Sujuu kuin suunniteltu

Eilen Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle ja Keminmaa myi sote-kiinteistöjä kuudella miljoonalla eurolla kahdelle eri terveyspalveluyhtiölle.  Hallituksen keskustaministerit vääntelevät käsiään epätoivoisena: eihän tässä näin pitänyt käydä.

Minusta taas tuntuu, että juuri näin tässä pitikin käydä. Juuri tätähän varsinkin kokoomus terveysjättien lobbaamana on ajanut koko ajan, mutta keskusta ei ole sitä ymmärtänyt. Ei ole ymmärretty, että kunnilla on itsehallinto ja kuntapäättäjien ensisijainen tehtävä on turvata palvelut kuntalaisille. Kunnat eivät luota hallituksen soteen, vaan tekevät itse omat ratkaisunsa nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Meri-Lapin nyt syntyneen sopimuksen mahdollinen purkaminen tulisi maksamaan kunnille 70 miljoonaa euroa. Eivät kunnat sitä pura, mutta jos maakunta eli käytännössä valtio haluaa sen osana sote-ratkaisua purkaa, niin se on sitten heidän murheensa.

Meri-Lapin kunnat siis valitsivat kahdesta pahasta mielestään pienemmän, enkä pysty niitä siitä moittimaan. Syy kuntien tekemään ratkaisuun selviää tästä jutusta. Valtion sote-suunnitelmien mukaan Länsi-Pohjan sairaala olisi käytännössä muuttunut terveyskeskukseksi.

Pohjois-Karjalassa on Siun Sotella omat ongelmansa. Siun Sotehan toimii jo samalla tavalla maakunnallisesti kuin koko maan on tarkoitus toimia tulevaisuudessa. Potilaille ja hoitajille tämä tietää melkoista jumppaa. Tänään kuulin tutusta ikämiehestä, joka jalkansa loukattuaan joutui tähän pyöritykseen. Häntä on kuljetettu ympäri maakuntaa kulloinkin vapaana olevaan terveyskeskuksen vuodepaikkaan, ja siinä hötäkässä astmalääkityskin unohtui. Paljon mainostettu digitalisaatio ei ole tietoinen sellaisen olemassaolosta, koska eri terveyskeskusten tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Kukaan ei ole päävastuussa hoidosta, sillä vastuu on Siun Sotella.

Tällaiset tositapaukset pistävät entistä enemmän harkitsemaan terveyskeskuksen myyntiä terveysjätille, joka lupaa taata kaiken palvelun säilymisen paikkakunnalla. Se tietäisi julkisen palvelun romuttamista, mutta kysymys on muustakin kuin periaatteesta. Kysymys on potilaasta. Kun jopa Raimo Sailaksen mielestä sote on karannut käsistä ja potilas unohtunut, niin yksittäisten kuntien päätöksiä on vaikea mennä arvostelemaan.

Kun viime keväänä kerroin  terveysyritysten reviirijaosta, niin siitä pillastuttiin hämmästytävällä tavalla. Minun väitettiin  olevan valehtelija, ja jopa Attendo itse kiisti oman mainosvideonsa. Nykyisin kukaan ei enää epäile etteikö reviirejä olisi kaikessa hiljaisuudessa jaettu. Vain keskustan vastuuministerit eivät tätä ole ymmärtäneet. Kokoomuksessa se taidettiin ymmärtää, sillä puolueesta terveysjättien palvelukseen siirtyneet poliitikot ovat hoitaneet lobbauksen hyvin.

Keskusta on luullut suunnittelevansa sote-ratkaisua, mutta tosiasiassa ne ratkaisut on jo tehty muualla. Yksityistäminen etenee kuin suunniteltuna ja keskustaa on viety kuin pässiä narussa.

 

Kukapa olisi uskonut?

-Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että yritykset toisella kädellä vaativat valinnanvapautta ja toisella kädellä ovat valmiita tekemään valinnanvapauden kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja, monopoleja kokonaisten alueiden mittaluokassa.

23559838_882673871892591_6247511716982591723_n

Tämä peruspalveluministeri Annika Saarikon lausahdus kuvastaa hyvin päättäjien ja yritysten erilaista käsitystä soten valinnanvapaudesta. Poliitikkomme näyttävät elävän utopiassa, jossa jokaisessa kunnassa on rinnakkain vähintään kolme terveyspalveluiden tuottajaa, julkinen ja pari yksityistä. Palvelua tarvitseva asiakas sitten päättää mistä ovesta kävelee sisään.

Todellisuus on jotain ihan muuta. Terveysyritysten käsitys valinnavapaudesta on se, että mahdollisimman moni asiakas valitsee juuri heidän yrityksensä. Yritykset kilpailevat sekä asiakkaista että markkina-alueista, se kuuluu yritysten väliseen kilpailuun luonnollisena asiana.

Juuri siksi Attendo tarjoutui viime keväänä ostamaan kuntien terveyskeskuskiinteistöjä. Tarkoitus oli ja on edelleen varmistaa yritykselle asiakaskunta takaamalla kunnille peruspalvelujen pysyminen paikkakunnalla. Myönnän ihan suoraan, että minua kuntapäättäjänä houkuttelee tällainen tarjous. Pohjois-Karjalassa jo toimivalla maakunnallisella Siun Sotella on omat ongelmansa, jotka olivat ennakoitavissa jo vuosi sitten, siis ennen kuin Siun Sote edes aloitti toimintansa. Nyt nämä uhkakuvat alkavat toteutua. Tämän vuoden tilinpäätös tulee olemaan 10 miljoonaa alijäämäinen, ja sama säästäminen jatkuu myös ensi vuonna. Kun valtakunnallinen sote ja maakuntamalli tulevat, niin kumuloituneet laskut rysähtävät kuntien maksettavaksi.

Ulkoistamisessa on myös valtava riski, joka konkretisoitui Rääkkylän tapauksessa. Vuonna 2010 Rääkkylä ulkoisti koko perusterveydenhuollon Attendolle ja päätyi neljässä vuodessa kriisikunnaksi. Kunta velkaantui Attendolle miljoonan vuodessa ja joutui asian paljastuttua ottamaan lainaa maksaakseen tämän budjetointivirheen seurauksena syntyneen velan. Jos Rääkkylän tapaus kiinnostaa, niin seurasin sitä takavuosina aika tiiviisti. Kooste löytyy täältä.

Kun tällaisia katastrofeja syntyy jo peruskuntatasolla ihan vain osaamisen puutteen takia, niin hirvittää ajatella mitä saadaan aikaan valtakunnallisesti. Tuosta alussa maintusta Meri-Lapin tilanteesta en osaa sanoa mitään muuta kuin että kaikkea se sote teettää. Kunnat pyrkivät pitämään palvelut asukkaidensa lähellä, kuten kuntien pitääkin tehdä. Yritykset pyrkivät maksimoimaan asiakasmääränsä ja voittonsa, kuten yritysten kuuluukin tehdä.

Ja päättämässä ovat valtakunnanpoliitikot, jotka elävät kauniissa utopiassa ja yrittävät ohjata todellisuutta tämän utopiansa mukaan.

 

Syytetyn ehdoilla

Ensi viikolla näemme kummallisen oikeudenkäynnin, jossa asia käsitellään kokonaan syytetyn ehdoilla. Syyttäjä on luopunut todistajien kuulemisesta, ja koska oikeudenkäynti on nykyisin suullinen, niin myöskään esitutkinta-aineistoa ei voi käyttää todisteena. Syytettä tukevat todisteet jäävät kokonaan käsittelemättä, niitä ei käytännössä ole edes olemassa. Jos syytetty tuomitaan, niin hänet voidaan tuomita vain siitä, mitä hän itse myöntää.

Kyse on valtakunnasyyttäjä Matti Nissisen oikeudenkäynnistä, jossa hänelle vaaditaan sakkorangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asia käsitellään syytetyn aseman takia suoraan Korkeimmassa oikeudessa. Syyte perustuu Valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) ja syyttäjänvirastojen koulutusostoihin Nissisen veljen pääosin omistamalta firmalta. Matti Nissinen on myöntänyt toimineensa tuottamuksellisesti. Syyttäjällä ei ole mitään näyttöä tahallisuudesta, koska todistajia ei käytetä.

Sanomalehti Karjalaisen toimittaja Asta Tenhunen on perehtynyt esitutkinta-aineistoon, ja juttu julkaistiin tämän aamun lehdessä. Se avautuu vain tilaajille, joten en voi linkittää sitä. Referoin ihan lyhyesti Tenhusen tekstiä.

Syyttäjänvirastot ostivat kymmenen vuoden aikana johtamiskoulutusta Deep Lead Oy:ltä ja sen edeltäjältä yhteensä noin 74 000 eurolla. Suurimmat ostot teki Helsingin syyttäjänvirasto ja toiseksi suurimmat VKSV. VKSV ei kilpailuttanut ostoja, vaikka ne ylittivät kilpailuttamiskynnyksen.

Deep Lead Oy:n pääomistaja on Matti Nissisen veli, eversti Vesa Nissinen. Hän ei ole enää vuosiin osallistunut yrityksen operatiiviseen toimintaan eikä häntä epäillä mistään rikoksesta. Yritystä pyöritti joukko, joka kutsui itseään kadettiveljiksi.  Vuodesta 2005 valtakunnasyyttäjä Matti Nissinen toimi konsulttien puolestapuhujana ja johtavaan asemaan päästyään alkoi ostaa yrityksen palveluja.

KRP:n kuulustelussa yksi konsultti kertoi, että yrityksen markkinointikulut olivat lähellä nollaa. Markkinointi perustui sanan levittämiseen tuttaville ja työpaikoille. ”Veli todistaa”, kertoi kuultava. Yritys käytti Matti Nissistä markkinointiin näyttävästi yhtiön nettisivuilla vuodesta 2009 lähtien.

Kuulusteluissa Matti Nissisen alaiset kertoivat varoittaneensa esimiestään mahdollisesta esteellisyydestä ja ihmetelleensä hankintojen lisäksi sitä, että Nissinen määräsi alaisiaan näille kursseille.

Yhtään näistä lausunnoista ei voida käyttää oikeudessa todisteena, sillä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen luopui todistajien käytöstä. Oikeusministeriö antoi Nissisen jäädä virkavapalle esitutkinnan ajaksi, ja hänet pidätettiin virasta vasta syytteen nostamisen jälkeen.

En tiedä onko maassa koskaan ennen ollut sellaista oikeudenkäyntiä, jossa syyttäjä tietoisesti luopuu lähes kaikesta syytettä tukevasta näytöstä. Ensi viikolla on, kun syytettynä on ylin syyttäjä. En minä mitään väitä, mutta kyllä tässä herää sellainen epäilys, että tätä oikeutta ei yritetäkään käydä tosissaan.

 

 

Terrafamen uusi ihme

Eilen hehkutettiin uutisissa Terrafamen Talvivaaran kaivoksen uutta aluevaltausta ja lisärahoitusta. Terrafame saattaa rakentaa akkukemikaalitehtaan, ja siihen se saa 172 miljoonaa euroa yksityistä rahoitusta. Tästä uutisesta ovat Terrafamen lisäksi iloinneet sekä poliitikot  että media. Sipilä oli oikeassa ja Talvivaarassa on tapahtunut ihme. Jätevesiongelmat on saatu kuriin, rahaa tulee kuin suokuokalla ja kohta kaivokseen rakennetaan jättimäinen akkutehdas.

Höpö höpö. Ihmeeseen ei usko ainakaan pörssianalyytikko ja osakestrategi Jukka Oksaharju, joka näkee tämän ihmeen läpi. Hänen mukaansa kannattavasta liiketoiminnasta ollaan vielä hyvin kaukana, koska raha liikkuu väärään suuntaan eli omistajilta yritykselle, ei yritykseltä omistajille. Lisärahan pumppaaminen yhtiöön viestii siitä, että yhtiön oma kassavirta ei riitä investointeihin. Terrafame on ilmoittanut tavoitteekseen, että kassavirta olisi positiivinen nyt vuodenvaihteessa.  Lisärahoitus antaa signaalin siitä, että yritys ei tule tätä tavoitetta kunnialla saavuttamaan.

Ihmeisiin uskovien ongelmana on, että tosiasioita ei tunnusteta. Talvivaara-Terrafame ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan kestavällä tai laillisella pohjalla. Ympäristövaikutusselvityksen mukaan jokaista malmitonnia kohden louhitaan 2-2,5 tonnia sivukiveä, josta 1-1,5 tonnia on käytännössä ikuista jätettä. Jätteet on tarkoitus kapseloida bentoniittimattoon ja kaatopaikkamuoviin, jotka virallisen tiedon mukaan vuotavat ennemin tai myöhemmin. Jätemäärä edellyttää jatkuvaa vedenpuhdistusta vuosisatojen ajan. Kun resurssit vedenpuhdistukseen loppuisivat, kasvaisi ongelma happamana kaivosvuotona Savon ja Kainuun vedenjakajalla. Tästä voitte lukea lisää täältä.

Terrafame ei todennäköisesti tule saavuttamaan nikkelin ja sinkin tuotantotavoitteitaan tänäkään vuonna. Yhtiö ei raportoi kassavirtaansa, mutta ilmeisesti kassa on kuivumassa. Voitot ovat kasoissa olevia ”puolituotteita”, joita vanha Talvivaara alaskirjasi lopulta 600 miljoonaa. Muutama kuukausi sitten Terrafame oli mukamas tekemässä pasuttoa ja metallisulattoa terästuotantoa varten. Nyt on valittu ilmeisesti halvempi tehdas, koska kassa tyhjeni oletettua nopeammin ja uuden rahan saaminen edellytti uutta satua. Tällä nyt hätäratkaisuksi viritellyllä tehtaalla ei ole ympäristövaikutusselvitystä eikä ympäristölupaa.

Edellä oleva tarkoittaa suomeksi sitä, että Terrafame on ja pysyy ihan peeaa. Se tuottaa edelleen vain tappiota ja jätevettä, joka saostuu altaisiin ja valuu luontoon. Se valuu joko omia aikojaan tai sitten poikkeusjouksutuksina pelkän ilmoituksen nojalla. Lupaa juoksutuksiin ei ole.

Ainoa ihme on se, että yhä löytyy ihmeisiin uskovia.

 

Selitys ontuu

Toissapäivänä kerroin, että Lohja toimii kuntouttavassa työtoiminnassa vastoin lakia. Eilen kerroin tarkemmin miksi menettely on vastoin lakia. Nyt Lohjan kaupunginjohtaja ihan odotetusti kiistää lainvastaisuudet.  Länsi-Uusimaan artikkeli aukeaa vain tilaajille, mutta referoin sitä taas kuvien kanssa.

l-u

lohja vielä

 

Kyseessä on siis työ, joka muuten jäisi tekemättä. Jos näin on, niin siinä tapauksessa haluaisin tietää mitä tarkoitti tämä aiemmassa artikkelissa kerrottu kaupungin omien resurssien vapauttaminen muihin töihin ja kiinteistönhuoltohenkilöstön vapauttaminen bulkkityöstä. Näyttää siltä, että nyt ruvettiin puhumaan tarkoituksellisesti uutena alkavasta vanhusten auttamisesta unohtaen kokonaan aiemmin kerrottu henkilöstön vapauttaminen tärkeämpiin töihin.

lohja-1

Kuten eilen kerroin, niin laki ei edellytä vakinaisen henkilökunnan irtisanomista tai lomauttamista, vaan riittää, että kuntouttavaa työtoimintaa käytetään korvaamaan yleensä mitään palkkatyötä. Jos työtoiminnassa olevien käyttäminen vapauttaa henkilöstöä muihin töihin, niin silloin kuntouttavalla työtoiminnalla korvataan palkkatyötä vastoin lakia.

Kaupunginjohtaja sanoo, että työhön ei käytetä täysin työkykyisiä ja että sillä ei kilpailla markkinoilla.

lohjaa

Jos näin on, niin hyvä juttu. En minä voi tietää mitä mieltä työtoiminnassa olevat ovat itse, mutta selitys tuntuu tutulta. Työttömät haluavat tehdä tätä työtä, ja jos haluavat, niin kyllä se minulle sopii. Heiltä voisi kuitenkin kysyä haluaisivatko he tehdä sitä työtä mieluummin palkalla vai nykyiseen tapaan ilman palkkaa.

Tapaus Lohjan minitalkkarit on minun osaltani toistaiseksi loppuun käsitelty. Palataan asiaan sitten, kun saadaan päätös kanteluun.