Työttömyyden orjat

Vapun kunniaksi Iltalehti päätti ruveta ruoskimaan kaikkein köyhimpiä eli sosiaaliturvan varassa eläviä työttömiä. Nämä elämäntapalaiskottelijat eivät halua mennä töihin, koska yhteiskunta kustantaa kaiken, niin asunnon, asumistuen kuin toimeentulonkin. Kirjoittaja Mika Koskinen näkee jopa leipäjonot laiskotteluun kannustavana tekijänä, koska tarjonta luo kysyntää.

Harvoin joutuu lukemaan näin härskiä tekstiä. Nykyisin näyttää olevan menossa jokin kilpailu siitä, kuka kehtaa sanoa työttömistä kaikkien häijyimmin. Tämä juttu lienee julkaisuajankohtansa ja sumeilemattoman ilkeytensä takia vahvasti ehdolla voittajaksi.

Suoranaisen ilkeilyn ja työttömien vastaisen asenteen vahvistamisen lisäksi kirjoittajalla lienee tarkoitus puhua töihin menemisen kannustamisen puolesta. Virallinen ja jatkuvasti toistettu mantrahan on, että työttömät ovat työhaluttomia. Muistatte ne ministerin maaliskuussa auki olleet satatuhatta työpaikkaa, joihin ei saada työntekijöitä.

Katsotaan nyt lopultakin ne maaliskuun työttömyysluvut ja avoimet työpaikat. Katsotaan myös se, missä nämä laiskat työttömät ovat.

työttömät

Lähde: Tilastokeskus (Kuvan saa suuremmaksi avaamalla sen uudessa välilehdessä)

Työnhakijoita oli siis maaliskuussa yli 636 000, ja heistä kokonaan työttömiä 317 000 eli 12,1 % työvoimasta. Pitkäaikaistyöttömiä, niitä sohvalla lojuvia ja ämpäreiden tavalla etuuksia ja leipää jonottavia oli 112 000. Työllistettynä eli palkkatuella oli palkattu 22 500 henkilöä. Palkattomassa työkokeilussa oli 12 600 henkilöä ja työvoimakoulutuksessa 21 300. He ovat siis kursseilla opettelemassa sanomaan käsipäivää.

Muissa palveluissa oli 67 400 henkilöä. Luku pitää sisällään kuntouttavassa työtoiminnassa, vuorotteluvapaasijaisena ja omaehtoisessa opiskelussa olevat. Koska vuorotteluvapaasijaisia on vähän ja työttömyystuella opiskelemaan pääsy on lottovoittoon verrattava harvinaisuus, niin suurin osa tästä joukosta tekee palkatonta työtä kuntouttavassa työtoiminnassa.

Ja sitten ne avoimet työpaikat. Niitä oli maaliskuun aikana 56 400. Niitä ei ollut eikä tule olemaan sataa tuhatta, eikä myöskään työvoimapalvelujen sivulla oleva jatkuvasti vaihtuva määrä kerro muuta kuin senhetkisen tilanteen.

Siis 56 400 työpaikkaa, johon Mika Koskinen haluaisi ruoskia kaikki työttömät. Kun työnhakijoiden määrästä vähennetään toimenpiteiden kohteina jo olevat, niin äkkiä laskien niihin pitäisi mahtua puolisen miljoonaa henkilöä. He ovat niitä Mika Koskisen laiskoja ja haluttomia, ämpäreiden tavoin leipää jonottavia kelvottomia.

Nämä suurisuiset köyhien ruoskijat osaavat olla ilkeitä, mutta eivät koskaan osaa kertoa sitä, miten kaikki työttömät sullotaan vähiin työpaikkoihin. Heillä on vain vankka usko siihen, että kun kaikki etuudet otetaan pois, niin kyllä työhaluja ja työpaikkoja löytyy.

Eli ihan kuten Lapinlahden Linnut jo neljännesvuosisata sitten. Silloin se tosin ymmärrettiin vitsiksi, mutta nykyisin raakuus ja ylimielinen piittaamattomuus ovat tehneet vitsistä totta.

 

 

 

100 000 työpaikkaa ja 300 000 laiskaa

Meillä on taas kohtaanto-ongelma. Ylen uutisen mukaan elinkeinoministeri Mika Lintilä on huolissaan siitä, että meillä on 100 000 avointa työpaikkaa ja 300 000 työtöntä, mutta silti avoimia työpaikkoja ei saada täytettyä. Samaa huolta kantaa kansanedustaja Harri Jaskari. Hänen ratkaisunsa ongelmaan on työttömyys- ja sosiaaliturvan uudistaminen.

Toisen Ylen uutisen mukaan  jossain päin Itä-Suomea asuu nimettömänä pysyttelevä Skeitti-Juuso, joka ei halua opiskella eikä tehdä työtä. Hän haluaa vain olla rauhassa, kuunnella musiikkia ja skeittailla. Yle on löytänyt myös kotisiivousyrityksen, joka ei saa rekrytoitua työntekijöitä edes vihjepalkkion avulla.

Yle on näköjään aloittanut hallituksen puoliväliriihen tehokkaan pohjustuksen. Työpaikkoja julistetaan olevan pilvin pimein, mutta laiskat työttömät eivät niihin hae. Kun ratkaisukeinoja ruvetaan miettimään, niin tältä pohjalta on hyvä antaa keppiä laiskureille. Ehkä oikeasti tarjotaan myös porkkanaa erilaisten liikkuvuusavustusten muodossa, mutta kokemuksen mukaan syyllistävät puheet ennakoivat työttömyysetuuksien ja sosiaaliturvan saamisen vaikeuttamista ja karenssitehtailua.

Ylen rummutukselta putoaa kuitenkin pohja pois, kun työllisyyskatsausta luetaan oikein. Lukekaapa se täältä.

”Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin TE-toimistoihin helmikuun aikana 57 300 eli 2 200 vähemmän kuin edellisen vuoden helmikuussa. Kaikkiaan TE-toimistoissa oli helmikuussa avoinna 109 900 työpaikkaa, mikä on 3 300 enemmän kuin vuosi sitten.”

Meillä ei ole nyt eikä ollut helmikuun lopussakaan sataa tuhatta avointa työpaikkaa. Se on koko helmikuun aikana avoinna olleiden työpaikkojen yhteenlaskettu määrä. Mylly pyörii koko ajan, ja paikkoja täyttyy ja uusia tulee avoimeksi jatkuvasti. Juuri tällä hetkellä avoimia työpaikkoja näkyy TE-palvelun sivujen mukaan olevan 15 851.

Avoimia työpaikkoja on siis alle 16 000, ei Ylen, Lintilän ja Jaskarin julistamaa sataa tuhatta. Työttömiä on virallisen tilaston mukaan yli 300 000, mutta todellisuudessa paljon enemmän. Virallinen tilasto perustuu kyselytutkimukseen, joka Tilastokeskuksen mukaan tehdään näin:

Työvoimatutkimus (Labour Force Survey) kerää tilastotietoja 15–74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta kahdesti vuodessa satunnaisesti poimittuun otokseen. Kuukausittainen otos on noin 12 000 henkeä ja tiedot kerätään tietokoneavusteisilla puhelinhaastatteluilla. Vastaajien antamien tietojen pohjalta luodaan kuva koko 15–74-vuotiaan väestön toiminnasta.

Entäpä sitten Skeitti-Juuso? Hänestä tulee heti mieleen syksyllä 2013 löydetty fiktiivinen Sossu-Tatu ja keväällä 2012 koko kansan kepitettäväksi löydetty Viljami. Kummasti näitä tapauksia löytyy aina silloin, kun ministerit ja kansanedustajat haluavat puhua työpaikkojen ja työttömien kohtaanto-ongelmasta.

En minä väitä, etteikö Juusoa voisi olla olemassa. Jos on, niin hänellä on selvästi työttömyyttä pahempia ongelmia, joihin hän tarvitsee apua.

Tuosta siivousalan yrityksen työvoimapulasta sanon saman kuin ennenkin. Jos työnantaja ei löydä työntekijöitä, niin katsokoon peiliin. Vika on tarjotussa palkassa suhteessa työn raskauteen ja työolosuhteisiin.

Mitä me tästä opimme? Ainakin sen, että jos elinkeinoministeri Lintilä puhuu vakavissaan kohtaanto-ongelmista 100 000 avoimen työpaikan pohjalta, niin tätä maata johdetaan uskomattoman huonolla ymmärryksellä. Sen huonon ymmärryksen pohjan näkyy luovan hallituksen äänitorveksi ruvennut Yle, jonka toimittajat eivät osaa lukea tilastoja tai edes selväsanaista työllisyyskatsausta.

Mutta asiansa uutisointi ajaa. Puoliväliriihessä rupeaa taas tulemaan keppiä ihan väärin luetuilla tilastoilla laiskoiksi todistetuille työttömille.

spede-facepalm

EDIT 3.4.2017 klo 17.00
Minulle on huomautettu sinänsä ihan aiheellisesti, että samalla ilmoituksella voidaan hakea ja usein haetaankin useampaa kuin yhtä työntekijää. Jos joku viitsii, niin laskekoon ilmoitukset ja katsokoon tuleeko työpaikkojen määräksi 100 000. Rohkenen epäillä.

Lekkeripeliä

Kaikki työ on otettava vastaan. Tarjotusta työstä ei saa kieltäytyä. Ammattitaitosuoja on poistettava. Työttömät lojuvat mieluummin kotona tuista nauttien kuin ottavat vastaan työtä.

Näinhän meille nykyisin hoetaan. Vähän väliä ilmestyy otsikoihin joku työnantaja valittamaan, että työttömille ei työ kelpaa. Työvoimahallinnon sivuilla on tarjolla kaikenlaisia töitä, mutta tänään osui silmiin ehkä kummallisin koskaan näkemäni työpaikkailmoitus. Red Hat Holdings -nimisessä firmassa on tarjolla peräti 60 henkisen puhelinneuvojan paikkaa. Laitetaan vielä kuva:

mol

Tarjous on tehty ilmeisen vakavissaan, koska se on otettu TE-palvelujen työpaikkailmoituksiin.

Olkoon sitten niin, työ kuin työ. Ehkä maasta löytyy itsensä psyykikoksi, meedioksi, ennustajaksi, näkijäksi tai tietäjäksi tunnistavia ihmisiä, kun koulutustakaan ei edellytetä.

Tällaiset henkilöt varmaan osaavat myös ennakoida tulevan palkkansa annettujen tietojen pohjalta ja kenties ilman niitäkin. Palkkaus on siis provisio 40 euroa työperiodilta ja työtä edellytetään tehtävän vähintään 30 tuntia periodissa ja vähintään 60 tuntia kuukaudessa. Palkka on siis 40 euroa kahdessa viikossa ja 80 euroa kuukaudessa. Onko tuo nyt se mainittu peruspalkka, jonka lisäksi tulee puheluaikoihin perustuva tuntipalkka? Tämän osannee jokainen näkijä ja tietäjä sanoa. Minä en osaa.

Nykyisin TE-toimistot lähettävät entistä enemmän työtarjouksiksi naamioituja ilmoituksia avoimista työpaikoista. Kun tällaisen ”tarjouksen” saa, niin siinä ilmoitettua työtä on pakko hakea. Jos ei hae, niin menettää työttömyysetuutensa. Samaa työpaikkaa koskeva ilmoitus lähetetään aina usemalle kuin yhdelle työnhakijalle, jotta työnantajalla on valinnanvaraa.

Jos näitä 60 työpaikkaa markkinoidaan vaikkapa 180 henkilölle, niin saadaan 180 karenssia. Karenssi säästää valtion ja kunnan työmarkkinatukimenoja ja kasvattaa kunnan toimeentulotukimenoja. Työstä kieltäytyneet saavat karenssia ja ministerikin pääsee taas tarjoamaan laiskoille työttömille lisää keppiä.

Olkoon jokainen psyykikoista mitä mieltä tahansa, mutta luulisi sentään virkavastuulla toimivan valtion viranomaisen pysyttelevän asiallisemmilla linjoilla. Työvoimahallinnon avoimien työpaikkojen sivuilla ei näytä olevan mitään moderointia, vaan jokainen saa tarjota siellä millaista työtä ja millaisilla ehdoilla tahansa. Meillä päin tällaista sanotaan ihan lekkeripeliksi.

Selvännäkijöiden paikkojahan yleensä ei tarvitse edes laittaa hakuun, sillä he tietävät minne ottaa yhteyttä ja milloin. Kuten myös sen, tulevatko valituiksi ja paljonko saavat palkkaa.

selvännäkijä

 

 

Mitä minä taas luin?

Meillä ei ole enää varaa nykyiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Työtä tehdään liian vähän, koska passivoiva sosiaaliturva kannustaa mieluummin makaamaan sohvalla, kuin tekemään töitä kymmenen euron tuntipalkalla. Laiskurit kuppaavat tuet sossusta, joka puolestaan repii eurot valtion sekä kunnan kaapuihin puettuna ja verokarhun avustamana työssäkäyvien selkänahasta. Töitä paiskivien tamperelaisten ostovoimaa ja palkkapottia siirretään siis laiskottelijoiden taskuun.

Asenteen työntekoon on muututtava pian, muuten raha ei riitä edes aidosti tukia tarvitsevien avustusten maksuun. Tai riittää, jos tehdään kuten Kreikka.

Näin kirjoittaa Tamperelainen-lehden päätoimittaja Karri Kannala tänään lehdessään.

Ollessaan Imatralainen-lehden päätöimittaja Kannala kirjoitti 7.3.2014 samanlaisen vihaa tihkuvan jutun Imatran ja Lappeenrannan työttömistä. Silloin kommentoin hänen tekstiään näin 

Tällä kertaa Kannala on kirjoittanut tilastollista faktaa ensimmäiset kolme kappaletta ja päästänyt vasta sitten asenteellisuutensa ja vihansa valloilleen. Kannala ei taaskaan ole tehnyt kotiläksyjään.

Viime elokuussa Pirkanmaalla oli työttömiä työnhakijoita 36 221 henkilöä, kuten tästä ely-keskuksen työllisyyskatsauksesta näkyy. Tänään Tampereella on avoimia työpaikkoja 581 ja koko Pirkanmaalla 831.

Kannala voisi kertoa lukijoilleen millä taikatempulla hän survoo kaikki yli 36 000 työtöntä näihin 831:en työpaikkaan ennen kuin haukkuu kaikki työttömät sossua ja työtä tekeviä kuppaaviksi laiskureiksi.

Kiinnostaisi myös tietää mistä Kannala on napannut tuon kymmenen euron tuntipalkan, jolla työttömiä ei saa töihin. Jos hän tarkoittaa aktivointitoimista eli työkokeilusta ja kuntouttavasta työtoiminnasta maksettavaa kulukorvausta, niin se on yhdeksän euroa päivässä. Ei tunnissa. Jos Kannalalla on tietoa kymmenen euron tuntipalkkaa tarjoavista ja silti työvoimapulaa potevista yrityksistä, niin luulisi hänen kertovan lehdessään niistä. Se edistäisi työllistymistä huomattavasti paremmin kuin työttömien solvaaminen.

Luultavasti Kannala ei ole kiinnostunut tippaakaan faktoista eikä osaa niitä edes etsiä. Hän ansaitsee oman palkkansa kierrättämällä samoja työttömiä solvaavia juttujaan vain hiukan niitä muunnellen. Välillä hän aktivoituu MV:n kilpailijaksi suoltamalla asenteellisia tarinoita suvakeista.

Kannala elää liian syvällä omassa turvallisessa maailmassaan eikä viitsi kurkistaa sieltä ulos. Omalta koneeltaan hän näkee päivän kierrätysjutun. Mainosten käärepaperina toimivassa ilmaisjakelulehdessä se riittää journalismiksi.

 

 

Taas tapaamme Suomisen perheen

Suomisen elokuvaperhe eli 1930-lukua. Virkamiesisä kävi töissä virastossa, äiti oli sosiaalisesta elämästä huolehtiva kotirouva ja kaikki työt teki Hilda. Hän oli kokki, siivooja ja lastenhoitaja, joka käytännöllisesti katsoen myös kasvatti lapset. Hän asui perheessä, mutta ei ollut perheenjäsen. Omaa elämää hänellä ei ollut. Hilda oli palvelija.

Nyt 30-luku on hyvää vauhtia tulossa takaisin ja TE-palvelujen nettisivu avustaa auliisti ajan pyörän kääntämisessä taaksepäin. Sosiaalisessa mediassa kummasteltiin tänään tällaista työpaikkailmoitusta:

kodinhoit

Nykyajan Hildan toimenkuva näyttää olevan samanlainen kuin edeltäjänsä sillä erolla, että nyt hänen täytyy osata kolmea kieltä ja hänellä olisi hyvä olla kokemusta hotellialalta ja kansainvälisistä tehtävistä. Palkkaa luvataan ruhtinaalliset 1 154 euroa kuukaudessa ja siitäkin osa maksetaan ruokana ja asumisoikeutena perheessä.

Ilmoituksessa sanotaan palkkauksen olevan Työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:n mukainen. Niin se onkin, sillä kyseisessä lainkohdassa sanotaan näin: Palkkaa koskevat edellytykset täyttyvät, kun palkka on työehtosopimuksen mukainen. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan on oltava vähintään 1 134 euroa kuukaudessa. 

Tällä lainkohdalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä palkan määräytymisen kanssa, vaan se koskee työssäoloehtoa. Kun henkilö on ollut tuolla vähimmäispalkalla töissä viimeisen 28 kuukauden aikana 26 viikkoa, niin hän on työttömäksi joutuessaan oikeutettu peruspäivärahaan.

Lainkohdalla siis selvästi hämätään ja sen tarkoituksena lienee herättää luottamusta ja antaa kuva ihan laillisesta palkasta. Kodinhoitajan tai kenenkään muunkaan palkat eivät kuitenkaan määräydy Työttömyysturvalain työssäoloehdon minimin mukaan, vaan alan yleissitovan TES:n mukaan.

Koska selkeästi haetaan kodinhoitajaa yksityissektorille, niin silloin palkka määräytyy Yksitysen sosiaalipalvelualan TES:n mukaan. Siellä alin mahdollinen palkkaryhmä on G 11, jos työ ei edellytä ammatillista koulutusta ja tiedot ja taidot saadaan työssä annettavalla opastuksella. Myös työohjeiden ja rutiinien on oltava selvät. G-palkkataulukon mukaan ryhmän G11 palkka ilman työkokemusta on 1 650,32 euroa. Se näkyy selkeästi sopimuksen sivulta 36.

Ilmoituksessa siis tarjotaan 496,32 euroa alle alan yleissitovan työehtosopimuksen ja siitäkin osa aiotaan hyvittää asuntona ja ruokana. Tästä päästäänkin miettimään Rikoslain 47 luvun 3a §:ä, jossa sanotaan näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Palvelijayhteiskuntaa palautetaan röyhkeästi takaisin ja työvoimaviranomaiset näköjään auttavat lainvastaisessa palvelijoiden rekrytoinnissa.