Yksityistetty demokratia

Rääkkylän kunta aikoo valjastaa kunnallisen demokratian ajamaan yksipuolisesti yhden yrityksen etuja lainsäädännöstä piittaamatta. Lehtitietojen mukaan kunta aikoo pyytää tarjousta koko sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotannosta vain yhdeltä yritykseltä, Medone Oy:ltä. Syynä tähän on kunnanjohtajan mukaan se, että muita palveluntarjoajia ei ole. Jostakin syystä hän ei laske tällaiseksi kunnan terveyspalvelut nyt tuottavaa kuntien yhteistä liikelaitosta Helliä eikä mitään muitakaan vastaavia tuottajia. Mahtaisiko tähän outoon näkemykseen vaikuttaa se, että valtuuston puheenjohtaja on Medonen palveluksessa oleva lääkäri?

Koska Rääkkylässä ei näköjään tunneta lakia julkisista hankinnoista, niin minäpä kerron lyhyesti sen sisällöstä. Kynnysarvot ylittävästä hankinnasta on pyydettävä tarjous useammalta kuin yhdeltä tuottajalta. Kynnysarvot ovat vuoden 2007 alusta olleet seuraavat: tavara tai palvelu 15 000 euroa, sosiaali- ja terveystoimen palvelut 50 000 euroa ja rakennusurakat 100 000 euroa. Tässä tapauksessa 50 000 euron raja ylittyy kirkkaasti, ja väite tuottajien puuttumisesta on jokaisen asiaa vähänkään tuntevan mielestä täysin älytön. Kyseessä on selvästi halu teetättää luottamushenkilöillä väkisin halutunlainen päätös. Mikäli Rääkkylässä on yhtään valveutunutta kuntalaista, niin hän varmaan mielellään tarjoaa kunnanjohtajalle ja päätöksen hyvässä uskossa tekeville onnettomille sen toisen vaihtoehdon. Se on leivätön pöytä.

Ei kunnallisen demokratian käyttö yksityisiin tarkoitusperiin mitenkään uusi keksintö ole. Takavuosina Heinäveden kunnan suurin työllistäjä oli Kerman Savi. Sen pääomistaja ja toimitusjohtaja toimi kauan myös valtuuston puheenjohtajana. Hän teetätti valtuustolla lukuisa päätöksiä, joilla kunta rakensi yritykselle uusia toimitiloja ja tuotantolinjoja sekä myönsi edullisia lainoja. Saatuaan yrityksen kunnan tuella erinomaiseen kuntoon hän myi koko roskan Tulikivelle, joka välittömästi ajoi alas suurimman osan tuotantoa. Valtuuston puheenjohtaja ei tietenkään itse esteellisenä koskaan osallistunut päätöksentekoon, mutta käytti taustalla vaikutusvaltaansa saadakseen aikaan itselleen edullisia päätöksiä. Rääkkylän valtuuston puheenjohtaja tulee varmasti toimimaan samalla tavalla ja jääväämään itsensä kaikesta päätöksenteosta. Hänen lobbaustyönsä asian hyväksi taas ei näy missään virallisissa asiakirjoissa, joten kaikki sujuu laillisen näköisesti.

Kunnan onneksi minulla ei ole valitusoikeutta, koska en ole kunnan jäsen eikä asia koske minua henkilökohtaisesti. Annan kuitenkin ihan ilmaisen neuvon: jos kunta päättää pyytää tarjousta vain Medone Oy:ltä, niin valittakaa hyvät rääkkyläläiset laillisuusperustein. Päätös kaatuu varmasti, koska halukkaita alan toimijoita on enemmän kuin yksi. Älkää antako demokratiaa yksityisen edun välikappaleeksi.

Pääsykokeet pois?

Opetusministeriö aikoo totisesti saada vauhtia korkeakouluopintoihin. Tarkoitus on, että uudet opiskelijat valitaan pelkästään todistusten perusteella ja alalle suuntautumista ja motivaatiota mittaava pääsykoe jää historiaan. Näin päästään eroon kiusallisista välivuosista ylioppilastutkinnon ja opiskelun aloittamisen välillä.

Näin myös saadaan yliopistoon pelkkiä kympin oppilaita, jotka lukea posottavat maisterintutkinnon pariin vuoteen ulkolukuna ymmärtämättä mitään oman alansa perusteista. Opitun sisäistäminen ei olekaan tärkeää, vaan opiskeluvauhti ja tutkintojen määrä ratkaisevat. Kansantalous vaatii tällä hetkellä nopeasti valmistuvia. Myös alan vaihto aiotaan tehdä likipitäen mahdottomaksi, eli kerran valittu ala pätee lopullisesti. Niinpä tradenomiksi jo opiskeleva saa vain haaveilla kauppakorkeasta, vaikka ala tuntuisi kiinnostavan enemmänkin. Hoitaja pysyisi hoitajana, koska lääkäriksi aikoessaan hän joutuisi pyrkimään tiedekuntaan eri kiintiössä. Siinä valintakriteerit ovat tiukemmat ja sisään päässeiden määrä paljon pienempi kuin uusien ylioppilaiden kiintiössä. Sittipörrin on pysyttävä sontakikkareen alla.

Erityisesti kiinnittää huomiota opetusministeri Henna Virkkusen innokkaan myönteinen suhtautuminen työryhmän muistioon. Hän onkin oikein hyvä esimerkki ihmisestä, joka päästyään itse ovesta sisään lukitsee sen muilta. Itse hän aikoinaan jätti lukion kesken ja häipyi Saksaan harrastamaan hevosia. Kasvettuaan ulos hevostyttöiästä hän pinnisteli kansanopiston kautta avoimeen yliopistoon ja valmistui maisteriksi vasta 29-vuotiaana. Sinänsä kunnioitettava saavutus, mutta miksi hän haluaa estää toisia tekemästä samaa? Omalla suunnittelemallaan järjestelmällä hän itse olisi jäänyt talleille harjaamaan hevosia.

Kelaa huijataan

Sanomalehti Karjalainen levitteli viime perjantaina etusivun täydeltä tietoa siitä, miten Kelaa huijataan ja etuuksien takaisinperinnän määrä kasvaa. Nyt perinnässä oleva summa on peräti 114 miljoonaa euroa ja kasvaa koko ajan. Suurimpia kelmejä ovat tietenkin työttömät, jotka hakevat ja saavat työmarkkinatukea väärin perustein. Heti perässä seuraavat asumistuen saajat ja tulorajan ylittäneet opiskelijat. Näin muokataan mukavasti asenteita: huijareita ovat kaikki pummit, opiskelijat ja muut yhteiskunnan elätit.

Missä kohtaa tässä oikein on ongelma? Jos jotain järjestelmää yleensä voi huijata, niin niitä huijareita ilmestyy varmasti. Koska takaisinperittävää on näinkin paljon, se kertoo kontrollin erinomaisesta toiminnasta. Ellei joku pysty maksamaan väärin perustein myönnettyä etuutta takaisin, se siirtyy ulosottoon. Ulosottoviranomainen ei hellitä ennen kuin 15 vuoden kuluttua, joten rahat saadaan jossain vaiheessa takaisin, mikäli vain otettavaa jostain sattuu ilmaantumaan.

Tällaisissa lehtijutuissa ei koskaan kerrota sitä tosiasiaa, että kaikista myönnetyistä sosiaalietuuksista vain 0,05 % on myönnetty väärin perustein. Siis ei 5 % eikä edes 0,5 %, vaan 0,05 %. Tämä tutkimustulos ei näytä koskaan tavoittavan sensaationhakuisia toimittajia.