Yksityistettyä lainvalvontaa II

KKO edisti merkittävällä tavalla lainvalvonnan yksityistämistä päättämällä, että yksityisellä ParkCom-yhtiöllä on sittenkin oikeus periä parkkimaksuja väärin pysäköidyistä autoista. Tämä avaa loistavia tulevaisuudennäkymiä kaikille reippaille yksityisyrittäjille. Siitä vaan ulos kadulle kirjoittelemaan parkkisakkoja ja maksun saajan kohdalle oma nimi ja tilinumero. Vapaa ja rajoittamaton kilpailu kunniaan.

Ei tämä oikeasti näin mene, vaan uutisointi oli kelvotonta kuten yleensä aina juridiikkaa koskevissa asioissa. KKO linjasi yksityisoikeudellisen sopimuksen tulkintaa. Pysäköidessään autonsa ParkComin valvomalle alueelle asiakas sitoutuu noudattamaan yhtiön pysäköinnille asettamia sääntöjä eli tekee yksityisoikeudellisen sopimuksen. Ellei hän sopimusta noudata, niin häneltä peritään sopimussakko. Tämä on tylsää juridiikkaa, joten toimittajat eivät anna totuuden pilata hyvää uutista vaan puhuvat yksityisistä parkkisakoista. Onhan se paljon raflaavampaa kuin sopimusrikkomus.

Fermin paradoksi eli missä he ovat?

Vieraita ulkoavaruudesta väitetään nähdyn jatkuvasti, ovatpa jotkut jopa ystävystyneet heidän kanssaan. Jostain kumman syystä minä en ole heitä nähnyt.  Jos jossain maailmankaikkeudessa majaansa pitävä superkehittynyt sivilisaatio lähettää yhden siirtokunnan vaikkapa kerran vuosisadassa ja nämä siirtokunnat jatkavat samalla tavalla, niin siirtokuntien määrä kasvaa eksponentiaalisesti 1, 2, 4, 8, 16 jne.  Jos tätä on jatkunut jo vuosimiljoonia, niin avaruuden jokaisen kolkan pitäisi olla jo heidän asuttamansa. Missä he sitten ovat?

Jos heitä vaeltaa ympäri avaruutta ja tuon tuosta piipahtaa myös maapallolla, niin miksi he toimivat järjettömästi esittäytymällä yleensä jollekin perämetsien kylähullulle? Ja miksi heidän viestinsä ihmiskunnalle on niinkin mitätön kuin kehoitus rauhaan ja luonnonsuojeluun? Kannattaako mokoman itsestäänselvyyden takia matkustaa valtavia välimatkoja?

Jos minä olisin ylivoimaisen älykäs avaruusmatkaaja, niin laskeutuisin suoraan Washingtoniin Valkoisen Talon nurmikolle tai Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolle median edessä ja kertoisin jonkin todella viisaan viestin. Lakkaan hymähtelemästä ufojutuille vasta sitten, kun tämä tapahtuu.

Globalisaatio kiristää kontrollia

Sosialismin romahtaminen aiheutti merkittävän heilahduksen talouselämässä, sillä markkinaliberalismin kannattajat saivat mielestään selvän näytön markkinavoimien ylivoimaisuudesta. Tästä on seurannut talouselämän keskittyminen, ylikansallinen globalisaatio, jossa suuryritysten taloudellinen valta yhä kasvaa. Kuten yhteiskunnassa aina, niin nykyäänkin tosiasiallinen poliittinen valta on siellä missä taloudellinenkin valta on.

Koska suuryritysten yhteiskunnallinen vaikutusvalta kasvaa, ne alkavat vaatia yhteiskunnan toimenpiteitä omien toimintaedellytystensä parantamiseksi. Vaatimuksiaan ne perustelevat mm. kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämisellä, vaikka valtiolle on täysin yhdentekevää kansainvälisen pääoman omistamien yritysten menestyminen maailmalla. Ei suurpääomalla ole kotimaata eikä isänmaallisuutta. Toinen perustelu on työllisyysvaikutus, vaikka yritykset eivät tunne työntekijöistään mitään moraalista vastuuta. He ovat pelkkä välttämätön kuluerä, joka tulisi saada mahdollisimman vähäiseksi. Yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa.

Koska tosiasillinen poliittinen ja taloudellinen valta on pääomalla, vaativat yritykset yhteiskunnalta toimintaedellytystensä parantamista mm. verohelpotuksin. Tämä tietenkin toteutetaan, koska kansainvälinen kilpailukyky on pyhä asia. Siirrettäviä varoja on kuitenkin rajallinen määrä, joten jostain on otettava pois. Mahdollisuuksia ei ole kovin paljoa, joten on otettava sieltä, mistä se on helpointa. Siispä leikataan yhteiskunnan ylläpitämiä peruspalveluja kuten koulutusta, terveydenhoitoa ja sosiaalitointa, koska niiden asiakkaat pystyvät puolustautumaan kaikkein huonoimmin valtiovallan toimenpiteitä vastaan.

Varojen siirto useilta harvoille ei voi toteutua demokratian pelisäännöillä, joten demokratian on vähennyttävä. Tätä on tosiasiallisesti tapahtunut jo kauan. Nyt joku voisi väittää, että onhan kunnallinen itsehallinto viime vuosina lisääntynyt. Siltä se näyttää, mutta kyseessä on silmänkääntötemppu. Valtionosuusuudistusten myötä kunnat ovat saaneet entistä suuremman toimintavapauden entistä suppeammalla alueella, ne päättävät enemmän vähemmästä. Todelliset suurten linjojen taloudelliset päätökset tehdään muualla kuin demokratian foorumeilla.

Demokratian vähenemisestä seuraa potentiaalinen levottomuuksien uhka. Tähän on kautta historian vastattu kahdella tavalla. Ensimmäinen on järjestysvallan kasvu ja toinen mielenkiinnon suuntaaminen epäolennaiseen periaatteella leipää ja sirkushuveja.

Järjestysvallan kasvu etenee tiukentamalla vähitellen kaikkinaista kontrollia. Aina aloitetaan marginaali-ilmiöistä eli asioista, jotka yleinen oikeustaju hyväksyy. Pedofiileille ja raiskaajille kovemmat tuomiot, seksikauppa kuriin, väkivaltarikollisten hyysääminen lopetettava, alkoholin annostelua on valvottava tiukemmin…Tuntuuko tutulta? Yhteiskunnan kontrolli alkaa ulottua yhä lähemmäksi jokaisen henkilökohtaista reviiriä, mutta sitä on vaikea huomata. Se nimittäin tapahtuu vähitellen ja on aina ylivoimaisen tehokkaalla manipuloinnilla markkinoitua.

Leipäjonon väki ei helposti kapinoi, mutta heidän passivisuutensa varmistaiseksi tarjotaan vielä sirkushuveja. Poliittiseksi puheenaiheeksi nostetaan täysin merkityksetön pikkuseikka, jolloin jokainen voi kokea osallistuvansa poliittiseen debattiin vaikkapa pohtimalla Vanhasen taloa tai ihmissuhteita tai Helsingin valtuuston älytöntä vääntöä kasvisruokapäivästä kouluissa.

Tässä mielipiteenmuokkauksessa on medialla tärkein osuus. Median kautta me tiedämme, että ilotyttöongelma on paha juttu, Itä-Suomen hovioikeus paapoo pedofiileja ja raiskaajia ja että maassame juodaan viinaa. Yhteiskunnallisesti välinpitämättömiltä tuupataan aivot turvoksiin kansinvälisellä formaatilla tuotetulla taatusti epä-älyllisellä massaviihteellä. Tässä viihteessä on kuitenkin ovela piiloviesti: sinustakin voi tulla idoli, miljonääri tai vaikkapa maajussin morsian ja juontaja, kunhan vain lopetat ruikuttamisen ja käytät kyynärpäitäsi kaltaisiasi luusereita vastaan. Median omistavat juuri ne piirit, jotka ovat joko suoraan vallassa tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Eivätkö kansanedustajamme sitten ole kansan puolella? Jotkut ovat ja jotkut eivät, mutta suurin osa heistä kuvittelee vilpittömästi olevansa. Heidän toimintansa tuppaa vain rajoittumaan siihen, että he näpertelevät juuri niitä pikkuasioita joita heidän halutaankin näpräävän. Uskokaa pois, minä olen nähnyt, kuinka uskomattoman tyhmillä päillä tätä maata voidaan hallita.

Varovaisuutta vaalimainontaan

Me olemme kaikki työläisiä. Tavoitteena ei ole korottaa palkkoja loputtomasti, vaan lisätä tuotantoa, koska se hyödyttää jokaista yksilöä.

Ei. tämä ei ollut Kokoomuksen viime vuosien vaalimainosten tekstiä eikä edes Jyrki Kataisen puhetta. Se voisi kyllä olla molempia, itse asiassa Katainen on jotenkin näin sanonut. Tämä oli kuitenkin suora lainaus Adolf Hitlerin 28.2.1926 elinkeinoelämän edustajille pitämästä puheesta. Puolueiden ja niiden käyttämien mainostoimistojen olisi syytä perehtyä historiaan ennen vaaliteemojen sorvaamista.

Beckhamin jalka

Televisiouutisissa kerrottiin kolmen minuutin ajan David Beckhamin tulevasta akillesjänteen leikkauksesta, joka tapahtuu Suomessa. Parhaaseen uutistoimitustyyliin haastateltiin ortopedia tulevan suorituksen ennusteesta. Puolen minuutin verran uhrattiin aikaa Kehittyvien maakuntien Suomen taustahenkilöiden valmistuneesta esitutkinnasta ja tulevasta syyteharkinnasta.

Tämä kertoo surullisella tavalla asioiden tärkeysjärjestyksestä. Annetaan kansalle leipää ja sirkushuveja, niin se törsöttää tyytyväisenä kuin sika ruispellossa.