Lahjoitetaan lypsävä lehmä

Liikenneministeri Anne Berner kertoi eilen, että hallitus on päättänyt noin vain yksityistää rautateiden henkilöliikenteen, mutta se ei ole yksityistämistä, vaan kilpailulle avaamista. Samaa hän suunnitteli jo kaksi vuotta sitten, mutta suunnitelma tyssäsi poliittiseen vastustukseen. Nyt asiasta ei aiotakaan kysyä vaikkapa niin joutavalta instanssilta kuin eduskunnalta, sillä kyseessä on vain ministeriön ja VR:n välisen sopimuksen neuvotteleminen uusiksi.

VR aiotaan pilkkoa kolmeen yhtiöön, joita ovat kalustoyhtiö, kunnossapitoyhtiö ja kiinteistöyhtiö. Tämä ei kuulemma tarkoita yksityistämistä, sillä yhtiöt omistaa valtio. Omistaa tietenkin, mutta vain niin kauan, kunnes toisin päätetään. Yhtiöihin pilkkomisesta se aina on alkanut. 1990-luvun alussa TVH jaettiin tilaaja- ja tuottajaorganisaatioihin, sitten tuottajaorganisaatio yhtiöitettiin ja myytiin. Samoin kävi autokatsastukselle, Digitalle ja Carunalle. Ensin toiminnat yhtiöitettiin, sitten myytiin. Nyt ne tahkoavat rahaa ulkomaisille pääomasijoittajille.

On huomautettu, että rautatiet ovat ainoa liikennemuoto, jossa valtion omistamalla väylällä liikennöidään vain valtion omistamilla välineillä. Maanteillä liikkuvat kaikkien omistamat ajoneuvot, samoin vesillä ja ilmassa. Tämä olisi ihan hyvä perustelu, jos raiteilla ruvettaisiin liikennöimään yritysten omistamalla kalustolla ja väylien kunnossapito pysyisi valtiolla maanteiden tapaan. Näin ei ole tarkoituskaan tehdä, vaan kaikki käyttävät yhtä ja samaa valtion omistamaa kalustoa.

Mutta takaisin henkilöliikenteen kilpailuttamiseen. Vain poliitikot voivat toimia niin typerästi, että luopuvat valtion valtakunnallisesta monopolista ja perustavat yksityisiä alueellisia monopoleja kilpailemaan valtiota vastaan. He vieläpä lahjoittavat kilpailijoille infrastruktuurin ja kaluston. Yksikään yritys ei olisi niin tyhmä, että antaisi kilpailijalle kaiken valmiina, mutta yksityistämisintoisten poliitikkojen johtama valtio on.

Kyseessä ei ole edes aito kilpailu, jossa asiakas saisi päättää kenen palveluja käyttää. Tarkoitus on, että valtio kilpailuttaa käyttöoikeussopimuksia, jotka sisältävät tiettyjä reittejä. Näin muodostuu alueellisia monopoleja. Syrjäseutujakaan ei ole tarkotius unohtaa, sillä kilpailutetut reitit voivat sisältää sekä markkinaehtoista liikennettä, velvoiteliikennettä että ostoliikennettä. Paketoimalla kokonaisuudet on tarkoitus huolehtia siitä, että myös taloudellisesti kannattamattomat vuorot tulevat liikennöidyiksi.

Kaunis suunnitelma, joka tulee kalliiksi. Kannattavilla reiteillä homma toimii. Etelä-Suomeen saatetaan saada jopa junia, joihin voi ostaa lipun ja jotka pysyvät aikaulussa. Jos jokin reitti ei kannata, mutta sitä pitää kuitenkin liikennöidä, niin kilpailutuksen voittanut yritys tulee käsi ojossa vaatimaan valtiolta tukea. Muussa tapauksessa hän uhkaa lopettaa kannattamattoman liikenteen. Näin toimii nykyinen markkinatalous, jossa voitot kuuluvat yritykselle ja tappiot sosialisoidaan veronmaksajille.

Olen aiemmin puhunut lypsävien lehmien myymisestä. Nyt on päästy niin pitkälle, että niitä jo lahjoitetaan. Sarjakuvan Roope Ankka kiinnostui myytävänä olevista junista. Tosielämän roopeankkojen ei tarvitse ostaa niitä, vaan ne lahjoitetaan heille.

junia kaupan

EDIT 10.8.2017 klo 14.15

Bernerin eilisistä puheista vielä sen verran, että hän sanoi EU:n rautatiepaketin velvoittavan liikenteen kilpailuttamiseen. Hän jätti mainitsematta, että 4. rautatiepaketti antaa mahdollisuuden olla kilpailuttamatta, mikäli rataverkko on laaja tai kilpailua on vaikea toteuttaa. Luulisi Euroopassa ainutlaatuisen raideleveyden ja harvaan asutun maan rataverkon olevan hyvä peruste olla kilpailuttamatta. (Kiitos vinkin antaneelle veturimiehelle.)

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun tämä hallitus vetoaa virheellisesti EU:n antamiin direktiiveihin.

Myydään lypsävät lehmät

Lähtihän se köyhyys ja mölähti mennessään, sanoi entinen isäntä, kun ainoan lehmänsä myi.

Meidän päättäjämme toimivat täsmälleen samalla tavalla. Tuottava kansallisomaisuus myydään ja saadut rahat käytetään elämiseen. Myydään lehmä ja ostetaan rahalla maitoa. Lehmän uusi omistaja nostaa hintaa, koska isännän on pakko ostaa lapsilleen maitoa, eikä sitä ole saatavissa muualta. Näin kävi taas kerran, kun paljastui ettei sähkönsiirron hintaa jatkuvasti nostava monopoliyhtiö Caruna käytännössä maksa ollenkaan veroja. Verosuunnittelu tapahtuu tarpeettomilla yhtiöketjujen sisäisillä veloilla ja konserniavustuksilla.

Näin ei pitänyt käydä. Kun sähköverkko myytiin, niin poliitikot vakuuttelivat kilpaa, että kuluttaja ei huomaa muutosta mistään muualta kuin laskun lähettäjän nimestä. Sähköverkkotoiminnan piti olla monopoliluonteestaan huolimatta niin tarkasti laissa säänneltyä, että Energiamarkkinavirasto määrittelee toiminnan tuoton eli käytännössä siirtohinnan.

Kun nyt näin kuitenkin kävi, niin vastuussa ei ole kukaan. Kun kauppaa tehtiin, niin sillloinen pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministerinä toiminut Jan Vapaavuori pitivät asiaa kerrassaan erinomaisena. Nyt Vapaavuori siirtää vastuuta Fortumille itselleen ja silloiselle omistajaohjausministeri Pekka Haavistolle, joka puolestaan sysää vastuun koko silloiselle hallitukselle. Silloiset päättäjät on jo palkittu hyvillä viroilla, joten edes poliittinen vastuu ei pääse toteutumaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta.

Digita Oy omistaa kaikki radio- ja televisioverkot, mastot ja lähetysasemat. Digita oli osa Yle:n organisaatiota vuoteen 2000, jolloin päätettiin paikata rahapulaa myymällä omaisuutta. Vuonna 2000 myytiin 49 % Digitasta ranskalaiselle France Telecomille. Kaupasta saadut rahat lämmittivät niin mukavasti, että myyntiä jatkettiin vähitellen ja vähin äänin. Vuoteen 2005 mennessä koko Digita oli myyty, ja silloinen Ylen pääjohtaja rehvasteli julkisesti saadun rahan paljoudella.

Nykyisin Digitan omistavat Texas Pacific Group (USA), AXA (Ranska), Charterhouse (Iso-Britannia) ja Caisse des Depots (Ranska). Yle maksaa näille yhtiöille lähetystensä siirtämisestä kotivastaanottimiin kovaa vuokraa. Jo syksyyn 2009 mennessä vuokrana oli maksettu takaisin kaikki kaupoista aikoinaan saadut rahat.

Entä miten kävi tiedonsiirtoverkon myymisen kanssa? Valtio sen aikoinaan rakensi, ja sitten se myytiin. Kun tiedonsiirto muuttui yksityisten ylläpitämäksi, niin sen luotettavuus viranomaistoiminnassa loppui. Valtio joutui rakentamaan viranomaistoimintaa varten uuden verkon.

Näin se menee nykyisin. Valtio rahoittaa yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja ja kun ne on saatu kuntoon, niin ne myydään. Voitot jaetaan osinkoina ja bonuksina. Sitten nostetaan hintaa, jotta osingot ja bonukset eivät pääse pienenemään. Joku hävytön voisi puhua kiristyksestä, mutta liiketoimintaahan se vain on.

Mitä myydään seuraavaksi? Myyntilastalla ovat ainakin Altia, Kemijoki, Nordic Morning ja Raskone sekä osaomistukset Arctivasta, Nesteestä, Posti Groupista ja Vaposta. Myynnistä saadut rahat siirretään maan hallituksen ikiomaan rinnakkaisbudjettiin ohi eduskunnan päätösvallan. Tämän budjetin nimi on Vake Oy.

Liikenneministeri Anne Berner yritti jo myydä maantiet. Jossain vaiheessa menevät epäilemättä pohjavedet. Mineraalivaroista ei kannata edes puhua, sillä ne on aina lahjoitettu ilmaiseksi.

Suomen valokuvataiteen museo I K Inha 1899.

Kuva: Suomen valokuvataiteen museo, I.K.Inha 1899.

 

 

Riskitön bisnes

Bernerin suunnitelmissa valtion omistamat tiet, rautatiet ja meriväylät olisivat erillisen liikenneverkkoyhtiön (suunnittelupapereissa Live) omistuksessa jo vuoden kuluttua.

Yhtiö myisi teiden käyttöoikeutta tukkuhinnalla ”operaattoreille”, jotka myisivät ajokilometrejä erilaisilla palvelupaketeilla autoilijoille.

Näin kertoi Helsingin Sanomat. Liikenneministeri Anne Berner suunnittelee tieverkon yhtiöittämistä. Yhtiö myisi tienkäyttöoikeutta operaattoreille, vakuutusyhtiöille, autokauppiaille ja muille toimijoille, jotka sitten myisivät kuluttajille eli tiet kustantaneille veronmaksajille kilometrejä. Liikkumista seurattaisiin jokaiseen autoon asennettavalla seurantalaitteella, jonka auton omistaja joutuisi itse maksamaan.

Tiemaksulla kerättäisiin rahaa Liikenneverkkoyhtiölle teiden rakentamista ja kunnossapitoa varten. Yhtiö voisi myös ottaa lainaa tieomaisuutta vastaan, jolloin  velka ei näkyisi valtionvelkana.

Tietenkin tienkäyttäjien palveluiden luvataan paranevan:

Jos väyläyhtiö perustetaan, pohdimme pystymmekö tarjoamaan asiakkaalle siihen liittyviä palveluita niin, että ne tuovat heille lisäarvoa.

Tämähän kuulostaa tutulta. Televisolähetykset digitalisoitiin vuosituhannen vaihteessa. Digitalisoinnin mukana piti tulla kaikenlaisia palveluja interaktiivisista tv-ohjelmista alkaen. Niitä ei koskaan tullut, mutta kuluttaja joutui ensimmäiseksi ostamaan digiboksin ja maksaa kanavapalveluista eli pelkästä ohjelman vastaanottamisesta koko ajan yhä enemmän.

Samalla Ylen Jakelutekniikka yhtiöitetiin Digitaksi. Vuonna 2003 yhtiö myytiin ranskalaiselle TDF Groupille 300 miljoonalla eurolla. Vuonna 2011 Digita teki 91 miljoonan euron liikevaihdolla noin 21 miljoonan euron nettotuloksen. Yhtiöllä on käytännössä monopoli suomalaisen television digiverkon jakelussa.  TDF myi Digitan vuonna 2012 ja australialaiselle sijoittajaryhmälle ilmeisesti aika suurella summalla.

Miten arvelisitte käyvän Suomen liikenneverkostolle? Digitan esimerkkiä noudattaen ensin yhtiöitetään, sitten myydään halvalla. Siinä sivussa tietysti vakuutusyhtiöt ja muut kilometrikauppiaat rahastavat. Ei mene monta vuotta, kun tiet omistaa jokin kansainvälinen suuryritys ja Suomeen jää vain niiden käytöllä rahastaminen. Ylläpidosta vastaa kansainvälinen omistaja, jota ei kiinnosta tippaakaan muu kuin voitto.

Tienkäyttömaksu eli ajettavien kilometrien myyminen on riskitön bisnes näille tienkäyttöoikeuden myyjille. Tieverkon omistajalle se on jättibisnes, sillä se voi monopolinsa turvin korottaa operaattoreille jälleenmyytäväksi kaupattavan tienkäyttöoikeuden hintaa. Kun operaattori haluaa oman siivunsa voittoa, niin kuluttaja joko maksaa tai ei liiku tiellä.

Jos hän liikkuu, niin liikkumista voidaan seurata reaaliajassa. Ainakin tällä hetkellä tietoturva on niin olematon, että kuka tahansa voi seurata autoa, jossa on musta laatikko. Tulevaisuudessakin seurannan on oltava ihan samalla tavalla kartalle piirrettävää, jotta osataan laskuttaa vain nykyisin valtion ja tulevaisuudessa ties kenen omistamien teiden käytöstä. Kuntien ja yksityisten tiekuntien omistamien teiden käytöstä voivat rahastaa vain niiden omistajat.

Bisnes on varmaa ja tuottavaa kaikille muille paitsi tietä käyttäville kansalaiselle. Hän maksaa mitä vaaditaan ja luovuttaa kaupan päälle kaikki oikeudet seurata itseään reaaliajassa.

 

Talon hävittäjät

Kaikki muistamme vanhoista kotimaisista elokuvista ja kirjallisuudesta raikuli-isännän, joka juo ja pelaa perinnöksi saamansa talon. Itse olen ennenkin muistellut Pentti Haanpään pienoisromaanin Kolmen Töräpään tarina alkua, jossa takatalven yllättämä isäntä teurastaa mielenhäiriössä koko nelikymmenpäisen, talven näännyttämän lypsykarjansa ja tajuaa vasta työnsä tehtyään sen kauheuden. Siihen meni sukupolvien elämäntyö, kuolema tai ainakin kerjäläisen keppi odottivat.

Nyt meillä on isäntänä tällainen perinnöksi saatua kansallisomaisuutta joko hulluuttaan, taitamattomuuttaan tai puhtaasti ideologisista syistä hävittävä hallitus.

Eilen kerroin liikenneministeri Anne Bernerin suunnitelmista antaa yksityisten tahojen meille myytäväksi jo kertaalleen maksamiemme teiden käyttöoikeutta kuin kännykkäliittymää konsanaan. Jo viime keväänä arveltiin, että lopullisena tarkoituksena on yksityistää tiet ja muut liikenneväylät. Kovasti hallitus on kiistänyt tällaiset aikeet, mutta kansalaisten luottamus hallituksen vakuutuksiin ei ole kovin suuri.

Kansa ei luota siksi, että onhan tämä jo nähty. Television lähetysverkko Digita myytiin jo aikoja sitten ulkomaalaisille pääomasijoittajille ja sama tehtiin sähkönsiirtoverkko Carunalle. Sote-uudistuksen luvattu valinnanvapaus osoittautui vain puheeksi ja tosiasiassa harvaan asutulla alueella palvelut todennäköisesti heikkenevät. Yksityiset palveluntuottajat hakeutuvat kasvukeskuksiin ja maalla palattaneen vanhaan tapaan, jonka mukaan taudista joko parannutaan tai siihen kuollaan.

Valtion metsänhoito- ja puunkorjuutyöt yhtiöitetiin ja nyt tämä uusi osakeyhtiö Metsätalous Oy hankkiutuu eroon metsureistaan. Tämähän ei ole hallituksen vika, sillä hallitus vain yhtiöitti toiminnan ja yhtiö tekee mitä haluaa. Tässä tapauksessa se haluaa tehdä työttömiä.

Työttömät sitten ovatkin syyllisiä ihan kaikkeen ja heitä rankaisemalla asiat saadaan kuntoon.

Ihmeitä hallitus sen sijaan tuntuu tuottavan jatkuvalla syötöllä. Talvivaaran jätevedet ovat puhdistuneet, vaikka sinne ei ole vieläkään rakennettu vedenpuhdistamoa, ja kaivos alkaa tuottaa rahaa milloin tahansa. Lainvalmistelun havaitsi hallitus itse viime viikolla moitteettomaksi ja kansan luottamus oman talouden kasvuun on nousussa. Näin ainakin äsken Yle uutisoi kuluttajabarometrikyselyn tuloksia.

Nyt alan itsekin epäillä, että ei tässä kerratakaan vanhaa kotimaista draamaa. Asialla taitaakin olla Kummelin pääministeri Jermu, joka kiltin tollon näköisenä selittää toimittajille Penan viime metreillä kulloiseenkin ongelmaan keksimän ratkaisun oleellista sisältöä:

-Meille jää tästä jokaiselle mukava siivu!

 

EDIT 27.12. klo 20.05: Korjattu Metsätalous Oy:tä koskeva kappale. Valtio yhtiöitti metsänhoito- ja puunkorjuutyöt, ei ainakaan vielä metsävaroja.

Pala palalta

Fortum myy Suomen sähköverkon 2,55 miljardilla eurolla yhtiölle, josta valtaosan omistavat ulkomaalaiset sijoitusrahastot. Australialainen First State Investments ja kanadalainen Borealis Infrastructure Managements omistavat siitä kumpikin 40 % ja loput 20 % jakavat kotimaiset Keva ja LähiTapiola Eläkevakuutus.

Maamme haliitus seurasi kaupantekoa katseella. Osa ministereistä pikkuisen paheksui elintärkeän toiminnan myymistä ulkomaille, mutta ainakin pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori pitävät asiaa kerrassaan erinomaisena. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämättömien toimintojen myyminen sijoittajille sopii hyvin heidän puolueensa ideologiaan.

Kuluttaja ei kuulemma huomaa muutosta muuten kuin laskun lähettäjän nimestä. Sähköverkkotoiminta on monopoliluonteestaan huolimatta kuulemma niin tarkasti laissa säänneltyä, että Energiamarkkinavirasto määrittelee toiminnan tuoton eli käytännössä siirtohinnan.

Saahan tämänkin halutessaan uskoa. Tällä hetkellä siirtohinta ei vielä jatkuvasta nousustaan huolimatta ole maksimissa, mutta epäilenpä kohta olevan. Uudet omistajat haluavat saada omansa pois eli nostavat hintaa. Kun hintakatto on saavutettu, niin sitten se ylitetään muuttamalla lakia. Omistajalla on kaikki valtit käsisään. Suursijoittaja sanoo, että jos hintaa ei saa nostaa, niin sitten saatte kantaa sähkön vaikka selkärepussa pirttiinne. Pääomalle omatunto on vieras käsite ja lainsäädäntö vain pieni hidaste.

Muistellaanpa vähän menneitä:

Digita Oy omistaa kaikki radio- ja televisioverkot, mastot ja lähetysasemat. Digita oli osa Yle:n organisaatiota vuoteen 2000, jolloin päätettiin paikata rahapulaa myymällä omaisuutta. Vuonna 2000 myytiin 49 % Digitasta ranskalaiselle France Telecomille. Kaupasta saadut rahat lämmittivät niin mukavasti, että myyntiä jatkettiin vähitellen ja vähin äänin. Vuoteen 2005 mennessä koko Digita oli myyty ja silloinen Ylen pääjohtaja rehvasteli julkisesti, kuinka valtavasti rahaa saatiin.

Nykyisin Digitan omistavat Texas Pasific Group (USA), AXA (Ranska), Charterhouse (Iso-Britannia) ja Caisse des Depots (Ranska). Yle maksaa näille yhtiöille lähetystensä siirtämisestä kotivastaanottimiin kovaa vuokraa. Jo syksyyn 2009 mennessä vuokrana oli maksettu takaisin kaikki kaupoista aikoinaan saadut rahat.

Entä miten kävi tiedonsiirtoverkon myymisen kanssa? Valtio sen aikoinaan käytännössä rakensi ja sitten se myytiin. Kun tiedonsiirto muuttui yksityisten ylläpitämäksi, niin sen luotettavuus viranomaistoiminnassa loppui. Valtio joutui rakentamaan uuden tiedonsiirtoverkon salassa pidettävää viranomaistoimintaa varten.

Näin se menee nykyisin. Valtio rahoittaa yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja ja kun ne on saatu kuntoon, niin ne myydään. Voitot jaetaan osinkoina ja bonuksina. Sitten nostetaan hintaa, jotta osingot ja bonukset eivät pääse pienenemään. Joku hävytön voisi puhua kiristyksestä, mutta liiketoimintaahan se vain on.

Suomea on jo kauan myyty ja myydän edelleen pala palalta suursijoittajille. Digita oli aikoinaan pikkujuttu, mutta nyt ovat myynnissä ehdottoman välttämättömät toiminnat, ihan perustarpeet. Mitä menee seuraavaksi? Maantiet? Pohjavedet?

Ne varmaan annetaan ilmaiseksi samaan tapaan kuin maaperän mineraalivarat on annettu kaivosyhtiöille.