Elukat, loiset ja esitutkinnan arpajaiset

Poliisihallitus toteaa myös käsityksenään, että turvapaikanhakijoita voidaan yhteiskunnallisen asemansa ja siitä johtuvan suojan tarpeensa vuoksi pitää säännöksen tarkoittamana suojaa tarvitsemana kansanryhmänä. Lain esityöt tuovat tunnusmerkistön tarkoittamasta uhkaamisesta, panettelusta ja solvaamisesta esimerkkinä esiin muun muassa ihmisten vertaamisen eläimiin tai loisiin ja sen, että yleistäen väitetään rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi.

Poliisihallitus on päätynyt siihen, että rikoksesta epäiltyä kirjoitusta, sisältäen muun muassa ilmaisut ”ihmisjäte” ja ”elukat”, on sananvapausnäkökohdatkin huomioon ottaen pidettävä siinä määrin tiettyä ihmisryhmää alentavana, että verrattain matalana pidettävän syytä epäillä -kynnyksen voidaan katsoa ylittyneen. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan omalla nimellään esiintyvä tekijä on viestin julkaistessaan ollut solvaamisestaan selvästi tietoinen, jolloin myös mainitun rikoksen edellyttämä tahallisuus täyttyy. 

Näin lausui Poliisihallitus asiaan, josta apulaisoikeuskansleri antoi päätöksen 11.5.2016. Päätökseen tuo teksti sisältyy siksi, että apulaisoikeuskansleri oli omassa päätöksessään samaa mieltä. Kyse oli tapauksesta, jossa kirpputoriyrittäjä valitti Facebookissa pakolaisten häiritsevän hänen liiketoimintaansa.  Seurannessa keskustelussa pakolaisia nimitettiin mm. elukoiksi ja loisiksi. Kyseessä oli epäilty rikos, josta oli aloitettva esitutkinta. Koko päätös löytyy täältä.

Apulaisoikeuskanslerin päätökset koskevat yksittäisiä tapauksia, mutta niillä on aina myös viranomaistoimintaa ohjaava vaikutus. Siksi tämä päätös on tärkeä ja sitä tulee soveltaa laajemminkin harkittaessa esitutkinnan aloittamiskynnystä kiihottamisessa kansanryhmää vastaan.

Käännetään tuota virallista tekstiä selkokielelle.

Ensinnäkin siinä sanotaan, että turvapaikanhakijat ovat rikoslain tarkoittama, kiihottamista vastaan suojaa tarvitseva kansanryhmä. Toiseksi siinä lain esitöihin nojaten todetaan, että tämän kansanryhmän vertaaminen eläimiin, loisiin ja jätteeseen sekä yleistäen rikollisiksi tai alempiarvoisiksi väittäminen on peruste aloittaa esitutkinta silloin, kun sanoja toimii tietoisesti.

Tämä on ihan selvää tekstiä ja koska päätöksellä on viranomaisia ohjaava vaikutus, niin sitä pitää noudattaa muissa vastaavissa tapauksissa. Näitä täsmälleen vastaavia tapauksia löytyy Rajat kiinni -liikkeen Facebook-ryhmästä, jossa ei oikeastaan mitään muuta olekaan. Sama pätee roskajulkaisu MV:n teksteihin ja kommentteihin. Poliisilaitokset, syyttäjänvirastot ja tuomioistuimet tulevat olemaan kauan täystyöllistettyjä, kun kymmenittäin tai jopa sadoittain ihmisiä otetaan tutkittaviksi.

Näin ei tietenkään tapahdu, koska tutkinnanjohtajilla on edelleen omaa harkintavaltaa. Poliisia, syyttäjiä ja tuomioistuimia ei myöskään voi valjastaa niin suurimittaiseen tapakoulutukseen. Niiden tarkoitus ei ole paikata heikkoa yleissivistystä ja opettaa käytöstapoja.

Mitä hyötyä tästä päätöksestä sitten on? Ainakin se, että rikosilmoituksen tekijä voi vedota siihen aina, kun ilmoitus koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Lisäksi päätöksen saattaminen yleiseen tietoisuuteen voi avata joidenkin törkykirjoittelijoiden rasismin sumentamia silmiä.

Suomessa on oikeasti voimassa kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävä laki eikä koskaan voi tietää kuka esitutkinnan arpajaisissa saa käteensä hanttikortin. Apulaisoikeuskanlerin päätöksen nojalla voi ennakoida, että sitä korttia jaetaan tulevaisuudessa yhä useammille.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.

 

 

Urheilulegenda ja kansanedustaja

– Emme aloita varsinaista tutkintaa, koska kyse on blogikirjoituksesta. Kukaan ei ole totuusvelvollinen sellaisesta.

– Se on täysin sivullisen ihmisen tekemä ilmoitus blogikirjoituksesta, niin siinä ei ole mitään yleistä tarvetta tutkia asiaa.

Näin perustelee poliisi Iltalehdessä päätöstään olla aloittamatta tutkintaa Valomerkki-lehden kolumnisti Samuli Suonpään tekemästä rikosilmoituksta. Ilmoitus koski Selänteen blogikirjoitusta, jossa hän kertoi ystävänsä tyttären joutuneen raiskatuksi. Suonpää ei missään tapauksessa väittänyt Selänteen syyllistyneen yhtään mihinkään, vaan halusi poliisin selvittävän Selänteen blogissaan kertoman raiskaustapauksen.

Poliisin perustelu on omituinen, kun sitä vertaa vaikkapa kansanedustaja Pentti Oinosen tapaukseen viime tammikuussa. Oinonen kirjoitti Savon Sanomien yleisönosastossa, että Kuopiossa on alaikäinen tyttö joutunut turvapaikanhakijan raiskaamaksi. Poliisi käynnisti välittömästi selvityksen, kutsui Oinosen antamaan lisätietoja ja jopa uhkasi hakea vastaan pullikoivan kansanedustajan kuultavaksi.

Lopulta Oinonen joutui myöntämään erehtyneensä.

Kaksi hyvin samanlaista tapausta. Toisessa poliisi sai mahdollisen rikoksen tietoonsa lehden yleisönosastoa lukemalla ja toisessa poliisille tehtiin virallinen ilmoitus. Suonpään tekemästä ilmoituksesta poliisi mainitsee erikseen, että kyseessä ei ollut rikosilmoitus, vaan niin sanottu sekalaisilmoitus.

Ilmoituksen laadulla ei ole merkitystä. Kun kyse on vakavasta väkivaltarikoksesta, niin pelkkä  sivullisen ilmoitus riittää. Sitäkään ei tarvita, vaan poliisin on selvitettävä tietoonsa tullut mahdollinen vakava rikos ihan siitä riippumatta, onko siitä tehty ilmoitus vai ei. Sen sai Oinonen kokea kirjoitettuaan pienen levikkialueen lehden yleisönosastoon. Kun urheilulegenda kirjoitti vastaavasta tapauksesta kautta maan levinneessä blogissaan, niin poliisi ei aloita tutkintaa.

Poliisi sanoo, että kukaan ei ole totuusvelvollinen blogissaan. Ei se ihan niin mene. Jos väittäisin  blogissani perättömästi jonkun syyllistyneen  rikokseen, niin poliisi tutkisi asian ja saisin luultavasti syytteen kunnianloukkauksesta. Jos taas kirjoittaisin vaikkapa täysin fiktiivistä blogia kannabiksen kasvattamisesta, niin poliisi varmasti tutkisi asian siinäkin tapauksessa. Vasta kun poliisi huomaisi, että en ymmärrä minkään kasvin kasvattamisesta yhtään mitään, niin sitten se toteaisi, että kukaan ei ole totuusvelvollinen blogissaan.

Kyllä minulle kelpaa poliisin päätös jättää asia tutkimatta. En väitä Selänteen puhuneen omiaan enkä epäile poliisin toiminnan lainmukaisuutta.  Jätän vain pari kysymystä mietittäväksenne.

Onko laki sama silloin, kun selvitetään kansanedustajan ja urheilulegendan samanlaisista tapauksista kertomaa? Selvittikö poliisi myös Selänteen kirjoituksen, mutta diplomaattisesti ei halua nolata sankaria sanomalla hänen kirjoittaneen omiaan? Vai ajateltiinko, että pöhköistä puheistaan tunnetulta kansanedustajalta voi kysellä hänen juttujensa todenperäisyyttä, mutta sankarilta ei?

Vastaan itse ihan tuon yhden ainoan uutisen perusteella, että keskimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Nimikään ei takaa kommentin näkyvyyttä.

Noitavainojen aikaa

Suomen syyttäjä- ja oikeuslaitokset tuntuvat epäilijöiden mielestä toimivan peräti kummallisella tavalla. Syyttäjät syyttävät täysin viattomia ja tuomioistuimet vapauttavat selvästi syyllisiä. Eilen illalla ja tänään aamupäivällä on tiedotusvälineissä ja erityisesti facebookissa esitetty mielenkiintoisia väitteitä Ilkka Kanervan lahjomajutusta. Erään kirjoittajan mukaan lahjotut demarisyyttäjät syyttävät Kanervaa ja neljää liikemiestä vain pimittääkseen demareiden omat vaalirahasotkut. Toinen ääripää on jo tuominnut kaikki syyllisiksi.

Yhteistä kaikille on se, että asian juridista puolta ei ole pohdittu ollenkaan, vaan mielipiteet ovat syntyneet tunnetasolla. On ihan ymmärrettävää, että syytteeseen joutuvat liikemiehet puhuvat noitavainosta. Heillä on oikeus puhua omaksi edukseen ja he ovat syyttömiä kunnes toisin todistetaan. Niin on myös Kanerva, joten hän saa ihan vapaasti julistaa  tuntonsa puhtautta. Kaikkien muiden olisi syytä ajatella asiaa järjellä.

Ensinnäkin on olemassa kolme eri kynnystä ennen kuin syyllisyys on tutkittu ja näytetty toteen. Matalin on poliisin esitutkintakynnys. Se ylittyy silloin, kun on aihetta epäillä rikoksen tapahtuneen. Paljon tätä korkeampi  on syytteen nostamiskynnys, jolloin syyttäjän on harkittava oikeudenkäynnin mahdollisuutta. Vasta oikeuden langettava päätös  kertoo, onko rikos tapahtunut ja onko syyllisyys selvä. Nyt kaksi ensimmäistä kynnystä on ylitetty ja loppu jää oikeuden ratkaistavaksi.

Keskustelupalstojen kansantuomioistuimet eivät koskaan pohdi asiaa lainsäädännön kannalta. Lahjontarikoksessa ei vaadita toteen näytettyä yhteyttä lahjoman ja sen vastineeksi tehdyn päätöksen välillä. Rikoksen tunnusmerkiksi riittää jo se, että henkiö ottaa vastaan edun, jolla pyritään vaikuttamaan tai joka on omiaan vaikuttamaan luottamustehtävän hoitajan toimintaan. Vastineeksi ei siis tarvitse tehdä lahjoman antajan edun mukaista päätöstä, pelkkä pyrkimys tai mahdollisuus siihen riittää.

Kanervalla on syyttäjän mukaan ollut mahdollisuus vaikuttaa kaavoitusratkaisuissa syntymäpäiväjuhlat maksaneiden liikemiesten eduksi Varsinais-Suomen maakuntaliiton hallituksen puheenjohtajana. Lain kannalta ei ole mitään merkitystä sillä, vaikuttiko hän oikeasti asioihin. Rikokseksi riittä pelkkä pyrkimys vaikuttamiseen tai se, että lahjat olivat omiaan vaikuttamaan.

Oikeuden tehtävä ei tule olemaan helppo ja onpa päätös millainen tahansa, sen arvostelijoista ei tule olemaan pulaa.