Sujuu kuin suunniteltu

Eilen Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle ja Keminmaa myi sote-kiinteistöjä kuudella miljoonalla eurolla kahdelle eri terveyspalveluyhtiölle.  Hallituksen keskustaministerit vääntelevät käsiään epätoivoisena: eihän tässä näin pitänyt käydä.

Minusta taas tuntuu, että juuri näin tässä pitikin käydä. Juuri tätähän varsinkin kokoomus terveysjättien lobbaamana on ajanut koko ajan, mutta keskusta ei ole sitä ymmärtänyt. Ei ole ymmärretty, että kunnilla on itsehallinto ja kuntapäättäjien ensisijainen tehtävä on turvata palvelut kuntalaisille. Kunnat eivät luota hallituksen soteen, vaan tekevät itse omat ratkaisunsa nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Meri-Lapin nyt syntyneen sopimuksen mahdollinen purkaminen tulisi maksamaan kunnille 70 miljoonaa euroa. Eivät kunnat sitä pura, mutta jos maakunta eli käytännössä valtio haluaa sen osana sote-ratkaisua purkaa, niin se on sitten heidän murheensa.

Meri-Lapin kunnat siis valitsivat kahdesta pahasta mielestään pienemmän, enkä pysty niitä siitä moittimaan. Syy kuntien tekemään ratkaisuun selviää tästä jutusta. Valtion sote-suunnitelmien mukaan Länsi-Pohjan sairaala olisi käytännössä muuttunut terveyskeskukseksi.

Pohjois-Karjalassa on Siun Sotella omat ongelmansa. Siun Sotehan toimii jo samalla tavalla maakunnallisesti kuin koko maan on tarkoitus toimia tulevaisuudessa. Potilaille ja hoitajille tämä tietää melkoista jumppaa. Tänään kuulin tutusta ikämiehestä, joka jalkansa loukattuaan joutui tähän pyöritykseen. Häntä on kuljetettu ympäri maakuntaa kulloinkin vapaana olevaan terveyskeskuksen vuodepaikkaan, ja siinä hötäkässä astmalääkityskin unohtui. Paljon mainostettu digitalisaatio ei ole tietoinen sellaisen olemassaolosta, koska eri terveyskeskusten tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Kukaan ei ole päävastuussa hoidosta, sillä vastuu on Siun Sotella.

Tällaiset tositapaukset pistävät entistä enemmän harkitsemaan terveyskeskuksen myyntiä terveysjätille, joka lupaa taata kaiken palvelun säilymisen paikkakunnalla. Se tietäisi julkisen palvelun romuttamista, mutta kysymys on muustakin kuin periaatteesta. Kysymys on potilaasta. Kun jopa Raimo Sailaksen mielestä sote on karannut käsistä ja potilas unohtunut, niin yksittäisten kuntien päätöksiä on vaikea mennä arvostelemaan.

Kun viime keväänä kerroin  terveysyritysten reviirijaosta, niin siitä pillastuttiin hämmästytävällä tavalla. Minun väitettiin  olevan valehtelija, ja jopa Attendo itse kiisti oman mainosvideonsa. Nykyisin kukaan ei enää epäile etteikö reviirejä olisi kaikessa hiljaisuudessa jaettu. Vain keskustan vastuuministerit eivät tätä ole ymmärtäneet. Kokoomuksessa se taidettiin ymmärtää, sillä puolueesta terveysjättien palvelukseen siirtyneet poliitikot ovat hoitaneet lobbauksen hyvin.

Keskusta on luullut suunnittelevansa sote-ratkaisua, mutta tosiasiassa ne ratkaisut on jo tehty muualla. Yksityistäminen etenee kuin suunniteltuna ja keskustaa on viety kuin pässiä narussa.

 

Kukapa olisi uskonut?

-Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että yritykset toisella kädellä vaativat valinnanvapautta ja toisella kädellä ovat valmiita tekemään valinnanvapauden kanssa ristiriidassa olevia ratkaisuja, monopoleja kokonaisten alueiden mittaluokassa.

23559838_882673871892591_6247511716982591723_n

Tämä peruspalveluministeri Annika Saarikon lausahdus kuvastaa hyvin päättäjien ja yritysten erilaista käsitystä soten valinnanvapaudesta. Poliitikkomme näyttävät elävän utopiassa, jossa jokaisessa kunnassa on rinnakkain vähintään kolme terveyspalveluiden tuottajaa, julkinen ja pari yksityistä. Palvelua tarvitseva asiakas sitten päättää mistä ovesta kävelee sisään.

Todellisuus on jotain ihan muuta. Terveysyritysten käsitys valinnavapaudesta on se, että mahdollisimman moni asiakas valitsee juuri heidän yrityksensä. Yritykset kilpailevat sekä asiakkaista että markkina-alueista, se kuuluu yritysten väliseen kilpailuun luonnollisena asiana.

Juuri siksi Attendo tarjoutui viime keväänä ostamaan kuntien terveyskeskuskiinteistöjä. Tarkoitus oli ja on edelleen varmistaa yritykselle asiakaskunta takaamalla kunnille peruspalvelujen pysyminen paikkakunnalla. Myönnän ihan suoraan, että minua kuntapäättäjänä houkuttelee tällainen tarjous. Pohjois-Karjalassa jo toimivalla maakunnallisella Siun Sotella on omat ongelmansa, jotka olivat ennakoitavissa jo vuosi sitten, siis ennen kuin Siun Sote edes aloitti toimintansa. Nyt nämä uhkakuvat alkavat toteutua. Tämän vuoden tilinpäätös tulee olemaan 10 miljoonaa alijäämäinen, ja sama säästäminen jatkuu myös ensi vuonna. Kun valtakunnallinen sote ja maakuntamalli tulevat, niin kumuloituneet laskut rysähtävät kuntien maksettavaksi.

Ulkoistamisessa on myös valtava riski, joka konkretisoitui Rääkkylän tapauksessa. Vuonna 2010 Rääkkylä ulkoisti koko perusterveydenhuollon Attendolle ja päätyi neljässä vuodessa kriisikunnaksi. Kunta velkaantui Attendolle miljoonan vuodessa ja joutui asian paljastuttua ottamaan lainaa maksaakseen tämän budjetointivirheen seurauksena syntyneen velan. Jos Rääkkylän tapaus kiinnostaa, niin seurasin sitä takavuosina aika tiiviisti. Kooste löytyy täältä.

Kun tällaisia katastrofeja syntyy jo peruskuntatasolla ihan vain osaamisen puutteen takia, niin hirvittää ajatella mitä saadaan aikaan valtakunnallisesti. Tuosta alussa maintusta Meri-Lapin tilanteesta en osaa sanoa mitään muuta kuin että kaikkea se sote teettää. Kunnat pyrkivät pitämään palvelut asukkaidensa lähellä, kuten kuntien pitääkin tehdä. Yritykset pyrkivät maksimoimaan asiakasmääränsä ja voittonsa, kuten yritysten kuuluukin tehdä.

Ja päättämässä ovat valtakunnanpoliitikot, jotka elävät kauniissa utopiassa ja yrittävät ohjata todellisuutta tämän utopiansa mukaan.

 

Niinhän minä sanoin

-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.

Näin sanoo Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoo myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.

Kun minä kerroin tästä meneillään olevasta reviirijaosta viime huhtikuussa, niin se herätti yleistä närkästystä. Eivät ostotarjoukset, vaan se, että minä kerroin niistä. Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja jopa kiisti kokonaan ostotarjoukset.  Siitä ja muusta palautteesta voitte lukea täältä.

Ensimmäisenä oikeassa olevan osa on epäkiitollinen, mutta se siitä. Palautetaanpa mieliin mistä tässä oikeastaan on kysymys.

Kysymys on siitä, että maakunta- ja soteuudistuksella yksityistetään koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Tulevaisuudessa maakunnat hyväksyvät palveluntuottajat, joista asiakas valitsee mieleisensä. Yhteiskunta maksaa viulut. Jo nyt kokeiluvaiheessa on todettu, että valinnanvapaudesta hyötyvät lähinnä varakkaat, jotka voivat maksattaa yksityislääkärilaskunsa yhteiskunnalla.

Virallisten perustelujen mukaan näin säästetään kuluja, sillä kilpailutus pitää hinnat kurissa. Saattaa pitääkin tiheästi asutuilla seuduilla, mutta ei varmasti pidä muualla. Maaseuduille syntyy alueellisia monopoleja, kuten jo hallitus omassa lakiesityksessään totesi.

3-kermankuorinta1

Kun suuret terveyspalveluyritykset ostavat kuntien kiinteistöjä, niin niihin ei tule kukaan muu toimintaa järjestämään. Kun sitten ollaan maakunnan kanssa neuvottelemassa palvelun hinnoista, niin yrityksillä on vahva asema. Ne voivat sanoa, että me omistamme alueen ainoat toimintaan sopivat kiinteistöt, ja jos meidän hintarjouksemme ei miellytä, niin pannaan sitten ovet lukkoon. Koska julkisella sektorilla on perustuslain määräämä velvoite vastata palvelujen saatavuudesta, niin se hinta rupeaa kummasti miellyttämään. Vaihoehtona kun on rakentaa uudet kiinteistöt ja rakentaa palvelutuotanto alusta alkaen.

Nyt yksityistäminen on saatu hoidettua siihen pisteeseen, että se tapahtuu joka tapauksessa, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan, sanoo Kuntaliiton Lamminmäki. Sehän tässä on ollut koko ajan tarkoituskin. Yksityistäminen on hallituksen päämäärä, mutta en tiedä uskaltaisiko sanoa, että lainsäädännöllinen sekoilu perustuslakiongelmineen on ollut tahallista. Sillä on saatu pelattua aikaa niin paljon, että kulissien takana isot toimijat ovat saaneet laitettua pelimerkit järjestykseen.

Tuskin sentään. Ei hallitus niin ovela ole, että tahallaan sekoilisi lainsäädännön kanssa. Kyllä se on ihan vain tyhmyyttä, mutta niinhän elämässä aina käy, että tyhmän eväät syödään ensin.

 

Myötävirtaan

Olen reilun puolen vuoden sisällä onnistunut jutuillani suututtelemaan ainakin KT KuntatyönantajatkirkonAttendon ja viimeksi Ilta-Sanomat. Isommista ja pienemmistä poliitikoista en edes viitsi puhua, vielä vähemmän viitsin puhua rasisteista ja muista nettiöyhöttäjistä. Kaikken vähiten olen kiinnostunut niistä, jotka joka päivä tulevat valittamaan faktojeni olevan pielessä, mutta eivät koskaan esitä toisenlaisia faktoja.

Kun tämä nyt on tämmöiseksi mennyt, niin hahmottelen yleiseen ja jopa viralliseen näkemykseen perustuvia mielipiteitä, joista kukaan tärkeä tai sellaiseksi itsensä katsova ei suutu. Köyhät tietysti suuttuvat, samoin suvakkihuorat, mutta he nyt kitisevät ihan kaikesta muutenkin. Kansan syvät rivit tietävät, ja vielä heitäkin paremmin tietävät viralliset instituutiot ja media.

Ensinnäkin työttömät ovat laiskoja. Heitä ei saa sohvanpohjalta millään töihin, koska työttömyyskorvaus on suurempi kuin mikään palkka. Siksi heidän tukiaan pitää alentaa ja heidät on pakotettava palkattomiin töihin. Näin poistuu työttömyys. Vastaavasti palkkatyössä vielä olevien palkkaa pitää alentaa roimasti, sillä vain työvoimakuluja alentamalla kilpailukyky nousee. Tekemätöntä työtä löytyy, sen näkee vaikka vain junan ikkunasta metsään katsomalla. Palkatonta työtä teettävät ovat hyväntekijöitä, jotka haluavat saada työttömän jalan työmarkkinoiden oven väliin. Ei saa sanoa, että sen oven väliin litistetään koko työtön, joka ei tule koskaan pääsemään palkkatyömarkkinoille. Vain hullu maksaa palkkaa, jos saa ilmaisen työntekijän, mutta tästä ei saa puhua.

Yksityinen sektori hoitaa kaikki julkiset tehtävät tehokkaammin ja taloudellisemmin kuin jäykkä ja mammuttimaiseksi paisunut hallintokoneisto. Valtio ja kunnat ovat täynnä joutavia byrokraatteja suojatyöpaikoissaan, joissa laiskottelu on saavutettu etu. Yhtiöittäminen, yksityistäminen ja kilpailuttaminen saisivat asioihin vauhtia, sillä yritykset ovat hyväntekijöitä, jotka haluavat toimia vain veronmaksajien eduksi. Siinä sivussa ne tietenkin laskuttavat tuottamistaan palveluista veronmaksajaa enemmän kuin julkisen sektorin työntekijät tulevat maksamaan, mutta tätä ei saa sanoa. Vielä vähemmän saa puhua voittojen viemisestä veroparatiisiin tai kätkemisestä hallintarekisteriin.

Perustuslaki on aikansa elänyt, ja sen pitää joustaa kulloisenkin hallituksen poliittisten päätösten mukaisesti. Sitä paitsi se on tarkoitettu vain Suomen kansalaisia suojaamaan, ihan samalla tavalla kuin sosiaaliturva on tarkoitettu vain syntyperäisille Suomen kansalaisille. Tämä on fakta, vaikka lukutaitoiset saivartelijat väittävät perustuslain puhuvan ihmisistä.

Viranomaiset ja tuomioistuimet ovat erehtymättömiä vain silloin, kun on kyse turvapaikanhakijoiden saamista kielteisistä päätöksistä. Kaikissa muissa asioissa ne sortavat tavallista kansalaista. Erityisesti kansalaista sortavat Kela ja sosiaaliviranomaiset, jotka jakavat rahaa maahanmuuttajille, mutta eivät köyhille kantasuomalaisille. Ja ne köyhät kantasuomalaisethan ovat työttömiä hirmuisten tukien laiskistuttamina, joten heidän pitää mennä palkattomiin töihin.

Näillä eväillä saa aikaan tekstiä, josta kukaan tärkeä ei suutu. Pitää vain muistaa puhua yhdestä asiasta kerrallaan, jotta logiikan umpisolmu ei paljastu. Tai ehkä olisi sittenkin viisainta herättää kohua somessa vaikkapa vain jonkun kanssaeläjän ruokahalut vieneestä vilkkuvasta persvaosta.

Eikö olisi saanut sanoa?

Eilinen juttuni Reviirijako sai paljon palautetta, jossa keskityttiin enimmäkseen kaikkeen muuhun kuin itse jutun aiheeseen. Osaltaan syynä lienee ollut ensiesiintymiseni Apu-lehden bloggaajana. Jotkut uudet lukijat olivat ilmeisen järkyttyneitä kirjoitustyylistäni, jota pidettiin jotenkin sopimattomana. Sosiaalisessa mediassa päädyttiin hyvin nopeasti nimeämään minut valehtelijaksi, ylimieliseksi ja kyvyttömäksi ottamaan vastaan palautetta. Jotkut sormi pystyssä selittävät pukuherrat ja jakkupukurouvat pitivät minua selvästi aloittelijana, joka pitää opettaa hyville tavoille.

Olin luullut seitsemän blogivuoden aikana tavanneeni jo kaikki kommentoijatyypit, mutta en ollutkaan. Törkeilijöihin olen tottunut, tärkeilijät ovat uutta.

Sopimattomana pidettiin myös sitä, että julkaisin Attendon vastineen sellaisenaan. Se ei kuulemma ollut tarkoitettu vastineeksi, vaan alustavaksi vastinepyynnöksi, josta vasta neuvoteltiin lehden toimituksen kanssa.

Kun minulle lähetetään vastinepyyntö ja teksti, niin pidän sitä vastineena, jota en tietenkään rupea muokkaamaan. Jos vastine ei miellytä sen kirjoittajaa, niin syytön minä siihen olen.

Mutta nyt päästään lopultakin itse asiaan eli siihen, että asia tuntuu olevan Attendolle arka. Pohdintani Attendon tekemistä terveyskeskuskiinteistöjen osto- ja vuokraustarjouksista perustuvat tosiaankin vain itse tarjouskirjeeseen, julkaistuihin lakiluonnoksiin ja hallituksen esityksiin. Mihinkäs muuhun ne voisivat perustua? Minulla ei ole mitään salaista sisäpiiritietoa.

Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lauri Korkeaoja kommentoi blogini Facebook-sivulla ahkerasti ja asiallisesti. Hän jopa sanoi, että Attendon tarjouskirjeessä on virhe. Attendo ei ole tekemässä ostotarjouksia, vaan haluaa pelkästään vuokrata kiinteistöt. Jos näin on, niin siinä tapauksessa myös linkittämässäni Attendon Antti Raimovaaran videotarjouksen puheessa on sama kirjoitusvirhe.

Korkeaoja puhui jatkuvasti sekaisin sekä asiakasmaksuista että järjestäjän ostopalvelun tarjoajalle maksamasta hinnasta. Hänelle ja minulle näiden kahden asian välinen ero on selvä, mutta monille muille ei ole. Asiakasmaksu on se hinta, jonka asiakas maksaa käynnistään, ja sen päättää jatkossakin julkinen sektori. Järjestäjän eli maakunnan palveluntarjoajalle maksama hinta on se summa, jolla maakunta ostaa ne palvelut palveluntuottajalta.

Minä puhuin koko ajan vain tästä jälkimmäisestä hinnasta ja sen muodostumisesta. Senkin päättää palvelun järjestäjä eli maakunta, mutta sen suuruutta ei kukaan vielä tiedä. Määräytymisperusteista tiedetään sen verran, että siihen vaikuttavat monien muiden asioiden ohella asiakkaiden ikä- ja sairastavuusrakenne sekä toimitilojen saatavuus ja asianmukaisuus. Tämä hinta tulee olemaan kaikille palveluntarjoajille sama, jolloin on tarkoitus synnyttää kilpailua järjestäjien välillä.

Varmasti syntyykin siellä, missä on laaja asiakaspohja. Harvaan asutuissa maakunnissa asia on toinen. Siellä on vahvoilla se, jolla on toimintaan sopivat kiinteistöt ja toimiva organisaatio valmiina. Jos vaikkapa Pohjois-Karjalassa Attendo omistaisi suurimman osan pienten kuntien terveyskeskuksista, niin se ei voisi olla vaikuttamatta järjestäjän maksamaan hintaan. Kaikki saisivat ilmoittautua palveluntuottajiksi, mutta vain yhdellä olisi siihen sopivat tilat. Tämä tarkoittaisi käytännössä monopoliasemaa. Saman epäilyn monipoliaseman syntymisestä esitti myös maan hallitus valinnanvapauslain perusteluissa.

3-kermankuorinta1

Aiheesta voitte lukea lisää tästä helmikuussa kirjoittamastani jutusta.

Epäilyni reviirien jaosta sai eilen vahvistusta, kun useiden kuntien päättäjät kertoivat minulle saamistaan osto- ja vuokraustarjouksista. Varsinkin Itä-Suomessa tarjouksia terveyskeskusten osalta on tehnyt vain Attendo. Uutta oli tieto, että samaan aikaan Esperi on tehnyt samanlaisia tarjouksia palveluasumisyksiköiden ostamisesta ja vuokraamisesta.

Minun on mahdotonta uskoa, että liiketaloudellisten periaatteiden mukaan toimivat yritykset toimivat sokkona. Ne eivät voi ostella ja vuokrata kiinteistöjä ilman jotain pätevää syytä. Ja se syy on tietenkin palvelutuotannon saaminen itselle.

Ilmeisesti tämän sanomisessa on jotain sopimatonta.