Syytetyn ehdoilla

Ensi viikolla näemme kummallisen oikeudenkäynnin, jossa asia käsitellään kokonaan syytetyn ehdoilla. Syyttäjä on luopunut todistajien kuulemisesta, ja koska oikeudenkäynti on nykyisin suullinen, niin myöskään esitutkinta-aineistoa ei voi käyttää todisteena. Syytettä tukevat todisteet jäävät kokonaan käsittelemättä, niitä ei käytännössä ole edes olemassa. Jos syytetty tuomitaan, niin hänet voidaan tuomita vain siitä, mitä hän itse myöntää.

Kyse on valtakunnasyyttäjä Matti Nissisen oikeudenkäynnistä, jossa hänelle vaaditaan sakkorangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asia käsitellään syytetyn aseman takia suoraan Korkeimmassa oikeudessa. Syyte perustuu Valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) ja syyttäjänvirastojen koulutusostoihin Nissisen veljen pääosin omistamalta firmalta. Matti Nissinen on myöntänyt toimineensa tuottamuksellisesti. Syyttäjällä ei ole mitään näyttöä tahallisuudesta, koska todistajia ei käytetä.

Sanomalehti Karjalaisen toimittaja Asta Tenhunen on perehtynyt esitutkinta-aineistoon, ja juttu julkaistiin tämän aamun lehdessä. Se avautuu vain tilaajille, joten en voi linkittää sitä. Referoin ihan lyhyesti Tenhusen tekstiä.

Syyttäjänvirastot ostivat kymmenen vuoden aikana johtamiskoulutusta Deep Lead Oy:ltä ja sen edeltäjältä yhteensä noin 74 000 eurolla. Suurimmat ostot teki Helsingin syyttäjänvirasto ja toiseksi suurimmat VKSV. VKSV ei kilpailuttanut ostoja, vaikka ne ylittivät kilpailuttamiskynnyksen.

Deep Lead Oy:n pääomistaja on Matti Nissisen veli, eversti Vesa Nissinen. Hän ei ole enää vuosiin osallistunut yrityksen operatiiviseen toimintaan eikä häntä epäillä mistään rikoksesta. Yritystä pyöritti joukko, joka kutsui itseään kadettiveljiksi.  Vuodesta 2005 valtakunnasyyttäjä Matti Nissinen toimi konsulttien puolestapuhujana ja johtavaan asemaan päästyään alkoi ostaa yrityksen palveluja.

KRP:n kuulustelussa yksi konsultti kertoi, että yrityksen markkinointikulut olivat lähellä nollaa. Markkinointi perustui sanan levittämiseen tuttaville ja työpaikoille. ”Veli todistaa”, kertoi kuultava. Yritys käytti Matti Nissistä markkinointiin näyttävästi yhtiön nettisivuilla vuodesta 2009 lähtien.

Kuulusteluissa Matti Nissisen alaiset kertoivat varoittaneensa esimiestään mahdollisesta esteellisyydestä ja ihmetelleensä hankintojen lisäksi sitä, että Nissinen määräsi alaisiaan näille kursseille.

Yhtään näistä lausunnoista ei voida käyttää oikeudessa todisteena, sillä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen luopui todistajien käytöstä. Oikeusministeriö antoi Nissisen jäädä virkavapalle esitutkinnan ajaksi, ja hänet pidätettiin virasta vasta syytteen nostamisen jälkeen.

En tiedä onko maassa koskaan ennen ollut sellaista oikeudenkäyntiä, jossa syyttäjä tietoisesti luopuu lähes kaikesta syytettä tukevasta näytöstä. Ensi viikolla on, kun syytettynä on ylin syyttäjä. En minä mitään väitä, mutta kyllä tässä herää sellainen epäilys, että tätä oikeutta ei yritetäkään käydä tosissaan.

 

 

Hyvät veljet

”Kilpailutuksen voittavien yritysten tehtävänä on järjestää työttömille kuuden kuukauden palvelujaksoja, joiden sisältöä ei ole ennalta määritelty tarkasti.”

Näin tarkasti on suunniteltu käytettäväksi viisi miljoonaa euroa, joilla hallituksen alkujaan piti ostaa työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuvia haastatteluja. Kun hallitus viimein ymmärsi haastattelun olevan viranomaistoimintaa, jota ei voi ulkoistaa, niin raha käytetään silti ostopalveluihin. Tuli luvatuksi kavereille.

Asiasta kertoi Taloussanomat. Ministeri Jari Lindström selvittelee nyt sotkua, joka syntyi hänen alaistensa tekemästä tarjouspyynnöstä. Siinä pyydettiin tarjouksia juuri näistä haastatteluista, joita ei siis voida yrityksillä teettää.

Mitä nämä yritykset sitten tekevät? Kukaan ei tiedä, sillä tehtäviä ei ole määritelty. Yritys voi tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään. Se voi ”sparrata” työtöntä parhaaksi katsomallaan tavalla, järjestää tapaamisia työnantajien kanssa ja vaikkapa haastatella häntä itse. TE-toimistojen on silti haastateltava työttömät uudelleen viran puolesta. Siihen ne eivät ole varautuneet. Ne olivat varautuneet myymään työttömät näiden yritysten rahantekovälineeksi.

Nyt näyttää pahasti siltä, että yritysten ainoa tehtävä on kirjoittaa laskuja toiminnasta, jonka ne saavat järjestää ihan miten haluavat. Tällainen kilpailutus on turhaa, ihan yhtä hyvin rahat voitaisiin antaa konsulttikavereille vastikkeetta. Mitään oikeaa vastinettahan niille ei kuitenkaan saada.

Tässä meillä on pienimuotoinen hallituksen kaivama Kankkulan kaivo, jonne uppoaa vain viisi miljoonaa. Paljon syvempi kaivo on sitten Maakuntien Tilakeskus Osakeyhtiö. Sinne siirretään koko tulevassa sote-uudistuksessa kunnilta ilmaiseksi saatu miljardiomaisuus. Osakeyhtiö on perustettu tammikuussa, vaikka omaisuus siirtyy vasta vuoden 2019 alussa. Nyt täytetään jo johtajien paikkoja ilman hakua, kertoo Aamulehti.

Asiakkuus-, rakennuttamis- ja ylläpitojohtajat valittiin Maakuntien Tilakeskuksen projektiryhmän sisältä. Parhaat asiantuntijat löytyvät tietenkin porukasta, joka valmistelee asiaa. Jos olisin hävytön, niin sanoisin heidän järjestelevän itselleen ja toisilleen johtajanpestejä.

Tietenkin johtajaehdokkaat on haastateltu ja tietenkään he eivät itse ole osallistuneet itsensä valintaan. Tässä maassa ollaan jääviyssäännöistä tarkkoja, joten kaikki on kunnossa.

Sote-uudistuksen koko kuva alkaa hahmottua. Sairaanhoitopiirien miljardien arvoinen kiinteistöomaisuus luovutetaan vastikkeetta Tilakeskukselle. Sen kiinteistöomaisuuden ovat kunnat rakentaneet omilla rahoillaan, usein vielä velaksi. Kiinteistöt annetaan ilmaiseksi, mutta velat jäävät kuntiin. Projektiryhmä jakaa jo johtajien paikkoja itselleen, vaikka sote-uudistus toteutuu vasta lähes kahden vuoden kuluttua. Tulevaisuudessa osakeyhtiö voi halutessaan myydä koko höskän eniten tarjoavalle, eikä kunnilla ole siihen mitään sanomista. Osakeyhtiö toimii osakeyhtiölain mukaan.

Sipilän hallituksella on valtava kiire toteuttaa visiotaan. Se visio näyttää olevan rahan, johtajanpestien ja omaisuuden hallinnoinnin jakaminen hyville veljille. Lopullinen tavoite on koko julkisen sektorin yhtiöittäminen ja sen jälkeen yksityistäminen.

Aidat ja aidanseipäät

Uutisoinnissa ja siitä käytävässä julkisessa keskustelussa ei useinkaan osata tuoda esille sitä varsinaista asiaa, vaan faktat ja perstuntuma sekoitetaan löysäksi mössöksi. Ei tule huttua eikä velliä, vaan tulee hutvelliä.

Otetaanpa kolme esimerkkiä. Eilisen pääuutinen oli, että pääministeri Juha Sipilä ei tehdyn selvityksen mukaan ollut esteellinen päättämään Terrafamen lisärahoituksesta. Yhdessäkään uutisessa ei kerrottu, että tosiasiallinen esteellisyys ja itsensä jäävääminen päätöksenteosta eivät ole täsmälleen sama asia.

Päätöksentekijän on syytä jäävätä itsensä, jos hänen osallistumisensa päätökseen voi aiheuttaa epäilyksen hänen esteellisyydestään. Itse kirjoitin tammikuussa, että en usko Sipilän olleen esteellinen, mutta silti hänen olisi kannattanut hyvän hallintotavan mukaisesti jäävätä itsensä. Jos hän olisi näin tehnyt, niin koskaan ei olisi syntynyt epäilystäkään esteellisyydestä. Sekä Sipilä että media olisivat säästyneet monelta tuskalta.

Koko ajan on puhuttu vain Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä, mutta vähemmän hyvän hallintotavan edellyttämästä jääviysepäilyn välttämisestä ennakolta.

Hyvä hallintotapa tuntuu olevan hakusessa myös Ylen hallintoneuvostossa. Jussi Korhonen kertoi eilen blogissaan, että Ylen hallintoneuvosto on jatkuvasti puuttunut Ylen toimituksen journalistisiin ratkaisuihin. Hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Kivelän (ps) mukaan hallintoneuvostossa on uutisten sisällöstä keskusteltu ja keskustellaan vastakin. Painostuksen hän kiistää jyrkästi.

Hallintoneuvostossa ei pitäisi edes keskustella toimituksellisista ratkaisuista. Ne asiat eivät lain mukaan kuulu hallintoneuvostolle tipan vertaa, ja jos niistä keskustellaan epävirallisesti, niin keskusteluja ei pitäisi merkitä pöytäkirjaan. Jos ne merkitään pöytäkirjaan, niin silloin pitää merkitä myös puheenvuoron käyttäjän nimi. Ja jos niin tehdään, niin silloin keskustelu on käyty virallisesti. Siinä tapauksessa hallintoneuvosto toimii vastoin laissa säädettyä tehtäväänsä.

Tämä asia ei ole sekä että, vaan joko tai. Muistan kyllä, miten tämä tapa sai alkunsa. Tultuaan valituksi hallintoneuvostoon Olli Immonen (ps) uhosi julkisesti sosiaalisessa mediassa pitävänsä huolen siitä, että ohjelmat Ylessä tulevat muuttumaan.

immonen ylen hall neuv mv

Immosen uho kuvastaa sitä vallan harhaa, joka saa toimivaltansa rajoja ymmärtämättömän sohlaamaan asioissa, jotka eivät lain mukaan hänelle kuulu. Valitettavasti näille sohlaajille ei tehdä rajoja riittävän selväksi, joten he puhuvat julkisesti aidanseipäistä, kun pitäisi puhua aidasta.

Sitten oli tietysti Teuvo Hakkaraisen (ps) vuoro julistaa omaa tietämämyyttään lainsäädännöstä ja lainkäytöstä. Hän pitää yhä sekä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta saamaansa tuomiota että omalta eduskuntaryhmältään saamaansa huomautusta epäoikeudenmukaisena. Hän valitti, että lainsäädäntö suojelee vähemmistöjä enemmistön kustannuksella ja estää häntä käyttämästä sananvapauttaan.

Hän ei ole ymmärtänyt, että lainsäädännön tarkoituksin on suojella vähemmistöjä. Ei kuitenkaan enemmistön kustannuksella, vaan enemmistön sorrolta. Hakkaraisella on edelleen sananvapaus, mutta jos hän ei suostu ymmärtämään sen mukanaan tuomaa vastuuta ja mahdollisia seuraamuksia, niin hänet tullaan näkemään oikeudessa toistekin.

Ja mitä isot edellä, niin sitä pienet perässä. Voisin kirjoittaa kilometrikaupalla sosiaalisen median keskusteluista, mutta antaa olla. Tyydyn toteamaan vain, että tämänkin jutun alle tullaan kommentoimaan paljon yksittäisten aidanseipäiden ulkonäköä, mutta aidan suoruus jää vähemmälle huomiolle.

 

 

 

 

 

Hyvät veljet ja siskot

Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämän mielipidekyselyn mukaan 35 % suomalaisista näkee kunnallista korruptiota paljon tai melko paljon, mutta 56 % ei näe sitä ollenkaan. Nuoret näkevät sitä vähemmän kuin keski-ikäiset ja sekä Vasemmistoliiton että Perussuomalaisten kannattajat näkevät sitä kaikkein eniten. Keskustan äänestäjien silmiin sitä osuu vähiten.

Tutkimus koskee mielipiteitä ja se selittääkin aika paljon tuloksia. Jos lähtökohtana on, että roistoja ne ovat kaikki, niin korruptiota epäilee varmasti. Jos taas luottaa siihen, että meidän miehemme ja naisemme hoitavat asiat kuten ennenkin, niin epäilykselle ei ole sijaa. Nuoria taas harvemmin kiinnostaa koko kunnallishallinto, joten aika moni ei edes tiedä valtuuston, hallituksen ja lautakuntien välistä eroa.

Ei tämä kuitenkaan mikään humpuukitutkimus ole. Kunnissa esiintyy rakenteellista korruptiota, mutta sen näkeminen vaatii alan tuntemusta. Kuntien päätöksiä ei voi ostaa rahalla, vaan koko järjestelmä perustuu monimutkaisiin verkostoihin. Juuri siksi korruptio ei näy selvästi eikä se täytä edes rikoksen tunnusmerkistöä. Kaikki päätökset voidaan perustella objektiivisen kuuloisesti, joten päättäjätkään eivät aina näe asioiden taustoja.

Järki, hyöty, ystävyys, sukulaisuus, asiaperustelut ja laillisuus sekoittuvat helposti sellaiseksi puuroksi, että se kestää juridisen tarkastelun. Osaaja pystyy perustelemaan kaiken muodollisesti oikein ja kunhan jääviyssääntöjä noudatetaan, niin kaikki menee hyvin. Joskus asioista jää ikävä sivumaku, mutta päättäjä voi todeta vahingoniloisena kakun olevan hyvää, mutta sitä ei kaikille anneta.

Olen kirjoitellut Juuan kunnan asioista aika paljon, mutta kerrataanpa muutamia mielenkiintoisia tapauksia. Käräjäreissun välttämiseksi korostan, että päätöksistä ei löydy mitään lainvastaista. Sen sijaan tapaukset kertovat korutonta kieltään hyvien veljien ja siskojen toiminnasta keskinäisen kehumisen kerhossa.

Entinen kansanedustaja ja kunnan johtava luottamushenkilö palasi parin vuoden ulkomaanmatkan jälkeen kotikuntaan. Hänet valittiin välittömästi terveyskeskuksen johtavaksi hoitajaksi, mutta kauan hän ei siinä tehtävässä viihtynyt. Hänet nimettiin projektisuunnittelijaksi suunnittelemaan ikäihmisten osaamiskeskusta. Hyvän suunnittelutavan mukaisesti hän suunnitteli ensimmäiseksi itselleen projektinjohtajan työn.

Samaisen projektin yhdistys- ja yrityskoordinaattorin tehtävät kilpailutettiin. Sitä ennen yrityskartoitus tilattiin kunnanjohtajan päätöksellä kiireellisyyteen vedoten ilman kilpailutusta sosiaali- ja teveyslautakunnan jäsenen yhden miehen hydrauliikka-alan konsulttifirmalta. Kovin yllättävää ei ollut, että samainen firma voitti kilpailutuksen.

Sosiaali- ja terveysjohtajan viransijaiseksi peräti kahden vuoden ajaksi valittiin kunnanhallituksen jäsen. Tai oikeastaan valinta on väärä sana. Paikkaa ei edes julistettu haettavaksi, vaan hänet kutsuttiin siihen. Kuvaavaa on, että kunnavaltuusto teki muotovirheen käsitellessään asiaa, mutta siihen ei kukaan kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Esityslistalle oli viransijaisuus joko vahingossa tai tahallaan merkitty vain vuoden mittaiseksi. Asiaa käsiteltäessä valtuuston puheenjohtajisto muutti kynällä kunnahallituksen esityksen vastaamaan todellisuutta.

Minun mielipiteeni eivät siten koskaan perustu näppituntumaan ja ennakkoluuloihin. Kaiken olen lukenut kunnan omien hallintoelinten pöytäkirjoista. Oman kotikunnan verkkosivujen tutkimista suosittelen  muillekin asioista kiinnostuneille.

Esteellisyys ei ole este

Kun yksityistetään kunnallisia palveluja, niin sitten yksityistetään laista piittaamatta ihan kaikki. Ilmeisesti näin ajateltiin pohjoiskarjalaisessa Rääkkylän kunnassa, kun terveystoimen lisäksi yksityistettiin myös koko sosiaalitoimi Attendo Oy:lle.

Eihän se ihan putkeen mennyt. Siinä hötäkässä yksityistettiin myös sellaiset toiminnat, joita ei lain mukaan voi yksityistää, vaan jotka on ehdottomasti hoidettava virkatoimena. Tällaisia ovat lasten huostaanototot ja päihdehuoltolain mukaiset pakkohoitopäätökset. Rääkkylä ulkoisti nekin, vaikka yritti saada touhun näyttämään lailliselta.

Lakia yritettiin kiertää näin: Attendo Oy:lle ulkoistettua sosiaalitointa johtaa sosiaalityön ammatillinen johtaja, jonka työnantaja ja palkanmaksaja on Merikratos Oy. Merikratosilla on yhteistyösopimus Attendo Oy:n kanssa. Kunnan mielestä mitään lain mukaista esteellisyyttä ei ole siinä, että tämä ulkoistettu ammatillinen johtaja toimii nimellisesti kunnan omana virkamiehenä tehdessään viranomaispäätöksiä. Hän siis ikään kuin vaihtaa päälleen virkamiehen takin silloin, kun päätös sitä vaatii. Palkkansa hän saa myös näistä virkatoimista Merikratosilta.

Valvira ei tätä menettelyä hyväksynyt. Kunta valitti Valviran päätöksestä ja myös Kuopion hallinto-oikeus katsoi toiminnan olevan vastoin lakia.  Rääkkylän kunnanjohtaja ei usko edes hallinto-oikeuden päätöstä, vaan aikoo esittää kunnanhallitukselle jatkovalituksen tekemistä KHO:lle.

Hän perustelee aikeitaan kysymällä, onko tärkeämpää suitsia yksityisiä palveluntuottajia kuin huolehtia siitä, että kuntalaiset saavat palveluja. Ovelasti muotoiltu kysymys on kuitenkin väärin asetettu. Oikeastaan kunnanjohtaja kysyy, että onko nyt meidänkin ihan pakko noudattaa lakia, kun lainvastaisella toiminnalla pärjätään kivasti.

Tietenkin lakia on noudatettava. Tiettyjä toimintoja ei voi yksityistää ennen kuin laki sen nimenomaisesti sallii. Nykyinen laki ei hyväksy mitään omaperäisiä tulkintoja, vaan virkamiespäätökset tekee virkamies, jolla on virkasuhde kuntaan. Yksityiseltä yritykseltä palkkansa saava ei voi olla virkamies. Ei tämän tajuaminen niin vaikeaa pitäisi olla.

Näitä lain ja käytäntöjen yhteentörmäyksiä tulee jatkossakin niin kauan, kunnes lainsäädäntö ennättää mukaan tähän yksityistämisintoon. Kunnissa kehitellään luovia ratkaisuja, jotka törmäävät lain selvään kirjaimeen. Jääräpäisyyttään Rääkkylä ottaa selkäänsä vielä KHO:ltakin, mutta ehkä sitten ottaa opikseen.

*      *      *

Kun nyt esteellisyydestä puhutaan, niin mainitsenpa vielä Juuan kunnallisesta päätöksentekolotosta, johon eräs kommentoija kiinnitti huomioni. Edellisessä valtuuston kokouksessa myönnettiin tili- ja vastuuvapaus vuodelle 2011 toimielinten jäsenille ja tehtäväalueiden johtaville viranhalijoille. Tarkkaan luettuna päätös ei siis koske kunnanjohtajaa, joka ei ole minkään erityisen tehtäväalueen johtava virkamies. Oikeampi sanamuoto olisi ollut tarkastuslautakunnan esittämä vastuuvapauden myöntäminen kaikille tilivelvollisille. Ei se vielä mitään, mutta ainakin pöytäkirjan mukaan kaikki kunnanhallituksen jäsenet istuivat paikoillaan valtuutettuina ja myönsivät tili- ja vastuuvapauden itselleen. Sillä tavalla.