeudenmukaiseksi huomatun eläkkeen lakkauttamista. Nyt sopeutumiseläkettä saaville kansanedustajille voitaisiin ruveta maksamaan sopeutumisrahaa samoilla perusteilla kuin vuonna 2011 ensimmäisen kertaan eduskuntaan valituille. Se ei olisi vastoin taannehtivan lainsäädännön kieltoa, vaan asettaisi kaikki yhdenvertaiseen asemaan. Tai sitten kaikki entiset kansanedustajat voitaisiin siirtää yleisen työttömyysturvan piiriin.

Täältä voitte lukea asian ympärillä käytävää absurdia keskustelua nimien kanssa, ja täältä saman pakinan muodossa. Ja kun nyt aloitin vanhalla runolla, niin jatketaan vielä vanhemmalla tuomarinohjeella, joka runosta poiketen pätee edelleenkin:

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään

Jo oli aikakin

Pirkanmaan käräjäoikeus määräsi eilen lakkautettavaksi sekä natsijärjestö Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen että sille omalla toiminnallaan rahaa rahaa keränneen Pohjoinen Perinne ry:n. Päätös ei vielä ole lainvoimainen, joten saatamme vielä joutua näkemään natsien marssivan oman lippunsa alla Suomen täyttäessä sata vuotta. Tosin sen ei pitäisi enää olla mahdollista, sillä yhdistyslain 45 §:n mukaan oikeuden lakkauttaman yhdistyksen toiminta on heti lopetettava.

Liikkeen historia on hengästyttävä. Vuonna 2010 kaasuisku Helsinki Pride -kulkueeseen, 2011 kokoomuksen vaalikojun työntekijöiden kimppuun hyökkääminen, 2012 Dan Koivulaakson kimppuun käyminen kaasusumuttimella kirjanesittelytilaisuudessa, 2012 satunnaisen ohikulkijan pahoinpitely Hartolan markkinoilla, 2012 rasisminvastustajaksi mielletyn henkilön pahoinpitely hänen kotiovellaan Tampereella, 2013 Jyväskylän kirjastoisku, 2013 laiton henkilörekisteri, 2014 ulkomalaistaustaisen henkilön pahoinpitely Myyrmäessä, 2015 väkivalta Jyväskylässä, 2016 törkeä pahoinpitely ja mahdollinen kuolemantuottamus Helsingin Rautatientorilla. Tästä viimeisestä teosta liike palkisi näyttävästi tekijän, vaikka naamioikin palkitsemisen syyksi muka muut ansiot liikkeen toiminnassa.

Kirjoitin ensimmäisen kerran silloin Suomen Vastarintaliikkeen nimellä toimivasta järjestöstä huhtikuussa 2010, jolloin se oli vain yön pimeydessä hiippaileva pieni tarranliimaajaporukka. Jo silloin sen ohjelma kertoi ihan selvää kieltään tavoitteista. Sen jälkeen olen palannut aiheeseen silloin tällöin, mutta eipä se ole paljon kiinnostanut. Ei edes silloin, kun SVL alkoi syyllistyä väkivaltarikoksiin julkisilla paikoilla keskellä päivää. Ei edes silloin, kun natsit alkoivat marssia kaduillamme eikä vielä silloinkaan, kun natsit omivat itsenäisyyspäivän viettämisen ja hämäsivät osan kansaa liittymään soihtumarssiin ensimmäisen kerran. Toisella kertaa marssia edeltävässä ohjelmassa oli jo mukana hallituspuolueen kansanedustajakin, mutta eipä asia jaksanut ketään kiinnostaa.

612-soihtukulkue järjestetään tänäkin vuonna, ja toivottavasti järjestäjät tekevät natseihin viimeinkin selvän pesäeron. Tähän asti natsit ovat siinäkin tapahtumassa verhoutuneet isänmaallisuuden valepukuun. Suomen yhteiskuntajärjestyksen kumoaminen väkivalloin yhteispohjoismaisen kansallissosialistisen valtion tieltä ei ole isänmaallista.

Demokratia heräsi puolustamaan itseään. Järjestön tarkoitus on koko ajan ollut laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoaminen väkivalloin, mutta eivät he itsekään ole uskoneet sen toteutuvan. Sen sijaan liike on kerännyt joukkoonsa väkivaltaa ihannoivia ja pelon lietsontaan halukkaita uhoajia. Joillain poliitikoillamme on ollut enemmän tai vähemmän verhottua halua tehdä liikkeen kanssa yhteistyötä.

Jo eilen alkoi parku poliittisesta poliisista, Demlan mädättämästä oikeuslaitoksesta ja isänmaallisiin suomalaisiin kohdistuvasta vainosta ja kansanmurhasta. Parkujat näyttävät pelkäävän, että heille tehdään se, mitä he itse ovat avoimesti kertoneet haluavansa tehdä muille, eli vähintään tapetaan. Pelko on ihan turha. Sananvapaus, mielipiteenvapaus ja kokoontumisvapaus ovat ennallaan, mutta yhteiskunta näytti hyväksyttävän toiminnan selkeän rajan. Demokratian ei tarvitse sietää demokratian väkivaltaiseen kumoamiseen pyrkiviä järjestöjä.

Demokraattinen yhteiskunta on pitkämielinen, mutta ei se ihan mitä tahansa loputtomiin siedä.

gif-indiana-jones-hate

EDIT: 1.12.2017 klo 14.30: Lisätty toiseen kappaleeseen maininta yhdistyslain 45 §:stä.

Mikä voidaan tehdä yhdelle…

Tähän asti Helsingissä oleville paperittomille on tarjottu vain kiireellisin terveydenhoito, joka pitää sisällään esimerkiksi akuutin hoidon päivystyksessä sekä välttämättömän terveydenhoidon lapsille ja raskaana oleville naisille.

Viime yönä monen tunnin keskustelun jälkeen Helsingin valtuusto päätti äänin 45-39 laajentaa palvelua muun muassa rokotuksiin sekä kroonisten sairauksien ja haavaumien hoitoon. Seurasin koko keskustelun suorana netistä ja totesin, että esityksen vastustaminen perustui niinkin päteviin syihin kuin ennakkoluulo, pelko, ymmärtämättömyys ja suoranainen valehtelu.

Monet eivät ole tajunneet, että Helsingin kaupunki ei päätä siitä, kuka on laittomasti maassa. Se ei päätä myöskään siitä, kuka oleskelee kaupungin alueella. Se päättää siitä, mikä on perustuslain kaikille ihmisille takaaman ihmisarvoisen elämän edellyttämän välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon sisältö. Helsinki ei päätä siitä, kuka saa hoitoa, vaan se päättää siitä, mikä on hoidon taso. Nyt hoidon tasoksi päätettiin sama kuin turvapaikanhakijoille. Se on vähemmän kuin muille annettavan hoidon taso. Ei siis enemmän, kuten vastustajat ovat jo viikon selittäneet.

Vastustajat ovat väittäneet ja väittävät yhä, että paperittomille annettava hoito tulee kalliiksi ja on pois muilta. Ei tule eikä ole. Rahaa tarvitaan summa, joka vastaa 0,3 promillea kaupungin sosiaali- ja terveystoimen menoista. Tätä arviota kritisoitiin voimakkaasti ja vaadittiin tarkempaa vaikutusarviointia. Vaatijat eivät ymmärrä, että kaikki arvioinnit ovat aina vain valistuneita arvauksia. Arvaus ei sen sijaan ole se, että jo nyt asiasta jahkaamiseen on käytetty puolet tuosta summasta. Typeryyttä on väittää, että nyt Helsinkiin ryntää seitsemän miljardia ihmistä ilmaisen elatuksen ja hoidon toivossa.

Turvallisuusriskistä puhuvat eivät suostu ymmärtämään, että on halvempaa hoitaa sairauksia ennen kuin ne kehittyvät kallista kiirellistä hoitoa vaativiksi. On myös turvallisempaa ja halvempaa hoitaa mahdolliset tarttuvat taudit ajoissa kuin hoitaa puhjennutta epidemiaa.

Keskustelusta selvisi myös, että kokoomus, perussuomalaiset ja siniset puhuivat kuin yhdestä suusta. Kenellekään ei anneta mitään muuta kuin ihan välttämättömin. Kokoomuksellehan tämä on selkeä linja kaikkia köyhiä ja avuntarpeessa olevia kohtaan, muut kohdentavat nuivuutensa tarkemmin rajattuun ihmisryhmään.

On hyvä, että nyt tehtiin tällainen päätös. Muussa tapauksessa vain välttämättömän avun antamisesta olisi voinut ihan hyvin tulla uusi normaali. Kun linjataan perustuslain tarkoittamaa välttämätöntä hoitoa, niin sehän voidaan soveltaa koskemaan kaikkia. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ja mikä voidaan tehdä yhdelle, voidaan tehdä kaikille. Oikeastaan se pitääkin tehdä kaikille juuri yhdenvertaisuuden takia.

Tietenkään se ei niin mene, sanotte. Miksi ei menisi? Kun Helsingissä on tehty aloitteita vaikkapa leipäjonojen poistamiseksi tai yleensä köyhyyden vähentämiseksi, niin suunnilleen samat niitä vastustavat kuin nytkin. Köyhät, sairaat ja vanhukset nostetaan esille vain silloin, kun heidän avullaan voidaan vastustaa ulkomaalaisia.

Demaredien jakautumisen kahtia ymmärrän, mutta pidän sitä osoituksena erittäin huonosta pelisilmästä. Asian palauttamista haluavien tarkoituksena oli saada käsiteltäväksi laajemmin valmisteltu esitys, mutta nyt toiminta näyttäytyy yrityksenä piiloutua hallinnollisen prosessin taakse lyömään kättä nuivien kanssa. Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä hallinnollisen menettelyn kiemuroita.

Se nähtiin muuten valtuustonkin käytöksestä. Siellä oli monta sellaista, joille valtuuston työjärjestys on vieras asia. He näyttivät olevan suunnilleen samoja, jotka perustavat mielipiteensäkin huhuihin ja valheisiin.

image1

PS Kuten jo ensimmäisestä kommentista näkyy, niin SDP:n käytös ei auennut kansalaisille, vaan sitä luullaan vastustamiseksi. Ei SDP vastustanut itse esitystä, vaan halusi palauttaa sen uudelleen valmisteltavaksi laajempana ja kattavampana. Helsingin demarit saavat ihan itse selittää toimintansa, minä en sitä tämän enempää tee.