Lakia ja oikeutta

Jos lakien noudattamista ei valvota, niin yleinen lainkuuliaisuus rapautuu. Vielä varmemmin se rapautuu, jos viranomaiset itse eivät noudata lakeja. Nyt näyttää pahasti siltä, että olemme palaamassa aikaan, jolloin lait olivat vain hallintoalamaisia varten, rahvaan kurissa pitämiseksi. Virkamiehet ja poliitikot voivat noudattaa lakeja halutessaan ja silloin, kun se heille sopii. Lakeja sovelletaan niin, että kaikki lait eivät koske kaikkia samalla tavalla.

Verohallinnon salaisia ohjeita paljastuu koko ajan lisää. Alle 30 000 euron lahjoihin ei puututa, ja yritysten 12 000 euron epäilyttävätkin verovähennykset hyväksytään kyselemättä. Sen sijaan talkoomakkaroista ja myyjäisiä varten kudotuista villasukista on maksettava veroa. Oikeus määräsi eduskunnan vierailijatiedot julkisiksi. Eduskunnan virkamiehet vastasivat hävittämällä kävijätiedot päivittäin, jotta julkista tietoa ei enää olisi saatavilla.

Hangossa kuoli kotihoidossa ollut vanhus nälkään, ja Tuusulassa kehitysvammaiset maksavat työnteosta. Suunnilleen jokainen kunta ja jokainen TE-toimisto on jo vuosia rikkonut kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia velvoittamalla täysin työkykyisiä työttömiä palkattomiin töihin. Resursseja ei säästellä silloin, kun joku työtön tekee pimeän työkeikan. Hän saa kaksoisrangaistuksen, sillä ensin häneltä peritään työttömyysetuus takaisin ja sitten hänet tuomitaan petoksesta.

Samaan aikaan leikataan pienituloisten etuuksia ja kevennetään hyvätuloisten verotusta. Jopa pääministeri joutui myöntämään, että eriarvoisuus on lisääntynyt. Tämä on suoraa seurausta hallituksen harjoittamasta politiikasta ja kipeää se tekee kuulemma pääministerillekin, mutta sille ei mahda mitään. Suomi on saatava nousuun, ja asiat korjataan sitten, kun rikkaiden pohjaton säkki on täyttynyt.

Oppositiopuolueen nykyinen puheenjohtaja tuomittiin muutama vuosi sitten KKO:ssa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Silloin KKO:n tuomio oli hänen mukaansa vain muutaman tuomarin mielipide, ja poistettavaksi määrätyt tekstit ovat vieläkin paikoillaan. Nyt samainen herra vaatii, että paperittomien auttaminen on kiellettävä, ja kaikkien on ehdottomasti noudatettava lakia. Lisäksi hänet on pyydetty MTV:n kolumnistiksi ”edistämään tosiasioihin pohjaavaa ja moniarvoista yhteiskunnallista keskustelua”. Saman puolueen varapuheenjohtaja on tuomittu samasta rikoksesta, ja sen lisäksi hän kaahasi ajokorttinsa hyllylle. Hänen mukaansa kansa tämän tuntee nahoissaan, sillä hän aikoo kulkea taksilla töihin veronmaksajien piikkiin.

Ja niin edelleen, listausta voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki ovat yhdenvertaisia, mutta jotkut ovat yhdenvertaisempia kuin toiset. Valta ei enää tarkoita vastuuta, vaan suorastaan erioikeutta tehdä mitä haluaa ja mikä sattuu itselle sopimaan. Tällä on tuhoisat seuraukset yleiselle lainkuuliaisuudelle ja yhteiskunnalliselle tasa-arvolle. Laki on kuin hämähäkinverkko, johon hyttyset takertuvat, mutta josta kimalaiset pörräävät suoraan läpi.

hs 16.9. jyrki seppä

Kuva: Helsingin Sanomat 16.9.2017/Facebook: Jyrki Seppä

Vastauksia vailla

Seuratessani puolueiden puheenjohtajapaneelia Kuntamarkkinoilla minulle selvisi lopullisesti, että hallitus ei tiedä mitä se on tekemässä ajaessaan sote- ja maakuntauudistusta läpi päättämässään muodossa. Mitään ei ole opittu eikä mitään aiota oppiakaan.

Petteri Orpolla ei vieläkään ollut vastausta Li Anderssonin esittämään selkeään kysymykseen: Mistä ne luvatut kolmen miljardin säästöt tulevat? Ei ole olemassa mitään laskelmia, on vain arvioita. Orpon mukaan uusi tekniikka ja uudet hoitotavat tuovat säästöjä. Säästöt siis vain ilmestyvät jostain, kunhan ensin sijoitetaan tarpeeksi uusiin tietojärjestelmiin.

Hallitus tuo uudelleen lausunnolle perustuslakivaliokunnan moittiman valinnanvapauslainsäädännön, jossa kunnat on automaattisesti suljettu pois palvelutuotannosta. Kilpailuun asiakkaista eivät saa osallistua ne, joilla on palvelutuotannosta eniten kokemusta ja osaamista. Anu Vehviläisen tulkinnan mukaan perustuslakivaliokunta ei tyrmännyt tällaista valinnanvapausmallia, vaan se vaati vain parempia perusteluja. Sellaiset aiotaan kirjoittaa, ja lakiesitys lähtee lähiaikoina uudelle lausuntokierrokselle. Kiire on kova, aikataulut painavat päälle. Lisäksi hallitus on jääräpäisesti sitoutunut juuri tähän malliin.

Tosiasiassa ne aikataulut ovat jo menneet sekaisin, mutta hallituksen kannalta edullisella tavalla. Hallitus ennättää saada aikaan lait, mutta niiden täytäntöönpano siirtyy automaattisesti seuraavalle hallitukselle. Näin on jo etukäteen löydetty syylliset epäonnistumiseen.

Vehviläinen käytti taas kerran perustelua, joka ansaitsee korkeintaan syvän huokauksen: Päätökset on tehtävä nyt, koska enää ei jaksa aloittaa alusta. Jos Vehviläinen ei jaksa, niin sitten hänet pitää vaihtaa sellaiseen, joka jaksaa. Kukaan ei ole edes vaatinut alusta aloittamista, vaan ainoastaan keskustan viime vaalikaudella vaatimaa parlamentaarista valmistelua, jossa myös oppositio olisi mukana. Silloin keskusta sai haluamansa, mutta nyt vaatimusta ei olla kuulevinaan.

Vastausta ei saatu myöskään Antti Rinteen kysymyksiin kiinteistöjen kohtalosta ja kahdesta päällekkäisestä organisaatiosta. Kunnat joutuvat luovuttamaan maakunnille nykyiset sote-kiinteistönsä, mutta korvauksia ei ole suunniteltu. Rakennukset lähtevät, velat jäävät. Rinne muistutti myös, että julkinen sektori on joka tapauksessa vastuussa siitä, että palvelut ovat olemassa. Jos yksityinen palveluntuottaja menee konkursiin, niin julkisella sektorilla on oltava valmiudet järjestää ne palvelut itse ainakin siksi aikaa, kunnes uusia palveluntuottajia löytyy. Jos osaaminen on ajettu alas, niin ollaan vaikeuksissa. Tähänkään ei saatu mitään vastausta.

Uudistus tarvitaan, siitä kaikki ovat yksimielisiä. Tämän hallituksen päätöksenteon yllä leijuu kuitenkin Juha Sipilän henki sanomassa, että tehdään nyt tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu. Korjataan sitten, kun ongelmia ilmenee.

Pitkää kävelyä vaatinut päänsärkyni ei taatusti johtunut yksistään Kuntatalon kuumuudesta. Jos olisin taipuvainen tunnelmointiin, niin sanoisin sote-auringon laskevan hyvinvointiyhteiskunnassa.

ilta

Tienhaarassa

Nyt kun olemme kokeneet oman terrori-iskun Turussa ja tehneet terrorismista myös vientituotteen, niin olemme tienhaarassa. Ennen Turun puukotuksiahan meillä tapahtuneet joukkosurmat eivät olleet terrorismia, vaan yksittäisten sekopäiden tekoja. Aiemmin uusnatsit ovat päässeet meillä veljelliseen yhteiskuvaan kansanedustajan kanssa, ja yksi uusnatsi kulkee edelleen vapaana odottelemassa kuolemantuottamuksesta saamansa tuomion käsittelyä hovioikeudessa.

Nyt meillä on terrorismia sekä tuonti- että vientitavarana. Terrorismia ehkäistään vain tuonnin osalta poistamalla maasta naisia ja sylilapsia. Vielä kaksi vuotta sitten turvapaikanhakijoita vastustettiin kustannussyillä. Silloinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä hinnoitteli jokaisen turvapaikanhakijan omituisella laskelmalla, jonka mukaan yksikään oleskeluluvan saanut ei koskaan tuota mitään. Samalla hän tuli hinnoitelleeksi muutkin yhteiskunnan nettosaajat turhiksi elätettäviksi. Nykyisin Mäntylän osaamista tarvitaan Euroopan neuvoston erityisneuvonantajana pohdittaessa syrjäytymisen ja radikalisaation estämistä.

Nyt voimme unohtaa nämä laskelmat ja keskittyä turvallisuuteen. Tiedustelulait tullaan säätämään pikavauhtia nopeutetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä, ja Jussi Halla-aho on ilmoittanut tulevansa vaatimaan myös perusoikeuksiin puuttumista samassa järjestyksessä. Vahva veikkaukseni on, että yhdenvertaisuus lain edessä on asialistalla. Laura Huhtasaari on avoimesti kertonut ihailevansa Unkaria, joka on joutumassa EU:n sanktiolistalle oman perustuslakinsa loukkaamisesta. Siellä on heitetty hyvästit vallan kolmijaolle ja mahdollistettu tuomareiden poliittinen valinta.

Nyt sitten katsotaan mihin suuntaan lähdetään. Voimme valita Unkarin tapaan suljetut rajat ja poliittiset tuomioistuimet. Voimme mennä myös toiseen suuntaan ja puolustaa länsimaisia arvoja ja oikeuskäsitystä. Valinta pitää tehdä reilusti sen sijaan, että teeskennellään yhtä ja tarkoitetaan toista. Li Andersson kiteytti Facebookissa hyvin tämän ristiriidan, joka saa puhumaan muuta kuin mitä ajatellaan:

Sanovat, että pitää auttaa paikan päällä, mutta leikkaavat ennätysmääriä kehitysavusta.

Sanovat, että turvapaikkahakemukset pitää käsitellä EU:n ulkopuolella, mutta vastustavat pakolaiskiintiön nostamista. Juuri pakolaiskiintiön kautta tulee pakolaisleireiltä ihmisiä, joilla on todettu olevan suojelun tarve.

Sanovat, että haluavat auttaa naisia ja lapsia, mutta kannattavat heidän pakkopalautuksiaan turvattomiin maihin.

Sanovat, että EU-maiden pitää jakaa vastuuta, mutta vastustavat sitovia maidenvälisiä kiintiöitä.

Sanovat, että Suomen pitää hoitaa kansainväliset velvoitteensa, mutta kritisoivat YK:n pakolaissopimukseen sisältyvän turvapaikanhakuoikeuden.

Sanoisivat sitten vaan suoraan etteivät halua auttaa ketään, olisi paljon rehellisempää. 

Niin että kumpaan suuntaan mennään? Onko meillä järkeä vai turvaudutaanko höpsismiin? Länsimainen, avoin oikeusvaltio vai suljetut rajat ja totalitarismi?

höpsismi

***

Tätä juttua ei voi kommentoida, koska lähden muutaman päivän työmatkalle enkä halua roikottaa kommenttejanne odottamassa hyväksyntää.

Elämää Turaniassa

Lähes kaksi vuotta sitten kirjoitin fiktiivisen kertomuksen siitä, miten omenoita vastustava kansanliike nousee merkittäväksi puolueeksi. Kurkistetaanpa mitä sen jälkeen on tapahtunut maassa, jolle on löytynyt nimeksi Turania.

Omenoiden vastustaminen on levinnyt niin laajalti, että Mestarista on tehty puolueensa puheenjohtaja entisen vitsiniekan tilalle. Vakavalla asialla ei sovi laskea leikkiä, sama lippalakki ei todellakaan mahdu perunalle ja omenalle. Asia on niin vakava, että omenoiden vastustuspuolue on asettamassa oman presidenttiehdokkaan, jonka edullinen ulkonäkö ja kiihkeä fanaattisuus saavat tiedotusvälineetkin polvilleen ihastuksesta. Hän on vakiovieras tv:n ajankohtaisohjelmissa ja kaikki lehdet haluavat tehdä hänestä syväluotaavia juttuja.

Mutta silti asioista ei saa puhua. Presidenttiehdokas on jokaisessa haastattelussa sitä mieltä, että isänmaalliset omenanvastustajat halutaan vaientaa, jotta omenoita suosivat piirit voisivat täyttää koko maan mädillä omenoilla. Takana on kansainvälinen salaliitto, jota sanotaan omenasaatioksi. Sanottaisiin sitä omenaatioksi tai omenoinniksikin, jos osa kannattajista ei luulisi sen tarkoittavan itsetyydytystä.

Mutta isänmaallinen perunoiden ja nauriiden ylivertaisuutta korostava rintama ei hellitä, vaan on saanut taakseen mitä erilaisempia kansanliikkeitä. Perunat ensin -kansanliike on sinnikkäästi osoittanut mieltään yli puoli vuotta maan keskeisimmällä paikalla. Naurismaan Vartijat ovat partioineet kaduilla ja löytäneet mitä karmeimpia todisteita omenanpurijoiden villistä menosta tiloissa, joissa oikeasti ei ole nähty yhtään omenansyöjää yli vuoteen. Perunankuoria on häpäisty ja jäljet ovat yhä tuoreet.

21433260_10155230777483778_8490429577056556151_n

Turaniasta on omenoiden invaasion takia tullut maanpäällinen helvetti. Kaupunkeihin on muodostunut palavia ghettoja ja no-go-zoneja, joihin poliisit ja palomiehet eivät uskalla mennä pelätessään mädillä omenilla pommittamista. Perunoita joutuu keittämään salaa ja naurista ei saa enää ollenkaan kaupoista, koska omenoita suosiva hallitus on miehittänyt kaikki hedelmä- ja vihannestiskit omenanhyysääjillä.

Yrittipä Turanian hallitus vielä niinkin kieroa temppua, että kutsui kaikki puoluejohtajat allekirjoittamaan julistuksen, jossa luvataan pidättäytyä vihapuheesta niin omenoita, perunoita kuin nauriitakin vastaan. Onneksi tämä salajuoni paljastui, ja perunansyöjien presidenttihdokas sanoi narranneensa muita. Hän allekirjoitti vain omenansuosijoiden suoltaman vihapuheen vastaisen julistuksen.

Itse asiassa omenoita ei Turaniassa niin kauhean paljon ole, mutta niitä tulee, jos kansan syvät rivit ja heitä kuuntelevat poliitikot eivät ole valppaina. Erityisesti pitää varoa niitä maailmasyleilijöitä, joiden mielestä maassa saa syödä nauriita, perunoita, omenoita ja vaikka porkkanoita. Juuri he ovat pahin uhka itsenäiselle ja yksimieliselle Turanialle.

Onneksi Turania on edelleen fiktiota, onhan?

Lauma ja sen johtajat

Laumalle tyypillinen piirre on erityisesti se, että sen psyyke ja älykkyys ovat lauman yksilöiden vastaavia alhaisemmat. Tämän tyhmyyden tiivistymisen joukossa pani merkille jo C.G. Jung aikoinaan. Useimmat laumaihmiset eivät ajattele mitään, vaikka he itse luulevatkin ajattelevansa. Heidän päässään ajattelee lauma.

Näin kirjoitin ihan ensimmäiseen blogijuttuuni maaliskuussa 2010. Enpä silloin arvannut, että seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin meillä on lauman ajatteluun perustuva puolue. Puheenjohtaja vetelee kulisseista naruja ja varapuheenjohtaja puhuu eduskunnassa parlamentaarisen immuniteetin suojassa asioita, jotka muualla puhuttuna saattaisivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kannattajakunta hurraa suorastaan fanaattisessa hurmoksessa.

Soihdut ovat sytyttämistä vaille valmiina ja talikot on teroitettu. Lauma odottaa vain käskyä käydä kimppuun. Vihollinen on maalitettu jo kauan sitten. Vihollisia ovat eri uskontoa tunnustavien ja erilaista etnistä alkuperää olevien lisäksi myös poliittisesti toisin ajattelevat. Laumaa on yllytetty vihaan jo vuosia, mutta silti yhä vielä monet vaativat, että tälle laumalle ei pidä antaa huomiota, vaan heidät pitää vaieta hiljaisiksi.

Ei se enää onnistu, ei ole onnistunut enää pitkiin aikoihin. Sen sai huomata puolueen entinen puheenjohtaja, joka kannatusta nostaakseen otti nämä fanaatikot mukaan ja suosi heitä. Hänet omine kannattajineen sysättiin tylysti syrjään, ja hänen poliittinen painoarvonsa on nykysin pyöreä nolla. Hänen virheensä oli elää siinä harhassa, että hän pystyisi kontrolloimaan kiihkomielistä laumaa ja sen nousevia johtajia.

Samassa harhassa elävät myös nykyiset johtajat. Heillä menee hyvin niin kauan kun he lietsovat kannattajiaan kasvavaan vihaan. Jos he yrittäisivät hillitä laumaansa, niin heille kävisi huonosti. Siitä varapuheenjohtaja sai esimakua heti allekirjoitettuaan vihapuheen vastaisen julkilausuman. Laumansa lepyttääkseen hänen oli nopeasti annettava julkilausumalle uusi, laumaa miellyttävä tulkinta.

Johtajilla on edessään kaksi vaihtoehtoa. Toinen mahdollisuus on seurata villiintyvää laumaa johtajaa teeskennellen. Tosiasiassa johtajat silloin kuitenkin vain juoksevat laumansa perässä. Toinen mahdollisuus on perustaa niin ankara diktatuuri, että lauma pysyy kurissa. Se kolahtaa kipeästi lauman kiihkeimpiin, mutta ainakin johtajien asema on turvattu.

Kolmas vaihtoehto tietysti on, että laumaan kuulumaton enemmistö laittaa lauman kuriin. Se ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä, sillä pikemminkin kuriin ollaan laittamassa niitä, jotka vielä uskovat oikeudenmukaisuuteen, inhimillisyyteen ja ihmisten yhdenvertaisuuteen. Näyttää ikävästi siltä, että myös maan hallitus harkitsee kovasti lauman seuraamista.

Kaikesta huolimatta muistutan mihin olemme sitoutuneet. Ainakin vielä toistaiseksi, mutta jos lauma saa päättää, niin emme kauan.

21432760_147930865802009_7419605792863643419_n

Kuva: Facebook/Mikko Mäkelä

***

Kommenttien moderointi on tiukkaa eikä siitä ole valitusoikeutta.