Minun etuni on kaikkien etu

Eräs pohjoissavolainen fb-kaverini on kova uusliberalisti. Hän on sitä mieltä, että kuntien kaikki toiminta on yksityistettävä ja valtion toiminnoista suurin osa pitää kilpailuttaa. Julkinen sektori on pelkkä tarpeeton kuluerä, johon verovaroja syydetään silmät ummessa. Verovarat on kohdennettava yritystukiin ja sosiaalitoimi pitää lakkauttaa kokonaan. Yleensäkin kaikki kuntien ja valtion toiminta on sosialismia, jolla puututaan yksityiseen omistusoikeuteen ja rajoitetaan kilpailua.

Hänen pohjimmainen ajattelunsa paljastui kuitenkin ihan vahingossa. Kiuruvedellä on menossa kiista, jossa maanomistajat vastustavat moottorikelkkareitin rakentamista omiin metsiinsä. Reittiä rakennuttaa Pohjois-Savon ely-keskus ja sen tilaajana on Kiuruveden kaupunki. Tämänhän pitäisi olla uusliberalistille hirveintä myrkkyä: julkinen sektori puuttuu yksityiseen omistusoikeuteen ja rakentaa toisten maalle jopa poliisivartion suojaamana. Kilometrin mittaisesta reitistä maksetaan vain 150 euron kertakorvaus.

Tässä tapauksessa kyseinen uusliberalisti on yllättäen eri mieltä. Hänen mukaansa on ihan oikein, että yksityinen etu väistyy yleisen edun tieltä. Moottorikelkkailu on niin hieno harrastus, että reittejä pitää rakentaa vastaväitteistä huolimatta vaikka pakkokeinoin.

Hän on tietenkin itse moottorikelkkailun harrastaja. Tässä avautuu uusliberalismin pimein ydin eli itsekkyys. Kaikki se, mikä on hyväksi minulle, on yhteiseksi hyväksi. Julkisen sektorin kaikki toimet kelpaavat mainiosti, kunhan ne palvelevat minun etuani. Paljon kiitoksia tästä kurkistuksesta uusliberalistin ajatusmaailmaan.

Omat ja toisten ajatukset

Jos omia ajatuksia ei kerta kaikkiaan ole, mutta profiloituminen on aloitettava hyvissä ajoin ennen vaaleja, niin mitäpä tehdä? Silloin kannattaa tietenkin lainata toisten ajatuksia. Jotta ajatukset eivät olisi vääriä, ne kannattaa lainata suoraan oman puolueen virallisista ajatuksista.

Ilmeisesti jotenkin näin kulki kolmen kokoomuksen kansanedustajan järkeily sanomalehtien yleisönosastokirjoitusten suhteen. Savon Sanomat julkaisi Lenita Toivakan, Pohjalainen Petri Salon ja Turun Sanomat Anne-Mari Virolaisen nimissä tekstin Ruotsin vaalituloksen analyysistä. Kaikkien kirjoitusten lähde oli kokoomuksen ryhmäkokouksessa pidetty ja kirjallisena jaettu alustus. Kansanedustajat eivät viitsineet muokata alustusta edes hiukan itsensä näköiseksi, vaan lähettivät sen omissa nimissään lehtiin lähes sellaisenaan.

Aapelin Siunatun hulluuden Ana ja Vilippus Rummukainen miettivät oikein viisaan miehen olemusta. Vilippuksen mukaan jotkut pitävät kansakoulunopettajaa tai pappia viisaana miehenä. Nämä kuitenkin lukevat viisaudet kirjoista ja puhuvat sitten ominaan. Ei sellainen ole viisautta, vaan viekkautta.

On surullista, jos istuvalla kansanedustajalla tai sellaiseksi pyrkivällä ei ole omia ajatuksia, vaan kaikki täytyy lainata muualta. Jos samasta yleistä mielenkiintoa herättävästä asiasta julkaistaan peräti kolmen eri kirjoittajan nimissä sama teksti, joka ei ole edes kenenkään heistä laatima, siitä voi jäädä kiinni. Nyt paljastuksen teki Suomen Kuvalehti.

Mitä tällainen kansanedustaja mahtaa tehdä eduskunnassa? Herää epäilys, että hän jos kuka on pelkkä kovapalkkainen napinpainaja. Häneltä ei voi odottaa kovin syvällisiä ja omaperäisiä ajatuksia mistään asiasta.

Pohjois-Karjalan valtalehti Karjalaisessa on ainakin kaksi tuntemaani eduskuntavaaliehdokasta julkaissut yleisönosastokirjoituksia. He ovat Jarmo A. Tolvanen (sd) ja Kari Rissanen (vihr). Koska tunnen heidät, voin kehua heidän lehdissä julkaistujen ajatustensa taatusti olevan heidän omiaan. Kukaan toinen ei pystyisi kirjoittamaan niin heidän näköistään tekstiä. Kirjoitusten sisältöön en nyt puutu, mutta arvostan tällaisia ehdokkaita. He näkevät ajattelemisen ja kirjoittamisen vaivan, eikä kenellekään jää epäselväksi, mitä mieltä he kirjoittamastaan asiasta ovat. Äänestäjän on helppo arvioida ajatusten käyminen yksiin omien ajatusten kanssa.