Varovaisuutta vaalimainontaan

Me olemme kaikki työläisiä. Tavoitteena ei ole korottaa palkkoja loputtomasti, vaan lisätä tuotantoa, koska se hyödyttää jokaista yksilöä.

Ei. tämä ei ollut Kokoomuksen viime vuosien vaalimainosten tekstiä eikä edes Jyrki Kataisen puhetta. Se voisi kyllä olla molempia, itse asiassa Katainen on jotenkin näin sanonut. Tämä oli kuitenkin suora lainaus Adolf Hitlerin 28.2.1926 elinkeinoelämän edustajille pitämästä puheesta. Puolueiden ja niiden käyttämien mainostoimistojen olisi syytä perehtyä historiaan ennen vaaliteemojen sorvaamista.

Beckhamin jalka

Televisiouutisissa kerrottiin kolmen minuutin ajan David Beckhamin tulevasta akillesjänteen leikkauksesta, joka tapahtuu Suomessa. Parhaaseen uutistoimitustyyliin haastateltiin ortopedia tulevan suorituksen ennusteesta. Puolen minuutin verran uhrattiin aikaa Kehittyvien maakuntien Suomen taustahenkilöiden valmistuneesta esitutkinnasta ja tulevasta syyteharkinnasta.

Tämä kertoo surullisella tavalla asioiden tärkeysjärjestyksestä. Annetaan kansalle leipää ja sirkushuveja, niin se törsöttää tyytyväisenä kuin sika ruispellossa.

Maan tapa vs. laki

Viime syksystä lähtien käydyssä vaalirahakeskustelussa juridiikka ja moraali ovat menneet pahasti sekaisin. Asiasta ei ole tullut oikein huttua eikä velliä, vaan hutvellia. Sanotaanpa asia kerrankin selvästi.

Jos vaalirahoituksessa tai muuten on toimittu lain mukaan, niin asiat ovat juridisesti kunnossa. Jos jotain lakia on rikottu, asiat eivät ole kunnossa. On turha vedota maan tapaan, jos se tapa on lainvastainen. Silloin sovelletaan 1500-luvulta peräisin olevien Olaus Petrin tuomarinohjeiden kohtaa 15: Paha tapa älköön ketään auttako. Ei kukaan voi asiaansa sillä auttaa, että sanoo monta olevan, jotka tekevät samoin kuin hän on tehnyt, koska se, mitä hän tehnyt on, havaitaan olevan vastoin lakia.

Näin yksinkertaista se on, mutta silti jotkut politiikot yrittävät sitkeästi vängätä, että silloinen maan tapa oli toimia lainvastaisesti ja käytäntö siksi olisi hyväksyttävää.

Moraalinen puoli on kokonaan toinen juttu. Kaikki laillinenkaan toiminta ei välttämättä ole moraalisesti hyväksyttävää, mutta poliitikkojen tämä puoli punnitaan vaaleissa. Ikävä kyllä meillä on yleinen tapa, että kun poliitikko jää kiinni jostain laillisesta mutta moraalisesti kyseenalaisesta teosta, hän kiirehtii korostamaan sitä, että tässä ei ole mitään laitonta. Se on täsmälleen sama asia, kuin jos mies jää kiinni housut nilkoissa naapurin rouvan päältä ja puolustautuu sanomalla: ”Haluan korostaa sitä, että tällaisessa toiminnassa ei ole mitään laitonta.” Juridisesti ihan totta, mutta moraalin ja järjen kannalta arveluttavaa.

Humoraalipatologia kunniaan

Suosikkejani parantajien kirjossa ovat erilaiset aroma-, väri- ja kiviterapeutit sekä homeopaatit ynnä muut vipeltäjät. He ovat hyvin virkeitä eläjiä ja aivan mahdottomia valehtelemaan, elleivät sitten satu olemaan sitä lajia hupsuja, että uskovat itse näihin hoitoihinsa. Heidän selityksillään ei kylläkään ole mitään tekemistä lääketieteen tai edes luonnonlakien kanssa.

Tarkastellaanpa aluksi vaikka homeopatiaa. Sehän perustuu siihen, että vaikuttavia ainesosia lainmennetaan tarkkojen mittojen mukaan jopa miljardisosaan alkuperäisestä. Pelkkä lantraaminen ei edes riitä, vaan sen täytyy tapahtua kuunkierron mukaan luultavasti myös loitsuja lukien. Sitten vasta lääke puree. Jos tämä olisi totta, niin tippa pirtua vesiämpäriin oikein sekoitettuna aiheuttaisi hirmuisen humalan.

Vielä en kuitenkaan ole törmännyt humoraalipatologan nimeen vannovaan parantajaan. Tämähän on antiikista periytyvä oppi, jonka mukaan kaikki sairaudet johtuvat veren, liman, keltaisen sapen ja mustan sapen välisestä epätasapainosta. Tasapaino on palautettava suonta iskemällä, oksennuttamalla ja ripulia aiheuttamalla. Hoitoon kuoli varmasti enemmän heikkoja sairaita kuin parani, mutta se oli hyväksyttävä hoitotappio. Hoito nimittäin ei voinut olla väärä, koska antiikin auktoriteetit olivat niin sanoneet. Oppi oli virallisen lääketieteen ohjenuorana vielä uuden ajan alussa.

Hoidon vaarallisuus ja epämiellyttävyys lienevät syynä nykyiseen heikkoon harrastuspohjaan. Voisi sitä silti kokeilla siinä kuin jotain muutakin. Saman tien voitaisiin ottaa käyttöön oppi vaeltavasta kohdusta, joka periytyi myös antiikista asti. Sen mukaan kohtu ei ollut kiinni missään, vaan vaelsi koko ajan ympäri naisen kehoa aiheuttaen kaikenlaisia vaivoja hysteriasta alkaen. Jo terve järki sanoo, ettei asia voi olla näin, mutta silti opin kumoaminen vei vuosisatoja. Antiikin auktoriteetteja ei niin vain uhmattu.

Astrologiauskovaiset ovat verrattavissa vaeltavaan kohtuun uskoviin. Hekin vetoavat antiikin auktoriteetteihin ja pitkään kestäneeseen viralliseen asemaan yliopistojen oppiaineena. Silti he tietävät hyvin, että Uranuksen olemassaolo havaittiin 1781, Neptunuksen 1846 ja Pluto oli planeetta 1930-2006. Ennen näitä vuosilukuja niiden olemassaolosta ei voinut olla mitään tietoa, mutta silti ne istuvat mukavasti ikivanhaan järjestelmään.

Minä taidan pysyä vanhassa väriterapiassa jääkaapilla: sinistä lenkkiä ja punaista maitoa.

Historiasta lääke työvoimapulaan

Kun suurvalta Ruotsi aikoinaan kävi sotia, niin miehiä tarvittiin paljon lippujen ja sitä tietä mullan alle. Aikana 1620-1720 kolmasosa aikuisista Ruotsin ja siis myös Suomen miehista kuoli sotapalveluksessa. Tällaisesta mieshukasta seurasi tietenkin valtava työvoimapula, jota säännöllisesti toistuvat katovuodet vielä pahensivat. Valtiovalta korjasi tilannetta säätämällä irtolaisuuden kielletyksi ja irtolaismehet armeijaan. Myös sisäinen passi otettiin käyttöön estämään kuljeskelua paremman työpaikan perässä.

Kun nämä toimet eivät riittäneet, määrättiin vuonna 1664 palveluspakko. Jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai mieluummin toisen palveluksessa. Tämä koski myös sairaita ja vajaakuntoisia. Vuoden 1739 palkollissäännössä kriminalisoitiin joutenolo ja jopa työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen ihminen alistui tämän isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa palkollistaan ruumiillisesti ja palvelijan oman kirstun avaimen täytyi olla isännän hallussa.

Palkkojen nousu estettiin tehokkaasti palkkasääntelyllä ja rajoittamalla työpaikan vaihto-oikeus vain römppäviikkoon kerran vuodessa. Luvatta työstä poistunut etsintäkuulutettiin. Kun työtä pakoileva lurjus saatiin kiinni, hänelle tuomittiin sakkoja, jotka usein muunnettiin raipparangaistukseksi. Sitten palattiinkin entistä nöyrempinä töihin. Palveluspakko kumottiin vasta 1883.

Arvaatteko jo, mitä ajan takaa? Työvoimapulasta on pidetty kovaa meteliä jo vuosikausia. Aina laman iskiessä parku vähän vaimenee, mutta silloinkin varoitetaan, että työvoimapula iskee heti kun lama hellittää. Ei mene enää kauan, kun tässä maassa säädetään taas palveluspakko. Myös palkkasääntely ja työpaikan vaihto-oikeuden rajoittaminen tulevat sen mukana, koska työvoiman myyjän markkinoita ei tulla sallimaan. Kurinpito-oikeutta ei ehkä tule ihan entisen mallin mukaan, mutta jollain keinolla suut tukitaan varmasti.

Tämä ei ole höpinää vaan ennustus. Ensimmäiset merkit tulevasta näkyvät ja kuuluvat jo. Ministeri Linden sanoi Lex Nokian yhteydessä, että jo nykylain mukaan työnantajalla on oikeus vaikka riisuttaa työntekijä alastomaksi. Elinkeinoelämän Keskusliitto on tulkinnut, että lääkäri ei määrää sairauslomaa, vaan siitä päättää työnantaja. Jos sairas ei käskystä huolimatta tule töihin, niin häntä voidaan rangaista. EK haluaa myös rajoittaa lakko-oikeutta ja korottaa laittomien lakkojen sakkomaksuja.

Kohta huomaamme noudatettavan vuoden 1795 ohjetta työntekijän ajankäytöstä: ”Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin”.