Julkkiksia eduskuntaan

Oikeusministeri Tuija Brax ehdotti reilu kuukausi sitten, että äänioikeusikäraja eduskuntavaaleissa pitäisi laskea 16 vuoteen. Tämä sopisi hyvin etenkin vihreille ja miksei muillekin trendipuolueille, joita äänestetään enemmän mielikuvien kuin poliittisten tavoitteiden perusteella. Ensi keväänä suunnilleen kaikki puolueet tulevat tekemään kaikkensa, jotta näyttäisivät mahdollisimman epäpoliittisilta. Ehdotuksen vastustajat sanovat, että 16-vuotias on liian nuori hahmottamaan poliittisia näkemyksiään ja lisäksi liian altis vanhempien ja kaveripiirin vaikutuksille. Saattaahan tässä olla tiettyä perää, mutta onko 18-vuotias sitten kovinkaan paljon viisaampi? Minun havaintojeni mukaan ns. liikkuvat äänestäjät ovat ihan hyvin verrattavissa 16-vuotiaisiin poliittisten mielipiteidensä kypsyydessä täysin iästä riippumatta.

Ikärajan alentamisen vastustajat epäilevät, että nuorten äänillä eduskuntaan valittaisiin julkkiksia ja idoleja. Tähän voi vain sanoa, että urheilijoita, laulajia ja muita julkkiksia on siellä jo nyt enemmän kuin tarpeeksi. Meillä äänestäjillä on sellainen merkillinen käsitys, että jos ihminen on hyvä jossain asiassa, vaikkapa kova hiihtämään, niin hän automaattisesti on hyvä myös kansanedustajana.  Tämä osoittautuu usein melkoiseksi harhaluuloksi. Ajatellaanpa nyt vaikka kansanedustaja Markku Ylipaavalniemeä, josta kukaan curling-piirejä lukuunottamatta ei ollut kuullutkaan ennen yllätysmitalia. Eduskunnassa mies on kunnostautunut lähinnä puhumalla läpiä päähänsä puolustaessaan pohjavesivaroja, jotka eivät edes ole uhattuna. Lisäksi hän on epäillyt mm. Jyrki Kataisen kuuluvan johonkin kansainvälisten rahamiesten salaliittoon.

En minä väitä, että kaikki urheilijat ovat huonoja kansanedustjia. Antti Kalliomäestä kehittyi merkittävä poliittinen tekijä, eikä Arto Bryggaressakaan isompaa vikaa liene. Sitten on kuitenkin joukko sellaisia, joiden tekemisistä ei kukaan tunnu tietävän mitään. Esimerkiksi Juha Miedon roolista minulla ei ole käsitystä, vaan mielestäni hän edustaa lähinnä itseään ja kotiseutuaan, mikä ei sekään tietysti ihan huono asia ole. Viihdetaiteilijoita taas ei kukaan ota vakavissaan ja Tony Halme oli surullinen esimerkki siitä, kuinka väärään paikkaan voi ihminen joutua.

Silti puolueet värväävät urheilijoita ja julkkiksia listoilleen, heistä jopa kilpaillaan. Ja julkisuuteen tottuneet haluavat olla ensisijaisesti julkisuudessa, puoluekanta ja poliittiset mielipiteet seuraavat perässä. Hyvänä esimerkkinä oli hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen haastattelu keväällä, kun hän ilmoitti lopettavansa kilpauransa. Tulevaisuudensuunnitelmissa hänellä oli kansanedustajaksi rupeaminen, mutta puoluekanta ei vielä ollut selvillä. Hän odottelee eri puolueiden yhteydenottoja, joita epäilemättä on jo tähän mennessä tullut.

Sattuuhan joskus ilmeisiä laskelmointivirheitäkin. Viime eduskuntavaaleissa oli ehdokkaana nuorison suursuosikki Pikku G eli Henri Vähäkainu. Ehdokkuus päättyi nolosti, koska puoluevärvärit eivät olleet ymmärtäneet, että hänen ihailijansa olivat vasta 12-13 -vuotiaita.

Minulla ei siis ole mitään äänioikeusikärajan alentamista vastaan, vaikka muuten olenkin vanha pieru. Suurin osa 16-18 -vuotiaista äänioikeutetuista jättää kuitenkin äänestämättä mielenkiinnon puuteen takia. Vaaliuurnille vaivautuvat taas äänestävät täsmälleen yhtä älykkäästi tai hölmösti kuin me keski-ikäisetkin.

Salaliitot ja maailmanloppu

Tiesittekö, että amerikkalainen suuryritys Halliburton yhdessä BP:n kanssa aiheutti tahallaan Meksikonlahden öljyvuodon? Tarkoituksena on evakuoida koko lahden rannikon asukkaat Halliburtonin USA:n hallituksen rahoin rakentamille leireille. Tai että H1N1 rokotteessa on elohopeaa, jolla on tarkoitus heikentää köyhien vastustuskykyä ja edistää heidän kuolemaansa maailmanlaajuisesti? Ja että kansainväliset suuryritykset aikovat viedä Suomen pohjaveden ja myydä sen vesipulasta kärsiville alueille? Tai että sammunut kaksoisaurinkomme Nibiru säteilee myrkyllisesti ja aiheuttaa maapallon napojen muutoksen ja vedenpaisumuksen? Hallitusten ja tähtitieteilijöiden salaliitto kylvää lentokoneista Lumenix-nimistä kemikaalia, joka tekee maan ja taivaan väliin peilin, jotta Nibiru ei meille näkyisi.

Kaiken tämän te tiedätte, jos olette seuranneet samoja nettisivuja kuin minä. Salaliittoteorioita on aina ollut ja on aina oleva. Myös ihan oikeita salaliittoja on oikeasti ollut, joten siinä mielessä aina on paikallaan varmuuden vuoksi epäillä salaliittoa. Muutenkin on terveellistä epäillä kaikkea meille syötettävää tietoa, koska tavaraa tungetaan joka tuutista valtavia määriä. Sen seulominen käy täydestä työstä, jos siihen tosissaan jaksaa paneutua.

Internet on parissa vuosikymmessä moninkertaistanut kaikenlaisen tiedon määrän. Tarjolla on valtavasti sekä asiallista että asiatonta tietoa, puhumattakaan sellaisesta, jota voi vain hämmästellä. Medialukutaito joutuu päivittäin lujille, joten kaikenlaiset hurmahenget ja helposti innostuvat yksilöt jatkavat tiedon levittämistä erityisesti sosiaalisessa mediassa.

Halliburton on ihan oikeasti saanut kyseenalaista kunniaa mm. Irakin jälleenrakennuksessa. Sille annettiin valtavia urakoita suoraan USA:n hallituksen tilauksesta ns. profit guaranteed -sopimuksella. Yhtiölle taattiin tietty voitto, maksoipa urakka mitä tahansa, joten bisnes oli täysin riskitöntä. Ihan samalla tavalla yhtiö sai New Orleansinsta jälleenrakennusurakoita. Hallituksen apu kanavoitiin sen kautta, joten tavallisella omakotirakentajalla ei ollut mitään mahdollisuutta saada valtiolta apua muuten kuin yhtiön välityksellä. Näin toimivia yhtiöitä voi hyvällä syyllä epäillä salaliitosta, mutta minun ymmärrykseni ei riitä tajuamaan, miten joku voisi tahallaan aiheuttaa valtavan ympäristötuhon. En sentään usko edes suuryrityksiä niin moraalittomiksi, mutta tässä asiassa voin olla kyllä väärässäkin.

En myöskään usko minkään tahon haluavan tappaa tahallaan miljoonia ihmisiä, vaikka sellaistakin on lähihistoriassa tapahtunut. Asian uskomiseksi tarvitaan parempaa näyttöä kuin epämääräisten uutissivujen kirjoitukset, joiden mukaan jotkut tutkijat ovat jotakin mieltä. Tutkijaa tai tutkimusta ei yksilöidä saati sitten julkaista, jotta siihen voisi itse perehtyä.

Maamme pohjavedestä on ollut huolissaan mm. kansanedustaja Ylipaavalniemi. Jokainen voi kuitenkin halutessaan tutustua lainsäädäntöön, jolloin huomaa heti huolen olevan liioiteltua. Pohjavettä ei voi hyödyntää ihan huomaamatta ja ilman lupaa. Tosin toisin kuin monissa maissa, meillä maanomistaja ei omista pohjavettä. Hänellä on siihen vain vallintaoikeus, joka on omistusoikeutta heikompi. Yleinen etu syrjäyttää yksityisen edun, joten pohjavettä voidaan pumpata ilman maanomistajan suostumustakin. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole rajaton jokamiehenoikeus, vaan vapaasti vettä voi nostaa alle 100 kuutiometriä vuorokaudessa. 100 – 250 kuutiometrin nostaminen vaatii ilmoituksen Aluehallintoviranomaiselle (AVI eli entinen lääninhallitus) ja yli 250 kuution pumppaamiseen vaaditaan AVI:n lupa. Tätä lupaa ei ole mikään pakko myöntää. Jo tästä nähdään, että kukaan ei voi huomaamatta viedä pohjavettämme ulkomaille.

Maailmanloppua on ennustettu niin kauan kuin ihmisillä on ollut kulttuuria ja uskontoa, mutta vieläkään se ei ole tullut. Epäilemättä se tulee joko huomenna tai viimeistään sitten, kun aurinko joskus sammuu. Jokaisella sukupolvella on omat synkät ennustajansa, ja minua on tähän ikään mennessä peloteltu aika monella uhkakuvalla. Jokainen viisikymppinen muistaa nämä samat uhkakuvat alkaen ydinsodan pelosta. Kuuban kriisin aikaan tämä sota oikeasti oli lähempänä kuin koskaan ennen tai sen jälkeen, mutta se onnistuttiin välttämään. Sen jälkeen onkin huolenaiheita riittänyt, mutta en jaksa niitä toistaa. Muistelkaa itse.

Jokainen meistä elää omassa todellisuudessaan, joten en väitä Nibirun katselijoiden tai kenenkään muun todellisuuden olevan sen huonompi kuin omani. Se on kuitenkin varmaa, että jos jollakulla on taipumusta huolestua maailmanlopusta, niin eväitä hänelle on tarjolla enemmän kuin millonkaan ennen. Niistä voi rakennella oman visionsa.

Lahjomattomat

Kansanedustajamme ovat moraaliltaan niin lujaa tekoa, että he tunnistavat kaikki lahjontayritykset välittömästi ja osaavat jättää ne omaan arvoonsa, toisin kuin selkärangattomat virkamiehet. Tämä käy ilmi vielä tämän vaalikauden aikana eduskunnalle annettavasta lakiesityksestä, joka muuttaa kansanedustajien asemaa lähemmäksi virkamiehiä vain piirun verran. Nykyisin tilanne on se, että virkamies ei saa ottaa minkäänlaista lahjaa tai etua vastaan. Kansanedustaja puolestaan ei mitenkään voi syyllistyä lahjoman vastaanottamiseen, koska laki on säädetty tarkoituksella sellaiseksi. Kansanedustajan on nimenomaan myönnettävä, että hän otti lahjoman vastaan ja että se lisäksi vaikutti suoraan hänen toimintaansa. Vielä senkin jälkeen eduskunnan, siis kollegoiden, on todettava hänen syyllisyytensä. Jos joku olisi niin hölmö, että yrittäisi myöntää syyllistyneensä lahjoman vastaanottamiseen, edustajatoverit epäilemättä puhuisivat hänelle järkeä yhteisen edun nimissä.

Iltauutisten mukaan lakia ollaan siis muuttamassa siten, että kansanedustajan asema tulee hiukan lähemmäksi virkamiesten asemaa. Yksityiskohtia ei vielä kerrottu, mutta muutoksia tulee ilmeisesti hyvin vähän. Sen sijaan ainakin oikeusministeri Tuija Brax sekä kansanedustajat Timo Kalli ja Hanna-Leena Hemming vähättelivät koko asiaa ja käytännössä puolustivat lahjonnan jatkumista. Brax jutteli voileipien kappalemääristä, Kalli halusi edelleen saada konserttilippuja ja ilmaisia lounaita ja Hemming aikoi jatkossakin saada kaikkea hyvää yhteistyökumppaneiltaan. Kenelläkään ei siis ole pienintäkään aikomusta muuttaa vallitsevaa käytäntöä.

Klassisen määritelmän mukaan kylmä voileipä ja lämmin olut eivät ole lahjus, mutta lämmin voileipä ja kylmä olut ovat. Jos kyse olisikin vain tällaisesta rajanvedosta, en piittaisi koko asiasta. Tosiasiassa kansanedustajat saavat yrityksiltä talvilomia Lapin kelomökeissä täydellä ylöspidolla ja lippuja Savonlinnan oopperajuhlille. Tänäkin iltana Porissa pyörii useita kansanedustajia lipuilla, joita he varmasti eivät itse ole maksaneet. He pitävät itsestään selvänä, että joku ”yhteistyökumppani” heitä rahoittaa. Tämä ei kuitenkaan ole lahjoman vastaanottamista, koska kansanedustajat eivät anna tällaisten pikkujuttujen saattaa itseään kiitollisuudenvelkaan.

Jos tavalliselle kuolevaiselle syydettäisiin lahjoja, hän epäilemättä alkaisi miettiä, mitä lahjoittaja haluaa vastapalvelukseksi. Kansanedustajat eivät siis ole tavallisia kuolevaisia, koska heille ei koko asia juolahda mieleenkään. Ja jos juolahtaakin, niin he tehtävässän noudattavat vain oikeutta, totuutta ja perustuslakia. Uskotteko te tämän?

Erityisesti minua häiritsi jo aiemmin outoja lausuntoja sananvapaudesta antaneen Hemmingin ylimielinen asenne. Hän sanoi, että kansanedustajan työ on niin erilaista kuin virkamiehen, ettei niitä voi verrata toisiinsa. Kansanedustaja ei voi istua bunkkerissa tekemässä päätöksiä pelkkien papereiden perusteella, vaan hänen on liikuttava paljon ja tavattava erilaisia sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita. Tämä on ihan varmasti totta, mutta edellyttäkö se muka arvokkaiden lahjojen vastaanottamista? Lounaita ja päivällisiä ei kukaan ole vaatinutkaan kiellettäviksi.

Jotenkin minusta tuntuu, että palaan tähän asiaan vielä monta kertaa. Poikkeusihmiset ovat minua aina kiehtoneet, erityisesti sellaiset, joilla on omasta mielestään poikkeuksellisen kehittynyt moraali.

Ikkunalasit ja sananvapaus

Päivän lehtien pikku-uutisen mukaan Perussuomalaisen puolueen Kuopion toimiston ikkunoita on rikottu jo toisen kerran lyhyen ajan kuluessa. Edellisen kerran se tehtiin maaliskuussa ja nyt taas tällä viikolla. Asialla ei voi olla kukaan satunnainen ohikulkija, koska ikkunat olivat verkolla vahvistettua turvalasia. Jonkun on siis pitänyt tehdä töitä ihan hartiavoimin saadakseen ne hajalle.

Ikkunalaseilla ja väkivallalla on näköjään julkisuusarvoa ihan sen mukaan, kenen kimppuun käydään ja kenen ikkunoita rikotaan. Kun Setan ikkunoita rikottiin ja kulkueen kimppuun käytiin, ylin valtiojohtomme kauhistui ja suuttui harvinaisella tavalla. Ainakin kansanedustajat Päivi Räsänen, Tuulikki Ukkola ja Hanna-Leena Hemming taas kiirehtivät puolustamaan tekijöitä selittämällä, että näiltä oli tukahdutettu sananvapaus, joten he turvautuivat väkivaltaan. Edustajien mielestä mm. Greenpeacen mielenosoitukset sekä Kokoomuksen puoluekokouksessa että eduskuntatalon portailla ovat paljon vakavampi juttu. Nehän toteutti terroristijärjestö ja ainakin puoluekokoukseen mielenosoittajat tunkeutuivat väärennetyillä kulkuluvilla. Eduskuntatalon portailla kuulemma taas yritettiin laittomasti painostaa kansanedustajia ja jopa estää heitä tekemästä työtään.

Johdonmukaisuuden nimissä Tasavallan Presidentin pitäisi nyt antaa julkinen lausunto, jossa hän tuomitsee jyrkästi rekisteröityä puoluetta vastaan tehdyn vihaiskun. Kansanedustajapuolueen toimistoon suunnattu ilkityö voidaan ihan hyvällä syyllä nähdä iskuksi koko demokratiaa ja sananvapautta vastaan. Tarkoitushakuista sananvapautta puolustavien kansanedustajien pitäisi puolestaan kiirehtiä ymmärtämään ikkunoiden rikkojia, koska puolue on lausunnoillaan provosoinut monia ihmisiä, joilta on tukahdutettu sananvapaus. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska tätä puoluetta saa paitsi pilkata, niin nähtävästi häiritä myös muuten. Hehän ovat tunnetusti tyhmiä ja rasistisia vouhottajia, joita ei kannata edes ottaa vakavissaan. Näinkö se menee?

Minulla ei ole mitään henkilökohtaista tekemistä enempää Setan kuin Perussuomalaistenkaan kanssa. Puolustan kuitenkin perustuslain suojaamaa sananvapautta riippumatta ollenkaan siitä, olenko minä sanojan kanssa samaa mieltä. Olen huolestunut siitä, että sananvapaus tuntuu nykyisen ajattelun mukaan olevan yhä enemmän yhteydessä sanojaan kuin itse sananvapauden periaatteeseen. Vain oikeita mielipiteitä saa esittää, muut voidaan tukahduttaa tai jopa väkivalloin estää. Kuka kumma sitten sen mielipiteiden oikeellisuuden määrittelee? Minä voisin ihan hyvin lähteä siitä ajatuksesta, että kaikilla on samanlaiset arvot, asenteet, elämänkokemukset ja mielipiteet kuin minulla. Jos joku sitten on eri mieltä kanssani, niin hän on automaattisesti tyhmä ja voin tukkia hänen suunsa tarvitaessa vaikka väkivalloin.

Rikollista toimintaa ei voi puolustella mitenkään. Rekisteröidyn yhdistyksen ja rekistöröidyn puolueen toimistot ovat lain edessä yhtä suojeltuja. Niihin kohdistettu ilkivalta kohdistuu laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Samoin mielenosoituksissa käytetyt laittomat menettelyt tulevat tutkittaviksi oikeudessa, eikä tarkoitus pyhitä keinoja tässäkään tapauksessa. Valikoivan sananvapauden kannattajat laidasta laitaan unohtavat tahallaan voimassaolevan lain ja syyllistyvät jesuiittamaiseen ajatteluun. Seuraavaksi varmaan toimitaan kuten 30-luvulla ja revitään paitoja jonkin ylevän ideologian nimissä.

Valikoitua tuohtumusta

Gay Pride -kulkuetta vastaan tehty isku on kirvoittanut mitä kummallisempia lausuntoja parilta kansanedustajalta. Päivi Räsänen ja Tuulikki Ukkola ovat omissa blogeissaan sanoneet likipitäen niin, että koko kaasuhyökkäys oli homojen oma vika. He ovat provosoineet perusarvoja kannattavia ihmisiä niin paljon, että nämä tarttuivat tositoimiin. Lisäksi vikaa löytyy myös yhteiskunnassa vallitsevasta sananvapauden tukahduttamisesta, joka kriminalisoi paitsi homojen, niin myös eriväristen ihmisten nimittelyn. Perusarvojen kannattajille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin turvautua suoraan väkivaltaan.

Ymmärrän kyllä, että blogeissa voi sananvapauden nimissä tuoda esille räväköitäkin mielipiteitä, mutta  jätän kuitenkin nämä kirjoittelut omaan olemattomaan arvoonsa. Ne eivät mauttomuudessaan ansaitse yhtään enempää kommentointia. Sen sijaan huomioni kiinnittyi heti iskun jälkeen presidentti Tarja Halosen ilmiselvästi tuohtuneena televisiossa antamaan lausuntoon. Hän suorastaan käski poliisia tutkimaan tapahtuman tavallista perinpohjaisemmin ja saattamaan syylliset edesvastuuseen. Lisäksi hän vaati kansainvälisen maineen nimissä tekijöille ankaraa rangaistusta. Ihmettelen, miksi yksikään valtiosääntöasiantuntija ei ole puuttunut tähän lausuntoon, vaikka presidentti taisi ylittää toimivaltansa.

Presidentti on tietenkin arvovaikuttaja, joten hänellä on oikeus ja velvollisuuskin antaa lausuntoja tärkeistä asioista. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään perustuslaillista oikeutta vaikuttaa tai edes yrittää vaikuttaa poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaan yksittäistapauksessa. Minun mielestäni Halonen näin teki antamalla molemmille ohjeita, jotka helposti voi tulkita jopa käskyiksi.

Presidentit ovat meillä toimineet näin ennenkin, ja mikä kummallisinta, oikeuslaitos ja muut viranomaiset ovat heitä totelleet. Muistaakseni vuonna 1968 presidentti Kekkonen vaati tuomioistuimia määräämään rattijuopoille ankarampia rangaistuksia. Näin tapahtui, ja vankilat täyttyivät välittömästi rattijuopoista. Myöhemmin presidentti Koivisto vaati, että inkeriläisiä maahanmuuttajia on kaikissa viranomaisissa kohdeltava paluumuuttajina. Häntäkin toteltiin oitis. Molemmissa tapauksissa presidentti käytti sellaista hallitsijanvaltaa, jota maamme perustuslaki ei salli. Tuomioistuimia ja muita viranomaisia ei saa kukaan eikä mikään ulkopuolinen taho ohjailla. Ei edes presidentti, vaikka Halonen liittyikin nyt tässä asiassa edeltäjiensä seuraan.

Halonen antoi omien henkilökohtaisten motiiviensa vaikuttaa toimintaansa presidenttinä. Se on inhimillisesti katsoen ymmärrettävää, mutta presidentti-instituution kannalta valitettavaa. Lisäksi lausunto antaa hänen ajatuksistaan sellaisen kuvan, että tämä isku oli vähintäänkin vuoden tärkein tapahtuma, joka vaatii hänen ohjeistustaan. Samaan aikaan Porvoossa ammuttiin kolme ihmistä julkisella paikalla, mutta presidentti ei edes pahoitellut asiaa viran puolesta. Jos jatkan samalla linjalla, niin miksi presidentti ei yhtä hyvin ole vaatinut työttömyyden ja köyhyyden poistamista sekä vanhustenhuollon surkeuden korjaamista? Miksi hän ei ole ottanut kantaa sairaanhoidon alennustilaan tai köyhien määrän lisääntymiseen? Kerjäläiskysymykseen?

Oma mielipiteeni iskusta on lyhyesti kerrottu: Laillista ja rauhallista mielenosoituskulkuetta vastaan hyökkääminen on sekä laitonta että halpamaista. Asiaa ei muuta yhtään se, että mielenosoituksen aihe ja mielenosoittajat sattuvat jotakuta tympäisemään. Puolustellessaan ja selitellessään tällaista tekoa kansanedustajat paljastavat perimmäisiä ajatuksiaan ilahduttavan paljon. Selvisi ainakin se, että kiltin ulkokuoren alla voi piillä vaikka mitä.