Sitä sanotaan yhteiskunnaksi

Olen joulun jälkeen kirjoittanut kolmisenkymmentä juttua työttömyysturvan aktiivimallista. Jutuissani olen yrittänyt avata ja selittää tämän huonosti valmistellun ja vuodenvaihteen välipäivinä ilman soveltamisoheita voimaan saatetun lain valuvikoja ja epäkohtia. Niitä epäkohtia ei kukaan ole pystynyt kiistämään, mutta lain kannattajia pääministeristä lähtien epäkohdat eivät haittaa. Ne sivuutetaan kevyesti sanomalla, että ainahan niitä vikoja voidaan korjata jälkikäteen.

Tämän olankohautuksen jälkeen sitten päästäänkin itse asiaan eli tiiraamaan maailmaa omasta pienestä tirkistysluukusta. Sieltä näkyy työttömien laiska massa, joka pitää saada tekemään jotain hyödyllistä. On niin väärin joutua elättämään terveitä ja työkykyisiä joutilaita, jotka haluavat vain lojua kotisohvilla verorahoilla. Heidät on pakotettava ihan mihin tahansa työhön tukien pois ottamisen uhalla.

Tietenkin siitä tirkistysluukusta näkyy muutama tuttu työtön, mutta poikkeuksena massasta juuri he ovat aktiivisia, koulutettuja ja kaikin puolin fiksuja ihmisiä. Heidän pitämisensä kortistossa on rikos ihmisyyttä vastaan, ja juuri heitä pitää yhteiskunnan tukea kaikin mahdollisin tavoin. Kaikki muut ovat omasta halustaan syrjäyneitä laiskureita, joille sympatiaa ei heru.

Tuntuu toivottomalta yrittää selittää näille omassa elinpiirissään pyöriville, että kaikkien työttömien, sairaiden, vanhusten ja muiden heikommassa asemassa olevien elättämistä kutsutaan yhteiskunnaksi. En minäkään sano näille yhteiskunnan tukipylväille, että minä en halua maksaa teidän lastenne lapsilisiä ja koulutusta, osallistua teidän terveydenhoitoonne enkä maksaa teidän läheistenne eläkkeitä. Tehän pärjäätte omillanne, joten pärjätkää sitten. Rakentakaa omat tienne ja viemärinnekin, kun kerran ette yhteiskuntaa mihinkään tarvitse.

He eivät ilmeisesti ole koskaan tulleet ajatelleeksi, että yhteiskunta ei kuulu vain maksajille, vaan se kuuluu kaikille. Yhteiskunnan arvot ja toimivuus mitataan sillä, miten kaikkein heikoimmista pidetään huolta. Ajatus turhista, laiskoista ja arvottomista työttömistä on paitsi ylimielinen, niin myös vaarallinen. Siitä alkaa ihmisarvon riistäminen kaikilta muita heikoimmilta.

Mutta siihen suuntaanhan tätä maata on viety jo kauan. Olemme menossa takaisin yli sadan vuoden takaiseen yhteiskuntaan, jossa sosiaaliapua sai vain työtä vastaan, ja jossa siitäkin itse ansaitusta avusta piti olla kiitollinen ja nöyrä. Työ nähdään edelleen jokaiselle tarjolla olevana mahdollisuutena, johon ei vain haluta tarttua. Sivuutetaan täysin se tosiasia, että työtä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla kaikille. Siitä huolimatta sitä pitäisi tehdä.

Kun palkallista tekemistä ei löydy, niin pitäisi puuhastella sosiaaliturvan eteen ihan mitä tahansa. Tärkeintä on, että kaikki näyttävät touhukkailta ja ovat tekevinään jotain. Laiskoiksi kuviteltuja tai edes laiskoilta näyttäviä ei siedetä. Heidät pitää pakottaa vähintään tukankampaus- ja käsipäiväkurssille, jotta he lakkaavat olemasta esteettinen haitta. Tämä ilmaistaan tietenkin sanomalla, että heidän asemaansa työmarkkinoilla parannetaan.

Kaiken tämän takana on pyrkimys häivyttää palkan ja sosiaaliturvan ero. Sosiaaliturva halutaan nähdä jonkinlaisena yhteiskunnan maksamana palkkana, jonka eteen on tehtävä työtä tai vaikka sirkustemppuja. Halutaan unohtaa, että työ on sellaista toimintaa, josta maksetaan työehtosopimusten mukaista palkkaa, jolla on tarkoitus pystyä elättämään itsensä. Sitä ei tehdä vastineeksi sosiaaliturvasta, sillä sen tien päässä on uudenlainen sosialismi. Siinä valtio maksaa palkan sosiaaliturvana ja työn teettäjä pitää hyödyn ja voitot.

***

Lammaslauman pääministeri

-Pidän meitä suomalaisia, joilla menee paremmin tai yrityksiä ja työnantajia kyllä lampaina, jos emme löydä 200 000 ihmiselle joka toinen viikko kolmen tunnin työjaksoa.

Näin puolusti pääministeri Juha Sipilä eilen pääministerin haastattelutunnilla työttömyysturvan aktiivimallia. Samalla hän syyllisti jo valmiiksi yritykset, työnantajat ja kaikki suomalaiset aktiivimallin tulevasta epäonnistumisesta. Sipilä toisti myös tuttua hölynpölyä siitä, että itse asiassa aktiivimalli tuo lisää tukia valtaosalle työttömistä. Omavastuupäivät laskevat seitsemästä viiteen, ja tämä vastaa hänen mukaansa mahdollista 4,65 prosentin alenemaa.

Muistutetaan vielä kerran, että omavastuupäivien väheneminen kahdella vaikuttaa vain työttömyyden alussa, ei muulloin. Leikkaus sen sijaan toistuu jatkuvasti kolmen kuukauden välein, jos työtön ei onnistu täyttämään aktiivisuusehtoa. Lisäksi kyseessä ovat juuri samat kaksi päivää, jotka tämä sama hallitus lisäsi omavastuuaikaan vuosi sitten. Muistutetaan vielä siitäkin, että SAK:n pääekonomisti ei kannattanut päätetyn  kaltaista aktiivimallia, vaan aidosti kannustavampaa. Sitä ei kuitenkaan ollut edes tarjolla, vaan vaihtoehtoehtona olisi ollut kaikkien työttömyystukien suora leikkaus.

Tällainen päättäjien jatkuva älyllinen epärehellisyys ja kaikkien muiden syyllistäminen on ärsyttävää, rasittavaa ja turhauttavaa. Vaikka kuinka monta kertaa väärät tiedot oikaistaisiin, niin heti seuraavana päivänä joku poliitikko tulee toistamaan täsmälleen samat väärät tiedot totena.

Nyt on jo etukäteen löydetty syyllisiksi kaikki työnantajat, kaikki yritykset ja jopa kaikki suomalaiset, jotka eivät palkkaa työtöntä kolmessa kuukaudessa 18 tunnin ajaksi. Pääministeri kuitenkin jätti taas kertomatta, että mikä tahansa palkkaaminen ei käy. Pitää olla työssäoloehdon täyttävä palkkatyö, ja se edellyttää työsopimusta, palkan sivukulujen maksamista ja vähintään 6,91 euron tuntipalkkaa.

1930-luvun pula-aikana kulkumiehiä liikkui etsimässä mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla. Siitä kirjoitti Pentti Haanpää monta novellia, joita suosittelen kaikille luettavaksi. Yksi irvokkaimista on Esa Kurkimaan elämys, jonka kolumnisti Yrjö Rautio nosti reilu viikko sitten onnistuneesti esille. Jotain samantapaista lienee nyt luvassa.

Virkamiehet ovat optimistisesti laskeneet, että aktiivimalli työllistää 8 000 työtöntä. Sitä ei kerrota mihin töihin ja miten pitkäksi ajaksi. Sitäkään ei kerrota, miksi kaikkien yli 300 000 työttömän tukia uhkaa alennus, jos hyötyjiä on näin vähän. Mutta kuten sanottu, niin pääministeri julistautuu aktiivimallin tulevaan epäonnistumiseen jo etukäteen syyttömäksi. Me kaikki muut olemme syyllisiä.

Aktiivimalli on jo ruvennut toimimaan. Epävarmuus lain tulkinnasta ja ristiriitaiset ohjeet ovat jo saaneet työttömiä jäämään pois vapaapalokuntien toiminnasta. Jos me suomalaiset olemme lampaita, niin siinä tapauksessa olemme valinneet pääministeriksemme kaikkein kovapäisimmän pässin.

 

 

Tehtiin tällainen laki…

-Työttömän näkökulmaa tässä on haettu. Tilanteita, jossa työtön joutuisi kohtuuttomaan tilanteeseen eikä sen takia pysty velvoitteita täyttämään, ei saa syntyä. 

Työttömyysturvan aktiivimallin kumoamista vaativan kansalaisaloitteen suosion yllättämät päättäjämmme alkavat kömpiä lomaltaan puolustelemaan säätämäänsä lakia. Toissapäivänä työministeri Jari Lindström syytti vihervasemmistoa tekopyhyydestä, ja eilen pääministeri Juha Sipilä syytti aktiivimallin vastustajia pelottelusta. Syytä huoleen ei kuulemma ole, sillä työttömiltä haetaan henkilökohtaista palautetta ja epäkohtia korjataan tarvittaessa. Enää puuttuu vain lain valmistelusta ja esitelystä vastanneen sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan näkemys, mutta sitä lienee turha odottaa. Hän kieltäytyi kaikesta julkisesta keskustelusta jo viikko sitten.

Jos Sipilä olisi seurannut aktiivimallista käytyä keskustelua, niin hän tuskin kehtaisi puhua läpiä päähänsä. Aktiivimalli asettaa ison osan työttömistä kohtuuttomaan tilanteeseen, sillä malli ei tunne mitään yksilöllisiä ja paikkakuntakohtaisia olosuhteita.  Laki on tämän hallituksen laatimaksi harvinaisen selkeä. Jos työtön ei onnistu kolmen kuukauden aikana saamaan palkkatyötä 18 tunnin ajaksi, ei ansaitse yritystoiminnalla vähintään 241 euroa tai ei mahdu työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, niin leikkuri heilahtaa.

Sitä Sipilän kaipaamaa palautetta on tullut runsaasti ja olisi tullut paljon enemmänkin, jos asiasta olisi keskusteltu julkisuudessa ennen lain hyäksymistä. Jos yleisesti olisi tiedetty etukäteen lain joustamattomuudesta, niin Sipilä ja kumppanit olisivat joutuneet itsekin ajattelemaan asiaa jo aiemmin.

Hyvin asiasta vaiettiin. Media kiinnostui aiheesta vasta sitten, kun kansalaisaloite räjähti silmille. Siihen asti oppositio sai keskustella asiasta edukunnassa yksinään, ja mediaa kiinnosti vain vahvempien juomien saaminen kauppoihin.

Sipilän mukaan aktiivimalliin tehdään muutoksia, jos tarve vaatii. Se tarve vaatii jo nyt, mutta tämän hallituksen tapana on aina tehdä ensin laki ja katsoa mitä tapahtuu. Hallitus on unohtanut lainvalmisteluun kuuluvan vaikutusarvioinnin, sillä jo aktiivimallilla saatavien työpaikkojen arvioitu määrä on vastaajasta riippuen milloin mitäkin.

Yksi asia kuitenkin arvioitiin kohdalleen. Kävi miten kävi, niin valtio säästää. Se on kirjoitettu auki hallituksen esityksen perusteluihin:

”Malli kuitenkin parantaa julkisen talouden tilaa sekä silloin kun se onnistuu tavoitteessaan työttömien aktivoitumiseen nykyistä enemmän että silloin, jos sillä ei ole mitään vaikutusta työttömien aktiivisuuteen. Tämä johtuu siitä, että mallin vaikutusten ääritilanteet vahvistavat kumpikin julkista taloutta joko säästämällä työttömyysturvamenoja tai lisäämällä työllisyyttä.”

Hallitus pääsee kehumaan itseään ja työttömät kärsivät, mutta työttömiä lohduttanee Sipilän jalomielinen lupaus:

Tilanteita, jossa työtön joutuisi kohtuuttomaan tilanteeseen eikä sen takia pysty velvoitteita täyttämään, ei saa syntyä. 

Kun niitä kohtuuttomia tilanteita syntyy, niin mahdollisesti lakia viilataan. Todennäköisesti kuitenkaan ei, sillä aina voi syyttää oppositiota pelottelusta ja vihervasemmistoa aiempien vaalikausien aikana tehdyistä leikkauksista. Ja tietysti työttömiä laiskuudesta.

sira

Kuva: Sira Moksi

Otetaan, annetaan ja tilastoidaan

-Oppositio on virheellisesti kertonut aktiivimallin olevan puhdas työttömyysturvan leikkaus. Aktiivimalli on suunniteltu kustannusneutraaliksi eli se ei lisää tai vähennä työttömyysturvamenoja. Keskustelussa unohtuu jatkuvasti, että samassa yhteydessä työttömyysjakson alun työttömyysturvaa hiukan nostettiin.

Näin kertoo työministeri Jari Lindström työttömyysturvan aktiivimallia puolustavassa MTV:n nettikolumnissaan. Hän unohtaa kertoa mikä tuo työttömyysjakson alun tuen korotus on, mutta sehän on helppo muistaa. Viime vuoden alusta tuetonta eli ns. omavastuuaikaa lisättiin viidestä päivästä seitsemään päivään. Nyt sama hallitus jalomielisesti antaa ne vuosi sitten pois ottamansa päivät takaisin eli lyhentää omavastuuaikaa seitsemästä päivästä takaisin viiteen.

Ottaja ja antaja, kananpaskan kantaja, rallatettiin lapsena.

Unohtaa Lindström pari muutakin asiaa. Hänen mielestään vihervasemmisto on tekopyhää vastustaessaan aktiivimallia mm. sillä perustella, että Te-toimistojen henkilöstö on alimitoitettua hoitamaan aktiivimallia, koska juuri vihervasemmisto vähensi Te-toimistojen henkilöstöä. Lindström ei muistanut kertoa, että viime vaalikaudella meillä oli sekä Kataisen että Stubbin hallituksessa sellaisiakin vihervasemmistopuolueita kuin kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit.

Vihervasemmisto siis leikkasi, selvä tämä. Nyt pitää kuitenkin kysyä, että miksi ihmeessä tämä hallitus työntää tämän vähennetyn henkilöstön niskoille täysin uuden ja valtavasti työtä vaativan aktiivimallin? Eikö olisi ollut syytä varautua ennen kuin tapahtuu katastrofi?

Vastaus on hallitusohjelma. Sinne on kirjattu työllisyystavoitteeksi 72 prosenttia, ja se aiotaan saavuttaa hinnalla millä hyvänsä. Kun hallitus on epäonnistunut uusien työpaikkojen luomisessa, niin se on päättänyt kaunistaa tilastot. Kuten olen monesti kertonut, niin vuosi sitten aloitetut työttömien määräaikaishaastettelut ovat tilastojen siivousta. Ovat ne sitä ihan järkevälläkin tavalla, sillä tilastoista on saatu pois myös sinne kuulumattomat työllistyneet, eläköityneet ja kuolleet.

Lisäksi tilastoja yritettiin kaunistaa työnäytteellä ja työelämäkokeilulla, mutta se yritys taisi mennä kiville. Ainakaan en ole nähnyt missään mitään lukuja niillä työllistyneistä.

Mutta ei se mitään, tuumi hallitus, ja päätti tehdä radikaalin kauneusleikkauksen tilastoihin runnomalla läpi aktiivimallin. Kun työttömät velvoitetaan tekemään kolmen kuukauden aikana työtä 18 tuntia, niin tässä onnistuessaan he eivät enää olekaan tilastoissa työttömiä. Työlliseksi tilastoidaan jokainen, joka on tehnyt tutkimushaastetteluviikolla yhden tunnin työtä. Tilastointitavalla ei ole todellisen työllistymisen kanssa mitään tekemistä, mutta se on kansainvälisesti käytössä oleva. Eri maiden tilastot ovat vertailukelpoisia, kun ne kaikki valehtelevat samalla tavalla.

Tilastot kaunistetaan näillä valetyöllisillä ja simsalabim, hallitusohjelman tavoitteena oleva 72 prosentin työllisyysaste saadaan ehkä toteutettua. Siinä sivussa leikkautuu työttömien enemmistön tuki, mutta aktiivimallihan on ministerin mukaan kustannusneutraali. Niin onkin, sillä tuesta leikattu osa joudutaan hakemaan toimeentulotukena.

Kuolleella hevosella ratsastamisen taito

-Ei tuo aktiivimalli niin pahalta vaikuta. Kolmen kuukauden jaksolla 18 työtuntia,  ja jos työtä ei löydy, niin voi ansaita yrittäjänä 241 euroa. Aina voi osallistua Te-toimiston uravalmennukseen, työkokeiluun tai omaehtoiseen opiskeluun ja saada vaihtelua elämään. Ja naapurin mummo saattaisi saada aidankorjaajan.

-Onko sinusta siis oikein, että työssä käyvän on tehtävä töitä vaadittuina aikoina varmaan 20-100 tuntia saadakseen saman rahan kuin työtön istuen kotona? Miksi alle 20 tuntia kolmessa kuukaudessa  on liikaa vaadittu?

Kun kirjoitettuaan aktiivimallista kymmeniä juttuja joutuu vieläkin tällaiseen keskusteluun, niin tekee mieli lyödä päätään pöydänkulmaan. On kuin yrittäisi turhaan selittää Kummelin sketsin ilmeettömälle tarjoilijalle maksaneensa kahvikupillisen tonnin setelillä. Kommentit kertovat, että asiasta ei tiedetä eikä halutakaan tietää mitään, vaan mennään pelkällä asenteella. Itsellä on työpaikka, joten työttömät ovat laiskoja elätettäviä.

Kootaan kuitenkin vielä kerran aktiivimallin suurimmat ongelmat:

Mikä tahansa aktiviteetti, kuten aktiivinen työnhaku, talkootyö tai vapaaehtoistyö ei kelpaa aktiivisuuden osoitukseksi. Pitää olla työssäoloehdon täyttävä palkkatyö, ja se edellyttää työsopimusta, palkan sivukulujen maksamista ja vähintään 6,91 euron tuntipalkkaa. Naapurin mummoa voi käydä auttamassa, mutta se ei ole lain tarkoittamaa aktiivisuutta. Pätkittäistenkin palkkatöiden tarjonta jakautuu maassa epätasaisesti, mutta laki ei ota sitä huomioon.

Te-toimiston kursseille eivät edes nyt mahdu kaikki halukkaat, mutta lisää resursseja ei ole luvassa.

Kuntouttava työtoiminta ja työkokeilu kelpaavat aktiivisuudeksi, mutta niissä tehdään työtä palkatta, eikä niitäkään paikkoja riitä kaikille.

Mikä tahansa omaehtoinen opiskelu ei käy, vaan sen pitä olla Te-toimiston hyväksymää ja työllistymistä edistävää.

Laki ei ota huomioon yksilöllisiä ja paikkakuntakohtaisia olosuhteita millään tavalla. Tästä huomautti jo perustuslakivaliokunta, mutta hallitus ei huomautuksesta piitannut.

Työtön saa ”kotona istumalla” 32,40 euroa päivässä työmarkinatukea. Siitä menee ennakonpidätystä 20 %. Kuinka moni 20-100 tuntia palkkatyötä tekevä saa yhtä vähän? Jostain syystä työttömyystuki käsitetään palkaksi olemisesta. Ei se ole, vaan se on se pieni rahasumma, jolla työtön on tarkoitus pitää hengissä sen aikaa, että hän löytää palkkatyötä. Jokainen työssä oleva maksaa palkastaan työttömyysvakuutusmaksua juuri työttömyyden varalle. Myös työttömät ovat maksaneet sitä ollessaan vielä työssä, joten saatu raha ei ole ilmaista. Työttömiä on karkeasti arvioiden 350 000 ja avoimia työpaikkoja noin 15 000. Tämä ei ole työttömien vika.

Työtön saa ansaita 300 euroa kuukaudessa sen vaikutamatta tukiin. Jokainen pätkä palkkatyötä keskeyttää tukien maksamisen siksi aikaa, että tulot on palkkakuiteilla selvitetty ja tuen määrä laskettu uudelleen. Se voi kestää jopa viikkoja, kun ensin on saatava ja toimitettava palkkakuitti, ja sen jälkeen on odoteltava tuen maksajan laskelmia ja päätöksiä.

Yrittäjäksi rupeava on vaarassa menettää tukensa kokonaan, sillä muutaman kuukauden jälkeen hänet voidaan varoittamatta todeta päätoimiseksi yrittäjäksi.

Ilman tietoja ajattelevan ajattelu on samaa kuin maamme hallituksella, ja se taas on pelkkää sen selittelyä, että kyllä kuolleella hevosella voi ratsastaa. Tämän kommentin kirjoitti blogin pitäaikainen kommentoija nimimerkki Rintsu, ja se ansaitsee tulla kerrotuksi kokonaan:

Kun huomaat ratsastavasi kuolleella hevosella, niin paras strategia on nousta satulasta.

Tämä dakota-intiaanien sanonta kertoo varsin hyvin viisaimman ratkaisun. Maamme hallitus ei ole sitä kuullut, vaan noudattaa konsulttien laatimaa luetteloa vaihtoehtoisista strategioista.

1. Hankimme vahvemman ruoskan.
2. Selitämme, että mikään hevonen ei voi olla niin kuollut, ettei sitä voisi vielä lyödä.
3. Parannamme kuolleen hevosen selässä istumisen laatustandardeja.
4. Käymme hevosen kanssa vuosittaisen kehityskeskustelun ja laskemme sen työtehovaatimuksia.
5. Vaihdamme ratsastajaa.
6. Ostamme ulkopuolista väkeä ratsastamaan kuolleella hevosella.
7. Teemme järjestelyjä siten, että kuollut hevonen joutuu toiselle osastolle.
8. Ostamme lisää jotain sellaista, jolla kuvittelemme saavamme kuolleen hevosen juoksemaan nopeammin.
9. Perustamme työpiirin analysoidaksemme kuolleen hevosen.
10. Etsimme konsultit todistamaan, että kuollut hevonen ei ole vielä täysin kuollut.
11. Yhtiöitämme kuolleen hevosen ja viemme sen jollain vetävällä nimellä pörssiin.
12. Perustamme harjoitteluosaston, jotta oppisimme ratsastamaan paremmin.
13. Käymme tutustumassa muihin paikkakuntiin ja maihin nähdäksemme miten siellä ratsastetaan kuolleilla hevosilla.
14. Liitämme yhteen monta kuollutta hevosta parantaaksemme niiden tiimityöskentelyä.
15. Perustamme kuollutta hevosta varten erillisen momentin.
16. Vapautamme lisää taloudellisia resursseja nostaaksemme kuolleen hevosen tulosta.
17. Muodostamme laaturyhmän löytääksemme kuolleelle hevoselle käyttöä.
18. Vertailemme erilaisia kuolleita hevosia.
19. Muutamme tulkintaa siitä, milloin hevonen on kuollut.
20. Järjestämme vastatutkimuksen, joka todistaa hevosen elävän.
21. Teemme powerpointin siitä, mitä hevonen osaisi, jos vielä eläisi.
22. Selitämme, että meidän hevosemme on kuollut paremmin, nopeammin ja halvemmin.
23. Toteamme, että myös kaikki muut ratsastavat kuolleilla hevosilla, joten tilanne on normaali.
24. Vetoamme maan tapaan ja sanomme, että näinhän me olemme aina ratsastaneet.

Rintsulle kiitos. Kaikille ilman mitään tietoa aktiivimallia puolustaville semmoinen vähäinen neuvo, että jos ette asiasta mitään tiedä, niin ymmärtäkää edes olla hiljaa sen aikaa, että hankitte tietoa. Mielipide ilman tietoa on tietysti mielipide, mutta ei sillä keskustelua käydä.

tonnin seteli

Kuva: Kummeli, Tonnin seteli.